Kun viidenluokkalainen poikani palauttaa ensi lukukauden alussa todistuksen, hän samalla antaa opettajalle oheisen kirjeen kirjekuoressa. Lähetän samasta kirjeestä kopion rehtorille.
--------------
" Opettaja X: lle.
Ihmettelin kovasti poikani N:n joulutodistuksessa ollutta käytösnumeroksi annettua kuutosta. Kuvauksesi N:n käytöksestä koulussa, samoin kuin N:n oma itse-arviointipaperi ( jota puhelimessa kuvasit erittäin oikeaan osuvaksi ja paikkansapitäväksi ) eivät viittaa niin suuriin ongelmiin käyttäytymisessä, että 6 olisi oikea arvosana.
Todistuksen mukana kotiin tuli arviointiperusteita määrittelevä moniste ( VL/ OPS ARVIOINTIPERUSTEET: käyttäytyminen ). Puhelinkeskusteluissa olet maininnut, että N:n käytöksessä huomauttamisen aihetta on tullut lähinnä tunnilla puhumisesta, vitkastelusta kirjojen ja muiden työtarvikkeiden esille ottamisessa sekä tehtävien aloittamisessa, sekä vitkastelussa välitunnille menossa; lisäksi kerroit hänen usein laiminlyövän läksyt ja unohtavan kirjat yms. opiskelumateriaalin kotiin. Tällaiset seikat eivät arviointiperustepaperin mukaan vielä ole kuutosen arvoista käytöstä. Sekä oman kuvauksesi mukaan että N:n ( oikeaan osuvaksi sanomasi ) itse-arvioinnin mukaan oikea arvosana olisi ollut 7.
Esimerkkejä arviointiperusteista, joita ei voi soveltaa N:ään:
- Arviointiperusteiden mukaan kuutosen oppilas " käyttäytyy tahallaan huonosti toisia kohtaan". N:n ( todellisuutta vastaavaksi sanomassasi ) itse-arvioinnissa kohdassa " olen luokkatovereille ystävällinen " sekä " ratkaisen riita-asiat puhumalla " arvosanana oli keskimmäisen eli neutraali vaihtoehto - kuutosen oppilaalle kuuluisi tietenkin oikeanpuoleinen naama alaspäin - hymiö.
- Kuutosen oppilas on arviointiperusteiden mukaan myös " valmis tuhoamaan ympäristöään ". Tällä väitteellä ei ole kerrassaan mitään tekemistä N:n kanssa: hän päinvastoin arvostaa luontoa ja inhoaa roskaamista, ei todellakaan riko paikkoja ja kunnioittaa toisen omaisuutta eikä edes heitä karkkipapereita kadulle.
- N:n kohdalla ei myöskään pidä paikkaansa että " vilpillinen käyttäytyminen toistuu " - vilpillisyydeksi tulkitsisin esim. patologisen valehtelemisen, lunttaamisen ja varastelun, eikä N ole tietääkseni syyllistynyt mihinkään näistä.
- En myöskään usko että N:lle olisi erityisen tyypillistä se että hän " arvostelee toisten töitä negatiivisesti " - mielestäni N on altis antamaan muille ihmisille sekä kiitosta että moitetta.
Olen puhunut asiasta puhelimessa N:n isän B:n ( joka toimii itse ala-asteen luokanopettajana )kanssa, ja hänenkin näkemyksensä mukaan kuutosen käytösnumerolle ei ole N:n tapauksessa ollut perusteita. Hän kertoi itse ehdottaneensa ainoastaan kahdelle oppilaalle käytöksestä kuutosta. Hän on syksyn aikana opettanut noin sataa oppilasta ja osallistunut jokaisen opettamansa oppilaan käyttäytymisen arviointiin.
Joudun lisäksi mainitsemaan kaksi seikkaa, jotka viittavat siihen, että kyse on ainakin osittain myös omasta kykenemättömyydestäsi pitää kuria:
1. N:n käytös on antanut aihetta vakaviin moitteisiin ainostaan Sinun tunneillasi ja opetuksessasi. Muut koulun opettajat ( joita hänellä on nyt viidennellä luokalla yhteensä viisi ) eivät tietääkseni ole pitäneet N:ää häirikkönä eivätkä valittaneet N:n metelöivän tunnilla ja häiritsevän opetusta muita lapsia enemmän. Erityisopettaja ( jonka puheille olet lähettänyt poikani noin joka toinen viikkko ) asiaa tiedustellessani nimenomaan sanoi, ettei N hänen luokallaan aiheuta mitään häiriötä tai hankaluuksia vaan tekee ahkerasti tehtäviään. Muilta opettajilta en ole kysynyt, mutta oletan, että jos N olisi heidän tunneillaan aiheuttanut jatkuvia ongelmia, he olisivat jo itse ottaneet minuun asiassa yhteyttä.
2. Ko.luokan työrauha on muutenkin - N:stä riippumattakin - kyseenalainen. Sama luokka oli aiempina vuosina W:n opetuksessa eli luokilla 1-3 siellä käydessäni erittäin rauhallinen. ( Olen seurannut ko. luokan opetusta luokan perällä istuen kaikilla luokka-asteilla. ) Huomasin luokan työrauhassa tapahtuneen muutoksen heti keväällä 2004 käydessäni seuraamassa opetusta. Olin varsin huolestunut näkemästäni: tunnin aikana oppilaat hälisivät, kulkivat levottomasti ympäriinsä, keskustelivat omista yksityisjutuistaan täyteen ääneen, jotkut makoilivat rähmällään pulpetilla. Muistan maininneeni havainnostani Sinulle heti tunnin jälkeen, mutta vähättelit asiaa. Valitettavasti käsitykseni on, että sait syksyllä 2003 opetettavaksesi erittäin hyvin käyttäytyvän ja rauhallisen luokan, joka puolesssa vuodessa, Sinun opettamanasi, muuttui aivan erilaiseksi.
N:n käytös kotona ja vapaa-ajalla ( jos käytän myös kotikäyttäytymisessä arviointiperusteena samaa monistetta ) ei missään tapauksessa ole kuutosen arvoista. Antaisin kotona käyttäytymisestä arvosanaksi 8.
Ymmärrän että opettajan on mahdotonta kaikissa aineissa löytää yhtä tiettyä, ainutta oikeaa arvosanaa kuvaamaan oppilaan osaamisen tasoa, enkä kommentoi muiden oppiaineiden arviointia N:n joulutodistuksessa. Käytösnumeron arvosteluun puutun, koska koen ettei näin raju ja epäoikeudenmukainen alakanttiin arviointi palvele mitään tarkoitusta. Seitsemän ehkä olisi rohkaissut N:ää skarppaamaan, mutta pahoin pelkään, että kuutonen saa hänet vain ajattelemaan: " Olen siis opettajan mielestä täysi mätämuna - mitä tässä enää yrittämään".
Korostan myös sitä, etten suhtaudu poikani käytöksestä saamaani negatiiviseen palautteeseen asenteella " minun kultalapsessani ei voi olla mitään vikaa", vaan päinvstoin olen useaan kertaa puhunut asiasta N:n kanssa ja tehnyt hänelle selväksi, etten hyväksy tunnilla puhumista ja opetuksen häiritsemistä. En myöskään epäile etteikö hän jatkuvalla puheripulillaan todella olisi häirinnyt opetusta. Kyse on siitä, ettei hänen käytöksensä kuitenkaan ole kuutosen arvoista.
