Yhdellä lapsistani (4) on 1 ja 4 v, tämä 4v joutuu olemaan aina 1v kanssa, sisällä ja ulkona. Vaikka seudulla on lapsia, kaikki menevät päiväkotiin tai muualle hoitoon. Viikonloppuisin lähtevät isovanhemmille ja/tai muualle. Kun olin kesällä ja ulkona, oli tosiaan 2-3 päivää kun ei nähty yhtään lasta.
4v v oli kyllä yksi "kaveri", yksi aktiivi-isä kulki tyttärensä ja 4v kanssa. Mutta hänkin oli muualta muuttanut ja tyttö pk. joten vain joskus viikonloppuna tapailivat ja joskus illalla. Ja tämäkin muutti työn takia 500 km päähän.
Vanhemmat "haluavat" hoitaa kodissa, mutta lisäongelma kun eivät osaa muuta ruokaa tehdä kuin makaronilaatikkoa ja lasagnea, syödään paljon kaupan valmista ruokaa, mm valmislihapullia. Myös pizzaa tilataan usein kotiin, koska se on 4v herkkua.
Lisäksi kotona oleva vaimo on hyvin väsynyt, eikä jaksa pyörittää arkea kun sen verran että turvallisuus säilyy. 4v heittelee ja hieman kiukuttelee kun ei ole tekemistä, varmasti kaikki ympäristön syytä. Mielestäni 4v on fiksu ja kilti, ymmärtää vaikka ei paljoa puhukaan.
Ovat lähes raittiita ovat ja hyvä varallisuus, suku ja kaikki tuttavat 200-700 km etäisyydellä.
Pyytävät meitä apuun vain jos on joku isompi juttu, (äidin sairaus, 1v neuvola tms) jossa tarvitaan kolmatta aikuista.
Ehdotin vanhempaa päiväkotiin, ei käy.
Näin 62-vuotiaana pappana ja 62v mammana ei ole kiva asiaa ajatella.
4v v oli kyllä yksi "kaveri", yksi aktiivi-isä kulki tyttärensä ja 4v kanssa. Mutta hänkin oli muualta muuttanut ja tyttö pk. joten vain joskus viikonloppuna tapailivat ja joskus illalla. Ja tämäkin muutti työn takia 500 km päähän.
Vanhemmat "haluavat" hoitaa kodissa, mutta lisäongelma kun eivät osaa muuta ruokaa tehdä kuin makaronilaatikkoa ja lasagnea, syödään paljon kaupan valmista ruokaa, mm valmislihapullia. Myös pizzaa tilataan usein kotiin, koska se on 4v herkkua.
Lisäksi kotona oleva vaimo on hyvin väsynyt, eikä jaksa pyörittää arkea kun sen verran että turvallisuus säilyy. 4v heittelee ja hieman kiukuttelee kun ei ole tekemistä, varmasti kaikki ympäristön syytä. Mielestäni 4v on fiksu ja kilti, ymmärtää vaikka ei paljoa puhukaan.
Ovat lähes raittiita ovat ja hyvä varallisuus, suku ja kaikki tuttavat 200-700 km etäisyydellä.
Pyytävät meitä apuun vain jos on joku isompi juttu, (äidin sairaus, 1v neuvola tms) jossa tarvitaan kolmatta aikuista.
Ehdotin vanhempaa päiväkotiin, ei käy.
Näin 62-vuotiaana pappana ja 62v mammana ei ole kiva asiaa ajatella.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mielestäsi lapsi siis pitäisi laitostaa?
Hoitaako vanhemmat lastaan huonosti kotona?
Eivätkö leiki lapsen kanssa?
Joutuuko 4v hoitamaan 1v jos kerran ovat vain kaksistaan?
Mielestäsi lapsi siis pitäisi laitostaa?
--Meillä on 4 muun lapsemme lapset olleet 2 v iästä "laitoksessa", he ovat paljon puheliaampia. Nyt on 3-v, reippaampia, puheliaampi ja sosiaalisempia, vanhemmilla 8-11 v on hieno lukuinnostus ja vanhin suunnittelee jo omaa yritystä.
Hoitaako vanhemmat lastaan huonosti kotona?
--Rumasti sanottu, pukee siististi, lähinnä jaksaa hoitaa ja kieltää vai kun tappelevat leluista.
Eivätkö leiki lapsen kanssa?
