Kai täällä käy sen ikäistä porukkaa? Olen muutenkin kiinnostunut 90-luvusta, joten minua kiinnostaisi myös kuulla 90-luvulla nuoruuttaan (n. 13-30v.) eläneiden lesbojen kokemuksista, onhan paljon ehtinyt muuttua 2010-luvulle tultaessa. Tuskinpa silloinkaan kokemukset ovat olleet täysin homogeenisia (hehe) mutta varmasti monia yhdistäviäkin tekijöitä on. Esimerkiksi 90-luvun alussa internetin puuttuminen. Mistä te silloin etsitte tietoa/vertaistukea kun ette päässeet katsomaan Youtubesta Coming Out-videoita tai keskustelemaan keskustelufoorumeille? Kirjoititteko paniikissa Suosikin Kimppa-palstalle? Vai pystyittekö puhumaan kavereillenne? Olitteko aivan yksin? Millainen oli yleinen mielipide seksuaalivähemmistöistä nuorten keskuudessa? Eikös joskus 90-luvun puolivälissä ollut "trendikästä" olla biseksuaali? Entäs 90-luvun lopussa, kun internet yleistyi? Oliko TV:ssä lesboja? Muistaakseni hyvin pitkälle suurin osa television seksuaalivähemmistöistä oli homomiehiä, lesbot oli täysin unohdettu ainakin 2000-luvun alussa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
Siinä on hieman apukysymyksiä, mutta saa siis vastata ihan vapaasti! :) Kaikenlaiset kokemukset ovat tervetulleita.
Siinä on hieman apukysymyksiä, mutta saa siis vastata ihan vapaasti! :) Kaikenlaiset kokemukset ovat tervetulleita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täh. 80-luvun puolivälissä syntyy, silloin on 90-luvun alussa vielä niin penska, että silloin leikittiin, pelattiin nintendolla eikä ajateltu "aikuisten asioita". Pikkuisen vänhemmilla (eli vain muutaman vuoden) nuorilla oli Reginat ja Suosikit. Ja mitä hittoo, 90-luvulla mun nuoruuteen kuului netti. Artic.net, KissFM Chat ja Energychat. Kyllä sieltä löytyi aina kaikkea kaikille ;)
Ala-asteelta tuli himaan, piti katsoa Marienhoff, ihan niiden naisten välisten juttujen takia myös.
Homoseksuaalit miehet olivat 90-luvullakin niitä hepsankeikkoja jollain tapaa, mutta myös vakavasti otettavia. Suomalaisissa ohjelmissa esimerkiksi Hyvät Herrat-sarjassa se tarjoilija homopoika. Ulkomaisissa Melrose Place. 97 ja 98 alkoi jo tulemaan kaikenlaista katsottavaa. Will & Grace, Ellen DeGeneresin sarjan jakson kuuluisin The Puppy Episode mutta tiesin jo aikoi sitten hänen olevan lesbo ennen sitä.
90-luvulla kaikki oli paremmin. Pysty olemaan oma itsensä, ei tarvinnut selitellä mitään kenellekään ja oli kuitenkin vielä niin pieni tai nuori ettei tarvinnut ajatella niin suuria asioita kun vaan nautti elämästä.
Joo Billin ja Andrean takia kiirehdittiin aina koulusta suoraan kotiin!
1990-luvulla Suomessa asiat oli taloudellisesti päin helvettiä. Lähes koko vuosikymmen kului syvässä lamassa. Työttömiä oli parhaimmillaan 700 tuhatta. Paljon konkursseja ja velkahelvettejä. Tuota vuosikymmentä ei kannata nostalgisoida varsinkaan jos on elänyt yrittäjäperheessä jonka koti menee pankille koska se on ollut yritystoiminnan takauksena. Yritys itse oli kannattava mutta sen asiakkaat menivät konkurssiin ja jättivät maksamatta laskunsa. Mutta 1990-luku oli homon kannalta samanlainen kuin nykyäänkin. Ehkä silloin asiasta oli vähemmän mediassa.
Aika lahella ollaan taloudellisesti 90- luvun laman aikoja ja varsinkin tyottomien maara huikentelee melko lahella jo tuota lukua. Samoin asenteet ovat koventuneet, vakivalta, murhat ja itsemurhat lisaantuneet, kateus, kauna, epaluuloisuus, syrjaytuneisuus lisaantunut jne, homoja ja lesboja kohtaan asenteet tiukentuneet jne
Oltiin niitä tietynlaisia perheitä joita ei haitannut lama mutta Jurassic Park oli ikimuistettavin asia -93.
Telkkarista tuli Xena.
En osaa sanoa millaista oli olla lesbo, mutta voimakkaasti bi - tai enemmänkin. Omat tunteet olivat järisyttävän suuria, mutta samalla ahdistavia ja pelottaviakin, ympäristön asenteet vielä tiukasti mies-nainen-yhdistelmässä kiinni. Televisiosta tuli silloin tällöin kerran viikossa esitettäviä sarjoja, esim. La Law, jossa aina välillä vilahteli naista rakastava nainen, mikähän nimi olikaan? Näitä jaksoja odotettiin aina viikko, joskus koko jaksossa ei ollutkaan sitten mitään aiheesta sillä kertaa. Telkkarissa oli myös harvakseltaan keskusteluohjelmia homoudesta, ne tuntuivat olevan aina jollain tavalla kohujuttuja ja niitä salaa sitten yritti katsoa, edes pienen pätkän.
