Onko jossain laissa määrätty, että julkisella paikalla radio tai televisio on suljettava, jos yksikin asiakas niin haluaa?
radio auki
Elmer
421126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei ole.
Ihme kaveri tämä jurristi. Lainkohtaa en pysty sanomaan mutta esim. linja-autossa vaikka olisi 50 matkustajaa jos yksi haluaa, että radio suljetaan on se suljettava.
Voi mennä kauan hakiessa. Luuletko, että missään kaupassa tai muuallakaan soisi musiikki, jos sellainen laki olisi. Aina siellä joku mummo/vaari kävisi asiasta huomauttamassa. Linja-autofirmat ovat voineet antaa suosituksen kuljettajilleen, mutta lakia saat hakea.
Eli tässäpä tämä nyt sitten tulee:
Asetus järjestyksen pidosta julkisessa kulkuneuvossa.
Asetus määrää, että mikäli yksikin matkustajista ei halua kuunnella viestimiä mm. radiota on se suljettava. Sama asetus kieltää mm. juopottelun julkisissa kulkuneuvoissa.
Asetus on tosin aika vanha mutta voimassa oleva.
Mainittakoon vielä, että asetus ei koske tilausmatkoja.
Joten lueppa jurristi vaan vielä niitä teoksia ennen kuin alat fiksummilles.
Varmistin asian muuten liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Olet oikeassa.
Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257
8 § Radio»- ja televisiovastaanottimen käyttö
2. Radio- ja televisiovastaanottimen sekä muun äänentoistolaitteen käyttö luvanvaraisessa henkilötilausliikenteessä käytettävässä henkilöautossa (M1- luokka) ja linjaliikenteessä olevassa linja-autossa (M2- ja M3-luokka) on kielletty, jos laitteen käyttö häiritsee matkustajaa.
Siinä se lainkohtakin, epäileville...
Se lainkohta tuossa alempana. Eikä muuten mennyt kauan hakiessa; alle minuutin löytyi...
Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257
8 § 2. mom.
Kysymys koski julkista paikkaa. Linja-auto on aika ahdas tulkita julkisesta paikasta.
Onhan se yleisesti tiedetty, että linja-auton radio on suljettava, jos yksikin matkustaja vaatii. Kaikille se vaan ei näytö olleen tiedossa.
"Julkinen paikka" taisi olla liian epämääräinen ilmaus. Tarkoitin kuntosalia, kahviota tai vastaavaa paikkaa.
Kahviota jne. yrityksen julkisiakaan tiloja koskevaa sääntöä ei ole. Yrittäjä päättää, onko radio auki vai ei. Asiakas saa "äänestää" jaloillaan.
Poikkeuksena on tuolla muualla mainittu liikenneväline, jonka senkin osalta on huomattava, että VAIN matkustajaa häiritsevä radion jne. käyttö on kielletty. Masinaa voi siis laittaa hiljemmalle ja asia ok.
"Radio- ja televisiovastaanottimen sekä muun äänentoistolaitteen käyttö ... on kielletty, jos laitteen käyttö häiritsee matkustajaa."
Hiljainenkin ääni voi häiritä matkustajaa, joka ei välitä musiikin tai lätkämatsin pakkosyötöstä. Matkustaja - ei kuski - on se, joka määrittää, häiritseekö laitteen käyttö häntä. Matkustajan vaatiessa laite siis on suljettava (tai kuskin käytettävä nappikuulokkeita).
Hiljainen ääni voi häiritä, mutta tällöin matkustajan on kerrottava, että se häiritsee häntä ja tämän on myös tosiasiassa oltava mahdollista (esim. bussin takaosaan ei voi kuulua hiljainen ääni, jota kuljettajan radiosta kuuluu).
Matkustajalla ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada suljetuksi kaikkia mahdollisia laitteita, jotka häntä hänen mielestään häiritsevät. Loppujen lopuksi häiriön määrittää yleinen elämänkokemus.
"Radio- ja televisiovastaanottimen sekä muun äänentoistolaitteen käyttö ... on kielletty, jos laitteen käyttö häiritsee matkustajaa."
Näin siis sanoo asetus.