--Ei leiki. Tiedän koska vien hienoja pelejä joita 3v ja 4 v pelaa innokkaasti toisessa kodissa, kyseessä olevaa 4-v ei kiinnosta. Asiat kehityseron nekee myös selvästi kun aina kaikki ovat yhtä aikaa yleensä kaikkien synttäreillä. (2-3 tuntia, 10 kertaa vuodessa joulut 2-3 vrk)
Joutuuko 4v hoitamaan 1v jos kerran ovat vain kaksistaan?
--4v ei joudu koskaan hoitamaan 1-vuotiasta. 1v hoitaa vain sen verran kun tuo "HAKKARAISET" ksylitolipastillit 4v.
Olisko lähistöllä perhekahvilaa tai seurakunnan pitämää lastenkerhoa jonne vanhemmat voisivat mennä lasten kanssa tutustumaan toisiin lapsiin ja vanhempiin. ?
Nuo makarooni ja jauheliharuoat ovat kyllä pienten herkkua että ei siitä mihinkään pääse. Kunhan muksut saavat a ja d vitamiinejä niin kyllä he kehittyvät ja kasvavat.
Kun käytte lastenlastenne luona niin viekää mukananne jotakin muuta itsetehtyä ruokaa vaikka riisiä ja kanafileitä tai kalakeittoa.
No, käy kyllä 3 kertaa viikossa kerhossa, 3 tuntia, mutta se on tosi vähän. Lapset vaihtuvat vuodenkin aikana ja jokainen on yli 2 km etäisyydeltä.
"Kun käytte lastenlastenne luona niin viekää mukananne jotakin muuta itsetehtyä ruokaa vaikka riisiä ja kanafileitä tai kalakeittoa."
--Olemme niin tehnytkin, mutta vanhemmat sanovat heti, ei "4v tuollaista syö". Niin ei varmaan sen jälkeen syö. Vaan haluaa paahtoleipää paahdettuna ja päälle margariinia ja ketsuppia. Ja paljon maitoa.
Meillä, kun on joskus, syö hienosti, kun ei puhu mitään. Laitan lautaselle pikkuruisen annoksen. Ottaa paistinpannusta lisää broileripihviä, paistettua sipulia, isoja keittojuureksia, raejuustoa, ym.
Miten niistä vanhemmista nyt sellaisia on tullut? Kuka heidät on kasvattanut? Seuraavalla kerralla patistatte vanhempia vaikka merkkikielellä eikä sanoin.
Aivan riittävästi lapset käyvät kerhossa mielestäni ja saavat virikkeitä toisista lapsista. Tietenkin olisi vanhemmille kiva saada uusia lapsiperhekavereita joiden kanssa viettää aikaa, Ei se tuo 2 kilometriä ole matka eikä mikään.
"Miten niistä vanhemmista nyt sellaisia on tullut? Kuka heidät on kasvattanut? "
-- Me olemme kasvattanut, mutta emme onnistuneet, onnistuimme vain osittain, töitä on ja tiliä tulee 10-15 t e kk-
--Me vanhukset olemme itsekin osa-onnistujia, tiedän ihmisten ohjailusta, mutta en opi enää yhtään. tuossa yksi. Toiseksi, emme 4 lasta hoitaessa jaksaneet ja osanneet hoitaa, nyt on aikaa hieman miettiä ja nykyään on aina suuremmat vaatimukset. Esim sosiaalisuus on tärkein taito.
http://narkastyksen.hoito.org/teksti_muiden_ihmisten_ohjailu_nlplla_ja_suggestioilla.php
Minusta, omasta 4 lapsesta jotka kävivät päiväkodissa 8 tuntia ja 5v asti koripallossa, jääkiekossa, yms., jokainen lukion loppuun asti.
Niin minusta tarvitsevat 8 tuntia lasten seuraa, muuten on riski että tulee osa-onnistujia kuten Antti Tuisku tai monet kymmenet muut asiasta avautuneet.
"Ei se tuo 2 kilometriä ole matka eikä mikään."
En kyllä ole nähnyt että 2 km ja kauempana olevia kerho tuttavuuksia syntyisi ja säilyisi.
Meidän lapsilla on kyllä useita kavereita 3-v hiekkalaatikolta asti, mutta tapailevat vain korkeintaan kerran vuodessa.
Minun neuvoni on, että älkää sekaantuko toisten perhe-elämään, syömisiin ja muuhun, ellei ole kysymyksessä suoranaista pahoinpitelyä, lapsen nälässä pitämistä... Pitäkää vain huoli itsestänne.
