eli olisin kiinnostunut vähän ihamisistä joita tääl liikkuu... onko teillä ollu/on monta sijaislasta? kuinka kauan olette olleet mukana? ja onko teillä omia bio lapsia? miten olette selvinnyt urakasta?
eli itse voin kertoa että olemme vasta saaneet ensimmäisen sijaislapsen ikää neitil nyt 6kk. ja meillä ei ole omia lapsia emmekä niitä myöskään saa, mutta sijoituslapsi saa nyt kaiken meidän rakkauden ja huomion ja saa kohtelun niin kuin olisi omamme, vaikka aina on mahdollista et palaa ehkä joskus omaan kotiin...
eli itse voin kertoa että olemme vasta saaneet ensimmäisen sijaislapsen ikää neitil nyt 6kk. ja meillä ei ole omia lapsia emmekä niitä myöskään saa, mutta sijoituslapsi saa nyt kaiken meidän rakkauden ja huomion ja saa kohtelun niin kuin olisi omamme, vaikka aina on mahdollista et palaa ehkä joskus omaan kotiin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
1 sijaislapsi ja kolme biologista lasta.Ollaan oltu sijaisperheenä pian 6-vuotta.
Paljon on tämä sijaisperheenä olo antanut,jos paljon on vaatinutkin.
Sijoitetun lapsen kehittyminen antaa voimaa jatkaa.
ei biolapsia ole, sijaislapsia toistaiseksi 2. Perheen toivomme vielä jossain vaiheessa kasvavan. Sijaisvanhempina olemme olleet 8 vuotta. Vuodet ovat menneet hyvin äkkiä; on ollut ala- ja ylämäkeä. Monenlaisia tunteita ja tilanteita on koettu näiden vuosien aikana.
menee nyt neljäntoista vuoden jälkeen. Meille on ollut sijoitettuna vain ainoastaan kaksi lasta (kaksoset) alusta alkaen.
ensin oli todella vaikeaa, mutta mutta talonpojaisjärjellä ,hellyydellä ja tietynlaisella "hulluudella" selvisimme alkuvuosien hankaluuksista. Meillä on kolme omaa lasta,jotka ovat olleet alusta alkaen mukana,kun aloimme miettiä huostaanotettujen lasten auttamista.Nuoret tuntevat olevansa sisaruksia ja hyviä kavereita.
Biolapset olleet suuri voimavara "sijaiskaksosillemme",kuin myös meille äidille ja isälle.
Ensimmäinen sijoitettu tuli 3 vuotiaana jouluksi -82, seuraava myös 3 vuotiaana -86, sisarukset 3 v ja 9 kk -91. Alku on ollut jokaisen kanssa melko hankalaa heidän biologisissa perheissään olleiden vaikeuksien vuoksi. Murrosikä on myös sellainen jolloin koetellaan ja todella rajusti sijaisvanhempia. Biologisia lapsia ei meillä ole.
Tämä aika on ollut antoisaa, mutta rehellisesti sanottuna myös välillä niin rakasta, että on joutunut miettimään mistä saisi voimia seuraavaan päivään! Kehoitan jokaista, sijaisvanhemmaksi ryhtyvää todellakin miettimään, riittääkö voimat kun lapset ovat murrosikäisiä?
Meillä yksi bio, kaksi sijaislasta jotka ovat olleet yli 8 vuotta ja yksi sijoitettu joka on ollut 5 vuotta.
Vuosiin mahtuu kaikenlaista vaikeutta.
Emme missään tapauksessa ota lisää lapsia, emmekä suosittele kenellekkään tätä sijaisvanhemmuutta.
Meillä kolme murrosikäistä, ja nyt kaikki vanhat traumat ovat "levinneet käsiin". Todella rankkaa aikaa. En suosittele!
vaatii uskallusta olla ennenkaikkea vanhempia. Johdonmukaisuutta ja rajojen asettelua.Huolenpitoa,rakkautta ja hellyyttä.
Paljon se ottaa, mutta myös paljon se antaa.
Siispä rohkeutta ja voimia tuleville sijaisvanhemmille. Ottakaa asioista selvää, mutta älkää antako kenenkään tehdä päätöstä puolestanne.Kyse on monen ihmisen elämästä,niin lasten,kuin vanhempienkin:o))
2 vuotta harkitsimme asiaa ja nyt on ollut 1kk pieni sijoitustyttö talossa.... ja kun meillä ei ole omia lapsia niin kaikki on meille kaikille kolmelle uutta, tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin ja toivottavasti myös jatkossa.... kokemusta lastenhoitotyöstä mulla on aika lailla olen ollut perhepäivähoitajana ja nyt vipat vuodet sairaalassa töissä lastenparissa...
omaan pieneen perheseen.Paljon on vielä edessä,mutta kyllä se kannattaa. Tarvittaessa pyytäkää itsellenne "työnohjausta".Myötätuulta ja tavataan palstalla:o)
juu neuvoja varmaan tullaan tarviin aina välillä varmasti... ja oneksi täält voi tulla kyseleen ja lukemaan juttuja..