Kauppahallien houkutukset

Joo. Minäkin siellä Budapestin kauppahallin alakerrassa ihastelin niitä vesialtaassa uiskentelevia kaloja. Yläkerrasta ostin pullon viiniä ja mausteita. Hotellissa katselin mausteita tarkemmin ja täynnä ötököitä olivat. Roskikseen kaikki. Vaan se viini oli hyvää merkkiviiniä. Valkoviiniä. Kuulemma lähtöaineeksi kelpaa vain pilaantuneet rypäleet. Hyvää se silti oli. Olikohan Tokaijia? En muista varmasti.
Kotimaan kauppahalleissa kaikki liian kallista eläkeukon kukkarolle.

Pilaantuneet rypäleet? Voihan sen noinkin tulkita. Käsittääkseni joku homesieni reiittää rypäleet jolloin niiden sokeripitoisuus kohoaa normaalia korkeammaksi.

Monenkos puttosen Tokaijia ostit?

Lasse, en muista. Siitä on sentään yli 20 vuotta. Kotona vasta luin, että pilaantuneista rypäleistä se tehdään.
Vaan olenpahan syönyt sursilliäkin. Ei se maku, vaan se haju...

Budapestistä jäivät mieleen isot vesimelonit. Hotellin aamiaispöydässä ei ollut tarjolla, mutta hallissa oli. Olisi pitänyt olla iso veitsi mukana.

Mikä erottaa basaarin kauppahallista?

Itse arkkitehtuurista. Minun silmääni kauppahallit ja suuret rautatieasemat muistuttavat toisiaan.
Aasian puolen kansainyhteisön maat ovat minulle tuntemattomia.
Eksoottinen sijaintikaan ei aina takaa nautinnollista hypistelykokemusta joka on vaimolleni tärkeää.

Helsingissä Kieselevin Basaari, Aleksanterinkädulla Senaatin torin varrella, ei muistuta kauppahalleja. Tarjolla on ylellisiä käsitöitä, Fanny ja Aleksander lastenvaate putiikki, koruja, neuleita ja kimaltavaa joulurihkamaa. Kahvila missä vastaleivottuja wiinereitä, monenlaisia leipiä myynnissä, tekee käynnistä tuliaisten ostopaikaksi.
Hakaniemen halli on ykköspaikkana, jos lihaostoksille Hesaan lähtee, runsaus on käsinkosketeltavaa, ei kilpaile Tallinan kauppahalli samassa suhteessa. Hötorget Tukholmassa on kyllä kiehtova tarjonnallaan. Ulkomaiden kauppahalleja on tullut muutama katsastettua, niistä Pariisin valtava oli kyllä monipuolisin tuotteiltaan.

Helsingin Kauppahallista en ole vuosiin pitänyt, kesäisin turistimäärän vuoksi, enkä niin hyviä kalavalmisteita saa sieltä, kuin Hakaniemestä myöskään. Enää ei niin usein tule lähdettyä, kesäaikaan kyllä Kauppatorilla oli tapaaminen torikahvilla. Silakkamarkkinatkaan ei houkutellut tänä vuonna, niin vähän käytän suolasilakkaa enää.

Tampereen kauppahalli alkaa olla vain menneitten muistoa, se oli vielä muutama vuosi sitten persoonallinen aito kauppahalli, Pohjoismaiden suurin, nyt jo 114 vuotta vanha. Harmi, miten voidaan olla niin tyhmiä, nyt se on kohta vain kahviloita ja lounaspaikkoja täynnä. Nyt enää vain muutama lihakauppa, yksi kalapuoti. Kaikenlaista höpö-höpö-rihkamaa tarjolla.

Vielä on yksi tuttu lihakauppias jäljellä, saan aladobitarvikkeet, sian neljä sorkkaa, puoli päätä, vasikkaahan ei ole saanut enää vuosiin.
Voi-voi, muutamassa vuodessa sekin lienee muisto vain, tunnelmoineen, tuoksuineen.