Kyllä se lapsi joutuu vielä olemaan kyllästymiseen asti päivät poissa kotoa, kunhan menee kouluun.
9 tuntia viikossa tuntuu ihan riittävälle saada kontaktia muihin lapsiin. Ja varmaan heillä on perhetutuja muutenkin, joilla on lapsia.
Se, että lapsi on hiljaisempi kuin muitten lastesi lapset, ei merkitse mitään. Toiset vaan ovat luonnostaan hiljaisempia kuin toiset. Yleensäkin päiväkotilapset ovat liiankin äänekkäitä meluajia.
Mä nyt peesaan sua, vaikk et tykkääkään, lälläslää ;))
Minusta tää oli nappikirjoitus.
Ei ole minusta mikään ihme myöskään, jos äiti ei jaksa panostaa ruokaan, ja muutenkin on väsynyt. Kahden pienen tenavan kanssa elämä on aika fyysistä, ei jää aikaa paljon ylimääräistä varsinkin jos eikunsiis kun ovat eri-ikäisiä. Vaikeaa saada synkronoitua heidän nukkumiset niin että menisivät nukkuisivat samaan aikaan.
Kovasti eri tavoin me mummit ja papat ajattelemme.
Oma äitini hoiti meidät kotona, siihen aikaan ei tarhoihin vietykään kuin pieni osa lapsista.
Itse olen ollut mielestäni onnekas kun myös pystyin olemaan lasteni kanssa kotona kunnes he molemmat olivat aloittaneet koulun, samoin on tyttäreni ollut kotona jo 7 vuotta kolmen lapsensa kanssa ja varmaankin on vielä ainakin 4 vuotta.
Omat lapseni kasvoivat täyspäisiksi, ulospäinsuuntautuneiksi hyvällä itsetunnolla varustetuiksi, väittäisin jopa onnellisiksi aikuisiksi. Lapsillani oli ja lapsenlapsillani on paljon harrastuksia, judoa, jalista, seurakunnankerhoa, satujumppaa, muskaria, kuvataidekoulua ym.ym. ovat mielestäni hyvinkin sosiaalisia ja kykeneviä ryhmätoimintaan.
Miniäni palasi töihin molempien lapsien jälkeen heti äitiysloman loputtua, heidän arkensa on aikamoista rumbaa. Lapset herätetään jo kuudelta aamulla ja viedään seitsemäksi tarhaan. Sairaspäiviä jatkuvasti, ilman tukiverkkoa eivät he mitenkään pärjäisi täysissä järjissä, niin usein tulee tarhasta tauteja jotka usein tarttuvat koko peheeseen. Jään eläkkeelle toukokuussa ja olemme sopineet miniän ja poikani kanssa kesän ajaksi erilaiset järjestelyt jotta tarhalapset saavat olla ainakin koko kesän kotona.
Kun omat lapseni olivat pieniä, ei lastentarhaan edes päässyt kuin 4 tunniksi, jos toinen vanhemmista oli kotona. Poika meni 6-vuotiaana ja tytär 5-vuotiaana, valmistautumaan oikeaan kouluun. Ei minulle olisi tullut mieleenkään antaa lapsiani pois muiden hoiviin pikkulapsina. Lapset eivät edes osaa yhteisleikkejä alle 3-vuotiaina, he ovat siihen liian lyhytjänteisiä.
Minun aikanani oli puistotätejä, joiden hoivissa pienemmätkin tekivät hiekkakakkuja pari tuntia päivässä. Se riitti heille, oli leikkikavereita.
Lapsen vanhemmistahan se riippuu, kuinka paljon virikkeitä lapsi kotonaan sa. Jos taloudenpito on tärkeämpää kuin lapsen kanssa oleminen, saattaa lapsi tosiaan jäädä vähäpuheiseksi ja taitamattomaksi, mutta vanhemmat, jotka keskustelevat, leikkivät ja laulavat lapsensa kanssa, voivat huomata, että lapsen sanavarasto kasvaa ja hän on kiinnostunut ja utelias.
Vanhemmat myös saavat korvaamatonta elämänkokemusta seuratessaan lapsiensa kehitystä.
"Minun neuvoni on, että älkää sekaantuko toisten perhe-elämään, syömisiin ja "
--Näin se on, koska minäkään ei ole sosiaalinen, vain noin 8 kaveria joille voi soittaa yöllä yms.