>>Matkustajalla ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada suljetuksi kaikkia mahdollisia laitteita, jotka häntä hänen mielestään häiritsevät. Loppujen lopuksi häiriön määrittää yleinen elämänkokemus.
Lähdetään liikkeelle asetuksesta:
"Radio- ja televisiovastaanottimen sekä muun äänentoistolaitteen käyttö ... on kielletty, jos laitteen käyttö häiritsee matkustajaa."
Mitä se sanoo? Antaako se oikeuden matkustajalle kieltää po. laitteen käyttö. Ei anna. Käyttö on nimenomaisesti kielletty, "jos laitteen käyttö häiritsee matkustajaa."
Silloin sellainen laitteen käyttö ei ole kielletty, joka ei häiritse matkustajaa. Niin kuin minkä tahansa säädöksen osalta, tunnusmerkistön täyttymisen ratkaisee a) tosiasiat ja b) kokemussäännöt. Jos tosiasiat ovat sellaiset, että ääntä po. laitteesta syntyy ympäristöön, tosiasiapuoli säännöksen soveltamiseksi täyttyy (a). Lisäksi täytyy olla olemassa myös sellainen kokemussääntö, jonka perusteella mainittu tosiasia voi toteuttaa säännöksessä määrätyn tunnusmerkin eli tässä tapauksessa äänen syntymisen ja matkustajan häiriintymisen välillä on oltava syy-yhteys (b).
Kaikki kokeussäännöt perustuvat yleisen elämänkokemuksen mukaisiin havaintoihin siitä, miten tietyt asiat vaikuttavat ympäristössä toisiinsa. Äänen kulku on tietynlainen ja vain tietyn tason ylittävä ääni voi kantautua ihmisen korvaan aiheuttaen siellä reaktion. Tarvittaessa yleistä elämänkokemusta voidaan täydentää tieteellisellä asiantuntemuksella, jos havaittu asia on sellainen, että se ei kuulu yleisen elämänkokemuksen piiriin.
Individuaalinen kokemus häiritsevästä äänestä ei siis riitä täyttämään mainitun asetuksen tunnusmerkistöä. Asetuksessa ei niin sanota, toisin kuin sinä virheellisesti väität. Asetus olisi voitu muotoilla niinkin, että matkustajalla on oikeus kieltää radio yms. laitteen käyttö (jopa riippumatta häiriöstä, jos niin olisi haluttu). Nyt sellaista oikeutta ei ole säädetty. On säädetty vain häiritsevän käytön kielto.
Aivan samoin mainitussa asetuksessa on kielletty tarpeeton ja häiritsevä ajo taajamassa. Tämänkään osalta ei taajaman asukas itse individuaalisesti määrää, minkälainen ajo taajamassa on kielletty vaan edellytetään objektiivisesti arvioitavaa häiriötä.
Tässä tapauksessa on kysymys nimenomaan matkustaja X:n individuaalisesta häiriintymisestä. ( ".. jos käyttö häiritsee matkustajaa ..") Matkustaja X voi olla sairauden tai muun syyn takia yliherkkä tietynlaisille äänille (vaikkapa tietynlaiselle musiikille), tai hän voi haluta keskittää ajatuksensa ongelmanratkaisuun, mihin lätkämatsin selostus ei anna hänelle mahdollisuutta; hänen häiritsemisensä äänentoistolaitteella on tällöin kiellettyä, vaikka äänet "yleisen elämänkokemuksen mukaan" eivät olisikaan häiritseviä; riittää, että matkustaja X kokee ne häiritseviksi.
Esimerkkiäsi lainaten säännös olisi voitu kirjoittaa muotoon: "häiritsevä laitteen käyttö on kielletty", jos olisi tarkoitettu vain yleisen elämänkokemuksen mukaan häiritseväksi koettua laitteen käyttöä. Jos individuaaliselle kokemukselle ei olisi haluttu antaa ratkaisevaa merkitystä, olisi myös voitu käyttää monikkomuotoa: "..jos käyttö häiritsee matkustajia..".
