Olen seurustellut nyt vuoden naisen kanssa, joka ei kerro perheelleen minusta. On kyllä kertonut äidilleen joskus asuneensa naisen kanssa, kun edelliset suhteet ovat loppuneet. Mikäli puhuu äitinsä kanssa puhelimessa, minun täytyy olla hiljaa. Hän kertoo mielellään äidistään ja sisarestaaan ja sisaren lapsesta, mutta en kuitenkaan saa olla osa tuota kaikkea. En ole olemassa heille. Tämä on minulle vaikeaa. Olen muutenkin yksinäinen ihminen ja nyt tämä "olemassaolemattomuus" lisäksi satuttaa. Kumppanini pelkää hylätyksi tulemista, mikäli kertoisi seurustelevansa naisen kanssa. Muut seurustelukumppanit eivät kuulema ole olleet tästä asiasta tehneet numeroa, hän ihmettelee miksi tämä on minulle niin vaikeaa.
Miten minun tulisi suhtautua? Vietän joulunkin ilman häntä, kun hän menee perheensä luo.
Miten minun tulisi suhtautua? Vietän joulunkin ilman häntä, kun hän menee perheensä luo.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tosi vaikea tilanne. Kukin tietysti itse päättää, tuleeko kaapista vai ei, eikä siihen voi ketään pakottaa.
Kullakin on oikeus päättää, miten elämäänsä elää, mutta itse en kyllä pystyisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka olisi kaapissa. Ei se ole mitään ihmeellistä, ihan oikeutettu mielipide. Mutta kullakin oma tilanteensa.
Tsemppiä.
Mieti kumpi on tärkeämpää se, että on tai ei ole kaapissa vai itse kumppani? Jos kaapissa oleminen ja sieltä poistuminen on huomattavasti tärkeämpää kuin itse kumppani niin etpä kauheasti taida olla kiinnostunut koko kumppanista.
"Muut seurustelukumppanit eivät kuulema ole olleet tästä asiasta tehneet numeroa, hän ihmettelee miksi tämä on minulle niin vaikeaa."
Mieti, miksi muut eivät ole siitä tehneet numeroa. Ehkä kenties he ovat tykänneet siitä kumppanista sen verran enemmän, että kumppani, hänestä tykkääminen ja hänen kunnioittaminen ja hänen kanssaan seurustelu menee sen kaapista tulemisen edelle. Kaapista ulos tuleminen ja hyväksynnän hakeminen jopa epätoivoisesti ei ole kaikille se ykkösjuttu elämässä. Ei kaikilta tarvitse edes hakea hyväksyntää. Eikö riitä, että sinulla on se kumppani ja välität siitä ja hän välittää sinusta? Mieti, kaikilla ei ole edes sitä kumppania, sinulla on.
Mietit, että et ole olemassa kumppanisi läheisillesi. Jeps. Olet kuitenkin olemassa sinun kumppanillesi. Eikö se ole kuitenkin tärkeämpää, että olet olemassa kumppanillesi? Kumpi on sinulle tärkeämpää, se kumppani vaiko hänen sukulaiset? Minusta sinä keskityt vääriin asioihin. Hyväksynnän hakemiseen vääriltä ihmisiltä. Sinähän seurustelet sen kumppanin kanssa etkä suinkaan hänen sukulaistensa kanssa.
Itse voisin ihan hyvin olla ihmisen kanssa, joka on kaapissa. Mielummin jopa niin kuin sellainen, joka huomionhakuisesti kailottaa omat ja toisten asiat koko kansalle=)
Minua ei huvittaisi olla tekemisissä toisen osapuolen perheen kanssa. Tollanen tilanne sopisi minulle. Olisin se "erityinen ystävä". Enkä halua sen koommin näyttää häntä porukoilleni. Saataisiin olla ihan rauhassa liioista kissanristiäisistä.
Tämä siis sopisi itselleni ja vastakkainen tilanne toisille. Ainut vain, että se toinen vaihtoehto nähdään paljon normaalimpana sosiaalisena asiana. Ei sellainen jaksa aina olla.
Tilanne on vaikea teille molemmille.
Sinä kärsit ja tunnet ettei sinusta välitetä tarpeeksi, kelpaat vain osittain. Hänen pitäisi käsittää se miten sinä koet tilanteen ja tulla vastaan. Toinen vaihtoehto on se että sinä etsit ystävän itsellesi. Sellaisen joka viettää sinun kanssasi ne juhlat ja hetket joihin kumppanisi ei ota sinua mukaan. Voi olla hyvinkin että kelpasit sen jälkeen kumppanisi seuraksi sukulaisiin.
