Haluaisin antaa sinun mennä,
Sillä tämähän vain koskee meihin,
Yhteisinä vuosinamme emme kysyneet,
Ja nyt ei ole kuin kysymyksiä.
Olin niin iloinen ja ylpeä sinusta,
Kun kävelit kotimme nurmella,
Tai kun istuit vastapäätä minua
Ja pöytämme oli ystäville katettu.
Sitten käärme luikerteli kotiimme,
Meidän kummankaan tietämättä,
Ja sitten tosiaan vain kysymykset,
Siitä miten ja miksi kävi näin.
Rakastan sinua vieläkin,
Mutta sinun rakkautesi tuskin lepattaa,
Ja sydämeni on rikki, rikki, rikki,
Ja minuun koskee - en löydä sille sanoja.
Voihan olla, että menettämisesi,
Puhkaisi rakkauteni sinuun
Tähän viimeiseen kukkaan, joka kasvaa
Työntyen ulos rinnastani verta vuodattaen.
Eihän näissä asioissa ole syyllisiä
Ei ansiokkaita, ei velallisia,
Vaan vain yksinäisyyteen joutuvia onnettomia,
Jotka eivät aikanaan osanneet arvostaa.
Arvostaa mitä? Sitä mikä heillä oli
Kaiken tylsän, turruttavan arjenkin keskellä,
Silä niin parempaa sekin oli kuin tämä
Revinnäistyö omassa sielussa.
Koska rakastan sinua edelleen,
Tuntuu, että etääntymisesi tappaa minut
Vihaan, jota en voi tuntea enkä ilmaista,
Koska rakastan sinua ja tahdon sinua helliä.
Jumalakin on vetäytynyt kummallisen etäälle,
Armoa ei ole, on vain tuskaa,
Ja silti olen vain yksi pieni ihminen
Yli kuudesta miljardista, merkityksetön.
Voi kun tulisi vapahdus, voi kun
Suostuisin sulattamaan heikkouteni,
Sen etten tälle mitään mahda,
Kuten en ole mahtanut näinä kuukausina.
Olen ollut kuin lumiukko auringossa,
En ole voinut mitään sille,
Että se arkinen mutta lämmin, johon uskoi,
Sulaa pelkäksi kyynelvedeksi.
Kauanko on surtava, minun, kuten
Miljardien on tullut tehdä vuosisatojen ajan,
Sillä onhan ollut niin paljon menetyksiä,
Miehillä, naisilla, lapsilla, nyt minulla.
Mutta kun minun sydämeeni koskee,
Juuri minuun koskee, ja tunnen juuri sen kivun,
Juuri se ei minua tapa, enkä edes halua kuolla,
Mutta voi kuinka se jomottaa ja jäytää.
Ja kaikki vain tämän yhden ainoan toisen tähden,
Miksi juuri hänestä minulla on niukkuus,
Miksi sen olisi oltava juuri hän,
Kun se ei enää hän voi olla.
Hänhän on määritellyt itsensä minulle
Pelkäksi kappaleeksi tai korkeintaan
Pelkän ihmisrakkauteni kohteeksi,
Ja minä raukka edelleen haluan enemmän.
Sillä tämähän vain koskee meihin,
Yhteisinä vuosinamme emme kysyneet,
Ja nyt ei ole kuin kysymyksiä.
Olin niin iloinen ja ylpeä sinusta,
Kun kävelit kotimme nurmella,
Tai kun istuit vastapäätä minua
Ja pöytämme oli ystäville katettu.
Sitten käärme luikerteli kotiimme,
Meidän kummankaan tietämättä,
Ja sitten tosiaan vain kysymykset,
Siitä miten ja miksi kävi näin.
Rakastan sinua vieläkin,
Mutta sinun rakkautesi tuskin lepattaa,
Ja sydämeni on rikki, rikki, rikki,
Ja minuun koskee - en löydä sille sanoja.
Voihan olla, että menettämisesi,
Puhkaisi rakkauteni sinuun
Tähän viimeiseen kukkaan, joka kasvaa
Työntyen ulos rinnastani verta vuodattaen.
Eihän näissä asioissa ole syyllisiä
Ei ansiokkaita, ei velallisia,
Vaan vain yksinäisyyteen joutuvia onnettomia,
Jotka eivät aikanaan osanneet arvostaa.
Arvostaa mitä? Sitä mikä heillä oli
Kaiken tylsän, turruttavan arjenkin keskellä,
Silä niin parempaa sekin oli kuin tämä
Revinnäistyö omassa sielussa.
Koska rakastan sinua edelleen,
Tuntuu, että etääntymisesi tappaa minut
Vihaan, jota en voi tuntea enkä ilmaista,
Koska rakastan sinua ja tahdon sinua helliä.
Jumalakin on vetäytynyt kummallisen etäälle,
Armoa ei ole, on vain tuskaa,
Ja silti olen vain yksi pieni ihminen
Yli kuudesta miljardista, merkityksetön.
Voi kun tulisi vapahdus, voi kun
Suostuisin sulattamaan heikkouteni,
Sen etten tälle mitään mahda,
Kuten en ole mahtanut näinä kuukausina.
Olen ollut kuin lumiukko auringossa,
En ole voinut mitään sille,
Että se arkinen mutta lämmin, johon uskoi,
Sulaa pelkäksi kyynelvedeksi.
Kauanko on surtava, minun, kuten
Miljardien on tullut tehdä vuosisatojen ajan,
Sillä onhan ollut niin paljon menetyksiä,
Miehillä, naisilla, lapsilla, nyt minulla.
Mutta kun minun sydämeeni koskee,
Juuri minuun koskee, ja tunnen juuri sen kivun,
Juuri se ei minua tapa, enkä edes halua kuolla,
Mutta voi kuinka se jomottaa ja jäytää.
Ja kaikki vain tämän yhden ainoan toisen tähden,
Miksi juuri hänestä minulla on niukkuus,
Miksi sen olisi oltava juuri hän,
Kun se ei enää hän voi olla.
Hänhän on määritellyt itsensä minulle
Pelkäksi kappaleeksi tai korkeintaan
Pelkän ihmisrakkauteni kohteeksi,
Ja minä raukka edelleen haluan enemmän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minua syvälle sydämeeni.
Etkö voi tehdä mitään tilanteesi
hyväksi, jotta voisitte elää yhä
yhdessä ja löytää yhteyden toisiinne.
Rakastat häntä valtavasti,
pidä hänestä kiinni ja helli häntä.
Anna hänelle rakkautesi.
Näytä ja osoita se monin rakastavin
sanoin ja teoin.
Jos hän on väsynyt vain ja kaipaa lepoa.
Anna sitä hänelle, mutta huolehdi ja hoivaa häntä.
Kyllä hänen rakkautensa vielä sinuun tallessa on, ehkä se on hetkellisesti vain unessa.
Haluaisin lohduttaa sinua, mutta on niin vaikea löytää sanoja. Muista kuitenkin, ettet ole yksin aina voit kääntyä Jumalan puoleen vaikeuksissasi.
Ei hän ketään hylkää vaan katsoo juuri niiden puoleen, joilla on murtunut sydän. Usko ja luota siihen. Hän voi auttaa.
oli kuin oman ihmissuhteeni loppumisesta kirjoitettu runo, kuvaa hyvin minun tuntojani. Jos osaisin runoja rustata ja tunteitani runomuodossa kirjoitella olisi se varmaan jotain tämän suuntaista. Mutta kun en osaa täytyy suru käydä läpi toisin keinoin.Kiitos kirjoittajalle sattuvasta runosta.