>>Individuaalinen kokemus häiritsevästä äänestä ei siis riitä täyttämään mainitun asetuksen tunnusmerkistöä. Asetuksessa ei niin sanota, toisin kuin sinä virheellisesti väität.
Lakipykälistä en tiedä, mutta eräällä kaupungin uimahallilla kuntosalilla on liikuntaviraston päällikkö antanut tällaisen ohjeen: Henkilökunnan on huolehdittava, että radion äänenvoimakkuus on sopiva. Jos yksikin asiakas valittaa, radio on laitettava kiinni ilman mitään mutinoita. Vuosien varrella valituksia liiasta melusta on tullut kuulemma niin paljon.
Sinun mielstäsi siten myös taajamassa ajamisen voi kieltää kuka tahansa asukas, joka kokee autoilun olevan turhaa ja häiritsevän häntä.
PÄSSI!!!
Sinäpä sen sanoit - en minä!
Ai, olet aasi. No, hyvinpä oivalsit tiivistää asiantuntemattomuutesi yhteen sanaan.
Veit asiallisen debatin henkilökohtaisuuksien tasolle. Minua tällainen nokittelu ei enempää huvita (tuskin palstan lukijoitakaan), varsinkin kun näyttää siltä, ettet edes ymmärrä lukemaasi. Joten au revoir sinulle!
Kirjoittelusi oli alusta saakka täysin asiatonta ja asiantuntematonta. Et vastannut esittämääni perusteisiin etkä itse puolestasi perustellut omaa kantaasi kuin jankuttamalla. Kumpikin vie vain ohi asian, joten eipä tuohon voi enää muuta vasta kuin todeta todellinen ongelmasi, joka on yleinen älyn puute.
Tässä taas oiva näyte primitiivireaktiosta, jollaisia onneksi tällä palstalla ei usein näe. Kuten tiedetään, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
eli ttseesi ;)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Mikäli radio ei aiheuta kenellekään terveydellistä haittaa, asiakas ei voi vaatia radiota suljettavaksi lain perusteella. Ystävälliset pyynnöt eivät ole kiellettyjä.
eli itseesi
Toppuuttelehan jo vähän, kun näet/kirjoitat kaiken kahtena!
Joo, mutta sainpas viimeisen sanan.
Vai vieläköhän pöljä meinaa olla nimensä mukainen.
Olisi ainakin kiinnostavaa kuulla joitakin OIKEITA, perusteltuja mielipiteitä asiasta.
Esim. kuinka taajamassa voi ajaa, jos kuka tahansa asukas voisi individuaalisesti kieltää autolla ajamisen, kuten pöljääkin pöljemmän mielipiteestä olisi pääteltävä.
"Esim. kuinka taajamassa voi ajaa, jos kuka tahansa asukas voisi individuaalisesti kieltää autolla ajamisen, kuten pöljääkin pöljemmän mielipiteestä olisi pääteltävä."
Tämä nyt on sitä §nudistin päättelyä. Johan aiemminkin totesin, ettei nudisti taida ymmärtää lukemaansa. Minun perustelustani ei nimittäin tällaiseen johtopäätökseen voi tulla muutoin kuin §nudistin päättelykyvyllä.
Totesin 1.1.:
"Esimerkkiäsi lainaten säännös olisi voitu kirjoittaa muotoon: "häiritsevä laitteen käyttö on kielletty", jos olisi tarkoitettu vain yleisen elämänkokemuksen mukaan häiritseväksi koettua laitteen käyttöä."
Vain §nudistin tasoinen päättelijä voinee tästä päätellä, että minä olisin "häiritsevällä käytöllä" tarkoittanut sitä, mitä §n ylinnä lainatussa kappaleessa on päätellyt.
Täysijärkinen päättelijä varmasti ymmärtää, mitä olen tarkoittanut, nimittäin sitä, että muoto "laitteen häiritsevä käyttö on kielletty" on tulkittava siten kuin §n on esittänyt (ratkaisevaa ei ole individuaalinen vaan yleinen elämänkokemus), mutta ko. asetuksessa tässä kohdin käytetty muoto "käyttö on kielletty, jos se häiritsee matkustajaa" voidaan hyvin perustein tulkita siten, että se antaa ratkaisevan merkityksen matkustaja X:n individuaaliselle häiriön kokemiselle. Sanojen ja lauseiden merkityssisältö ei ole niin yksitotista kuin §n näyttää luulevan.
