Johtajuusongelma

Tuota, voisitko ystävällisesti miettiä asiaa vähän koiran kannalta katsottuna? Kerroit että et huomioi sitä töistä tullessa, et leiki sen kanssa, etkä vastaa toisen hellyydenkaipuun hetkiin. Et myöskään osoita koirallesi mitään vaihtoehtoista tapaa toimia, kuten esimerkiksi omaa suuntaa suuntaerimielisyyksissä. Vaan osoitat vain mieltäsi mököttämällä sille.

Koirasi lienee sakemanni tai muu nk. vaativana pidetty rotu? Päättelen tämän siitä että korostat rauhallisia eleitäsi ja itsevarmuuttasi ja pelkäämättömyyttäsi. Ei tietenkään sinun pidäkään koiraasi pelätä, jos alkaa pelottaa niin anna se jollekin joka hallitsee vaativammat.

Ehdottaisin osaltani sinulle suunnanmuutosta suhteessa koiraasi. Kun tulet kotiin tervehdi sitä, sitten pyydä istumaan ja odottaman hetki että saat vaatteet pois päältä. Sen jälkeen vietä koiran kanssa vähän parempi riehuhetki vaikka jonkun vetolelun tai pallon kanssa. Ja sitten rauhoita tilanne.
Ulos lähtiessänne opeta koira istumaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ennenkuin pääsette kadulle. Kadulla liikkuessanne opeta koirallesi suunnat oikea ja vasen, jolloin sen ei tarvitse arpoa kumpaa puolta kadusta tulee käyttää. Tämä helpottaa myös vastaantulevien ihmisten ohitusta kun koira kuulee kummalta puolelta hänen tulee mennä ohi. Sinun on myös helppo ohjeistaa koiraasi sanomalla mennäänkö oikealle vai vasemmalle. Maastossa on helppo ohjata koiraa kulkemaan puiden välissä valitsemaasi reittiä pitkin mikäli käytätte fleksiä tai juoksuliinaa. Opeta koiraasi myös kuuntelemaan ulkoillessa puhumalla sille koko ajan. Seuraa sen liikkeitä ja aikeita sekä ennakoi ne antamalla ohjeistuksen tulevista tilanteista etukäteen.

Puistoillessanne mikäli olette puistossa kahteen pekkaan, ota mukaan pallo ja ehdota pallonnoutopeliä tai etsi käteen jokin keppi ja heittele sitä. Pitkä risu antaa mahdollisuuden pitää koira pois repimästä hihasta, piirrä vaikka viivaa maahan jossei muuten kiinnostu sen pyydystämisestä. Se yleensä viimeistään tehoaa. Ja sitten kun puistoon tulee kavereita, niin lelut ja risut ehdottomasti piiloon. Niistä tulee helposti sitten riitaa. Eli sen jälkeen leikitään vain juoksuleikkejä kaverikoiran kanssa.

Kun noudatat näitä ehdotettuja suuntaviivoja, niin saat takuulla itsellesi sellaisen koiran jota muistelet kaiholla ja kaipauksella kun eron hetki jonakin päivänä väistämättä tulee.

höpö höpö taas. ei koiran tarvitse olla suunapäänä ensimmäisenä vetoleikkiin käskemässä kun kotiutuu töistä. reipas kehuminen ja pieni silitys päälaelle piisaa,tai joku pieni makupala. mutta toi käyttäytymisesi koirapuistossa saa ihoni kananlihalle1 ei koira todellakaan sinua komentele ja käske mihinkään. kun se hyppii,todella napakka EI1Ja nykäsy hihnasta ja HETI KUN LOPPUU, SAMALLA SEKUNNILLA SILITYS JA hieno. JA RAUHALLINEN SILITYS. Itse käytän koirillani sitä että vapautan ne eri tilanteissa eripaikoissa. autosta ei loikata ilman lupaa. lenkillä ei muita koiria lähstytä ilman lupaa,toisinaan ei ollenkaan vaikka miten olisi kiva. ja puistossa (jos meillä olisi) laskisin vasta luvan kanssa. pyytäisin luo ja vaatisin olemaan mun kanssa vaikka muut leikkii. sillä annat koirallesi mallia johtajuudesta, kun poistut sen luota ja temppuilet,se lisää pelkoa ja hyvssä lykyssä tilannne karkaa käsistä. ja tuollaisissa tilanteissa jos esim lapsi menisi koiran luo,saattaisi tapahtua jotain ei niin kivaa,koska koiran pää on sekaisin. se ei tiedä mitä siltä haluat. kielto,ja palkkio heti kun toimii oikein. ja vaadit aina oikeaa toimintaa. et anna periksi,etkä anna nyt mennä sänkyyn koska eilen oli niin kiltisti puistossa! kaikessa oltava se määrätietoinen ja päättäväine omistaja. kerro mikä rotu on kyseessä?veikkaisin että jotain ajokoira saku,snautseri coctail.. kerro meille miten etenee. ja muista se leikki sitten kun on leikin aika. keppiä ja köyttä.palloja. makupaloja. ja kesken leikin taas kauniisti ja napakasti "tänne". ja kun tulee,taas kehua. näin olet johtaja. jos ei tule,niin houkuttelet tulemaan ja palkkio vaikka kuinka viivyttelisi. pikkuhiljaa tulet huomaamaan eron. johtajuus on kaikkien asioiden summa. se pitää myös ansaita :)

