Pääsitkö eläkkeelle vai jouduitko.

Teevee osaa vastata.
Kysypä häneltä.

Älä koskaan kirjoita omia toiveitasi/vihaasi/haukkiujasi aloitukseen jossa kysyt!!
Jos noin teet, on aloituksesi kuin lapsellinen tekele.

H.

Eipä ole kauan kun tämä asia on käsitelty teidän itsenne toimesta juurta myöden. Taisin itsekin tehdä jonkun pikavastauksen ja avauksen yhteenvedoksi muodostui: kaikki ketkä olivat eläkkeellä, olivat päässeet päämääräänsä jollakin tavalla.
Tyytyväisyyttä ei löytynyt keneltäkään. Vastauksissa loisti rivien välissä suomalainen melankolia ja negatiivisuus.

Pääsin ja "jouduin" johtuen yt:neuvotteluista ja me jotka olimme eläkeiässä lähdimme, jos tilanne olisi ollut valoisampi olisin ehkä jatkanut vielä muutaman vuoden, tein nuoremmille tilaa.
Sosiaalinen elämä on kyl vilkasta, joskus tuntuu et liiankin, nytkin on taas jo kiire ja vasta illansuussa tuun kurkkimaan tänne.

Työnteko eläkkeellä ei välttämättä johdu eläkkeen pienuudesta, verottaja osaa kyllä rangaista silloinkin.
Ei se myöskään siitä, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu työkavereiden kanssa, työ sinänsä voi olla palkitsevaa ja varsinkin jos on mahdollisuus valita mitä tekee ja milloin ja miten pitkissä jaksoissa, se voi houkutella. Joku voi yksinkertaisesti tykätä työstään, ettei malttaisi lopettaa ja jos terveys mahdollistaa jatkamisen, niin mikä ettei.
Pääsen kun aika on.

Olen eläkkeellä, eläkeläinen! Työnteosta, mitä ehkä joskus tein, en enää muista mitään edes tehneeni.
Uutta vaan kehiin ja nauttimaan elämästä!

Lopetin työt 58 vuotiaana omasta tahdosta. Otin eläkkeen 61 vuotiaana (pieni) tosin tulee muut.

Työni oli helppoa ja melko vapaata.

Nyt ei aika tahdo riittää, on puutarhan hoitoa juuri peittelin veistokset (marmoria) kasvihuonetta pitää hoitaa. Maailman pörssien seuranta ja sijoitukset.

Tuurin tynkää joutumisessa?
Olin 52v kun sairastelujaksojeni lomassa kelan ihminen kehoitti hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. Myönteinen päätös tuli muutamassa kuukaudessa.
Sairaseläkkeeni on merkittävästi suurempi kuin työeläkkeeni olisi ollut.
En tiedä onko lopputuloksessa eroa koska nytkin kela täydentää eläkettäni siten, että saan käteen kuukaudessa nyt yli 900€.
22 tuntia viikossa kassalla viivakoodeja vedellen ei ole kovin antoisaa työnä mutta alkuun kaipasin niitäkin ihmiskontakteja.
Olen nyt elellyt 15 vuotta tavallista eläkeläisen elämää.
Ainoa sairaudestani muistuttava seikka ovat kuukauden välein otettavat verikokeet.

Alkuperäinen eläkeikäni oli 57v. Sitten tuli nostoa 61v 10kk, joten siinä iässä pääsin. Tosin ennen sitä pidin 1v. vuorotteluvapaata, silloin sitä vielä sai niin paljon.
Nautin joka hetkestä ja varsinkin siitä, kun ei ole kiire minnekään.
Rahat riittää ja terveys aika hyvä.
Tulevaisuudestahan ei tiedä. Kaikki voi elämässä muuttua yhdessä hetkessä. Muttei pidä myöskään ruveta märehtimään asioilla, joita ei kenties koskaan tapahdu.

Lienen joutunut?
Ensin työttömyysjaksojen jälkeen pitkäaikaistyöttömäksi josta säädetyn ajan kuluttua työttömyyseläkkeelle 6-kymppisenä. Eläkemuodon muuttumista työttömyyseläkkeestä työeläkkeeksi 65:na en huomannut. Eläke pysyi yhtä pienenä.

Käytin hyväkseni kolmatta vaihtoehtoa, elikkä jäin eläkkeelle.
Päässyt olisin jo vuosia aikaisemmin, joutunut olisin vuotta myöhemmin.
Olen yrittänyt (ja hyvin onnistunutkin) pitää sen varan, että jos sattuisi tulemaan pahoja vieroitusoireita, niin kotona olisi aina ammattiani vastaavaa tekemistä. Ei ole vielä tullut sellaista oloa.

Olisin päässyt pari vuotta sitten, ensi helmikuussa joudun.- Next stop soppajono ???