Tämän olen siis esittänyt jo aiemmin, mutta §n:lle se ei ole mennyt perille; tuskinpa menee vieläkään.
§n, saat kaikin mokomin halajamasi viimeisen sanan . Mutta koetapa nyt keksiä hengentuotostesi loppuhuipennukseksi jotain vähän tasokkaampaa!
"Tämä nyt on sitä §nudistin päättelyä. Johan aiemminkin totesin, ettei nudisti taida ymmärtää lukemaansa."
Menee nolon puolelle vastata, kun jokainen voi selvästi nähdä, kumpi meistä on se lukutaidoton. SINÄ!
Se siitä.
Päättelykyvyttömyytesi toit esiin jo aiemmin, mihin totesinkin sinulla olevan yleinen älyn puute. Vaikutelma kirjoituksiesi myötä vain syvenee.
Lain sanamuodosta :"käyttö on kielletty, jos se häiritsee matkustajaa" ei voi tehdä muita perusteltuja johtopäätöksiä kuin että esim. sellainen käyttö ei ole kielletty, joka häiritsisi KULJETTAJAA. Lakitekstissä mainitaan matkustaja, koska matkustajan häiriintymisestä seuraa laitteen käyttämisen kielto. Jos laissa sanottaisiin: "käyttö on kielletty, jos se häiritsee matkustajia" tämä tarkottaisi, että ainakin kahden matkustajan tulee häiriintyä, jotta laitteen käyttö olisi kielletty.
Niin ollen mistään individuaalisesta kokemuksesta ei lakitekstissä ole todellakaan kyse. Se on pöljän oma pöljä keksintö, joka ei perustu lakiin.
Tämän olen siis esittänyt jo aiemmin, mutta pöljälle se ei ole mennyt perille; tuskinpa menee vieläkään.
Kysyin Liikenneministeriön kantaa nyt puheena olevaan kiistakysymykseen. Oheistan jäljempänä tiedoksi §nudistille ja muillekin ministeriöstä saamani vastauksen. Ministeriön mukaan säännös on selkeä. "Jos YKSILÖ KOKEE HÄIRIÖKSI ... laitteen käytön, niin ... laitteen käyttö on kyseisen säännöksen mukaisesti kielletty." Tämän olen hartiavoimin koettanut saada §nudistille ymmärretyksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Onnistunenkohan vieläkään, tuskinpa. Minun osaltani asia päättyy tähän.
Liikenneministeriön sähköposti:
"hyvä --
Kiitos yhteydenotostanne. Ministeriö ei ole nähnyt tarpeelliseksi yleisesti ohjeistaa tätä säännöstä, koska säännös sinänsä on selkeä: kiellettyä on, jos häiritsee matkustajaa.
Säännöksella pyritään mahdollistamaan matkustusrauha ja -hiljaisuus. Joten jos yksilö kokee häiriöksi näissä ajoneuvoissa radio- tai televisovastaanottimen taikka muun äänentoistolaitteen käytön, niin mitä ilmeisimmin tällainen laitteen käyttö tällöin häiritsee matkustajaa ja näin ollen tällaisessa tapauksessa laitteen käyttö on kyseisen säännöksen mukaisesti kielletty.
Liikenneneuvos Kari Saari
--- Alkuperäinen viesti ---
>> Onko ministeriö antanut ohjetta liikenteenharjoittajille siitä,
>> miten alla olevaa säännöstä on sovellettava? Riittääkö kiellon
>> perusteeksi matkustajan yksilöllisesti kokema häiriö, vai
>> edellytetäänkö "yleisen elämänkokemuksen" mukaan häiriöksi
>> luokiteltavaa olotilaa? Asiasta on noussut kiistakysymys.