Puolivuotias hyppii päälle lapsellisuuttaan ja leikinhaluisena. Mutta se jo myös haastaa ja tahtoo mitellä voimia. Se on normaali kehitysvaihe ja menee ohitse koiran kasvaessa. Johtajuutesi ei määräydy yhdestä käskystä eikä kerralla vaan se on prosessi, joka jatkuu ainakin koiran nuoruusiän ajan, pari - kolme vuotta. Älä turhaan mieti, mitä koirasi tarkoittaa milläkin hyppimisellään. Päätät vain, millaista käytöstä koiraltasi haluat ja rauhallisesti, kärsivällisesti ja tinkimättömästi viet asioita haluamaasi suuntaan.

Mielestäni johtajuus ei tarkoita pikkumaisia sääntöjä eikä turhaa temputtamista. Meillä saa koirat olla sängyssä ja sohvalla, kulkea ovista edelläni eikä ruokansakaan eteen ole tarvinnut temppuilla. Oikeastaan vain yksi sääntö: minua totellaan, minä määrään. Mikäli koira käyttäytyy epäkunnioittavasti, se ajetaan pois. Leikin koirieni kanssa jos minua huvittaa. Pallutan ja pusuttelen jos minua huvittaa. En leiki, ellei huvita. Kaikkeen ei tarvitse reagoida.

Luottamus syntyy siitä, että otat koiran tarpeet huomioon ja käyttäydyt koiralle ymmärrettävästi ja jopa ennakoitavasti. Et satuta koiraa etkä nipota turhista.

Johtajuus on kunnossa kun koirat tottelee, eikä laumassa ole keskinäisiä kärhämiä. Älä odota valmista käytöstä keskenkasvuiselta koiralta vaan ole kärsivällinen - palkinto tulee ajallaan. Pääasia että olet oikealla tiellä.

ja vielä se että älä tee tapahtumista tapaa,pakkomiellettä. vaan mukavia yllätyksiä. jos alat ottamaan tavaksi jonkun naurettavan köydenvedon,koira vaatii sitä joka kerta,ja kappas kun unohdat vaikka jotain kotiin ja palaat hakemaan,niin vaatii sinua taas aloittamaan pelleilyn,tai puhumattakaan jos tuleekin vieraita. sinuna unohtaisin nuo hömpötykset. koira on kaveri ja oltava ruodussa,asiallisella rauhallisella tavalla opetettuna se onnistuu kyllä. eikä pidä unohtaa että ruoka on sille elämässä kaiken a ja o. sen avulla saat sen halutessasi kiipeämään vaikka puuhun. älä tee siitäkään sille mitään itsestäänselvyyttä että herkut putoaa kuppiin. se pitäää ansaita..

Perustottistelua enemmän ja luopumisharjoituksia kehiin. Mulle tuli loppuun kommenettu vuosikas joka kiihtyi kielloista tai pelotteista. Itse tein juuri tuota jättämistä aina kun alkoi näykkimään liinan päässä ja puistossa. Palkinnon sai vasta kun istahti nätisti ja katsoi minuun. Jos alotti uudestaan pidensin huomiomattomuutta esim.5-10min ajaksi. Nykyisin tarjoaa itse kontaktia ja tulee kutsusta ts. tottelee käskyä ;)
Nälkäisen tai aivotyön jälkeen on parhain aika harjoitella motivaatio on useimmiten kohdillaan kuunnellakin palkintonsa eteen.

Koirasi on puolivuotiaana PENTU eli lapsi. Pennut rietmuisevat ja hyppivät ja koska näyttää että et muuten huomioi koiraasi riittävästi, se kerjää huomiota ja ilahtuu paluustasi jopa lyhyessä ajassa liikaa.

Johtajuusongelmaa koiralla ei ole, yksikään puolivuotias ei todellakaan halua olla johtaja. Sinulla sen sijaan on, kun et erota lasta aikuisesta, pelkäät koko ajan olevasi alempi, pelkäät omaa koiraasi ja ettet ole riittävä auktoriteetti, eikä sinua kunnioiteta. Että lopeta nyt se valehtelu itsellsi siitä ettet pelkää: olet todella säälittävän epävarma jos ihan puolivuotiaan kanssakin tulkitset kaiken johtajuusongelmaksi.