En ole vaatimassa numeron muuttamista - varsinkin koska kyseessä on joulu- eikä kevättodistus - enkä ryhtymässä asian vuoksi mihinkään toimenpiteisiin. Halusin vain ilmaista oman kantani asiaan. Toivon että käyttäytymisen arviointi kevättodistuksessa on asiallista ja oikeudenmukaista. "
--------------
" Opettaja X: lle.
Ihmettelin kovasti poikani N:n joulutodistuksessa ollutta käytösnumeroksi annettua kuutosta. Kuvauksesi N:n käytöksestä koulussa, samoin kuin N:n oma itse-arviointipaperi ( jota puhelimessa kuvasit erittäin oikeaan osuvaksi ja paikkansapitäväksi ) eivät viittaa niin suuriin ongelmiin käyttäytymisessä, että 6 olisi oikea arvosana.
Todistuksen mukana kotiin tuli arviointiperusteita määrittelevä moniste ( VL/ OPS ARVIOINTIPERUSTEET: käyttäytyminen ). Puhelinkeskusteluissa olet maininnut, että N:n käytöksessä huomauttamisen aihetta on tullut lähinnä tunnilla puhumisesta, vitkastelusta kirjojen ja muiden työtarvikkeiden esille ottamisessa sekä tehtävien aloittamisessa, sekä vitkastelussa välitunnille menossa; lisäksi kerroit hänen usein laiminlyövän läksyt ja unohtavan kirjat yms. opiskelumateriaalin kotiin. Tällaiset seikat eivät arviointiperustepaperin mukaan vielä ole kuutosen arvoista käytöstä. Sekä oman kuvauksesi mukaan että N:n ( oikeaan osuvaksi sanomasi ) itse-arvioinnin mukaan oikea arvosana olisi ollut 7.
Esimerkkejä arviointiperusteista, joita ei voi soveltaa N:ään:
- Arviointiperusteiden mukaan kuutosen oppilas " käyttäytyy tahallaan huonosti toisia kohtaan". N:n ( todellisuutta vastaavaksi sanomassasi ) itse-arvioinnissa kohdassa " olen luokkatovereille ystävällinen " sekä " ratkaisen riita-asiat puhumalla " arvosanana oli keskimmäisen eli neutraali vaihtoehto - kuutosen oppilaalle kuuluisi tietenkin oikeanpuoleinen naama alaspäin - hymiö.
- Kuutosen oppilas on arviointiperusteiden mukaan myös " valmis tuhoamaan ympäristöään ". Tällä väitteellä ei ole kerrassaan mitään tekemistä N:n kanssa: hän päinvastoin arvostaa luontoa ja inhoaa roskaamista, ei todellakaan riko paikkoja ja kunnioittaa toisen omaisuutta eikä edes heitä karkkipapereita kadulle.
- N:n kohdalla ei myöskään pidä paikkaansa että " vilpillinen käyttäytyminen toistuu " - vilpillisyydeksi tulkitsisin esim. patologisen valehtelemisen, lunttaamisen ja varastelun, eikä N ole tietääkseni syyllistynyt mihinkään näistä.
- En myöskään usko että N:lle olisi erityisen tyypillistä se että hän " arvostelee toisten töitä negatiivisesti " - mielestäni N on altis antamaan muille ihmisille sekä kiitosta että moitetta.
Olen puhunut asiasta puhelimessa N:n isän B:n ( joka toimii itse ala-asteen luokanopettajana )kanssa, ja hänenkin näkemyksensä mukaan kuutosen käytösnumerolle ei ole N:n tapauksessa ollut perusteita. Hän kertoi itse ehdottaneensa ainoastaan kahdelle oppilaalle käytöksestä kuutosta. Hän on syksyn aikana opettanut noin sataa oppilasta ja osallistunut jokaisen opettamansa oppilaan käyttäytymisen arviointiin.
Joudun lisäksi mainitsemaan kaksi seikkaa, jotka viittavat siihen, että kyse on ainakin osittain myös omasta kykenemättömyydestäsi pitää kuria:
1. N:n käytös on antanut aihetta vakaviin moitteisiin ainostaan Sinun tunneillasi ja opetuksessasi. Muut koulun opettajat ( joita hänellä on nyt viidennellä luokalla yhteensä viisi ) eivät tietääkseni ole pitäneet N:ää häirikkönä eivätkä valittaneet N:n metelöivän tunnilla ja häiritsevän opetusta muita lapsia enemmän. Erityisopettaja ( jonka puheille olet lähettänyt poikani noin joka toinen viikkko ) asiaa tiedustellessani nimenomaan sanoi, ettei N hänen luokallaan aiheuta mitään häiriötä tai hankaluuksia vaan tekee ahkerasti tehtäviään. Muilta opettajilta en ole kysynyt, mutta oletan, että jos N olisi heidän tunneillaan aiheuttanut jatkuvia ongelmia, he olisivat jo itse ottaneet minuun asiassa yhteyttä.
2. Ko.luokan työrauha on muutenkin - N:stä riippumattakin - kyseenalainen. Sama luokka oli aiempina vuosina W:n opetuksessa eli luokilla 1-3 siellä käydessäni erittäin rauhallinen. ( Olen seurannut ko. luokan opetusta luokan perällä istuen kaikilla luokka-asteilla. ) Huomasin luokan työrauhassa tapahtuneen muutoksen heti keväällä 2004 käydessäni seuraamassa opetusta. Olin varsin huolestunut näkemästäni: tunnin aikana oppilaat hälisivät, kulkivat levottomasti ympäriinsä, keskustelivat omista yksityisjutuistaan täyteen ääneen, jotkut makoilivat rähmällään pulpetilla. Muistan maininneeni havainnostani Sinulle heti tunnin jälkeen, mutta vähättelit asiaa. Valitettavasti käsitykseni on, että sait syksyllä 2003 opetettavaksesi erittäin hyvin käyttäytyvän ja rauhallisen luokan, joka puolesssa vuodessa, Sinun opettamanasi, muuttui aivan erilaiseksi.
N:n käytös kotona ja vapaa-ajalla ( jos käytän myös kotikäyttäytymisessä arviointiperusteena samaa monistetta ) ei missään tapauksessa ole kuutosen arvoista. Antaisin kotona käyttäytymisestä arvosanaksi 8.
Ymmärrän että opettajan on mahdotonta kaikissa aineissa löytää yhtä tiettyä, ainutta oikeaa arvosanaa kuvaamaan oppilaan osaamisen tasoa, enkä kommentoi muiden oppiaineiden arviointia N:n joulutodistuksessa. Käytösnumeron arvosteluun puutun, koska koen ettei näin raju ja epäoikeudenmukainen alakanttiin arviointi palvele mitään tarkoitusta. Seitsemän ehkä olisi rohkaissut N:ää skarppaamaan, mutta pahoin pelkään, että kuutonen saa hänet vain ajattelemaan: " Olen siis opettajan mielestä täysi mätämuna - mitä tässä enää yrittämään".
Korostan myös sitä, etten suhtaudu poikani käytöksestä saamaani negatiiviseen palautteeseen asenteella " minun kultalapsessani ei voi olla mitään vikaa", vaan päinvstoin olen useaan kertaa puhunut asiasta N:n kanssa ja tehnyt hänelle selväksi, etten hyväksy tunnilla puhumista ja opetuksen häiritsemistä. En myöskään epäile etteikö hän jatkuvalla puheripulillaan todella olisi häirinnyt opetusta. Kyse on siitä, ettei hänen käytöksensä kuitenkaan ole kuutosen arvoista.