"Kovasti eri tavoin me mummit ja papat ajattelemme."
--Näin on.
Lopuksi voisin laittaa oman mielipiteeni jonka ole omin silmin nähnyt, käydessäni jääkiekossa, koripallossa jalkapallossa ja koulun teini juhlissa järjestysmiehenä.
Kymmeniä lastemme ikäisiä kuoli huumeisiin -90 luvulla.
Vasta kun lapsi on 25 v ja mahdollisesti perhe, lapsi ja työpaikka, voi oikeasti nähdä mitä on kasvatuksellaan saanut.
Moni oli fiksuja vielä lukiossa, mutta sitten ei auennut yhtään työ tai opiskelupaikkaa.
Ja ympäristö kasvattaa usein myös hurjan paljon. Omille lapsille jouduttiin sanomaan useiden kavereiden kohdalla että parasta on tervehtiä kadulla, mutta muuten ei kannata paljoa jutella.
Myös vaimo kävi kolme kertaa kesäkuussa järjestämässä epämiellyttävät "häirikkö kaverit" eri luokalle lastemme kanssa.
en enää vastaile, luen kyllä Kiitos Kiitos.
Tämä rimpsu ei ole mistään kotoisin. Aloittaja on höpöttelijä.
Olet harvinaisen oikeassa.
Jälleen yksi pelle älyttömine stooreineen on liikkeellä.
No huvinsa kullakin!
Joutavalla jottae tietättää.
Jos sinulla on alkoholiongelmia, voit hyvin tulla meillä käymään.
Ota pullo mukaan, niin jutellaan!
Samoin . Aloittaja pariskunta haiskahtaa niin paljon vanhalle viinalle, että voisivat tulla piipahtamaan minunkin luona. Selvää viinanhimoa ja huomion kerjuuta koko aloitus.
Minulla on baarikaappi täynnä tosi kalliita viinoja kun olen koko ikäni luonut uraa rakennusapumiehenä. Aloitin montun pohjalta ja eläkkeelle jäädessäni pääsin jo hiekkakasan päälle kuin kukkulan kuningas.
Koko työurani 40 vuotta söin valmismaksalaatikoita kylmänä ja taisi siinä mennä muitakin meidän äiteen saarioisten laatikoita. Ruisleipää en ehtinyt siivuttamaan. Söin siitä reiän ympärykset suoraan. Makaronitkin purin sellaisenaan, ei ehtinyt väsäämään laatikoita. Kaksi lasta sain aikaan. Mutta nyt alankin epäilemään, ovatko sittenkään minun? Enhän kotona tehnyt muuta kuin makasin sohvalla puoli rankana.
Aika törkeitä vastauksia on tullut. Itse olen ennen lapsenlapsia ajatellut, että vanhempainloman aikana ei lapsia viedä päiväkotiin. Nyt lapsenlapseni ovat 2 v ja vauva. Esikoinen on 2 päivää viikossa päiväkodissa ja olenkin tullut toisiin ajatuksiin. Hän pääsee sopivassa määrin mukaan päiväkodin toimintaan. Naapurissa aidan takana on perhe, jossa esikoinen on 4, kuopus 1. Perhe on paljon ulkomailla ja nelivuotias tuntuu kaipaavan seuraa. Aidan yli nostellaan leikkimään naapurissa. Omat lapseni olivat yksivuotiaasta perhepäivähoidossa. Äitiysloman aikana kävin kerran viikossa seurakunnan kerhossa ja muutenkin jumpassa, joihin kuopuksen voi ottaa mukaan, koska vanhemmat olivat mukana. Kaikki eivät ole talousihmisiä. Itsekin vien aina mukana mm. vispipuuuroa, juuressosetta ja lihamakaronilaatikkoa. Lapseni käy paljon ulkona lounaalla lasten kanssa ja villi esikoinenkin osaa hyvin käyttäytyä noissa tilanteissa. Koska asuvat kaupungin keskustassa puistojakin on lähistöllä. Jos menen päiväsaikaan, menemme porukalla puistoon. Jos esikoinen on luonani, menemme metsäkävelylle.