Ihmisten ilmoilla tai yöelämässä tuli kiinnitettyä huomiota ihmisten pukeutumistyyliin, hiuksiin tai siihen, onko korvis vain toisessa korvassa, ja pohdittua, merkitsevätkö ne mitään. Joidenkin kohdalla etsi ja yritti tulkita katsetta, olisiko siinä jotain, vai onko kyse omasta mielikuvituksesta (eikö nykyäänkin ole pitkälti niin ;) Toisaalta, ympäriltä kuului toistuvasti, miten iljettävää ja sairasta homous on. Sen kuulemisen kanssa sitten yritti tulla toimeen, samaan aikaan kuin omien vahvojen tunteiden ja identiteetin kanssa.
Henkilökohtaisesti erittäin helppoa kiitos oman kasvuympäristön. Omat heteroystävät olivat oikein suvaitsevaisia, tosin jotkut heistä nykyään olettavat, että olisin perustanut perheen (miehen kanssa) ja hankkinut lapsia, mitä en todellakaan ole tehnyt. Parhaat ystävät olivat erittäin suvaitsevaisia. Valitettavasti vaan osa on nykyään kääntänyt ikään kuin poliittisesti mieltä (vähemmistö heistä) ja eivätkä oikein halua näyttäytyä lesbon seurassa (ulkoisesti olen aika heteromainen) ja välttelevät puhumista minusta ja minun kanssani miestensä kanssa. Virallisesti heidän mielestään nykyään homosuhteet ovat ei-toivottuja ja sairaita kun silloin 90-luvulla kaikki oli aivan hyvin jees (nukkuvat jopa minun selässä kiinni ja pitelivät välituntisin kädestäni kiinni). Osa taas peruskoulukavereista/tuttavista on osoittautunut bisseiksi, vaikka silloin olivat niin heteroa että... Moni peruskouluaikainen homojätkäkin on tullut kuorestaan ulos.
Muutenkin aina olen kiinnittänyt huomiota ainoastaan naisellisiin naisiin, miesmäiset lepakot kera peukalosormusten, siilitukan, sateenkaarikrääsän yms. aina ovat ällöttäneet.
Itse olin tuolloin melkoisen pikkuvanha (pukeutumista myöten) ja kaikki ikäisilleni suunnatut lasten/nuorten tv-sarjat ällöttivät. Katselin mielummin aikuisille suunnattuja draamasarjoja ja luin aikuisten kirjoja. Oman ikäisenä tytöt tuntuivat tosi lapsellisilta, pojat vielä miljoona kertaa lapsellisimmilta. Inhosin yli kaiken New Kids on the Blockia, Kaunareita ja Melrose Placea. Heteroämmille suunnattua ja hirveän amatöörimäistä ja lapsellista (kuten nykyään Salkkarit). Sen sijaan Suosikkia, MeKahta ja SinäMinää luin sekä tietty Reginaa;) Musiikkia ja muotia seurasin aika paljon. Musiikki oli suuri osa elämääni, siihen musiikin kuunteluun upposi joka päivä ainakin pari tuntia. Pojat olivat tuolloin jo melko ällöttäviä. Ahdistelivat, huusivat hävyttömyyksiä jne.
En ole koskaan oikein kaivannut minkäänlaista ikäistäni vertaisseuraa. Joskus kerran kävin Setan nuorten ryhmässä, mutta tuntui, että kaikki olivat niin hirveän lapsellisia. Pidinhän jo silloin aikuisista, naisellisista ja omalla tapaa karismaattisista naisista.
Tajusin oman lesbouteni kaikista eniten hullaanttuani erääseen naisnäyttelijään. Muita en sitten fanittanutkaan, mutta tämä naisnäyttelijä oli mielestäni paitsi erityisen kaunis, erittäin lahjakas ja fiksu. Hänelle ei myöskään koskaan vissiin suosio noussut hattuun kuten muille. Näin vanhemmiten olen katsellut hänen sarjojaan ja Youtubesta katsellut haastatteluja. Mikä yllättävintä, hän vaikuttaisi oikein avarakatseiselta ja poliittisesti jos voisin veikata niin ehkä enemmän vihreältä (sillä tavoin positiivisesti yllättävää, että ei ainakaan äärioikeistolaiselta)
Negatiivista asenteista tuli se esimerkki mieleen, että tuolloin 90-luvulla laitoin ilmoituksen nainen etsii naista erääseen lehteen (ei Seta/Z-lehti) olihan siellä mies etsii miestä ilmoituksiakin. Mitä sain oli se, että ilmoitukseni tuli bumerangina takaisin ja joku lesbofoobinen nainen kirjoitti, etteivät he julkaise tällaisia kauheuksia (nainen etsii naista). Ristiriitaista kyllä, samaan aikaan heillä oli mies etsii miestä ilmoituksia avoimesti lehdessään.
Osa tuolloin treffailemistani naisista, jotka silloin uskoivat vakaasti olevansa lesboja ovat pettyneet naissuhteissansa ja palanneet kaappiin miesten kanssa esittäin bisseä ja hankkineet lapsia, punaisen tuvan ja perunamaan, vaikka loppujen lopuksi ovat lesboja, mikä on todella surullista. Osa teki itsarin, osalla muuten vaan on samat ongelmat säilyneet sieltä 90-luvulta asti tähän päivään. Osa häipyi ulkomaille paremman ilmapiirin ja työtilanteen vuoksi.
Käsi kädessä kulkeminen oli joskus hieman vihaksuntaa herättävää 90-luvun lopulla, saattoi melkein tulla turpiin jos osui jonkun idiootin junttisuomalaisäijän ohi kävelemään.
Naiset olivat tuolloin aivan ihania. Ihastumiset ja rakastumiset olivat erittäin huumaannuttavia ja tärisyttäviä. Paljon ihania, karismaattisia naisia. Aivan ihania=)