En ole vaatimassa numeron muuttamista - varsinkin koska kyseessä on joulu- eikä kevättodistus - enkä ryhtymässä asian vuoksi mihinkään toimenpiteisiin. Halusin vain ilmaista oman kantani asiaan. Toivon että käyttäytymisen arviointi kevättodistuksessa on asiallista ja oikeudenmukaista. "
Vastaukset 46
Vanhimmat
Nytkö vasta ymmärrät että jotkut opettajat antavat numerot pärstäkertoimen perusteella,: jos pärstä ei miellytä niin numero sen mukaan.
Kirjoitit, että olet ollut seuraamassa opetusta luokassa. Ehkä se ja muu kiinnostuksesi lapsen koulunkäyntiin on niin ärsyttänyt ko. opettajaa, että pistää sinua pojan kautta. Eipä muuhun pysty.
Ootko vielä ehtiny tarkistaa, josko opelle ois sattunu inhimillinen kirjaamisvirhe? Niitäkin nimittäin välillä kiireessä/väsyneenä sattuu, vaikkei sais...
Pojan käytösnumero on huono, oli se 6 tai 7. Houston, you got a problem - koeta saada poikasi aisoihin, mieti mistä huono käytös voisi johtua. Miksi kirjoitat tänne? Vastaus ongelmiinne löytyy perheestänne, hae apua jos haluat että hän tulee tulevaisuudessa pärjäämään. Täältä et ammattilaisen neuvoja tule saamaan. En ikinä jaksaisi vaivautua kirjoittelemaan noin pitkiä stooreja nettiin kyselläkseni jotain mieleipiteitä lapseni opettajan toiminnasta.
Mielestäni SINÄ olet ammattiauttajan tarpeessa ja sen takia poikasikin on. Opettajan toimintaa en tässä tapauksessa ihmettele ollenkaan, jos on sinunkanssakin tekemisissä ollut.
"taputtaja" ei taida olla lapsia, siispä älä ota kantaa asiaan josta et mitään tiedä. Enemmän sinunlaisesi ammattiauttajaa tarvitsevat kun huolestuneet vanhemmat.
ja mitähän muuta sä olisit halunnu tietää mun elämästä?
Jees, olen aivan samaa mieltä. Ja säälin opettajaa.
Jos opettaja on tehnyt lapsestasi arvioinnin hyväksy se, äläkä ala ensimmäisenä kyseenalaistamaan arviota. Arvioitsijoita on monia, joillakin kriteerit voivat olla tiukempia, ja niiden kanssa on elettävä. Teet typerästi, mikäli asetut koulua ja sen arvioitia vastaan jo näin alkuvaiheessa, lapsellesi voi hyvinkin tulla kuva, että keikkupa tai olipa hän miten vain koulussa niin arviointia voi selitellä myöhemmin mm. kodin puolelta. Unohda kirjoittamasi laput. Jos nyt ei todistus mielytä, niin aina voi seuraavaan todistukseen yrittää parantaa numeroita. Eläkää tämä kevät huonon todistuksen varjon alla, niin eiköhän keväällä parempi ole tiedossa, kun lapsi huomaa, että häneltä vaaditaan enemmän. Tarkoituksenahan kasvatuksessa on kasvattaa parempaan, ja ehkä opettaja on halunnut hieman "herätellä", että kehitystä tapahtuisi. Toki voit tuoda oman mielipiteesi esille, mutta älä tee siitä liian suurta numeroa, varsinkaan siten että lapsi asiasta tietäisi. Loppujen lopuksi ei ole kyse kuin yhden lukuvuoden, yhden opettajan, yksi ainoa arviointinumero.
Opettajat ovat aina olleet epäoikeudenmukaisia ja pärstäkertoimella on aina ollut merkitystä. Hienoa, että joku ottaa kantaa arvosteluun! Teen niin itsekin oman lapseni kohdalla, koska opettajilla on nykyään "homma hakusessa". Ketään ei kannusteta parempaan huonoilla numeroilla vaan päinvastoin kuten alkuperäinen kirjoittajakin mainitsi!
Jos jätän jutun tähän, vietitän samalla lapselle että epäoikeudenmukaisuus on asia jolle ei mitään voi ja joka on vain hyväksyttävä. Eihän reilusti alakanttiin arvosteltu käyttäytyminen ole sama asia kuin esim, se että matikasta annetaan kasi vaikka kuuluisi antaa ysi. Käytösnumerolla lasta arvioidaan persoonana ja leimataan tässä tapauksessa kohtuuttomasti suurin piirtein häiriintyneeksi. Sitä en hyväksy.
Onko liian suuren numeron tekemistä, jos lähetän tuon kirjeen? Eikö ole parempi tuoda mielipiteensä julki kirjeessä missä voi harkita sanana tarkkaan kuin soittaa vihainen puhelu? Sanon kirjeessäkin etten aio vaatia numeron muuttamista enkä ryhdy mihinkään toimiin, kerron vain oman kantani.
Näin se on, sitä saa mitä tilaa. Kannattaa muistaa millaista työelämässä on, vieläkin ankarampaa.
Kun käytösnumero on huono, se ON huono. Viimekädessä äiti puolustelee omaa itseään, eikä tajua et nyt tarttis tehä jotain muuta. Elämä on kuitenkin sellanen, että susta joko pidetään, tai sitten ei. Ja jos ei, taistelun keinot eivät ole "minulla on oikeus" vetoisia. Pitää pikkasen tehä töitäkin maineensa eteen.
Äiti selittää nyt pojalle vaan millaista elämä on...
osoittaa tosi naiviutta.Mielestäsi huonolla numerolla kannustetaan,MITÄ? Jos lapsi on mielestään ollut koulussa kunnolla niin täytyy kai se jotenkin palkita, tässä tapauksessa numerolla. Lapselle pitää myös selittää mikä on mennyt pieleen, jos hän on tosissaan yrittänyt mutta ei vaan ole osannut olla opettajan mieleen. Kaikki ne lapsethan ovat opettajan mieleen joiden vanhemmat käyvät samoissa harrastuksissa tai muissa jutuissa kun opettaja. Pahin kiusaajakin muuttuu hetkessä eläväiseksi ja ystävälliseksi kullannupuksi.
Olet rohkea nainen, jos jaksat taistella poikasi puolesta. Mielestäni Suomessa on muutenkin "systeemissä" vikaa. Koulujärjestelmä on sosialistinen, ja ah, muka niin tasa-arvoinen. Olen joutunut elämässäni monia kertoja eri tilanteisiinn, joissa olen joutunut pohtimaan taistellakko vai jättää asia siihen. Viimeksi viime perjantaina, jolloin katsoin että parempi jättää asia sikseen.
Tiedän erään tapauksen, jossa luokalta lähti kuusi oppilasta opettajan vuoksi pois. Eli vanhemmat kyllästyivät, kun tämä opettaja kiusasi hyviä ja kilttejä oppilaita, ja etsi suurennuslasilla vikoja, ja lapset, jotka olivat ns. hyvistä ja korkeakoulutetuista perheistä jätettiin rauhaan, vaikka osa heistä käyttäytyi todella huonosti. Monet vanhemmista olivat joko yksinhuoltajia, tai maahanmuuttajataustaisia. Tietääkseni vain yksi vanhemmista uskalsi kyseenalaistaa opettajan suoraan rehtorille. Kertoo siitä miten huono on vanhemman/vanhempien oikeusturva koulua vastaan jos opettaja harjoittaa pirullista henkistä väkivaltaa vain tiettyä, tiettyjä perheitä kohtaan. Rehtori seisoi vankasti opettajan puolella. Kyllä huonon opettajan pitäisi saada kenkää. Se on niin vastuullinen työ.
