Onko muita jotka ovat käyneet Libanonissa?
Olen naimisissa Libanonilaisen miehen kanssa.
Onko muita muslimimiehen kanssa naimisissa olevia naisia ja kohteleeko miehenne teitä hyvin?
Olen naimisissa Libanonilaisen miehen kanssa.
Onko muita muslimimiehen kanssa naimisissa olevia naisia ja kohteleeko miehenne teitä hyvin?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onko muita jotka ovat käyneet Tampereella?
Olen naimisissa tamperelaisen naisen kanssa.
Onko muita tamperelaisen naisen kanssa naimisissa olevia miehiä ja kohteleeko naisenne teitä hyvin?
Ei siis kannata pilkata, koska jokaiselle suotakoon oma tapansa etsia kaipaamansa tietoa. Ja sitä paitsi ei kannata opettaakaan, koska kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Minulla myös on libanonilainen mies. Auvoista yhteiseloa takana jo yli 10 vuotta ja tuo liiton kestävyys jo kertonee, että hyvin on kyllä kohdeltu :)! Entä millaiset kokemukset itselläsi on?
Olen ollut naimisissa vähän yli kaksivuotta, mutta tunnettu 5 vuotta.
Hyvin on mennyt vaikka kaikki aina niin epäluulosia ulkomaalaisten suhteen.
Olen myös käynyt Libanonis hänen perheensä luona ja omat vanhempani rakastavat häntä.
Kiitos vastauksestasi Mari.
Kiva kuulla, että myös sinulla on hyviä kokemuksia! Meillä myös perheeni on täysin hyväksynyt libanonilaisen vävypojan. Samoin minut on otettu avosylin vastaan anoppilassa. Olemme vierailleet siellä muutamia kertoja ja asuneetkin jonkin aikaa. Tunnetteko paljon vastaavanlaisia suomalais-libanonilaisia pariskuntia? Missä päin Suomea te asutte? (Sorry uteluni, mutta Suomessa kun on niin vähän libanonilaisa, niin kiinnostus herää aina :)! )
Asutaan Vantaalla.
Tunnen aika monta Libanonilais-Suomalaista pariskuntaa just täältä pääkaupunkiseudulta.
Missä päin Suomea te asutte.Ainakin pk seudulla kohtalaisen paljon Libanonilaisia.
Itse olin Libanonissa 3 kuukautta.Kerroit että olet asunut siellä?
Pk-seudulla mekin asustelemme, mutta olemme täällä etelä-Suomessa verraten uusia eli emme ole oikein valitettavasti vielä tutustuneet kaltaisiimme perheisiin! Olisi mukava keskustella kanssasi enemmänkin, jos sinua kiinnostaa? Laitan tähän meiliosoitteen, jonka tekaisin ihan tätä varten. Kirjoittelethan sinne, jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmänkin!
Kerron sitten oikean meilin privana:)!
Eli: [email protected]
Terkuin,
Mari
Useasti Libanonissa asuneena täytyy sanoa että Libanonilaiset miehet ovat niitä kaikkein pahimpia! Herää tyttö ja eti itselles kunnon mies. Mustasukkaisia ja epäkunnioittavaa porukkaa koko sakki. Onko miehesi Suomen kansalainen? Jos ei, sitä suuremmalla syyllä lähde kun vielä voit. Käyttää sinua vain välikappaleena ja todennäköisesti päätyy uusiin naimisiin nuoren libanonilaisnaisen kanssa (ellei jo ole?) tulevaisuudessa. Usko kokeneempaa.
Olen todella pahoillani, että sinun kokemuksesi ovat negatiivisia. Et kuitenkaan voi mustamaalata yhden miehen takia koko Libanonin kansaa, joka on erittäin ystävällistä, hyvin käyttäytyvää, hyvinkoulutettua ja mitä suuremmassa määrin toisia ihmisiä, myöös vaimojaan, kunnioittavaa porukkaa!
Olen itse Libanonissa asunut ja luulen omaavani varmasti yhtä paljon, ellen itse asiassa enemmänkin kokemusta tästä asiasta!
