vinkkejä purevan pennun käsittelyyn

Kyseenalaistaisin tuon sinun ajatusmallin että pitäisi kosketukseen rauhoittaa. Ei pidä. Älä tee sellaista mikä villitsee pentua. Nyt se menee niinpäin että sinä haluaisit silittää ja pentu hallitsee tilannetta huonolla käytöksellään. Pitäisi mennä niinpäin että pentu kaipaa hellyyttä ja tulee sitä sinulta hakemaan. Kiltisti.

Huonosti käyttäytyvälle pennulle ei lainkaan huomiota tai tarvittaessa ajetaan pois repimästä. Ei kuitenkaan tarvi eristää eikä kuonosta kiinni pitää. Kesken leikin jäähylle vieminen on käsittämätöntä, ei opeta pennulle yhtään mitään. Miehesi on oikeassa siinä että tämä on ohimenevä vaihe. Eihän ne säännöt hetkessä mene jakeluun, mutta pari kuukautta vielä menee... Iltavillissä riekkuvalle pennulle on ihan turha kehittää mitään rauhoittumisharjoituksia. Se on aktiivinen, pidä vaikka koirakoulua että saa jotain järkevää tekemistä. Se rauhoittuu vasta kun väsyy.

Aikuisena koirilla on erilaiset tarpeet silityksen suhteen. Joku hakeutuu jatkuvasti silitettäväksi, toinen ei taas niin välitä. Kumpikin ihan okei.

Rauhallisen päättäväisesti voit erottaa, jossei rauhallista, mutta jämäkkää käskyä usko. Ajan kanssa oppii, mikä on kieltosana ja lopettaa käskystä.
Toista vaikka sana ''jäähy'' aina kun viet sen eristykseen. Äläkä päästä pois, ennenkuin rauhoittuu (eli ei huuda/raavi ovea tms).
Kun rauhoittuu itsellään ja pääsee tällöin aina ulos, niin oppii ajan kanssa, että rauhoittuminen=pääsee pois.

Jotkut pennut on vaikeampia, omani oli sellainen juurikin. On kovapäistä rotua ja tykkää pistää vastaan. Sille huutaminen, pois tuuppiminen, nokasta kiinniotto tmv ei todellakaan toimineet. Se innostui siitä! Se palkkautui siitä.
Ainut joka tepsi, oli asioiden tylsäksi tekeminen, eli erotus hetkeksi. Ihan vauva-aikaan menin saappaat jalassa sisällä, koska oikeesti se yhtäkkinen pureminen pohkeisiin sattui helvetisti. Kädet oli verillä. Huomioimattomuus ei onnistunut, koska takertui vaatteisiin/käsiin kiinni ja sattui.

Nykyään on mitä hienoin ja rauhallisin pentu. Ei todellakaan harrasta moista enää, koska oppi, että niin ei tehdä tai tulee tylsääkin tylsempää. Lisäksi hampaidenvaihtuminen on tottakai mennyt aikaa sitten ohi. Silloinhan nuo pahimmillaan on.

Jääpalat/pakastetut raakaluut, kepit, Kongit (nekin pakkasen kautta) ym väsyttää pentua ja helpottaa kutinaa. Suosittelen niitä. Lisäksi mahdollisimman vähän kiihdyttäviä juttuja. Ei leikitä kauheasti vetoleikkejä, tai kimakasti lällytellen puhuta pennulle (kiihdyttää), heitellä palloa yms.
Ennemmin annetaan hakea nappuloita joita piiloteltu asuntoon, temppujen tekoa, luiden järsimistä jne.
Ne väsyttää henkisesti, eikä kiihdytä liikaa :)

Opeta sille jatkuvasti jotain uutta ja kertaa vanhaa, sillä pysyy väsyneenä. Opet rauhoittumaan vaikkapa syliin. Omani oppi niin hyvin nukkumaan sylissä, että rauhoittuu oitis jos kippaan selälleen syliin.

Ei eristys kivalta kuulosta, mutta kaikki koirat ei ole lapasia, joille riittää perinteiset keinot/komennukset. On kovpäistäkin kovapäisempiä joille selätys on kivaa touhua ja huutaminen saa aikaan perseilyn.

