Pikkumusta

"Mikähän ihme sillä taas on" ?

Tokaisi toimistosihteeri aamukahvi palaverissa työtovereilleen.

" Murjottaa, mököttää ja tuhisee ittekseen. Ruoka ei mukamas maistu. Ja se vähäkin mikä alas menee. Jo kohta ulos puklataan. Parta on monta päivää ajamatta ja pesullekkin pitää oikeen kehottamalla kehoittaa. Katse ja puhe kontaktia ei mieheen saa. Laittais edes twiitin et mikä pännii. Luimuilee alta kulmien niinkuin olis jotakin suurtakin vilunkia tullu tehtyä. Illalla menee yksin moneks tunniks autotalliin istumaan jakkaralle ja kurssipuukolla klapista puu-ukkoja jupisten veistelee. Sohvalla se sitten haluaa nukkua ilta yöstä. Pitäisköhän sille petata omaan peräkammariin sänky ? Onhan tässä vuosikymmenten varrella kaikenlaista episodia ollut. Mutta tämä nyt on jotain aivan ihmeellistä. Jokahan siinä on parasta ennen päivä täynnä ? Ravistaminenkaan ei tunnu enää tehoavan. "

Kahvimukin takaa purkausta kuunnellut yhtyi puhujaan ihmetellen hänkin:

" Minun siipalla on ollut ihan samanlaista oireilua jo jonkun aikaa. Rupes vuosi sitten innokkaasti lenkillä käymään. Siitä iloisena kysyin, et pääsiskö sitä mukaan lenkille ? Eei. Yksin kuulemma halus mennä. Tuntitolkulla kiersi pururataa. Mutta sekin loppui kun katkaisimesta vääntämällä ? Nyt omissa oloissaan haluais olla. Ruoka ei tosiaan maistu entiseen malliin. Viime lumimyräkän aikaan meni ulos ja alko lehtiharavalla lunta nurmikolla kasoihin haravoimaan. Oliskohan siellä kerholla tapahtunut poikien kesken jotakin ? "

Kolmas sihteerikin yhtyi tarinaan:

" Niillä on kuulemma ollu siellä kerholla joku ( Vyörytä ja kaada Liisa ) karttaharjoitus. Puhelimessa on supistu salaisilla koodeilla. Kyynel viestejä lähetelty. Luulee etten ymmärrä missä mennään. Muttakun sattumalta satuin kuulemaan kuka tuo Liisa oikeasti on. Hihittelin ja hohottelin vaan itsekseni. Sieltä on tainnu tulla lopulta räpsyt poikien kynsille. Ja paha mieli se taitaa olla kaikilla.