Tutustu luokan oppilaiden muihin vanhempiin, niin saat tietää onko heillä vastaavia kokemuksia ko. opettajasta. Yhdessä olette voimakkaampia.
Mieti vielä tuota kirjettä. Mielestäni se on niin provosoiva, että siitä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Haitan saa kärsiä lapsesi. Älä suututa tai loukkaa opettajaa.
Korjaa (ja lyhennä) viestiä niin, että siinä ei syytetä opettajaa väärästä arvioinnista, vaan paremminkin kysytään, onko käyttäytyminen sittenkin huonompaa kun aiemmissa keskusteluissa on tullut ilmi (ja voisiko numero olla kenties erehdys). Yhtävällisesti ja rakentavasti. Parempi voisi olla soittaa, vältä syyttävää sävyä.
Ole täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Viestisi on aika pitkä ja sävyltään negatiivinen. Olisi varmasti rakentavampaa keskustella opettajan ja pojan kanssa yhdessä siitä millaista pojan käytös tuntien aikana on. Kyseessä on melko varmasti ns. rajatapaus, jolloin ope on miettinyt kahden numeron välillä ja halunnut lähettää herättävän viestin alemman numeron muodossa.
Lapset ja luokat muuttuvat ajan myötä, tiedän tämän omasta kokemuksesta; pikkuenkeleistä saattaa kuoriutua hyvinkin haastavia lapsia / varhaisnuoria kun he kasvavat. Opettajana en ota tästä itselleni syytä.
Minusta on erinomaisen tärkeää, että olet näinkin huolestunut poikasi käytöksestä ja koulunkäynnistä! Yhdessä työskennellen opettajan ja lapsen kanssa pääsette varmasti parempaan käytökseen ja kaikkia tyydyttävään lopputulokseen :)
Olen keskutellut opettajan kanssa poikani tuntikäyttäytymisestä sekä puhelimitse että koulussa paikan päällä. Opettajan pitäisi tietää, etten hyväksy tunnilla puhumista yms. häiritsemistä. Pojan kanssa puhumme asiasta harva se päivä. Jouluaaton aattona sovimme että emme käsittele ikäviä asioita juhlapyhien aikana. Kyse ei todellakaan ole minun puoleltani yhteistyöhaluttomuudesta.
kun joku antaa palautetta opettajalle. Meillä oli vähän samantapaista mutta en enää viitsinyt puuttua odotin vaan että poika pääsee pois ala-asteelta.Jos pärstäkerroin vaikuttaa opettajan arvosteluun niin kyllä vaikuttaa vanhempien ammattikin. Olen seurannut "akateemisesti sivistyneiden" vanhempien lapsia ja todennut että he käyttäytyvät huonoiten koulussa.Kiusaavat ja häiritsevät tunnilla, opettaja ei puutu kun vanhemmat ovat ns.eliittiä.Opettajat ovat nykyään niin väsyneitä että saattavat "kostaa" lapselle vanhempien yhteyden otot.Minusta opettajien eläkeikää tarvitsisi laskea kun tuntuu hermot olevan kireällä pienimmästäkin asiasta. Onneksi minulla ei ole enää kun 1 lapsi ala-asteella. Onko poikasi opettaja pyytänyt sinua ottamaan yhteyttä että keskustelisitte asiasta, minulle tuli kerran pyyntö tulla rehtorin luo.Siellä aikamme keskusteltuamme poikani olikin hyväkäytöksinen ja asiallinen. Keskustelun tulos oli -0. Ihmettelin kovasti miksi minut sinne oli pyydetty kun kaikki peruttiin mitä oli aiemmin sanottu, vastausta en saanut. Sen jälkeen en ole ottanut kantaa asioihin, ajattelin että hoitakoon opettaja asiat koulussa niin minä hoidan kotona.
Lähetin kirjeen, en aivan tuollaisena vaan vähän lyhennettynä, mm. jätin pois pätkän jossa vertasin opettajaa edellisen, mielestäni parempaan opettajaan, sekä sen kohdan, jossa sanon että luokan levottomuus johtuu ko. opettajasta. Ts. jätin pois ko. opettajan kurinpitokyvyn kyseenalaistamisen mutta jätin kohdat joissa kyseenalaistan käytösnumeron perusteet.
Kyllä se kannatti laittaa menemään. Poika kertoo että opettaja on kirjeen saatuaan ollut tosi reilu ja ystävällinen, ihan erilainen kuin ennen. Ehkä ope sittenkin on ihan fiksu ihminen, joka pystyy ottaman vastaan asiallista kritiikkiä, mietti asiaa, ja itsekin tajusi olleensa epäoikeudenmukainen.
Niinpä niin, ehkä ope on sittenkin ihan fiksu ihminen. Äiskäräiskäkin taitaa olla. Itse opehuoneessa päivittäin kahvia ryystävänä tiedän, että opettajissa ja heidän arviointikäytännöissään löytyy leveä kirjo, arviointi kun on niin helevetin vaikeaa. Ja löytyy niitä joille pärstäkerroin merkkaa, mutta myös niitä joille on yks hailee onko äiti ja isä juomareita vai tuomareita. Hankalimmat vanhemmat on muuten opettajia!
Onneksi itse työskentelen ala-asteella, jossa numeroiden vääntäminen on - poikkeusluvalla - minimissään. Meillä ei viidesluokkalaiset saaneet jouluna käytöksestään numeroa vaan sanallisen arvion.
Ja muistakaahan aikuiset se, että lapset ei aina puhu totta. Eivät välttämättä tee sitä edes tahallaan, mielikuvituskin on joillain vaan niin lennossa.
Hedelmällistä yhteistyötä kotien ja koulujen välille!
Olin tänään menossa bussipysäkille tarkoituksenani mennä uimahalliin ja kuntosalille, kun kännykkä soi. Erityisopettaja soitti ja kertoi että poikani on tänään rehtorin päätöksellä sirretty rinnakkaisluokkaan eli toiselle opettajalle!!! Siis asiasta on tehty päätös minulta kysymättä, ja puhelu oli vain ilmoitusluontoinen.
Kävelin suoraan rehtorille ja sain vahvistuken: näin on, poikasi menee maanantaina toiseen luokkaan, ja PISTE. Asiassa ei kuulemma minun mielipiteeni merkitse mitään ja siksi sitä ei kysytty. Kysymykseeni, miksi tällainen halvatunmoinen kiire ja miksi minua ei ole pyydetty mukaan neuvotteleemaan asiasta, en saanut muuta vastausta kuin että näin on nyt päätetty.
VOI PERKELE, sanon minä. Voipi olla että juridisesti on toimittu oikein, ehkäpä heillä olisi näyttää minulle joku pykälä joka osoittaa että näin periaatteessa saa tehdä. Mutta oliko tämä tahdikasta, inhimillistä ja kaunista, on jo toinen kysymys. Kysyin rehtorilta, pitääkö hän minua äitinä ja ihmisenä jonka kanssa ei voi neuvotella, vai mikä oli syy siihen ettei asiaa edes kysytty minulta ennen päätöksentekoa. Ei vastausta.
