kissa kuoli

Mun kissa kuoli 5 viikkoa sitten. Sillä oli paha munuaisvika. Lopettamispäätös oli tosi vaikea tehdä. Lohdutus oli uusi kissa. Nyt se kirmaa kodissa ja entisen muisto kalpenee, mutta ei se koskaan unohdu! Multa on mennyt 4 rakasta kissaa viimeisen 10 vuoden aikana ja kaikkia muistelen välillä ja kuvia katselen päivittäin (esillä). Jos voit, hanki uusi pentu!

Hanki pikapikaa uusi kissanpentu. Se täyttää nopeasti entisen kissan paikan sydämessäsi.

Meidän perheen vanhin kissa kuoli jouluaattona...
Silläkin ikää arviolta jo lähempänä 20 vuotta ja vanhuuden vaivat lisääntyi kunnes aatto aamuna oli kylmettynyt ja tajuton, muuta ei voinut tehdä kun viedä viimeiselle matkalle eläinlääkäriin ja joulusta tuli hautajaiset. Tuntui pahalta nähdä vielä eilen tassunjäljet lumessa...
Mutta ajattele että kisusi sai elää pitkän kissan elämän! mitään ei varmaan jäänyt kehräämättä.

mitenköhän minä kestän, kun meidän 16v kissatyttö kuolee (sillä on keuhkoastma, täytyy rokottaa vähän väliä ettei tuksehdu) ... jo nyt kun luin nämä lyhyet tarinat omien kissojen lopettamisista, aukesivat hanat:)

joo, uus kissa voi olla hyvä idea, vaikka voikin olla eka vaikea ajatella, sellaista, aivankuin korvaisi vanhan kamun kylmästi uudella. mutta ei se sellaista ole:)

minultakin on kuollut kissa..tai no..se lopetettiin..halvaantui...se taisi kuolla vuona 2002...no,jaksamisia sinulle! :'( osaanottoni

Positiivisia ajatuksia jos kaipaat, on kissasi päässyt kärsimyksistä autuaammille metsästysmaille ja kunnioitettavassa iässäkin vielä. :) Toki suru rakkaan perheenjäsenen menetyksestä kestää vielä eikä lemmikki unohdu koskaan. "Kissat painavat tassunjälkensä sydämeesi"

Otan osaa.

Voin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Kisusi on nyt kissojen taivaassa ja ei tarvitse enää kärsiä vakavasta sairaudesta, mutta tuskin se lohduttaa kun suru on suurin. Mutta onneksi muistot ei kuole koskaan ja ne säilyy aina sydämessäsi. Tulee aika, että juuri ne muistot lohduttaa ja jaksaa niiden avulla vaikeimman ajan yli. Ehkä jonain päivänä sinullakin on uusi kisu ja se pahin suru helpottaa.
Minun rakas kisu jouduttiin nukuttamaan pois lähes kaksi vuotta sitten 13-vuotiaana. Kaipaan sitä vieläkin ja nyt hän komeilee seinälläni oikein kultakehyksissä. Usein muistelen yhteisiä vuosiamme ja nyt voin jo nauraa lukemattomille hauskoille muistoille.
Uusi kisu minulla on ja hänestä on tullut yhtä rakas kun poismennyt kisuni oli.
Ajattelen sinua ja myötäelän surussasi ja toivotan sinulle voimia jaksaa.

tiedän, että tuntuu ihan kamalalta ja ylitse pääsemättömältä. minulta kuoli 13-vuotias poikakisu tässä muutama kuukausi sitten. kyllä se vähän helpottaa ajan kanssa. suruaika kestää jonkin aikaa, mutta muistele kisua ja mukavia hetkiä. otettiin vähän aikaa sitten toinen arka kisu ja toinen haetaan lähiviikkoina eläinsuojalta. jonkin ajan jälkeen toinen kisu on hyvää terapiaa..kisullasi oli hyvä ja pitkä elämä. otan osaa.

Hei!
Nyt tuntuu pahalle, mutta aikaa myöten mukavat muistot lämmittää ja pahin tuska hellittää. Mutta nyt on surun aika, anna kyynelten tulla vaan!
Itselläni oli 19 vuotta ihana "katti karvinen" jakamassa ilot ja surut, mutta sekin jouduttiin lopettamaan munuaissairauden vuoksi. Lienee ollut jo vanhuuden sairauksiakin siinä vaiheessa. Oli loppuaikoinaan todella sairas ja parempi oli viedä viimeiselle matkalleen. Tästä on nyt aikaa noin 3 vuotta.
Lupasin suruissani, etten enää ikinä ota kissaa, koska muut ei tuon edellisen paikkaa vie yms, mutta toissa päivänä otimme huostaamme (omistajan toiveesta) 3 vuotiaan "katti karvisen" kodista, jossa oli liikaakin jo eläimiä. Tämä pikku kisu on pienempi, mutta muuten samannäköinen kuin edeltäjänsä.
Hetken olin tippa linsissä, että ei, en voi ja katselin vanhan kissa-herrani kuvaa ikävöiden! Vaan tämä pieni kisu vallotti sydämen ja edesmenneelle vanhukselle kuiskasin "kissojen taivaaseen", että "muistoissani olet aina etkä mihinkään häviä"!
Sure ja muistele. Puhu jonkun ystäväsi kanssa kissastasi yms ja jatka muistojen kera elämääsi. Uusi kissa auttaa tai ei, ja millon sen aika on jos on, sen huomaat sitten itse, jos harkitset joskus asiaa.
Elämä jatkuu ja kissallasi on nyt hyvä olla! =)

