Miten hauskaa on internetin kautta löytää jäänteitä menneisyydestä! Jokin tuntematon viehtymys, on usein saanut kuin yhtymäkohtaa itsessäni karjalaisuuteen, ja sitä kautta Novgorodin suurvaltaan.
On kuin aavistuksenomainen tuttuus ympäröisi lähistölläni kiehtovana.
Nyt osuin Kalevan runojen kautta tuohon aikaan 1200 luvun Novorodiin, jossa maapohjassa on säilynyt tuohikirjeitä. Ne on kirjoitettu sen ajan karjalankielellä, kyyrillisin kirjaimin toki.Eräässä niissä käsitellään loitsuna tulkittua "Salama Jumalan nuoli". Sinänsä hyvin ymmärrettävä aikakäsityksessä ennen krist.uskon tuloa:) Skandinaavian Tor jumala olikin vallitseva tuolloin.
Niin ruotsalaiset kuin suomalaiset ovat kuuluneet tuon ajan Novgorodin vaikuttajiin, suomensuvun laajat paikan, jokien ja järvien nimet on kuin ihania muistoja muinaisista kansanihmisistämme. Mieleeni nousee muinaispukuja, helyineen, suurten pirttien väkirikkaat asukit, kaikkinen töineen.
Tuohikirjeistä on löytynyt sitaatteja, nimistä, kirjeitä rakkaudestakin ja ehkä asiatietoa joita en tässä viitsi toistaa.
Yleensä joistakin niistä kaikuu vähättely kun vaan tuohelle minä, paperi ilmeisesti oli vain muutamien omaisuutta.
Laajalti ollaan vaellettu, pysyvästi on perimämme mukana kansoissa, jotka nytkin asuttavat seutuja Itämeren rannoilta kauas Volgankin yli,...
me Suomen heimot!
On kuin aavistuksenomainen tuttuus ympäröisi lähistölläni kiehtovana.
Nyt osuin Kalevan runojen kautta tuohon aikaan 1200 luvun Novorodiin, jossa maapohjassa on säilynyt tuohikirjeitä. Ne on kirjoitettu sen ajan karjalankielellä, kyyrillisin kirjaimin toki.Eräässä niissä käsitellään loitsuna tulkittua "Salama Jumalan nuoli". Sinänsä hyvin ymmärrettävä aikakäsityksessä ennen krist.uskon tuloa:) Skandinaavian Tor jumala olikin vallitseva tuolloin.
Niin ruotsalaiset kuin suomalaiset ovat kuuluneet tuon ajan Novgorodin vaikuttajiin, suomensuvun laajat paikan, jokien ja järvien nimet on kuin ihania muistoja muinaisista kansanihmisistämme. Mieleeni nousee muinaispukuja, helyineen, suurten pirttien väkirikkaat asukit, kaikkinen töineen.
Tuohikirjeistä on löytynyt sitaatteja, nimistä, kirjeitä rakkaudestakin ja ehkä asiatietoa joita en tässä viitsi toistaa.
Yleensä joistakin niistä kaikuu vähättely kun vaan tuohelle minä, paperi ilmeisesti oli vain muutamien omaisuutta.
Laajalti ollaan vaellettu, pysyvästi on perimämme mukana kansoissa, jotka nytkin asuttavat seutuja Itämeren rannoilta kauas Volgankin yli,...
me Suomen heimot!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoinen oli kirjoituksesi näin pakolais keskustelujen lomaan, mutta haluan nyt palata asiasta viidenteen ja kertoa entisestä työ kaveristani, joka on elänyt harhojensa kanssa jo pitkään.
Onhan tässä jo aikaa kulunut (10v), kun hän kertoi häntä kuunneltavan seinien läpi ja häneltä varastettavan tavaroita? Silloin jo mietin, mitä voin tehdä ja sain kyseltyä häneltä siskonsa numeron, johon soitin, mutta asia lienee "lievä", siis ei mitään vaaraa ympäristölleen tyyliin.
Silloin, kun olimme samassa työpaikassa, hän usein muisti mainita, että hän on Valtionvirkamies, jota kaikki naureskelivat. Silloin en tajunnut, mistä "viiraa", mutta tänään vasta tajusin, koska hän soitti taas minulle.
Nyt hän kertoi olevansa Fil.sof.maisteri ja valmistuneensa jo vuosia??? sitten Jyväskylän yliopistosta? Kysyin, että mistä saisi hänen väitöskirjansa, niin se on lukitussa kassakaapissa ja on julistettu salaiseksi 50-vuotta? Edelleen utelin, että miksi, niin se sisältää hänen arkaluontoisia runojaan?
Voi hyvä zeesus! Kuinka suhtautua tällaiseen muka "ystävään", joka työssä ollessani siellä palkattu työllistettävänä oli kuin roskaa, mutta "ystävyys" alkoi, kun tarjouduin viemään autollani hänen tavaransa hänen kotiinsa, koska firma lopetti. Sekin oli ikimuistoinen matka, jonka ajoin Länsiväylää, kun hän opasti, että tuosta ylös, ja sitten taas alas? Bussi reittiään hän muisti?