Sanoin senkin, että ratkaisu sinällään ehkä on oikea ( jos poika ei kerran opi mitään nykyisen opettajan luokalla niin opettajan vaihdos voi ola paikallaan ), mutta en millään käsitä mitä tarkoitusta palveli että se tehtiin tällaisella kiireellä ja selkäni takana. Eivätkö onnistumisen edellytykset olisi suuremmat, jos asialla olisi myös vanhempien tuki?
eiriitä että pärjää kuspäitten oppilaiden kaa kun pitää vielä kestää kuspäitten vanhempien häiriköinti
Mikä pointti oli kirjoituksessasi? Olisit halunnut olla mukana päättämässä? Mitä olisit sanonut?
Jos et ole tyytyväinen opettajan antamaan opetukseen, miksi lapsesi ei saisi siirtyä toisen opettajan luokalle?
Mistä oikein on kyse? Haluatko vaan valittaa joka asiasta?
Taitaa olla sama kirjoittaja kuin tuo Henry edellisessä viestissä päätellen tuosta yx-sanasta ( x-kirjaimen teinityttö/poikamainen käyttäminen ). Lapset neuvomassa aikuisia lastenkasvatuksessa.
Oli syy poikasi siirtoon mikä tahansa,on tässä tapauksessa toimittu mielestäni erittäin huonosti ja omituisesti. Vaikea ymmärtää, ettei sinua kutsuttu kouluun kuulemaan näitä suunnitelmia. Koululla on kyllä oikeus tehdä luokkajärjestelyt, mutta onhan toki korrektia ilmoittaa ennakkoon - selvityksen kera.
Kerrottiinko ilmoituksen yhteydessä syytä? Se nyt pitää sinun ja poikasi ehdottomasti saada tietää.
Mutta oli syy mikä tahansa, niin onhan tässä toki uusi alku uuden open kanssa.
joka asiassa olit nyt väärässä, hähää!!!
Enkä sitä paitsi neuvonut, kysyin vaan.
Poikasi ei opi sen takia että hän ei viitsi opetella. Todellisuudessa sama ongelma on kohta tällä rinnakkaisellakin luokalla. Ei poikasi opi mitään kun on niin saatanan laiska ja huonokäytöksinen. Ja mistäpä muualata esimerrkki tulee kuin kotoa. Kehtaat vielä soittaa suutsi rehtorille. Mene itseesi, mieti, ja pistä pentusi järjestykseen. Turha on opettajia syytellä.
Tämä viestikö siis kertoo sivistyksestä, kauniista käytöstavoista, oppineisuudesta? Vaikuttaako siltä, että viestin kirjoittaja on itse aikanaan ollut varsinainen mallioppilas ( vahvana aineena ei ainakaan äidinkieli...)ja tällä hetkellä mallikansalainen, joka itse olisi oiva esimerkki nuoremmille?
"...niin saatanan laiska ja huonokäytöksinen.."
Minä en päästäisi poikaani tuollaista kieltä käyttävän ihmisen lähellekään. Sinut pitäisi panna nurkkaan seisomaan. Ja kotimuistutus ja jälki-istuntoa.
äiskäräiskä vastasi myös minulle näin Laki-palstalla:
"Koulua käydessäsi et ole kovin ahkerasti seurannut opetusta ainakaan äidinkielen tunneilla, et ole välittänyt opetella sellaistakaan sääntöä että virke alkaa isolla alkukirjaimella. Etpä siis ollut mallioppilas itsekään. Minun hirviöpoikani kyllä osaa kirjoittaa virheettömästi."
siis äiskäräiskä, joka ei osaa edes omaa nimeään kirjoittaa isolla alkukirjaimella! :D
kyllähän täällä varmasti kaikkien viesteistä keksisi jos jonkinmoista kieliopillista huomautettavaa....
Olen opettaja ja kun luin kirjettäsi, kauhistuin. Teen todistukset aina mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja harkiten. Silti informaatio takuulla jää vaillinaiseksi. Opettajana voit olla aina parempi, aktiivisempi, harkitsevaisempi, ymmärtäväisempi...
Teidän tilannetta, kun luin, tuli mieleeni, että onkohan opettaja uskaltanut olla ihan rehellinen Sinulle? Jospa hän on vaikka vähän kaunistellut tilannetta toivoen samalla itsekin tilanteen paranemista? Ja se onkin pahentunut?
Jos minä olisin saanut kirjeesi, olisin varmaasti itkenyt (varsinkin nuorempana) pari päivää. Sitten olisi koonnut itseni ja marssinut rehtorin luo ja selittänyt yhteistyön oppilaan (lapsesi) hyväksi jatkossa mahdottomaksi kirjeen viestin perusteella sekä toivonut välitöntä oppilaan siirtoa, että kaikki voisivat jatkaa elämäänsä. Tuskin olisin halunnut enää ottaa itse mitään yhteyttä Sinuun.
Kuutonen käytöksestä on tosi huono arvosana ala-asteella. Olet saanut nyt toisen tilaisuuden. Juttele uuden opettajan kanssa rehellisesti ja kerro omasta järkytyksestäsi. Mutta kaikkein tärkeintä on, että pääsette yhteisymmärrykseen lapsen tämän hetken tilanteesta ja jatkosta.
Olen itsekin tuohtunut lähes aina (5 lasta), kun todistukset on jaettu, jostain numerosta. On ollut todella vaikea olla hiljaa ja aina se ei ole onnistunutkaan. Mutta alkupaniikin jälkeen, olemme istuneet alas ja keskustelleet asiasta rehellisesti. Joskus olemme tulleet jopa siihen lopputulokseen, että ope on paukapää, joskus paukapää on löytynyt myös pöydän äärestä :)
Opettajana kuitenkin uskon, että kaikki (tai ainakin suurin osa)opettajat tekevät työnsä mahdollisimman hyvin, kykyjensä mukaan. Enkä usko, että kurjat kirjeet tai puhelut auttavat lastani eteenpäin koulumaailmassa.
Toivon, että asianne selkiytyvät parhain päin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
" ...tuli mieleeni, että onkohan opettaja uskaltanut olla ihan rehellinen Sinulle? Jospa hän on vaikka vähän kaunistellut tilannetta toivoen samalla itsekin tilanteen paranemista? "
Tuo mahdollisuus on kyllä eilen ja tänään pyörinyt mielessäni. Jos sitten kyse oli tosiaan siitä että opettaja on pojan käytöksestä puhuessaan minua miellyttääkseen kaunistellut asioita, niin ei kai vastuu siitä ole minun? Voiko minua moittia siitä että uskon opettajan sanoja enkä ala vainoharhaisesti epäillä että minulta salataan jotain?
Itse opettajaperheen lapsena tiedän kyllä ko. ammatista jotain. Ystävissäni on sitä paitsi erittäin paljon opettajia, ja pojan isäkin on ala-asteen opettaja. Koska ammatti on sitä kautta minulle tuttu, niin toisaalta tajuan kaikki siihen liittyvät vaikeudet sekä ammatin raskauden, ja taas toisaalta TIEDÄN etteivät kaikki opettajat välttämättä ole mallikasvattajia eivätkä ylipäänsä sen fiksumpia ja filmattisempia ihmisiä kuin muutkaan talliaiset.
"Jos minä olisin saanut kirjeesi, olisin varmaasti itkenyt (varsinkin nuorempana) pari päivää."