Ps. muista, ettet eristä pentua paikkaan, jossa sen on tarkoitus viettää aikaansa kun olet pois. Jos käytät esim. häkkiä/aitausta, niin älä koskaanikinä rankaise sitä laittamalla sinne.

Kiitos vastauksista. Tuo puree todella lujaa. Nyt illalla kun harjoiteltiin harjaamista. Se onnistui melko äkkiä kun hoksasi, että kun ei pure käteen kiinni vaan antaa harjata ni saa namin. Kynsien leikkuu meni muutama kynsi hyvin (palkkasin niistä heti), sitten sekosi täysin. Puri aivan tolkuttoman kovaa nokka rutussa, niin kuin villikissa. Tein sitten niin että nahkahanskat käteen ja rauhallisesti pidin tassua kiinni ja heti kun lopetti puremisen ja riehumisen, kehuin. Näin kävin kaikki jalat läpi ja kädet säästyivät puremilta. Sitten kun hetken päästä taas hyökkäsi puremaan (tosi riehakas) niin sanoin rauhassa "ei saa purra" ja ihme lopetti ja katsoi minua ihmeissään ja kehuin taas. Namia en tästä antanut.

En tajua miten en muista enää mitään edellisestä koirasta ja vielä vähemmän aiemmista. Jotain muistan, että purulelu piti olla suussa kun leikkasi kynsiä ja että usein oli hampaat ranteen ympärillä, mutta ei koskaan purrut noin. Sen muistan edellisestä, että se oli 4kk kun poistin ensimmäisen punkin kaulasta ja se makasi aivan rauhassa kyljellään ja antoi operoida. Mutta sen muistan ettei purrut näin tajuttoman lujaa. Luonteissa on eroa, entinen oli kova komentamaan ihmistä, tämä ei ole sellainen. Sen kanssa tehtiin pitkän kaavan mukaan töitä. Selättämiset yms. ei ole mun keinoja. Pikemminkin periksi antamattomuus. Jos ei anna periksi, koira luovuttaa jossain vaiheessa ja seuraavalla kerralla nopeammin ja kolmannella kerralla ei edes vaivaudu.

Jospa keskitytään temppujen opetteleluun, niistä ainakin tykkää. Ja yhtenä iltana tuli mun viereen ja nukahti siihen ja antoi silittää. En siis pakolla enää yritä silitellä. Namin etsimistä ollaankin tehty paljonkin ulkona ja pari makkarajälkeäkin on tehty. Kilpakoira tästäkin pitäisi tulla, joten suhde pitää olla hyvä ja luottava. Edellisen koiran kanssa vain oli paremmin aikaa. Nyt olen kiireinen ja varsinkin illat on pahoja. Vasta myöhällä pystyn taas keskittymään koiriin.

...näytin muuten vanhemman koiran kanssa mallia pennulle, miten kynnet leikataan. Jos se siitä jotain tajuaisi... Vanhempi makaa rauhassa kyljellään ja saan napsia kynnet rauhassa ja poistaa vaikka hammaskivet. Ja mulla ei ole mitään muistikuvaa miten edes opetin kylkimakuun. Ja sen että vaihtaa käskystä kylkeä. Ja miljoona muuta hyvää arkitottisasiaa. Voi että miten tuo vanhempi koira tuntuu niin ihanalta! Tuli tökkimään mua kun näki että olen allapäin kun pennun kanssa ei mikään onnistu. Se on koirana aivan ykkönen, mutta valitettavasti loukkaantumisen vuoksi en voi enää kisata sillä.

Oman koirani sain pentuna rauhoittumaan nappaamalla niskavilloista kiinni niin että ei satu ja sanomalla lujasti EI. Se oppi sanan ei ja nykyään jos tekee jotain väärin niin lopettaa heti sen sanan kuullessaan.

Meillä pennun iltavillit oli todella vauhdikkaita, leikin sen kanssa heitin palloa ja jos alkoi puremaan sai puruluun suuhun, ikenet kutiaa siksi puruluu. Ei se kosketuksesta ole koskaan rauhoittunut, päinvastoin sehän on leikkiin kutsua, jos ei istuta koiraa ja rauhallisesti hiero kunnolla, se rauhoittaa.