Otan osaa....!! :)

Niin, eilen 29.12. iltapäivällä tehtiin sitten rohkea "päätös" meidänkin perheessä.
Aamulla 30.12. vietiin pois. Miiru-kollikissalla oli ikää jo noin 20 ja puoli vuotta.
Itse olen 27-vuotias mies, joten olen sen saanut samana vuonna, kun aloitin koulun.
Iloa siitä kissasta on siis ollut tosi monta vuotta.
Loppuaikoina tuntui olevan niin väsynyt ja sairas, että parempi oli antaa mennä.
Pidemmän aikaa jo virtsasi ja joi tosi paljon. Siis luultavasti sokeritautinen. Maha taisi olla rikki. Oksenteli paljon lattioille ja matoille, joskus jopa paskansi. Siivottavaa riitti. Jouluaikana ei oikein enää syönyt mitään, ei edes juonut. Voin siis kuvitella, että jotain samaa tapahtui teilläkin.
Surutyötä olen tehnyt jo pitkän aikaa, koska tiesin, että luopumisen aika on lähellä ja vanhalla kissalla kuitenkin edessä. Ja varmasti surutyö jatkuu muistelun merkeissä pitkään. Jos olet valokuvannut kissaa, ota joskus ja tee niistä vaikka kansio tai jos tunnet jonkun maalarin, maalauta taulu. Taulu meilläkin on aikeissa teettää.
Taisi olla niin, että eniten ahdistusta kissan poismenosta meillä koki äiti. Syyllisti itseään, josko vielä paremmin olisi loppuaikoina pitänyt Miirua ruokkia ja helliä, eikä komennella matoille oksentelusta. Ja kun lääkäriaika saatiin jo seuraavana aamuna, ei ehtinyt asiaa sulatella. Yhtäkkiä kotona on tyhjää. Annoin äidille armahduksen, Miiru oli sairas ja oli Miirun aika mennä. Hyvin on hoidettu, kun on 20-vuotiaaksi elänyt.
Uutta kissaa ei meidän taloon ainakaan heti ole tarkoitus hankkia. Ehkä äiti hankkii joskus vanhuudenpäivinään. Samaa Miirua ei saada takaisin.
Tällasia ajatuksia mulla. Kokemusten jakaminen ehkä auttaa sinuakin. Vähän on surumielistä joulun aikaa, mutta pärjäillään silti! Hyvää Joulun jatkoa ja uutta vuotta!

Kun minun kissani kuoli tänä syksynä, tuli saman päivän iltana pihalla vastaan valkoinen kissa. Asun kerrostaloalueella, jossa on vilkas liikenne, eikä täällä koskaan ole näkynyt yhtään vapaata kissaa. Tämä kaunis, täysin valkoinen kissa seisoi muutaman metrin päässä rapunovesta kun tulin kotiin. Se katsoi minua ja antoi silittää. Otin sen talteen ja pidin pari päivää luonani, se lohdutti minua istuen sylissäni ja nukkuen sängyssäni. Kiinnitin ilmoituksia lyhtypylväisiin ja vein kissan kaupungin löytöeläintaloon, minne se sääntöjen mukaan kuuluu viedä. Varasin sen itselleni, jos ei omistajaa löytyisi. Löytyi kuitenkin viikon päästä. Kissa oli karannut.

Aika jännä tapaus sikäli, että valkoinen kissa ilmestyi luokseni samana päivänä kun omani oli kuollut ja olin surusta sekaisin. Hyvä myös, että sille löytyi koti.

Syksyllä ja talvella kannattaa mielestäni ottaa talteen kaikki vapaana kaupungissa liikkuvat kissat. Ei koskaan tiedä, onko ne hylätty vai eksyneet, ja niille voi käydä vaikka kuinka huonosti. Omistaja, joka kaipaa kissaansa, osaa kyllä kysyä sitä löytöeläinten talteenottopaikasta, jollainen joka kunnassa pitää lain mukaan olla.

Kissa on parempi ottaa vielä silloin kun se on kesy ja antaa ottaa kiinni. Kesykin kissa muuttuu araksi harhailtuaan kauemmin ja kärsittyään nälkää ja kylmää. Sitten sen auttaminen on paljon vaikeampaa.

Kantsii ottaa uusi kissa

Ota uusi kissa

Mun kissa kuoli päivä sitten ja oon koulus. Itken ihan koko ajan ja sit viel mun pikku serkku kuoli😥😢 sillä oli syöpä. Lepää rauhassa olla (tytön nimi on olla) lepää rauhassa muisti kissa... Ikävöin sua itken tällä hetkellä kun kun Kirjotan tätä😓😞

Mun kaksi parasta kaveria kuoli Amelia ja siru.. siru kuoli 9.9.2019 syynä autokolari ja sillä oli munuais syöpä.. Amelia kuoli 7.8.2020 matkalla sairaalaan Tuli kolari ja hän menehtyi

munkin kissa kuoli syöpään mul on hirvee ikävä sitä aaaa