Oliko kirje sitten niin hirveä? Pojan isä, joka itse toimii ala-asteen opettajana ( tietysti eri koulussa ) luki sen ennen postittamista eikä pitänyt sitä asiattomana, sanoi että pistä menemään. Ja kuten sanoin, jätin siitä loppujen lopuksi pois pitkiä pätkiä, mm. ne joissa arvostelen opettajaa huonosta työrauhasta ja väitän ( vaikka sen todeksi uskonkin ) että koko luokan huono kuri johtuu opettajasta. Jos opettaja saa arvostella oppilaita ( tietysti saa, se on hän työtään ) niin onko kauheaa jos opettaja itse joskus joutuu arvioinnin ja jopa arvostelun kohteeksi? Opettajahan oli arvioinut minun - omasta mielestäni ihan tavallisen kivan poikani - suurin piirtein potentiaaliseksi nuorisorikolliseksi - eikö minulla olisi ollut oikeutta reagoida, jos koin arvostelun epäoikeudenmukaiseksi?
" Tuskin olisin halunnut enää ottaa itse mitään yhteyttä Sinuun. "
Mutta jos oppilasta arvostellaan epäreilusti, hänellä ei ole oikeutta kieltäytyä kommunikoimasta opettajan kanssa, siinä se epäoikeudenmukaisuus on. Ko. opettaja on ollut hyvin aktiivisesti yhteydessä kotiin päin, minkä olen kokenut positiivisena, mutta kun ensimmäisen kerran annan hänelle negatiivista palautetta, hänkö siis suuttuu niin että lopettaa yhteydenpidon kokonan? Onko siis niin, että jos opettaja, arvosteltuaan sekä oppilasta että tämän vanhempia, itse joutuu arvostelun kohteeksi, hän yksinkertaisesti katkaisee kontaktin ja nostaa kädet pystyyn, koska "yhteistyö on mahdotonta"?
Toimin itse taidealalla ja pidän päivänselvänä että työtäni saa arvostella, jopa julkisesti. Ei kai sellaista työtä olekaan, joka olisi niin pyhää ettei siihen saa puuttua.
"...kaikki (tai ainakin suurin osa)opettajat tekevät työnsä mahdollisimman hyvin, kykyjensä mukaan."
Niin varmaan onkin. Mutta sama koskee minuakin äitinä. Teen kasvattajana parhaani, ja enempää kuin parhaansa ei voi tehdä. Oman lapsi on oma lapsi, eikä hänestä voi aivan rauhallisin mielin ottaa vastaan murskaavaa, koko persoonan maahan linttaavaa arvostelua tyyliin " kamala kakara koko penska, ei mitään hyvää siinä lapsessa". Varsinkin kun sama lapsi on kotona ihan tavallinen suht kiltti poika. Tälläkin hetkellä hän lekkii huoneessaan hiljaa leluillaan, silittää koiraa eikä tule tänne, koska sanoin tekeväni täällä muka "töitä" ( hänen ei todellakaan tarvitse lukea mitä täällä nyt kirjoitan!!! ). Ts. tottelee kun sanon. Kohta menemme koko perhe lauantaisaunaan.
"Juttele uuden opettajan kanssa rehellisesti ja kerro omasta järkytyksestäsi. Mutta kaikkein tärkeintä on, että pääsette yhteisymmärrykseen lapsen tämän hetken tilanteesta ja jatkosta. "
Niin kai minun pitäisi. Mutta se tapa jolla koulu teki sirron - siis vastoin joulukuussa sovittua suunitelmaa, jota koulun puolesta itse ehdotettiin ja johon suostuin - saa minut ajattelemaan ettei se mitään hyödytä. Koulussa päätökset tehdään kuitenkin minua kuulematta ja mielipidettäni huomioon ottamatta, eikä pidetä kiinni minun kanssani tehdyistä sopimuksista, joten ketä siellä edes kiinnostaa mitä minä asioista ajattelen?
MITÄ MIELTÄ OPETTAJA-ÄITISI JA OPETTAJA-ISÄSI OVAT JUPAKASTASI (SATTUIKO MUUTEN HEILLE SAMA KOULU)
Opettajaäitini ( sana muuten kirjoitetaan ilman väliviivaa - olisit voinut äidinkielen tunneilla olla tarkkaavaisempi! )on kuollut ja opettajaisääni en viitsi vaivata huolillani, hän on jo 85.
Paljonko sinulla muuten on ikää?
Opettaja on vastuussa siitä, miten on asian Sinulle esittänyt. Eli selkeästi hän ei ole selittänyt riittävästi, mikä koulussa on tilanne. Näiden tietojen valossa se oli hänen virheensä ja on vastuussa siitä.
Sinä olet mielestäni vastuussa valitsemastasi toimintatavasta ja sen tuomista seurauksista. Ihmisiä kun ollaan, niin reaktiot ovat joskus hyvin inhimillisiä.
Vastaavassa tilanteessa olisin mieluummin halunnut järjestää istunnon, jossa on lapsikin mukana. Siinä käytäisiin avoin, rehellinen keskustelu ja laadittaisiin yhdessä toimintasuunnitelma.
Opettajallakin olisi varmaan ollut vielä asiaa Sinulle? Ehkä hän toivoi ja aikoi selvittää perusteellisesti vielä, mikä on todellinen tilanne - vähän kyllä myöhässä. Mutta siihen ei nyt tullut minkäänlaista mahdollisuutta.
Tässä voisi nyt myös miettiä, mikä on tärkeintä. Rehtorin käytös, opettajan käytös vai lapsesi käytös? Ja mihin Sinulla on mahdollisuuksia eniten vaikuttaa?
Onnea kasvatustyöhön, se ei ole helppoa.
" Vastaavassa tilanteessa olisin mieluummin halunnut järjestää istunnon, jossa on lapsikin mukana. Siinä käytäisiin avoin, rehellinen keskustelu ja laadittaisiin yhdessä toimintasuunnitelma. "
Juuri näin oli sovittu, mutta opettajat rikkoivat sopimuksen.
Joulukuussa koululla oli opettajien kutsusta palaveri, jossa minä, opettaja ( jota kutsun nyt opettaja A:ksi )ja erityisopettaja sovimme näin:
jos poika ei koulun alettua keväällä ole parantanut tapojaan, opettaja ottaa yhteyttä ja järjestetään tilaisuus, johon edellisten lisäksi osallistuu pojan isä ja poika itse. Tilaisuudessa pojalle selitetään yhdessä, että kaikkien neljän aikuisen yhteisestä päätöksestä hänet siirretään kokeiluluontoisesti toisen opettajan luokkaan ( kutsumme häntä nyt opettaja B:ksi )ja katsotaan miten siellä alkaa sujua. Suunnitelman kehitti opettaja ja minä myönnyin siihen heti.
Suunnitelmaan kuului ettei asiasta puhuta pojalle ennen joulua halaistua sanaa. Pidin oman osuuteni sopimusesta, mutta vähän ennen joulua poika kertoi opettajan sanoneen että jos hän ei ole kunnolla, hänet siirretään opettaja B:n luokkaan. Ihmettelin itsekseni miksi opettaja oli näin sanonut, vakka sovimme ettei asiaa vielä oteta pojan kanssa puheeksi.
Sitten tuli todistus ja kirjeeni.