Koira ei osaa opettaa mihin suuntaan kuljetaan. Koiralle se on ihan vitun sama, mihin suuntaan kuljet. Koira ei ole ihminen eikä sillä ole taktikoivaa älyä siinä mielessä: se ei tunne kateutta, kunnioitusta sillä tavalla kuin me (tuopa on hieno ihminen sen kaikkien asioiden perusteella), häpeää tai muita monimutkaisia tunteita. Se ei myöskään ymmärrä "ei mitään" joten jos sillä ei ole syytä päästä jonnekin tiettyyn suuntaan, se ei sinne halua. Se ei siis omaa syytä "opettaa mihin suuntaan kuljetaan". Koirasi ei opettanut sinulle mitään vaan leikki. Olisit vaan ennemmin toiminut kuten alussakin ja aina mennyt pois sen ulottuvilta tai ollut tekemättä mitään, jos se näykkii. Se toimi siksi, että huonolla käytöksellä ei saanut huomiota: olisi voinut ehkä muuten jopa leikkinyt pennun kanssa. Olisit voinut siis myös palkita sen toivotusta käytöksestä (lopettaa tietty aina jos tulee ei toivottua käytöstä). Ja jos se olisi saanut huomiota ja leikkiä muuten niin sen ei tarvitsisi hyppiä ja näykkiä. Nyt se ressukka kerjää sitä huomiota. Olet kamala omistaja ja hirviö lapselle.
Miksi ylipäätään menet koirapuistoon jos koirallasi ei ole siellä leikkikaveria, lelua etkä sinä leiki sen kanssa?

"Esim. En huomioi koiraa töistä tullessa, en huomioi sitä kun se pyytää leikkimään, syön itse ensin, en raivoa sille omista asioistani, en pelkää sitä jne. Mutta ei näytä menneen perille että minä määrään tahdin. "
On sille mennyt perille että sinä olet kylmä, hylkäät sen ulos laumasta (pienimmästäkin syystä), et huomioi sitä riittävästi, nyt enää ollenkaan, olet siis henkisesti väkivaltainen mykkäkoululainen, et leiki koskaan, ihan syötkin ensin! Wau, hienoa, se varmaan ajattelee että olet tosi Suuri Johtaja, ottaen huomioon että sulla on kaikki ruoat joka tapauksessa. Oot sä kyllä Tosi Johtaja ja Itsevarma Pomo kun ihan puolivuotiasta pentua osaat kohdella kylmästi ja osoittaa KUKA TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄ!!!! (aloituksesta päätellen sinulle on todella kiire nyt katsoa peiliin)

Olet todella tyhmä nyt. Et ymmärrä mitään koirista, ihmisen ja koiran eroista etkä tiedä edes minkä ikäinen koira on pentu. Omaat heikon tiedon lisäksi surkean itsetunnon ja olet keksinyt noudattaa "johtajuutta" koska se sopii paremmin tyhmille ja laiskoille selitykseksi. Todellinen eläimen ymmärtäminen ja itsen kehitys vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. On paljon helpompaa syyttää aina johtajuutta, kun ottaa oikeasti selvää mistään. Ja niin, ennen oli ennen, 80- luvulla ei muuta tietoa saanutkaan ja ne 90-luvun jututkin oli niin ja näin. Tunkekaa nyt jo se paskatieto roskapönttöön ja vaikka hokisitte olevanne Intiaanipäällikkö Johtajakoira ja osa asioista toimisi monellakin tapaa, niin nää tämmöset tapaukset on jotenkin ihan surkeita!!! Että pennun kanssa ei leikitä! Että ei tajuta että koira on pentu! Että joka asiasta ollaan itkemässä sitä johtajuutta. Siis tämä on niin tyhmää, kun sitä tietoa on ja sitä voi etsiä. Että jotain rajaa pitäs olla, vaikkei nyt minnekään ihan äärimmäisyyksiin menisi toisessakaan päässä.

Jos aloittaja oli kirjoitishetkellä vihainen ja kihisevä, eihän se tarkoita, että hän aina olisi kilahduksen partaalla. Itse olen toisinaan vihainen itselleni, kun en ole onnistunut olemaan se toteemipaalu koiran kanssa. Omistan myös puolivuotiaan ison mikauksen. Kyllä täytyy sanoa, että en ole tavannut ainoatakaan rehellistä koiranomistajaa jolla ei kiehuisi pennun kanssa joskus. Ei muuta kun muistat että kyseessä on pentu ja annat sen olla pentu. Tokoa tietty hetki joka lenkillä mutta nauttikaa toisistanne. Koirakin vanhenee ja viisastuu. Kuten me kaikki.