vielä eilen ruusuntuoksuisen yön vietin kanssas lämpöisen,meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa..unta ja totta toisistaan,en millään voinut erottaa,kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa...itseäni syyttää tästä saan...lumi tuiskuun yksin jäädä kulkemaan,kun en kysynyt rakkautesi hintaa.paleltaa ja jalkaa painaa,räntä jäiseen maahan hakka,nauru sammuu kylmiin eteisiin..neon valot nimes kirjoittaa seiniin kuvas heijastaa,liian kauan uskoin ihmeisiin....itseäni syyttää tästä saan,lumi tuiskuun yksin jäädä kulkemaan...kun en kysynyt rakkautesi hintaa
tää on niin mun elämää......
jätkä
2383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus, tuo elämän mahdollistava tunne, on ehkä ihmismielen kaivelevampia kysymyksiä. Rakkaudesta taistellaan, suretaan, iloitaan, pelätään. Se saa tuntemaan onnea, tuskaa, ahdistusta ja kaipuuta, turvallisuutta.
Elämäsi liittyy lauluun ja laulu rakkauteen. Rakkaus on hyvin usein tuskaa ja elämä kovaa. Se kuitenki vain vahvistaa.
"Päivästä toiseen tyhjää seinää, päivästä toiseen pimeää.. Päivästä toiseen sun sydämes peittää jää.. Päivästä toiseen jään oven taa, Päivästä toiseen paleltaa.. Päivästä toiseen mun toiveet murskataan.." ...se on myös mun elämää...