Koulun alettua joululoman jälkeen koulusta ei kuulunut mitään, ja poika itse sanoi olevansa nyt paljon siivommin kuin syksyllä. Päättelin että ongelma siis on ohitettu. Kunnes perjantaina erityisopettajalta tuli puhelu: poikasi on niin mahdoton etä hän siirtyy maanantaina opettaja C:n luokkaan. Ei siis ope B:n, jonka tunnen ja tiedän ja josta olen kuullut paljon hyvää, vaan ope C:n josta en tiedä kuin nimen.
Koulu siis itse rikkoi sopimuksen, jonka alunperin halusi kanssani tehdä. Asiassa toimittiin aivan eri tavalla kuin alunperin oli puhe. Sen vuoksi minua ei enää huvita pitää sinnepäin yhteyttä. Jos he eivät osaa edes pitää kiinni siitä mitä on sovittu, niin turha mitään sopimuksia on tehdä.
Koen että minua kohdellaan kuin lasta jota pitää rangaista tuhman kirjeen takia: kun kerran menit sellaisia tuhmuuksia kirjoittelemaan niin emmepäs otakaan sinua enää mukaan päätöksentekoon, siitäs sait! Mistä muusta menettelytavan muuttaminen ja sopimuksen yksipuolinen purkaminen voi johtua kuin siitä että tein majesteettirikoksen nimeltä "opettajan arvosteleminen"?
poikkeaa monesta ammatista siinä, että oma persoona on koko ajan suurennuslasin alla. Se, mitä oppilaat tai vanhemmat arvostelevat ja kritisoivat on siis usein opettajan persoona eikä välttämätä ammattitaito ja ne pakkaavatkin sekoittua sekä opettajilta itseltään että muilta.
Yritän tässä sanoa, että kirjeesi on todennäköisesti loukannut opettajaa henkilökohtaisella tasolla siten, että hän on katsonut, että on myös oppilaan paras, että kyseiset muutokset tehdään mahdollisimman nopeasti. Ja kirjeesi perusteella sekä rehtori että opettaja ovat varmasti saaneet mielipiteesi selville tilanteesta.
Minusta sinä et nyt oikein käsitä, että kirjeelläsi oli suuri vaikutus koulun toimintaan lapsesi suhteen. Rehtori ja opettaja ovat tulkinneet kirjeesi siten, että olet tyytymätön ja haluat muutoksen tapahtuvan. Ja nyt se on siis tapahtunut.
Lapsesi takia toivon, että jaksat aloittaa alusta uuden opettajan kanssa.
Lähetän lapsen mukana tietysti uudelle opettajalle ystävällisen lappusen, jossa on yhteystietoni sekä toivomus että hän viikon lopulla soittaisi ja kertoisi miten homma on lähtenyt liikkeelle.
Koululla käymiseen minulla ei kyllä valitettavasti ole innostusta.
Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990, jolloin vanhin lapseni aloitti koulunkäynnin, olen helpottunut siitä että teen yleensä iltatöitä ja minun on vaikea päästä vanhempainkokouksin. Tähän mennessä asia on harmittanut minua, nyt ajattelen että on luojan lykky etten kuitenkaan todennäköisesti edes pääsisi.
mitä mieltä luulisit heidän olevan ts.voisitko kuvitella että he olisivat laittaneet sinun mukaan tommosia kirjeitä.ainiin 40vee lapset ekaluokkalainen ja eskari
että yleensä vanhempainilloista puuttuvat juuri ne vanhemmat, joiden lasten takia iltoja lähinnä järjestetään...
Vilpitön kysymys: Oletko milloin viimeksi tarkistuttanut lääkityksesi?
Se, että laiminlyö lapsesi on vakava asia. Se, että syyllistät siitä jotakuta muuta, on todella huono asia. Opetat siinä samalla lapsellesi sitä, että omista asioista ei tarvitse huolehtia.
Oletko ajatellut sijaiskotiavaihtoehtoa? Anna lapsellesi elämä!
Jospa tuolle opettaja B:lle selvisi minkäläinen lapsi/vanhempi on hänen luokalleen tulossa...
Eli B laittoi "vahingon" kiertämään C:lle joka on ollut vielä täysin tietämätön tulevaisuuden hänelle tuomista haasteista.
Poikani pantiin ope C:lle koska ope B:n luokka on täysi, mutta ope C:ltä lähti pari oppilasta joululomalla kokonaan pois ( vaihtoivat paikkakuntaa ).
Opettaja B tuntee ennestään sekä minut että poikani. Ei asia ole voinut vasta nyt "selvitä" hänelle.
Minut kyllä tiedetään siinä koulussa. Olen ollut aina erittäin aktiivinen vanhempi, vaikken työaikojeni vuoksi ole useinkaan päässyt vanhempainiltoihin. Mm. vuosi sitten ollessani vuorotteluvapaalla omasta muusikon työstäni tein kymmeniä ilmaisia tunteja koulussa, vedin ex-opettajan pyynnöstä isoa projektia jossa tutustuttiin kaupunginorkesterin toimintaan yms. ( kyseessä musiikkipainotteinen luokka ). Vietin siis ko. luokassa pitkiä aikoja ja tiedän mistä puhun, kun sanon että luokka kokonaisuudessaan on levoton. Poikani on ollut villi ja tottelematon, kyllä kyllä, mutta ei muu luokkakaan mitään pyhäkoululaisia ole. Johtui sitten mistä johtui. Jos todella olisin sellainen kuin tämän paslatn neropatit väittävät ( neuroottinen, lääkityksen varassa elävä, epäsosiaalinen häirikkö ), niin tuskinpa minua olisi vuosien aikana kosiskeltu vierailemaan koulussa yhä uudelleen.
Jotenkin olisin luullut, että sen melkomoisen ilmaisen työpanoksen jälkeen jonka olen tuossa koulussa vuosien aikana tehnyt ( siis opettajien pyynnöstä; olen vierailut muissakin luokissa kuin oman poikani luokassa, kysyntää olisi ollut enemmänkin, mutta aikani on rajallinen ), minut olisi otettu mukaan päätöksentekoon.
Mutta vähät siitä. Lopputuloshan olisi joka tapauksessa ollut sama kun nyt. Tärkeintä on että poika voi nyt aloittaa koulunkäynnin rauhallisessa luokassa.
P.S. Merkille pantava on sellainen seikka, että kaikki jotka ovat kirjoittaneet minulle typeriä, asiattomia ja lapsellisia vastauksia ( esim. joku mikä lie Henry, joku mikä lie "mie", joku joka käytttää nimimerkkiä "peda", vaikka TUSKIN toimii pedagogina jne. ) , eivät kyllä itse omalla kirjoitustyylillään mitenkään anna vaikutelmaa sivistyneestä mallioppilaasta vaan pahimman luokan häiriköstä.
Toinen yhteinen piirre heillä näyttää olevan kirjoitustaidottomuus. Mitähän nämä "ex-mallioppilaat" ovat tehneet koulussa äidinkielen tunneilla - eivät ainakaan seuranneet opetusta... Slangin käyttäminen kirjoittaessa, samoin kuin tuo "äksäily" ( tyyliin " Ai mix? No six. Ai six. Onx tosi? ") viittaa aika nuoreen ikään, sehän on teini-ikäisten tapa. Siis nuoreen ikään joko vuosissa laskettuna, tai sitten alempaan kehitystasoon kuin ikävuodet edellyttäisivät. Tarkkisainesta nämä kritisoijani kaiken kaikkiaan.