Okei, vuosi ei ole vielä mikään kovin pitkä aika. Onko teillä mitään pitkäntähtäimen suunnitelmia tehtynä? Jos yhteinen tulevaisuus on suunnitelmissa niin kyllä hänen täytyy sinut ottaa täysillä mukaan. Tollainen ulosputoaminen olisi todella omituista pidemmän päälle, jos ollaan vakavasti yhdessä pysymässäkin. Hänen perheensä kyllä varmaan jotain aavisteleekin, naurettavaa "salailla".
Minusta on ookoo olla puhumatta henkilökohtaisista asioista kuten seurustelusuhteista tietyille ihmisille elämässään, mutta varsinainen salailu ja kaksoiselämä lähimpiensä kanssa on todella hämärää. Itse en esimerkiksi uudessa työpaikassa ole tyttökaveristani kertoillut ensimmäiseen vuoteen pariin, mutta kun työsuhde vakiintui niin musta oli tärkeää ottaa esim avecina kyllä tyttis mukaan. Perheelle asia oli avoin hyvin alusta alkaen vaikka äiti puolestaan yritti pitkään osaltaan pitää asiaa muulta suvulta jotenkin salassa. Mutta kyllä tyttistä silloinkin mukaan otin sukujuttuihinkin, vaikka ei mitään julkista hempeilyä harrastettukaan.
Kirjoitat,että olet yksinäinen ihminen. Vietkö siis itse kumppanisi tapaamaan omaa äitiäsi ja isääsi? Entäs jouluisin? Kutsutko kylään sinun vanhempiesi luokse myös kumppanisi? Onhan sinullakin omat vanhemmat ja muut sukulaiset, onhan? Etkö vietä heidän luona itse aikaa? Jokaisella on vain yksi biologinen äiti, olkoon se sitten suvaitsevainen tai ei, mutta äiti kuin äiti. Biologisia vanhempia ei voi oikein vaihtaa, kumppania ja ystäviä kyllä voi. Sitten kun ne omat vanhemmat ovat kuolleet niin on turhaa enää siinä vaiheessa jossitella, että olisipa pitänyt viettää heidän kanssaan enemmän aikaa. Tosin en tiedä onko kyseessä biologinen vanhempi vai, mutta silti... Sama kyllä koskee sijaisvanhempiakin, ei niitä noin vaan vaihdeta tai hylätä jonkun kumppanin oikukkaiden mielialojen tai itsekeskeisten minäminäminä-ajatusten takia saati sitten että kumppani kärsii yksinäisyydestä tai ei itse omista vanhempia syystä tai toisesta (tai itse haluaisi jotenkin sijaisvanhemmat itselleen). Minusta ongelma on sinulla itselläsi, ikään kuinsinulla olisi huono itsetunto eikä egosi kestäisi olla yksin esim. joulua. On myös ihmisiä, jotka eivät vietä esim. jouluaattoa vanhempiensa parissa syystä tai toisesta. On ihmisiä, jotka eivät vietä joulua ollenkaan tai lähtevät pakoon joulua esim. etelän lämpimiin maisemiin. Näethän varmasti kumppaniasi muina päivinä, eikö se riitä tai kelpaa sinulle?
Kuten nimimerkki tännevaann myös kirjoitti, minullekin sopisi vallan mainiosti tuollainen tilanne, enkä näkisi siinä mitään ongelmaa.
Jos ei sinulle oma kumppanisi kelpaa ja nirsoilet, ole sitten ilman. Turhaan olet hänen kanssaan jos ei kelpaa. Olet valinnut itse kumppanisi. Jokaisella on hyvät ja huonot puolet, jos koko pakkaus ei kelpaa sinulle, ole ilman.
Kyllä ottajia varmasti löytyy kumppanillesi=)
Pitää vielä lisätä sen verran vielä, että itselläni on esimerkiksi tuttavia, yksinäisiä naisia ja yksinäisiä miehiä, jotka eivät vietä millään tavalla joulua ollenkaan. Eivät seurustele kenenkään kanssa ja vanhemmatkin jo luultavasti kuolleet ja ihan kuule kantasuomalaisia ovat eivätkä silti näe asiassa millään tavalla mitään ongelmaa. Yksin ovat jouluaaton ja ihan onnellisina vielä sekä lähinnä helpottuneita, että ei tarvitse stressata mistään joulujutuista yhtään mitään.
Kyse on siis pitkälti siitä, miten itse asennoituu omaan elämään ja asioihin. Omaan asenteeseen voi paljon vaikuttaa ja asennoitua niin, että kiinnittää enemmän huomiota niihin positiivisiin asioihin eikä suinkaan vain ja ainoastaan negatiivisiin asioihin.