juuuu,
Olihan se aikaa viiskyt-kuuskyt luvun alussa, lapsia syntyi vuodenvälein, ei ollu pyykinpesukoneita juuri keksittykään,
vauva pyykki piti kiehuttaa suuressa kattilassa hällällä, huudella käsin ämpäreissä, lapset ei päässy tarhaan kun perhe oli naimisissa oleva avioperhe,
ei ollu äitiys-rahaa, ei ollu äitiyslomaakaa kuin 2 ja viimesltä lapselta 3 viikkoa, eikä muitakaa avustuksia,
huh huh sitä aikaa, nyt kun muistelee,
nyt sentään perheet saa lapset päivähoitoon, ja kaikenlaiset äitiysrahat ja avustukset, eikä sekään näytä riittävän nyky perheille,
silti nyky lapsilla on kouluissa suuria vaikeuksia, on koulukiusaamista, sun muuta psyykkistä sairautta,
kyllä ajat on muuttuneet niistä ajoista.
Ennen oli naiset rautaa, ei voi verrata. Jouduin jo lapsena omaishoitajaksi. Sitä osaa en halunnut omilleni. Ovat saaneet harrastaa, vaikka itselläni ei ollut juuri mitään apua perheen ulkopuolisista. En halunnut sen jatkuvan seuraavalle sukupolvelle ja autan tarvittaessa, ukkia ei ole vierellä. Omilla lapsillani ei ollut isoäitejä. Ja jokainen tapaus on omansa, ei voi sanoa yleistäen miten pitäisi toimia.
Aloittajalle,HANKI OMA ELÄMÄ. Onhan se aivan huippuhyvä ,että joku edes viitsii lapsensa kotona hoitaa,eikä vie päiväkotiin,niinkuin usimmat lusmut,vaikka molemmat vanhemmat on kotona.Onneksi päivähoito-oikeutta tulevaisuuudessa rajoitetaan.
Itse olen kasvanut perheessä ,missä ei vanhemmat koskaan leikkineet kanssani,koska maalaistalossa oli aikuisilla niin paljon töitä, ja ikäero vanhempaan siskoon oli 4v.koskaan en ollut missään päiväkodissa.Niin minusta kuin muistakin saman paikkakunnan lapsosista on kasvanut huippuyksilöitä,monissa valtakunnan vaativissa viroissa ja johtavissa asemissa olevia,lääkäreitä ,juristeja,bisnesnaisia ja miehiä ,ministereitäjna,vaik olemmekin maan korvesta kotoisin.Ei vanhemmat patistanut meitä mihinkään,isovanhemmista puhumattakaan.Nyt olen 67 v onnellinen ,hyvintoimeentuleva mummi.
Asenne ratkaisee,ei liiat harrastukset.Ei mene, kun joku vuosi ja lapsenlapsenne joutuvat joka arkiaamu lähtemään sinne virikkeiden sekaan seuraavat 10vuotta.Anne heidän kasvaa nyt rauhassa.Kerroit,että 4 v on fiksu.Hyvin on äiti onnistunut! Jätä heidät rauhaan.
Lasten ja aikuisten passaaminen täytyy Suomessa lopettaa, pilalle hoivattu kansa.
Joo, mä olin viimeisen vuoden yksin kotona ennen kouluun menoa kun en suostunut menemään tarhaan. Hyvin pärjäsin ja oli aikaa opetella lukemaan. Yhtenä päivänä vain oivalsin miten kirjaimista muodostuu sanoja ja malttamattomana odotin vanhempiani kotiin, että saisin kertoa että osaan lukea! Talonmiehen rouva kyllä oli käytettävissä että saatoin mennä sinne jos tuli jokin hätä. Mutta viihdyin hyvin itsekseni, ja minusta on tullut erittäin hyvin nykyäänkin itsekseen viihtyvä, joten en hajonnut eron tultua. Ja osaan pitää hyvin puoleni kun ei ole paapottu.
Vielä tuosta äidin väsymyksestä.Aina on ollut äitejä kautta maailman ,jotka ovat väsyneitä,syystä tai toisesta.Aikoinaan ja nykyisinkin, joillain oli paljonkin lapsia ,eikä saanut sanoa,että on huippuväsynyt.Onneki nykyihmiset ovat avoimempia ja kertovat tunteensa.Ihminen voi olla väsynyt epätyydettävään avioliittoonsa,rasittaviin isovanhempiin,tai sit se on vaan luonne kysymys.Ei kaikki ole positiivisia ilopillereitä .Ihminen on hyväksyttävä sellaisena ,kun on. Tv mummi