>>
>> "Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257
>> 8 § Radio»- ja televisiovastaanottimen käyttö
>> 2. Radio- ja televisiovastaanottimen sekä muun äänentoistolaitteen
>> käyttö luvanvaraisessa henkilötilausliikenteessä käytettävässä
>> henkilöautossa (M1- luokka) ja linjaliikenteessä olevassa
>> linja-autossa (M2- ja M3-luokka) on kielletty, jos laitteen
>> käyttö häiritsee matkustajaa."
Siteeraat liikennenuvos Kari Saaren antamaa vastausta mielivaltaisesti. Saari ei, toisin kuin sinä, väitä yksilön voivan itse määrätä laitetta liikennevälineessä suljettavaksi. Juuri siitähän kiistelimme. Saari kirjoittaa, että "jos yksilö kokee häiriöksi näissä ajoneuvoissa radio- tai televisovastaanottimen taikka muun äänentoistolaitteen käytön, niin mitä ilmeisimmin tällainen laitteen käyttö tällöin häiritsee matkustajaa".
Olennaista on juuri sanat # mitä ilmeisemmin #. Yleisen elämänkokemuksen mukaan on ilmeistä, että jos matkustaja kokee häiriötä, sellaista myös on olemassa, jos matkustaja näin vilpittömästi kertoo. Mutta kaikissa tapauksissa näin ei ole, vaan matkustaja voi pyrkiä kieltämään laitteen käytön, VAIKKA MITÄÄN HÄIRIÖTÄ SEN KÄYTÖSTÄ HÄNELLE EI SIITÄ TULE.
Viimeksi mainitusta tilanteessa, laitteen käyttö EI häiritse matkustajaa ja tällöin laitteen käyttö ei ole kielletty.
Et siis saannut mitään asiaa valaisevaa vastausta Saarelta. Ts. voiko matkustaja aina määrätä laite suljettavaksi, vaikka mitään häiriötä sen käytöstä yleisen elämänkokemuksen mukaan siitä ei olisi.
Saari nimenomaisesti toteaa: "säännös sinänsä on selkeä: kiellettyä on, jos häiritsee matkustajaa." -> jos ei häiritse, ei ole kiellettyä.
Voi voi! Sinun epätoivoinen pyrkimyksesi viimeisen sanan sanomiseen saattaa sinut jo naurunalaiseksi. Sanottava on, vaikkei sanottavaa olisikaan!
Siitähän tässä on ollut kysymys, että minun tulkintani mukaan matkustaja X:n YKSILÖLLINEN KOKEMUS häiriöstä on kiellon kannalta ratkaiseva, kun taas sinä olet asettanut ratkaisevaksi, ei X:n yksilöllistä kokemusta, vaan laajemman "YLEISEN ELÄMÄNKOKEMUKSEN" mukaan käsitettävän häiriön olemassaolon. Tätähän korostit juuri taajaman "häiritsevän ajon" kiellon rinnastuksellasi. Turha sinun on yrittää kiemurrella eroon selvästi esiin tuodusta kannastasi. Taajama-ajon kiellon osalta olet oikeassa (mitä en ole kiistänytkään), mutta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa olet selkeästi väärässä. Linja-auton matkustaja on kuin onkin kokemansa häiriön estämisen suhteen paremmassa asemassa kuin taajaman asukas häntä häiritsevän ajon suhteen - toisin kuin olet esittänyt. Koeta jo nyt ymmärtää tämä fakta ja hyväksyä se, että olet ollut väärässä - erehtyväisiähän me kaikki olemme.
Olet käsittänyt väärin, mikä Saaren vastauksessa on olennaista. Olennaista on se, että hänen mukaansa yksilön oma kokemus häiriöstä riittää kiellon syyksi, eikä siihen siis mitään laajempaa "yleistä elämänkokemusta" yksilön kokemuksen lisäksi tarvita. Kun siis matkustaja X kertoo bussikuskille, että auton radio häiritsee häntä ja pyytää sen suljettavaksi, kuski - asetusta noudattaen - sulkee laitteen.
