"Olen diktaattori"

Voin sanoa että toi tyyppi on mulkku. Sen pitäis olla esimerkkinä teille, etkä sä ole mikään lapsi enää. Luulen että hän on ylihuolehtivainen... missä päin asut? Ihan vaan huvikseni kysyn :D ja tukea saa hakea minulta jos haluaa, olen 16 myös.

Ei oo oikein, puhu tosta sun äidin kans

Moikka! Vastaus kysymykseesi on aika yksiselitteisesti Ei. Vakavimmissa tapauksissa kuvaamanlaisesi käytös on ominaista narsistille, joka on siis persoonallisuushäiriö. Henkilö on kaiken yläpuolella, säännöt eivät koske itseään, muita halvennetaan ja nöyryytetään ja kellään ei ole enää kivaa. Kotia hallitsee epämiellyttävä pelko.

Asiasta olisi tärkeää puhua, jonkun muun kuin isäpuolesi kanssa, joka ei tunnu ottavan kuvaustesi perusteella palautetta vastaan. Rakastavassa kodissa ei voi olla diktaattoreita. (En tiedä, kuinka tosissaan isäpuolesi sen teille sanoo?) Siellä voi olla empaattisia, rakastavia ja samalla toki rajaavia vanhempia.

Jos aikuiset luovat perheen sisäisiä sääntöjä, on ensisijaisen tärkeää, että itsekin yrittää noudattaa niitä sääntöjä ja kun mokaa, niin on pokkaa myöntää se ja pyytää anteeksi. Vain se voi antaa mallin lapsen turvalliselle kasvulle ja kehitykselle. Esimerkiksi kiroilun kanssa voi tehdä niin, että rikkuri punnertaa, tekee vatsoja (lankuttaa), 20 snt kiroilupurkkiin tai ihan mitä vaan yhdessä sovittua. Sen voi tehdä ihan hyvässä hengessä ja huumorillakin.

Ehdotan myös, että puhut äitisi kanssa asiasta.

y.t. Henna, Helsinki

Oikein. Te saatanan kakarat ette tarvitse mitään muuta kuin KURIA! Tuollaiset empaattiset nettisaappaat pitää survoa suohon.
Maailmassa tarvitaan KOVUUTTA ei mitään vesivellilempeyttä.