Ihmettelen kommentteja itsekkyydestä. Ketään ei voi pakottaa ulos kaapista, mutta ymmärrän aloittajan tilanteen. Olin pitkässä suhteessa ensin ulostulleen tytön kanssa ja myöhemmin kaappilesbon kanssa. Vaatii todella paljon joustoa ja ymmärrystä olla ihmisen kanssa, jonka kanssa "et ole kukaan" tietyssä seurassa. Vuoden tärkeimmissä juhlissa et ole rakkaasi kanssa: joulu, synttärit, juhannus vilahtavat ilman häntä. Uuden vuoden keskiyön suudelman lähetät taivaalle. Kodissa tai facebookissa ei voi olla yhteisiä valokuvia. Kaupungilla et voi kävellä käsikädessä, jos joku tuttu tulee vastaan. Tuntui kuin hän olisi hävennyt minua ja toki naiseuttani ja suuntautumistamme häpesikin. En enää ikinä palaisi suhteeseen, jossa joudun varomaan jokaista sanaani ja tekoani ihmisten ilmoilla.
Olen samaa mieltä sinun kanssasi. Tässä ketjussa on sydämettömiä kannanottoja. Käsittämätöntä ettei aloittajan tuska ja mielipaha välity kaikille.
Lempeä halaus ap:lle.
Eipä ne kaikki hetskuparitkaan kävele käsi kädessä kaupungilla liimautuneena toisiinsa kuin teinit tai jakele toisilleen fritsuja kuin murkkuikäiset. Jotkut viettävät Uudet Vuodet kavereidensa kanssa ja jotkut eivät edes ole kiinnostuneita lähtemään juhlimaan siis vetämään päätä täyteen oli sitten hetero tai lesbo kumppanin kanssa tai edes kenenkään muunkaan kanssa. Eivät kaikki heterotkaan pidä kodissa valokuvia esillä tai revittele yksityiselämää Facebookissa. Joillakin jo työelämä vaatii sen, että ei yksityiselämää voi tai ei ole järkevää revitellä kaiken kansan nähtäville. Olit sitten hetero tai lesbo, on ihan järkevää olla ihan turvallisuussyistäkin jakelematta itsestään ihan kaikkia tietoja Facebookissa tai ylipäätänsä missään somessa. Aikuisen ihmisen ei tarvitse käyttäytyä kuin murkku eikä se muutenkaan kenellekään kuulu mitä siellä lakanoiden välissä tehdään kotona ja kenen kanssa vaiko yksin peräti.
Ei siinä mitään sydämmetöntä ole, jos jotkut kertovat omalta kannaltaan kuinka asia voi olla hyvin toisinkin. Aloittajan vähättelystä ei nyt ollut kyse. Sille kun ei voi mitään, jos hän on sitä persoonaa, joka haluaa tulla nähdyksi tietyllä lailla, muuten on yksinäinen olo.
Tilanne on kurja hänelle mutta ei voida kuin tsempata. Hänen pitäisi keskustella siitä kumppaninsa kanssa kunnolla tai olla itse se rohkea ja kannustaa kumppaniaan asiassa.
Aloittajalta voisi kysyä, mitä hän tarkoittaa olevansa muutenkin yksinäinen ihminen ja onko hän kertonut juurta jaksaen miksi tuo asia on niin vaikea hänelle.
Sitä en ymmärrä miksi ihmiset alkavat seurustelemaan ennenkuin tietävät asiat toisesta. Sitä luokkaa ollaan, ettei kehenkään ala luottaa niin hyvin, jos ei tiedä kenen kanssa alkaa punkkailemaan. Tietää ainakin etukäteen mikä on myös suhde perheeseen ja että molemmilla tiedossa mitä tuleman pitäisi siinä kategoriassa, jos suhdetta haluaa.
Ehkä se kiire olla toisen kanssa vaikuttaa, ja kaikki tulee vasta myöhemmin ilmi. No monikin asia varmasti tuleekin, ottaa etukäteen selvää tai ei.
Missä kohtaa aloittaja puhui somesta tai Facebookista? Juhlimisesta ja pään täyteen vetämisestä? Tai parisuhteen revittelystä kaikelle kansalle? Tässä puhuttiin kumppanin perheestä, ei työelämästä tai mistään muustakaan mainitsemistasi asioista. Minun käsitykseni mukaan kumppanin esitteleminen perheelle ei ole murkkuikäisen tavoin käyttäytymistä. Kyllä minäkin loukkaantuisin jos minua ei esiteltäisi tai ei olisi aikomustakaan esitellä perheelle. Itselleni perhe on erittäin tärkeä ja läheinen ja haluan että myös kumppanini kuuluu siihen. Minulle sisaren lapset ovat rakkaita ja puhun heistä paljon, minusta tuntuisi pahalta jos kumppanini jäisi kaiken ulkopuolelle.
Kovin on kärjistettyjä näkökulmia taas tänään täällä. Ei voi kuin ihmetellä?