Koetat kiemurrella pinteestä esittämällä hypoteettisen tilanteen, jossa matkustaja X väittää laitteen käytön häiritsevän häntä, vaikka se ei häntä todellisuudessa häiritsekään. Mistä matkustaja X tietäisi esim. radiota käytettävän, jos hän ei sitä kuule? Ja jos hän sen kuulee, ei mikään "yleinen elämänkokemus" voi hänen puolestaan sanoa, että ääni ei nyt puheena olevan säännöksen tarkoittamalla tavalla häiritse matkustaja X:ää. Matkustaja X itse määrittää, mikä häntä häiritsee, ja hänen ilmoituksensa häiriökokemuksesta riittää kiellon perusteeksi.
Sitä paitsi Saari ei kirjoittanut (kuten häntä siteeraat) "mitä ilmeisemmin", vaan hyvällä suomella "mitä ilmeisimmin".
Pöljä ei selvästi ymmärrä lukemaansa.
Siksi lainaan tähän kirjoitukseni "Häiriöstä".
>>>>Hiljainen ääni voi häiritä, mutta tällöin matkustajan on kerrottava, että se häiritsee häntä ja tämän on myös tosiasiassa oltava mahdollista (esim. bussin takaosaan ei voi kuulua hiljainen ääni, jota kuljettajan radiosta kuuluu).
Matkustajalla ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada suljetuksi kaikkia mahdollisia laitteita, jotka häntä hänen mielestään häiritsevät. Loppujen lopuksi häiriön määrittää yleinen elämänkokemus.
Lyhyt kommentti niille palstan lukijoille, jotka vielä jaksavat pysyä mukana:
§nudisti kirjoittaa aiemmin:
>>Aivan samoin mainitussa asetuksessa on kielletty tarpeeton ja häiritsevä ajo taajamassa. Tämänkään osalta ei taajaman asukas itse individuaalisesti määrää, minkälainen ajo taajamassa on kielletty vaan edellytetään objektiivisesti arvioitavaa häiriötä.>Individuaalinen kokemus häiritsevästä äänestä ei siis riitä täyttämään mainitun asetuksen tunnusmerkistöä.>Tämä pätee edelleen eikä siihen sinun kiemurtelusi auta sitä eikä tätä. Sinä nyt et vain näytä ymmärtävän kirjoitettua tekstiä, joten kirjoittaminen kanssasi on täysin hyödytöntä.
Huh! Pöljä on ottanut aseekseen nyt kirjoituksieni vääristelemisen. Edelleen hänen harhainen käsityksensä itse asiasta kuitenkin jatkuu.
En ole rinnastanut mitään säännöksiä samaa tarkoittaviksi enkä tehnyt sitä kautta mitään johtopäätöksiä. Ainoa, mikä pätee, niin molemmissa säännöksissä edellytetään yleisen elämänkokemuksen mukaista arviointia häiriöstä. Mitään muuta kummassakaan niissä ei säädetä.
Pöljän harhojen kulminaatio näkyy selvästi tässä kohden:
"Linja-auton radion häiriön osalta tilanne on toinen: riittää, että se - säännöksen sanamuodon mukaisesti - häiritsee jotakuta yksittäistä matkustajaa. Yleisellä elämänkokemuksella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä."
Yksittäisen matkustajan häiriintyminen on riittävää. Näin on säännöksen sanamuodon mukaisesti, kyllä. Mutta edelleekään matkustaja ei voi subjektiivisesti määrätä tosiasioita. Myös muiden ihmisten käsityksillä on merkitystä, kuinka tosiasiat voivat muodostua. Juridiikassa puhutaan tällöin kokemussäännöistä. Esim. auton nopeus ei ole subjektiivinen seikka. Ei myöskään auton ääni. Sama koskee radiolaitteen tms. aiheuttamaa ääntä. Kokemussäännöt kertovat, miten ääni kulkee ilmassa ja kuinka se voi kantautua. Kokemussäännöt perustuvat useimmiten yleiseen elämänkokemukseen (kuten jo aiemmin kirjoitin).
Auton nopeutta voidaan mitata nopeusanturilla (joka kytketty mittariin kojelaudassa) tai poliisi voi mitata sitä tutkalla. Tällöinkin kuljettajan on turha väittää subjektiivisesti, ettei ajanut ylinopeutta, jos kokemussääntöihin perustuva mittaus muuta osoittaa. Yleinen elämänkokemus on tässäkin kaiken perustana, ei kenenkään subjektiiviset tuntemukset.