Mitä tulee omiin koulumuistoihini, niin en kaikkien 12 vuoden aikaan ollut kertaakaan jälki-istunnossa tai heitettynä ulos luokasta huonon käytäksen takia. Keskiarvo aina ysin pinnassa. MINÄ olin mallioppilas, ette suinkaan te henryt ynnä muut häiriköt. Samoin vanhemmat lapseni, ja tämä nuorimmainenkin neljännen luokan syksyyn asti, eli siihen kun siirtyi uudelle opettajalle. Oppimisvaikeuksia hänellä ei ole milloinkaan ollut. Todistuksen numerot ovat aina olleet hyviä ( viimeisintä käytösnumeroa lukuunottamatta ).
Mitä sijaiskotiaiheisiin pottuiluihin tulee, niin tiedoksi että olen itse toiminut tukivanhempana. Tuskinpa sosiaalilautakunta palkkaa tukivanhemmaksi äitiä, joka itse on "idiootti" ja "unohtanut ottaa lääkkeensä" - ja mitä typeriä kommentteja täältä löytyykään. Tuki- tai sijaisvanhemmaksi tahtovan taustat tutkitaan aika tarkkaan.
Että olkaapa tarkkislaiset ihan hiljaa.
Tai mitä tyhjää, jatkakaa entiseen malliin. Pitäkää palstanne, kiukutelkaa ja pottuilkaa, purkakaa muihin kirjoittajiin omia skitsoilujanne. Minä en aio kanssanne enää keskustella. Eihän tämä mitään keskustelua ole ollutkaan, lukuunottamatta muutamaa asiallista kirjoittajaa kuten Ope ja Tiina.
Lopuksi: palstan tarkkisporukka ei ole minun poikani kynnenmustuaisenkaan arvoinen.
Huomasin, että olet saanut aika negatiivista palutetta tällä palstalla, siitä mitä teit. Ota huomioon myös se, että yksi ja sama henkilö voi laittaa eri nickeillä useampia viestejä.
Ymmärrän sinua täysin, ja olen saanut sinusta kuvan, että olet vain rakastava äiti, joka taistelee poikansa puolesta. Se on oikein, eikä kukaan voi sinua siitä moittia.
He tekivät koulusta väärin, etteivät keskustelleet ensin kanssasi luokan vaihdosta. Heidän puoleltaan toiminta on ollut ala-arvoista.
Yksi kysymys tulee väkisinkin mieleen - oletko eronnut? Sekin voi vaikuttaa. He luulevat että voivat noin vaan kävellä ylitsesi.
Tulee mieleen vain kaksi asiaa - joko valitat ja taistelet, tai sitten annat vaan olla ja toivot että uusi ope on mukava ja kiltti lapsellesi, ja että poikasi siitä pikkuhiljaa rauhoittuisi. Vaikka kaikki alkaisi sujumaan, voi siitä jäädä ikuisesti hampaankoloon, jos ei valita. Jos lähdet valitusten tielle, voi olla että poikasi voi olla aivan mahdotonta olla enää koko koulussa, jos rehtori, opettaja ja erityisopettaja vetää vaan yhtäköyttä sinua vastaan.
Mutta muista että lopulta politiikot ovat vastuussa siitä, mitä täällä kouluissa tapahtuu, että kyllä reksillekkin löytyy esimies, ja esimiehelle esimies. Ei rehtori mikään jumala ole, vaikka se siltä silloin penskana tuntuikin:)
Denying, denying..
Minulla ei ole lapsia, mutta omia kouluvuosiani muistellessani en voi olla ajattelematta, että myös seiska on erittäin huono arvosana käyttäytymisestä kun puhutaan ala-asteikäisistä lapsista. En tunne arvosteluperiaatteita, tietenkään, tarkasti mutta en pitäisi seiskaa niin paljon parempana kuin kutostakaan, että olisin suoranaisen ällistynyt vastaavassa tilanteessa. En kuitenkaan pitäisi hymynaama -itsearviointilomakkeita ja opettajan arviota niistä niin kattavina, että pelkästään niiden perusteella voidaan päätellä todistuksessa annetun arvion paikkansapitävyys.
Aloittajan teksteistä päätellen hänen lapsellaan todella on ongelmia käyttäytymisen saralla. Voiko lapsen oma äiti todellakin 100% varmuudella sanoa, että 6 on arvosanana aivan alakanttiin? Lapsi ei käyttäydy asianmukaisesti, ei hoida läksyjään eikä kuljeta koulukirjoja mukanaan.. Ilmeisesti myös häiritsee koulutunteja siinä määrin, että erityisopettajan ja luokanopettajan kanssa on ollut tarpeen sopia mahdollisesta siirrosta toiselle luokalle. Ongelmia on myös ollut riittävästi siihen, että kirjoittajan teksteistä saa käsityksen turhankin toistuvasta yhteydenpidosta koulun ja kodin välillä.
En tiedä onko kuri kouluissa ollut sitten suurempi peikko minun oppivuosinani, mutta täällä kirjoitetun perusteella en todellakaan pitäisi ihmeenä lapsen saamaa arvosanaa. Niin ikään, aloittaja itse pitää seiskaa vielä kannustavana, mutta kutonen on jo suurin piirtein nuorisorikolliselle annettava käytösnumero. Onko tässä nyt sitten ehkä äidin ego kokenut kolauksen ja osaltaan aiheuttanut tämän hässäkän? Myöskin lapsen isän ammatti on nähdäkseni aivan toissijainen asia tässä samoin kuin se, miten monta opettajaa suvusta löytyy.
Keskity nyt olennaiseen: lapseen ja hänen koulunkäyntiinsä.
Hieman ohi aiheen, mutta..
Oma käytösnumeroni laski eräänä ala-astevuonna kympistä ysiin _vain_ siksi, että yhtenä aamuna etuilin jonossa välitunnilta sisälle mennessä. Eipä siitäkään mihinkään valitettu, vaan otettiin opiksi. Toki numero oli silloinkin hyvä, mutta ehkä yksi etuilu koko lukukauden aikana vieläpä sen alussa ei ollut pätevin mahdollinen syy yhden numeron suuruiseen alennukseen. Eikä tullut tyhjältä taivaalta se pudotus: opettaja otti minut samana päivänä "puhutteluun" ja ilmoitti, että kymppiä ei sitten kannata odottaakaan.
" Keskity nyt olennaiseen: lapseen ja hänen koulunkäyntiinsä. "
Kiitos neuvosta, mutta juuri niin olen tehnyt kaikki nämä vuodet! Jäin vuorotteluvapaallekin juuri siksi että ehtisin olla lasteni kanssa.
Mutta seuraavaksi saan varmaan syytöksiä liiasta liimautumisesta lapseen, symbioosista tms.
En ole valitettavasti jaksanut lukea koko tätä viestiketjua muuta kommentoinpa kuitenkin. Sinulle äiskäräiskä: aivan ilmeisesti lapsesi on joutunut henkistä terroria harjoittavan opettajan luokkaan. Ei ihme että luokka on rauhaton.
Älä misssään nimessä syytä itseäsi toisen (open) käytöksestä. Aivan ilmeisesti olette kokeneent vääryyttä mutta sitä on niin vaikea uskoa kun tekijänä on kaikkien arvostama opettaja.
Onneksi luokka vaihdettiin niin pääsitte pois tämä hullun open kynsistä, ehkä ette olisi kestäneet enempää simputusta vaan oikeus tapahtui ja lapsesi sai vaihtaa luokkaa.