Oma libanonilainen mieheni on pysynyt mukanani jo 13 vuoden ajan. Pysyvä oleskelulupa ollut 10 vuotta ja kansalaisuuttakin olisi saanut hakea jo vuosia kausia sitten. Eipä vaan ole mies Suomen passista kiinnostunut! Ei olisi tänne kylmään Pohjolaan edes halunnut tulla asumaan, mutta teki sitten kuitenkin minun mielikseni.
Kolmatta lasta odotamme, ei ole uutta nuorta libanonilaista vaimoa näkynyt, ei kuulunut. Kaikki on aivan loistavalla mallilla ja yhteiselomme kukoistaa! Ystäväpiiriin kuuluu useampikin Suomi-Libanon perhe, joilla takanaan samanlainen yli kymmenen vuoden onnellinen liitto.
Joten en ymmärrä mistä sinä oikein puhut ja mihin yleistyksesi perustat? Herää ja katso itse peiliin!
Tämä yksi kirjoitti, että "Mies ei olisi edes halunnut tänne kylmään Pohjolaan, mutta mielikseni lähti..." Odotas vaan kun lapsesi isompia ja mies alkaa toden teolla kaivata kotimaataan...Toivottavasti sinulla on silloin samat ajatukset, kun siellä Libanonin puolella väistämättä asustatte. Ei toki kaikki smanlaisia, mutta niin paljon olen noita "sinisilmäsiä" vaimokkeita tavannut, että varoituksen sananen paikallaan. Toki toivon, ettei miehesi kuulu näiden joukkoon, ja joka kansalaisuudessa omat "mustat lampaansa".
"Et kuitenkaan voi mustamaalata yhden miehen takia koko Libanonin kansaa" toteaa Mari, mutta yleistää sitten heti omat positiiviset kokemuksensa.
Yleistäminen on epäilyttävää myös silloin, kun oman miehen/poikaystävän takia nähdään tämän kotimaassa ja sen kansalaisissa pelkkää hyvää ja kielletään toisten negatiiviset kokemukset tai tiedot. Oikeasti tasa-arvoinen pystyy julkisesti arvostelemaan libanonilaisia siinä kuin suomalaisiakin.
Kuule Marjatta!Ei kannata syyllistää kaikkia Libanonilaisia jos itelläs huonoja kokemuksia.
Ite olen tuntenut mieheni 5 vuotta ja naimisis 2 vuotta.
Olen myös asunut Libanonissa ja mieheni olis jo jäänyt kotimaahansa jos haluais.
ÄLÄ YLEISTÄ!!
Huomaatko Annukka lankeavasi itse siihen, mistä Marjattaa syytät? Eli muokaan tässä hieman vastaustasi, olisiko tämä yleistystä:
Kuule Annukka!Ei kannata ylistää kaikkia Libanonilaisia jos itelläs hyviä kokemuksia.
Ite olen tuntenut mieheni 5 vuotta, naimisis 2 vuotta ja nyt yksin.
Olen myös asunut Libanonissa ja mieheni jäi kotimaahansa kun halus.
ÄLÄ YLEISTÄ!!
Joo, houkutella sain tosiaan tänne tulemaan silloin 13 vuotta sitten, kyllä! Oli sen verran jo maailmaa nähnyt matkustellessaan, että ei järin tämä kylmä Pohjola houkutellut!! Mutta siitä lähtien olemme Suomessa asuneet, yhtä Libanonissa viettämäämme vuotta lukuunottamatta, joten kyllä hän tänne on jo sopeutunut, eikä todellakaan ole enää takaisinmuutosta haaveilemassa! (Vanhin lapsista on nyt 9-v., että mitenkäs vanhoiksi noiden lasten oikein pitää kasvaa, että mies alkaisi muuttoa suunnittelemaan?!) TOISAALTA, en kyllä yhtään olisi pahoillani Libanonissa asumisestakaan. Olen aina siellä viihtynyt enemmän kuin hyvin. Asuinolosuhteemme olisivat siellä mitä mainioimmat. Mieheni tulee hyvästä, arvostetusta suvusta ja on kasvanut vauraassa kaupunkilaisperheessä, johon minut on otettu vastaan avosylin ja ilman minkäänlaisia ongelmia!
