Ruskettuneet turistit makaavat rannalla.
He ovat joko onnellisia tai ahdistuneita.
Yhtä kaikki viattoman tiedottomia.
Aurinkosäde leikkaa taivaan,
hai vaan polskuttelee
tyynessä järvessä Thaimaan
palmut huojuvat
ja eksoottinen lintu laulelee.
Aasialaiset duunarit riisipelloilla
raatavat aamusta iltaan, tienaavat elantoansa,
pysyvät iloisina, kun pysyvät kaukana,
tuosta bambumajasta, jossa muistona
punaterrorin ajasta
on pari- kolmesataa pääkalloa.
Samassa jättihyökyaalto nousee ylle Khao Lakin,
vieden mukanaan lapsoset, aikuiset ja vanhuksetkin kai.
Rikkaat ja köyhät yhtä lailla, säästä ei perheen koiraakaan.
Hirveä on Jumalan kosto, vaiko puhdas sattumankauppa?
Meillä kotona Suomessa jouluruokia
vatsat ovat pullollaan, kun katsomme telkkaria.
Uudet, hienot villasukat pukinkontista
kääntyvät jaloissa ympäri huolettomina,
hieman kutisevina,
täysin puolueettomina.
Bungalowin viileydessä katsoo toisiaan
nuorenparin silmät valmistautuen suudelmaan.
Ilmassa leijuu aika jolloin toistaan rakastaa
on juuri oikea hetki,
pihan puut tarjoavat turvallista,
suojaista varjoaan.
Silloin uusi hyökyaalto nousee meren uumenista,
tätä eivät osanneet meteorologitkaan odottaa.
Syyllisiä emme löydä, tuskin edes etsimmekään.
Tärkeintä on paeta. Vesi imi sukeltajat.
He ovat joko onnellisia tai ahdistuneita.
Yhtä kaikki viattoman tiedottomia.
Aurinkosäde leikkaa taivaan,
hai vaan polskuttelee
tyynessä järvessä Thaimaan
palmut huojuvat
ja eksoottinen lintu laulelee.
Aasialaiset duunarit riisipelloilla
raatavat aamusta iltaan, tienaavat elantoansa,
pysyvät iloisina, kun pysyvät kaukana,
tuosta bambumajasta, jossa muistona
punaterrorin ajasta
on pari- kolmesataa pääkalloa.
Samassa jättihyökyaalto nousee ylle Khao Lakin,
vieden mukanaan lapsoset, aikuiset ja vanhuksetkin kai.
Rikkaat ja köyhät yhtä lailla, säästä ei perheen koiraakaan.
Hirveä on Jumalan kosto, vaiko puhdas sattumankauppa?
Meillä kotona Suomessa jouluruokia
vatsat ovat pullollaan, kun katsomme telkkaria.
Uudet, hienot villasukat pukinkontista
kääntyvät jaloissa ympäri huolettomina,
hieman kutisevina,
täysin puolueettomina.
Bungalowin viileydessä katsoo toisiaan
nuorenparin silmät valmistautuen suudelmaan.
Ilmassa leijuu aika jolloin toistaan rakastaa
on juuri oikea hetki,
pihan puut tarjoavat turvallista,
suojaista varjoaan.
Silloin uusi hyökyaalto nousee meren uumenista,
tätä eivät osanneet meteorologitkaan odottaa.
Syyllisiä emme löydä, tuskin edes etsimmekään.
Tärkeintä on paeta. Vesi imi sukeltajat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo runosi taitaa tuntua aika pahalta asianomaisista, mikäli lukevat sen. Vaikkakin esitit osanottosi otsikossa. Ei sitä voi ymmärtää...
..minun puolestani ylläpito saa poistaa sen, jos joku asianosainen sattuu lukemaan ja pahoittamaan mielensä. Arvelin itsekin, että kehtaako julkaista. Kyseessä on kuitenkin todellakin vilpitön osanottoni ja lyyrinen purkaus asian tiimoilta, en minä paremminkaan osaa tunteitani ilmaista, haluan kuitenkin jollain tapaa osoittaa empatiaa suuren surullisen kohtalon hetkellä, luonnonilmiön, joka vei mennessään 55000 ihmiselämää. Mutta elämä jatkuu silti. Siksi kirjoitin runon. Jos ajatus on vaikeasti hahmotettavissa, niin se kehottaa rakastamaan silloin kun on vielä aikaa ja olemaan syyllistämättä ketään. Mielestäni en mässäile asialla enempää kuin tiedotusvälineet tai ihmiset tuolla keskustelupalstoilla, mutta pyydän toki anteeksi, jos joku kokee tämän loukkaavana. Tarkoitus on päinvastainen.
rikkauden vei.Elämisen tärkeyden toi.Niinistö puussa poikansa kans kuolemasta jutteli.Tärkeät henkilöt iltasanomissa sen kertoo.Totuus on rahaa tärkeämpää.Tunne on jota kohden tie käy.Rahalla et eläämääsi osta.Mielesi saat mustasta muutettua valoisemmamksi,jos tajuat tuonelassa muutettua tajuntasi.