Parin vuoden päästä joudun eläkkeelle, - en siis pääse. Ikäni olen työskennellyt itsenäisessä asiakaspalvelutehtävissä. Vaikea pistää suu kiinni kun kello käy.
Kai mä jatkan samaa höpöttämistä hoitokotiin asti. Ei toi kela tai valtio mua eläkkeillä
niin paljon palkitse että Miamista rantatonttia vois katsella.

No jos ei merenrantatonttia niin ehkä sitten sieltä Evergladesin puolelta?Siellä on suonsilmäkkeitä ja kanaaleja ja on järvikin keskellä Evergladesia. Saa ilmaiseksi omat kotieläimetkin joita voi ruokkia mutta ei kauheesti taputella.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta jäädä eläkkeelle n. 6 kk ennen varsinaisen eläkeajan alkua, eli siis kouluvuoden alusta. Kiitin ja otin vastaan. Meillä oli lasten kanssa kovat keskustelut kun jäin aikanaan puoliaikasairaseläkkeelle, koska tiesin sen vaikuttavan eläkkeeni suuruuteen ja minulla oikeesti ei olisi ollut varaa tehdä niin, mutta lapset kiristivät ja sanoivat että he haluavat mieluummin köyhän ja terveen mummon lapsilleen kuin haudan jolle viedään kukkia ja kynttilöitä kaksi kertaa vuodessa.

Tähän saakka (olen ollut nyt eläkkeellä kolmisen vuotta) ei ole ilmaantunut ongelmia ja olen todella nauttinut siitä kaikki aikani on minun itse päätettävissä.Eilen illalla yllätin tosin itseni ja lutusenikin (ei yhtään laittanut hanttiin) idealla että jos menisin kerran viikossa tai silleen jotain harrastamaan tai jollekin kurssille. Tuntuu siltä että kaipaan enemmän sosiaalista elämää, enemmän aikuiskontakteja. Nyt olenkin selaillut paikallisten järjestöjen nettisivuja ja katsellut tarjontaa....mutta ei, bingot ja kahvikekkerit ei ole minun kuppi teetä ;)

Näyttää siltä, että aika moni nauttii eläkkeelle pääsemisestään. Itse todella jouduin tapaturman takia eläkkeelle. Alkuvaikeuksien jälkeen , ja oikean eläkeiän koittaessa moni asia on niin kuin aikoinani olin sen ajatellut olevan.
Kiitän teitä mielenkiinnosta asian suhteen.
Hyvää loppuvuotta teille kaikille. tev. eläkeukko

Pääsin eläkkeelle. Olen elämässäni tehnyt lukuisia erilaisia töitä, vaikka yksi varsinainen pääammatti olikin. Jalat hajosivat töissä. Satutin itseni monta kertaa.

Kun viimeisimmän kerran jouduin vuoden sairauslomalle, minusta sen jälkeen tuli pitkäaikaistyötön. Kun tiesin, etten enää ollut työkuntoinen, oli tämä työttömyysaika stressaavaa. Aina täytettävä lappusia ja haettava maksusitoumuksia milloin mihinkin. Nyt eläkkeellä maksan kaiken itse, en saa pienten eläkkeideni lisäksi muita tukia kuin asumistuen.

Loppuvaiheessa työttömyyttä tein vielä paria lyhytaikaista työtä jota sain, ihan silkkaa tahtoani osoittaa yhteiskunnalle, että minähän yritän! Jouduin työttömyyskoulutukseen, väsyneenä siellä sairastuen vakavasti lisää. Lapsuuden aikainen epilepsia nimittäin uusiutui ja sen jälkeen lääkitys on loppuelämän kestävä.

Tämän jälkeen aloin hakea eläkkeelle pääsyä ja lopulta pääsinkin. Rahallisesti köyhäähän elämä on. Olen ollut eri tavoin sairas ihan pikkulapsesta alkaen, joten sellaiseksi, huonon ennusteen rääpäleeksi, olen elämässä kuitenkin kohtuudella sinnitellyt.

Jalat väsyvät ja kuluvat ja pian aion tutustua kauppojen ruokien kotiinkuljetuksiin. Posti tuo jo isoimmat pakettini kotiin. Köyhyyttäni satsasin nimittäin juuri Anttilan isoon, muoviseen joulukuuseen. Siinähän on, vaikken enää koskaan kävelisi. Asiat pitää ajatella etukäteen. Bussipysäkille nimittäin on hiukan matkaa, eikä kerrostalossamme ole hissiä. Vetokärry ja kyynärsauva kavereina olen asioitani hoidellut. En saa apua taksikuljetuksissa, tarvittaessa, eli hyvin väsyneenä ,kuljen niillä ihan omaan ja joskus vierailupaikkojen ystävällisten ihmisten laskuun.

Olen myös löytänyt Linctus-nimisen hämeenlinnalaisen postimyyntifirman, joka myy erilaisia sairaanhoidollisia tarvikkeita ja esim. kaksi nousutukea sängystä (käsivoimin punnertaen) on ollut hyvä sijoitus. Kylppärissä itselläni on jo kahvoja ja ehdottomasti suosittelen tällaisia muillekin huonojalkaisille, huonopolvisille.