Äänen kuulemisesta kirjoittaessaan pöljä sekoilee jo pahasti:
"Jos tilanne olisi tällainen, ei voitaisi puhua matkustajan individuaalisesta kokemuksesta häiritsevästä äänestä. Ei matkustajalla voi olla kokemusta äänestä, jota hän ei kuule. Silloin olisi kysymys jostain muusta."
Mistä pöljä voi nyt yllättäen tietää, mitä individuaalisia kokemuksia kelläkin on??
Kuka vain voi väittää, että hänellä on individuaalinen kokemus äänestä. Tästä valehtelemista ei voi paljastaa (ilman yleistä elämänkokemusta). Kellä vain voi myös olla individualinen kokemus äänestä, vaikka yleisen elämänkokemuksen mukaan hän ei voisi kuulla jostakin tulevaa ääntä. Hänellä voi olla tämä kokemus myös silloin, vaikka hän ei voisi kuulla mitään ääniä ollessaan täysin kuuro. Ainoastaan yleinen elämänkokemus auttaa meitä toteamaan, että esim. kuuro ei VOI KUULLA.
"Jos X äänen kuulee, niin hänen oma individuaalinen kokemuksensa siitä, että ääni on häntä häiritsevä, riittää säännöksen mukaan kiellon perusteeksi, siihen ei "yleistä elämänkokemusta" tarvita. Sen on myös liikenneneuvos Saari lausunnossaan todennut."
Eipä pöljä vastannut, missä kohtaa Saari näin kirjoittaa?? Saari ei kirjoittanut, että individuaalinen kokemus riittää kiellon perusteeksi. Hän kirjoitti, että mitä ilmeisimmin ääni silloin matkustajaa häiritsee, jos matkustaja näin kokee. Tämä on täysin eri asia, mitä pöljä väittää.
Hyvä lukijakunta. Yleisen elämänkokemuksen mukaan pöljä on lukutaidoton. Näin voidaan sanoa, jos lukutaitoon vaaditaan, että myös ymmärtää lukemansa.
Kumpikohan vääristelee?
§n 7.1.:
>>En ole rinnastanut mitään säännöksiä samaa tarkoittaviksi enkä tehnyt sitä kautta mitään johtopäätöksiä.>Sinun mielstäsi siten myös taajamassa ajamisen voi kieltää kuka tahansa asukas, joka kokee autoilun olevan turhaa ja häiritsevän häntä.
PÄSSI!!!>Mistä pöljä voi nyt yllättäen tietää, mitä individuaalisia kokemuksia kelläkin on??Kuka vain voi väittää, että hänellä on individuaalinen kokemus äänestä.
Kumpikohan vääristelee?
§n 7.1.:
>>En ole rinnastanut mitään säännöksiä samaa tarkoittaviksi enkä tehnyt sitä kautta mitään johtopäätöksiä.>Sinun mielstäsi siten myös taajamassa ajamisen voi kieltää kuka tahansa asukas, joka kokee autoilun olevan turhaa ja häiritsevän häntä.
PÄSSI!!!>Mistä pöljä voi nyt yllättäen tietää, mitä individuaalisia kokemuksia kelläkin on??Kuka vain voi väittää, että hänellä on individuaalinen kokemus äänestä.
Mistäköhän se pöljä kirjoittelee. Ei tosta ota erkkikään selvää.
Aiheena on tähän saakka ollut se, voiko matkustaja kieltää radiolaitteiden yms. käyttämisen individuaaliseen kokemukseen perustuen vai edellyttääkö kieltäminen myös yleisen elämänkokemuksen mukaan todellista häiriötä.
Tähän olen yksityiskohtaisesti ja kiistatta antanut vastauksen, johon sinä et ole kyennyt edes alkeellisesti vastaamaan.
No se on sinun mielipiteesi, johon sinulla on oikeus. Lukijat voivat arvioida kirjoitteluasi toisinkin.
pöljälläkin on sananvapaus :)
Saitkohan viimeisen sanan? ÄHÄKUTTI?