Mitäs ongelmia sinulla on Marjatta sitten ollut? Miksi olet niin katkera? Kerrohan vähän, kun minäkin olen tässä näin avomieliseksi heittäytynyt!
Omat kokemukseni libanonilaisista ovat olleet todellakin pelkästään positiivisia =)!
En tiedä, olemmeko sitten osanneet valikoida myös tuttavapiirimme jotenkin tavallista paremmin, mutta emme todellakaan tunne täällä Suomessa ainokaistakaan eronnutta Suomi-Libanon pariskuntaa, useita yli 10 vuotta naimisissa olleita lapsiperheitä kylläkin...
En nyt tietenkään kiellä kenenkään negatiivisia kokemuksia, enkä lähde yleistämään, että kaikilla olisivat asiat näin hyvin. Kyllähän joka puolella maailmaa ihmisille tulee avioeroja, syystä tai toisesta. Ja ainahan meitä löytyy joka junaan, myös niitä opportunisteja ja linssiin viilaajia, joka kansasta, valitettavasti!
Kyllä pääs viiraa ja pahasti ku tollasten matkaan pitää lähtee! Ja tartteeko niitä vielä tänne roudata? Muuttakaa sinne muslimikyliin ja pysykää pliiz siellä.
Tälle "tyttelille" (kaiketi), ei voi ku nauraa:D
Etpä tainnut tietää, että Libanonin kansasta lähes puolet on kristittyjä? Kyllä nolottaa sun puolesta!!
Turha tästä on kinastelemaan ruveta.Jokainen ajattelee kuinka haluaa.
Sanotaan sit näin, et mun kohdalle sattui kunnollinen Libanonilainen mies ja kuten sanoin mieheni olisi voinut jäädä kotimaahansa jos olisi halunnu.Mut eipä jäänyt.
Aivan totta että Libanonis on puolet kristittyjä.
Hohhoijaa, jos sua noin kovin harmittaa suomalaistyttöjen liitot ulkomaalaisten kanssa, olet varmaankin jäänyt nuolemaan näppejäsi useasti.
Älä huoli poika nuori, kyllä säkin varmaan vielä onnesi löydät!
Eiköhän suurin osa noista liitoista ole just noita "lume" liittoja!? Eli paperilla asiat hoidetaan, mutta muuten ollanki ku siat pellossa. Oleskelupaikan täältä haluavat, ei muuta. Oikea vaimoke tulee sitten muutaman vuoden perässä "sopivaan aikaan" maisemiin.
Eihän teidän katkeria viestejänne voi lukea muuten kuin säälivä hyvynkare suupielessä =)
Kun kirjoitat Libanonista valtiona, kirjoitat aivan oikein isolla alkukirjaimella. Mutta libanonilainen kirjoitetaan pienellä. Tämänhän pitäisi olla aivan itsestään selvää suomalaiselle ja suomenkieliselle!
Joka asiaanko sitä puututaan.
Tuliko maailmanloppu, jos vahingossa meni väärin kirjotus.
Huhhuh ku ihmiset katkeria.
Olemme olleet naimisissa kohta kolme vuotta ja kaiken kaikkiaan yhdessä olemme olleet kahdeksan vuotta. Mieheni kotimaassa Libanonissa olen vieraillut useasti, melkein joka kesä.
Ihmiset ovat tosi vieraanvaraisia, ruoka on hyvää ja aina riittää paljon tekemistä. Yöelämä on todella vilkasta ja rannalla saa nauttia Välimeren lempeistä aalloista. Mieheni on kristitty ja olen viettänyt aikaa pääasiassa kristittyjen alueella. Täytyy sanoa, että eri uskontojen alueilla on paljon eroa, lähes kuin yö ja päivä. Olen tavannut vain muutamia islamin uskoisia libanonilaisia, mutta he olivat hyvin avoimia. Eivät todellakaan mitään kiihko uskovaisia!