Minulla ei ole koulutusta, kuinka käsitellä tällaisia mielenterveysongelmaisia. Pakko tunnustaa, että voin pahoin, kun näen vaikeasti vammautuneita.
Olihan pienoinen, ehkä paineen sanelema tuohikirje :)
Aika vaikea vastata kattavasti ns. ystävyyteen tämän työtoverisi kanssa. Ei itseltään voi edes vaatia kykyä osata selvittää, mistä harhat johtuvat. Se vaatii ammatti-ihmisen osaamista, enkä sinuna ottaisi siitä vastuuta.
Tuo maininta 50 vuoden tallennuksesta kassakaapissa, sanoo kuitenkin työtoverisi "lukinneen" jotakin tärkeää hänelle. Siihen on hyvä suhtautua hienotunteisesti, eihän sinun tarvitse tietää hänen elämästään kaikkea.
Päinvastoin, jos tunnet epåvarmuutta, pelkoa, jopa vastenmielisyyttä kyseisiin ongelmiin, älä anna niiden vaikuttaa elämääsi. Rehellinen kannattaa yhteydenpidossa kuitenkin aina olla,..heippa
Eikös maisterin opinnäytetyö ole gradu eikä väitöskirja kuten tohtorilla.
Ihminen on ollut kekseliäs etsiessään kirjoitusalustoja : on kirjoitettu kiveen, savitauluihin, silkille, pellavalle, palmunlehdille, papyrukselle , pergamentille...ja tietysti koivua kasvavilla alueilla tuohelle. Joka koululaiselle iskostetaan päähän, että Mikael Agricola oli ensimmäinen, joka käytti kirjoitettua suomen kieltä 1500-luvulla.
Novgorodin tuohikirjeet kertovat kuitenkin toista, monta vuosisataa aiemmin käytetystä suomen erääksi murteeksikin luokitellusta karjalan kielestä, jota nykyisin pidetään suomen lähisukukielenä. Etsin hiukan tietoa tuohikirjeistä, taidan perehtyä joskus tarkemmininkin. Samoin heräsi mielenkiinto Novgorodin kaupunkia kohtaan : kirkkoja upeine ikoneineen , luostareita, vanhaa puuarkkitehtuuria, ihania puistoja. Kirjeiden aihepiiri on elämän kirjon kattava, ja monien kirjoittajina pidetään korkeasti oppineita, arvostettuja naisia. Toki Kalevalakin antaa käsityksen siitä, miten naiset ovat olleet johtavissa asemissa, kuten Louhi, Pohjolan emäntä. Äidit ovat vahvoja, pitävät lastensa puolta henkeen ja vereen, kuten Lemminkäisen äiti. Miesten ollessa pyyntiretkillä ja taisteluissa naiset vastasivat suurperheiden elannosta , emännät pitivät käsissään suurten talouksien avaimia. Yleensäkin agraarikulttuurissa naisilla on Suomessa ollut vahva asema, tasa-arvolla on ollut hyvä kasvupohja.
Tuohikulttuurille on vähän naureskeltu, mutta onpa tuohi säilynyt jo tuhatkunta vuotta savessa nykypäivän ihmeteltäväksi.
Ihanaa on lukea Ramoona_ kiinnostuksesi heräämisestä tuohon, minua lähes liikuttavaan muotoon tuohenkäytöstä. Sinänsä koivun tuohen sisäpuoli on tosi puhdas ja selkeä alusta merkata ajatuksiaan:) miksei piirrelläkin kuvioita, malleja kaappien ovikoristeluista kirstuihinkin, joiden kansanomaiset kukkakuviot lehtikiemuroineen, ovat pyynnöstä olleet entisöitävinänikin joskus.
Tosin oma versioni pihlajanmarjoista oli mieluisin toteuttaa nuorimmaiseni saamaan "kansankirstuun" liinavaatteineen:D
On monilla tutkijoilla ollut innostuksen hetkiä riimukirjoitustenkin tulkinnoissa, kiehtovia kun kivipaaseissa ovat jo ulkonäöltäänkin.
Kivalta tuntui netistä löytää kivipaasi Gotlannista, jossa oli kaiverrettuna "Larsarve", talon nimi, jossa sisareni vietti sotalapsena vaaran vuodet. Loput riimutkirjoitukset siinä koskivat ilmeisesti jakoa ja rajapyykkejä, mutta pitkään säilyvät kivessä nuokin todisteet maaoikeudesta ja asemasta suvuilla.
Paljon on tallennettua tietoa varhaisimmistä kulttuureista, kuin tietoisuuden aamun koi :) yhteiskuntajärjestelmistä ja lakipykälistä,...Sumerista nykyaikaan!
Kirjapainon myötä keskiajalta nykyaikaan, on aarteistoa säilynyt laajemmilta aloilta, suurmiesten henkilöhistoriasta, fiktioihin, kattaen mytologian maailmankuvista, ja laajaan runous - ja uskomattoman runsaaseen romaanikirjallisuuteen.
Kuin tuhannen ja yhden yön tarinoihin :D
°°°°°°°
https://www.youtube.com/watch?v=vaAkw1QNo18