Olen ainoa lapsi (oma huone, rahaa harrastuksiin, paljon vanhempien huomiota, teatteri, mainiot arvosanat). Ystäväni taas on suurperheestä (10 lasta, hän on ainoa tyttö), he ovat tosi onnellisia, äiti ja isä töissä. Heidän 11-vuotias
poika istui kerran pianon viereen ja heti rupes soittaa, siis hän on tosi lahjakas, mutta vanhemmat ei voi maksaa pianotunneista ja heillä ei ole aikaa ajaa monta kilsaa keskustaan ... Jos hän olisi heidän ainoa lapsi tilanne olisi toinen.
Kuitenkin olen aina unelmoinut suurperheestä! Olemme menossa poikakaverin kanssa naimisiin kesällä ja on aika tehdä isoja päätöksiä.
Itse haluaisin 6 lasta! Mutta samalla pelkään - tuleeko minusta tarpeeksi hyvä äiti joka osaa katsoa niiden perään? Saako lapset tarpeeksi huomiota? Riittääkö teillä rahaa ja energiaa lasten harrastuksiin?
Miten moni äiti täällä (siis 4 lasta) on töissä?
Onko iso perhe sitä arvoista?
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
poika istui kerran pianon viereen ja heti rupes soittaa, siis hän on tosi lahjakas, mutta vanhemmat ei voi maksaa pianotunneista ja heillä ei ole aikaa ajaa monta kilsaa keskustaan ... Jos hän olisi heidän ainoa lapsi tilanne olisi toinen.
Kuitenkin olen aina unelmoinut suurperheestä! Olemme menossa poikakaverin kanssa naimisiin kesällä ja on aika tehdä isoja päätöksiä.
Itse haluaisin 6 lasta! Mutta samalla pelkään - tuleeko minusta tarpeeksi hyvä äiti joka osaa katsoa niiden perään? Saako lapset tarpeeksi huomiota? Riittääkö teillä rahaa ja energiaa lasten harrastuksiin?
Miten moni äiti täällä (siis 4 lasta) on töissä?
Onko iso perhe sitä arvoista?
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
moi
minulla on 5 omaa lasta ja 1 tuli mieheni mukana n. pari kuukautta sitten, eli olemme uusio perhe.olen itse työelämässä hoitajana ja teen kolmivuoro työtä, miehelläni on oma firma joten hänen työpäivät venyt välillä aika pitkään iltaan(17.00).
ja olen maailman onnellisin ihminen, minulla on 6 lasta he ovat kaikki koulussa, kaksi vanhimpaa poikaa ovat ammattikoulussa.
sitä äitiyden tunnetta ei pysty kertomaan sanoin kenellekään se vain näkyy päälle päin. ja en todellakaan ole ylilihava emakko, vaan urheilemme koko perhe yhdessä tai erikseen joka päivä, yhteishenki on se mikä ottaa joitai ihmisiä aivoon ja se, että miten monen lapsen äiti tai isä osaa olla iloinen ja aidosti energinen.
jos sinulla on mahdollisuus perustaa iso perhe, onnea jo etukäteen varmasti palkitsee.
Olen myös perheen ainut lapsi.Pienestä pitäen haaveilin itselleni isoa perhettä.
Nyt olen 10v sinua vanhempi ja odotan kuudetta lasta.
Vasta käytäntö lasten kanssa osottaa,onko se sitä mitä haluaa.Ja minä nautin tästä ison perheen elämästä,josta haaveilin.
Olen valinnut itse kotiäidin osan ja se on meillä myös onnistunut.Kaikkea ei voi mitata rahassa.
Toivon sinulle ja poikaystävällesi onnellista tulevaisuutta!!
Ei sinun tarvitse niitä kaikkia kuutta kerralla tehdä. Ykeensä niitä syntyy yksi kerrallaan, joskus harvoin kaksi.
Minä haaveilin neljästä lapsesta. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja näyttää pahasti siltä, että kolmeen se meidän lapsiluku jääkin, terveydellisistä syistä.
Kaikki lastenhoidossa tarvittava tulee opittua ihan tavallisessa arkielämässä, ainoat vaadittavat ominaisuudet ovat kyky rakastaa ja halu pitää huolta. Mitään ei tarvitse osata valmiiksi, eikä virheitä tarvitse pelätä - me teemme niitä kaikki vuorollamme.
Itselläni on neljä lasta, enkä ensimmäisen syntyessä ollut ikinä pitänyt edes vauvaa sylissä saati käsittänyt, miten kokoaikaista hommaa lapsenhoito on. Hyvin on mennyt, yksinhuoltajana opiskelu ja työssäkäynti on tullut hoidettua kunniallisesti ja lasten harrastuksiinkin on riittänyt paukkuja.
Eikä ikinä ole ollut vapaa-ajan ongelmia:)
Olen ollut viimeksi kodin ulkopuolella työssä v.1993 helmikuussa, kun odotin neljättä lastamme.
Pääasiassa olen ollut kotona toisen lapsemme syntymästä asti. Meillä kaksi nuorinta eivät ole biologisia lapsiamme, vaan he ovat tulleet perheemme jäseniksi sijoituslapsina, joten nykyisin teen myös tavallaan "työtä" kotona, koska saan pientä korvausta lapset sijoittaneilta kunnilta.
En olisi jaksanut näin suurta perhettä, jos olisi ollut pakko käydä työssä - luultavasti olisi jäänyt lapsiluku kolmeen. Onneksi puolisoni on ollut koko ajan hyväpalkkaisessa työssä ja meillä on edullinen vuokra-asunto, joten olen voinut hoitaa omat ja nämä muutamat toistenkin tekemät lapset kotona ja he ovat saaneet harrastaa mieluisia harrastuksia ;musiikkileikkikoulu,kitara, piano, taekwondo, ratsastus, kuvataidekoulu, sähly jne. On ollut pääsääntöisesti omat huoneet kaikilla.
Menoja on karsittu myös l. koko perheen ulkomaanmatkoja ei ole harrastettu.
Sitten kun niitä lapsia alkaa tulla sen vasta tietää onko monilapsisuus oma juttu.
se korvaus ei ole ihan pieni......