Sisällissota oli pitkä Libanonissa, mutta maa on alkanut vähitellen toipua pitkästä vihan ja katkeruuden ajasta. Turismikin on alkanut elpyä. Mm. Aurinkomatkat järjesti viime vuonna päivämatkoja Kyprokselta Libanoniin. Viimeksi ollessani Libanonissa tapasin paljon suomalaisia turisteja kaupungin klubeissa. Vielä muutama vuosi sitten ainoita suomalaisia olivat rauhanturvaajat. Heitä muuten arvostetaan paljon Libanonissa. Rauhanturvaajia on siellä ollut monista maista, mutta suomalaiset ovat olleet parhaita! Hienoa!
Mutta ihmettelen Annukka kysymystäsi, kohteleeko miehesi sinua hyvin? Eihän huonoa kohtelua pidä hyväksyä keneltäkään, eikä sitä voi sitoa uskontoon tai kansalaisuuteen. Oletkohan aivan sinut suhteesi kanssa? Kaikkea hyvää kuitenkin teille!
Laitanpa sinullekin tähän vielä, että jos olet halukas vaihtamaan ajatuksia ja tutustumaan toiseen libanonilaisen kanssa onnellisesti naimisissa olevaan, niin laitahan viestiä tulemaan =)!
[email protected]
Hei!
Myös minä olen libanonilaisen kanssa naimisissa (olemme olleet jo viitisen vuotta ja tunteneet toisemme yhdeksän vuotta). Asumme Yhdysvalloissa ja mieheni opettaa yliopistossa. Minusta on surullista lukea tätä forumia, koska siitä huomaa edelleen, että Suomessa asenteet ovat edelleen lapsenkegissä kun puhutaan monikulttuurisista perheistä. Täällä monikulttuurisuus on niin tavallista ettei sitä edes nähdä minään erikoisena asiana.
.. Hymyilyttää kysymykset, mutta vastaan kuitenkin:
Olen käynyt Libanonissa (tosin tunnen parhaiten kristityn puolen asioista :-) ja joka kerta nautin siellä olosta. Maa on kaunis ja ihmiset ystävällisiä. Libanon on minusta kulttuurillisesti Euroopan ja varsinaisten arabimaiden välissä (vaikka toki luetaankin arabimaaksi). Beirut varsinkin muistuttaa minustaa kuvitelmiani Nizzasta, mutta siellä on tujaus orienttia :-). Pukeutuminen on täysin länsimaalaista, koulutus hyvää jne.
Mieheni on aina kohdellut minua hyvin (tämä kysymys on mielestäni hassu, koska jos joku mies kohtelee naista huonosti ei se varmasti riipu kansallisuudesta! Suomessahan perheväkivalta tilastot ovat maailman korkeimpia!). Eli olemme siis ihan tuiki tavallinen pariskunta.
Jos libanonilaisista miehistä jotain yleiskuvaa väännetään on heistä suurin osa kohteliaita, pitävät hyvää huolta perheestään jne. Jokainen on kuitenkin yksilö ja jos mieleesi tulee ajatus, että oma poikaystäväsi kohtelisi jossain olosuhteissa sinua huonosti, tuntuu että kenties jonkin ei ole kohdallaan???? Voin kyllä olla väärässäkin!
en huomannutkaan, että olit jo naimisissa!
Oma mieheni on kristitty...
Erosin muslimi miehestäni koska en itse usko ja oli riitaa lapsenkasvatuksesta jne. Ja olimme muutenki niin erilaisia. Minä haluan pukeutua miten lystää kesällä, ilman että mies yrittää kontrolloida. Ja minulla on sama oikeus opettaa lapselleni mihin uskon kun miehelläni. Älä hanki lapsia ennen kuin olet varma että hyväksyt miehesi uskonnon ja sen, että hän haluaa kasvattaa lapsen uskontoon.
Vaikka mieheni on muslimi, niin voin pukeutua miten itse haluan.
Kesäisin hameita(myös lyhyitä)käytän ja toppeja.
Siinä ei ole ongelmaa.
Mieheni on niin suomalaistunut.
Lasten hankinta ei kuitenkaan ole vielä ajankohtanen ja tietysti haluan asiat selvittää.
Kiitos kuitenkin viestistäs ja hyvää jatkoa!