Ampumakokeessa nuorimmaisen kanssa

Tuossa vähän aika sitten piti mennä ampumaan hirvikoe , kun kattelin että olis sopiva mahollisuus ja kortti olis hyvä olla plakkarissa. No, tuumasta toimeen ja luuri kätöseen. Sovittiin että menee matkaan aikaa arvio kolmen kymmenen kilometrin ajon mukaan, josko vaikka odottasivat.Lupaisvat ootella kun soitinkin ihan oikiaan aikaan.Muitakin olis tulossa vielä.
Ei muuta kun vehkeet mukaan ja perheen harrastuksesta innokas nuorimmainen myös ja tien päälle. Niin sitä sitten mennä jyristeltiin ja ajettiin pari kilsaa ohitte, heti kyllä löyty parin soiton jälkeen. Vaan kuins olikaan oli rata tyhjä. Ei ristin sielua. Mietin josko olis tapahtunut jotain..? No vähän perään kännykällä kyselin että mites...?
Oli siinä pahoillaan kovasti luurin päässäkin.
No eipä mittään autoon vaan takasin ja samoja jäläkiä kotio. Ajoa tuli eestaas 63 km. Hieman syletti, mutta en antanu näkyä.Tulipahan kuitenkin paikka tutuksi. Nuorimmaista harmitti silminnähden. Ja mietinkin miten vaikuttaa mietteisiin.

Kysyi sitten yhtä äkkiä hiljaisuuden jälkeen .
"Mites on isä, jos oltas oltu ukin Lapissa, oisko oottaneet"?
Vastasin, että vaikia sanoa. Jos on vaikka tärkeä meno tullut.

Johon likka sanoi: -"Ois ne kuule oottanu... ja tulien kanssa".
"Täällä on aina näillä kiire johonki...eikä oikeesti minnekkään".
"Kuin ne ehtii metille??"

- Jaa-a...vaikia sannoo.

jii