13-vuotiaan seurustelu

Ja nyt sitten syyllistetään sitä jota huoritellaan. Eikös ne huorittelijat ole huoritteluun syyllisiä.

Useimmiten juuri nämä joita huoritellaan, eivät todellakaan jaa ihan helpolla jos ollenkaan. Kateelliset sitten kyllä haukkuu.

Miettii.hän kirjoitti:

Ja nyt sitten syyllistetään sitä jota huoritellaan. Eikös ne huorittelijat ole huoritteluun syyllisiä.

Useimmiten juuri nämä joita huoritellaan, eivät todellakaan jaa ihan helpolla jos ollenkaan. Kateelliset sitten kyllä haukkuu.

Lue lisää

Jaa, kyllä kaikki minun tuntemani (osa jopa kavereitani) huora-leiman saaneet ovat juurikin jaelleet ja/tai tyrkyttäneet itseään ihan antaumuksella. Joskus tehnyt ihan pahaa kavereittenkin puolesta, tuntemattomista nyt niin väliä olekaan.. Tosin ei ne kaverit sitä itse ole loukkaavana ottaneet, vaan pikemminkin ylpeydellä. D:

Mutta eihän 13-v muutenkaan ole kyllin vanha seurustelemaan, sen ikäisten pitäis vielä leikkiä Barbeilla ja pikkuautoilla! Ainakin me leikittiin vielä siinä iässä. :)

(Niin, ja kyllä ne haukkujatkin ovat yhtä lailla syyllisiä, eihän toi sitä asiaa poista. Mutta kyllä ne "huorat" usein itsekin jotain tekee sen maineensa ansaitakseen, vai oletko ikinä kuullut, että jotain supersiveellistä olisi alettu huoritella?)

Oon samaa mieltä, ei se huono maine ihan itsekseen tule, kyllä sen saamiseksi jotain tehdä täytyy. Mutta niin, ei se tietenkään ole sen enempää oikein niiltä sanojiltakaan, että kauhean ilkeästi sitä hokevat ympäriinsä.

Mutta lapsetseurustelee:lla oli hyviä pointteja. Noin nuoren ei kannattaisi vielä seurustella alkuunkaa (kiinnostunut voi olla), ja kyllä näillä aikuisilla on oikeus ilmaista huolensa lapsen suhteen. Just siks, että pahimmassa tapauksessa tytön maine on pilalla ehkä vuosiksi eteenpäin SEKÄ hänelle voi kehittyä niitä traumoja, kun tekee puolitahtomattaan asioita, joita ei oikeastaan haluaisikaan tehdä. Kannattaa ehdottomasti seurata tilannetta ja yrittää jutella tytön kans, silleen rakentavasti. <3

Meil meni nää asiat hyvin sillä taval, kun äiti kyllä kertoi minul kaikkee, että mitä on naiseks kasvaminen (kun kysyin joitain asioita), mutta sitte ku kauheesti vinguin että haluun ihQ poicciksen, äiti totesi "ootpas sie miehenkipee." jolloin alko iha hävettää ja palauduin ihan itekseni takas siihen normaaliin olotilaan, että katsella sai muttei tarvinnu hekumoida. :D Äiti oli paras kasvattaja ikinä.<3

Tässä on se kaksinaamaisuus, että tyttöjä haukutaan ja poikia ei, samasta käytöksestä... itse en haluaisi tyttöni oppivat hyväksymään sen tyyppistä ajattelumallia.

enhyväksykoskaaan kirjoitti:

Tässä on se kaksinaamaisuus, että tyttöjä haukutaan ja poikia ei, samasta käytöksestä... itse en haluaisi tyttöni oppivat hyväksymään sen tyyppistä ajattelumallia.

Kyllä poikiakin voi huoritella. Ja minun tuntemilleni pojille tätä on jopa tapahtunut. Oli kyllä oma vika, mitäs jakelivat itseään ja sitten vielä kerskuivat sillä. Onneksi ne kasvoivat yli siitä "panomies" vaiheesta ja ovat nykyään ihan tasapainoisia nuoria miehiä.

oppiaikäkaikkiiii kirjoitti:

Jaa, kyllä kaikki minun tuntemani (osa jopa kavereitani) huora-leiman saaneet ovat juurikin jaelleet ja/tai tyrkyttäneet itseään ihan antaumuksella. Joskus tehnyt ihan pahaa kavereittenkin puolesta, tuntemattomista nyt niin väliä olekaan.. Tosin ei ne kaverit sitä itse ole loukkaavana ottaneet, vaan pikemminkin ylpeydellä. D:

Mutta eihän 13-v muutenkaan ole kyllin vanha seurustelemaan, sen ikäisten pitäis vielä leikkiä Barbeilla ja pikkuautoilla! Ainakin me leikittiin vielä siinä iässä. :)

(Niin, ja kyllä ne haukkujatkin ovat yhtä lailla syyllisiä, eihän toi sitä asiaa poista. Mutta kyllä ne "huorat" usein itsekin jotain tekee sen maineensa ansaitakseen, vai oletko ikinä kuullut, että jotain supersiveellistä olisi alettu huoritella?)

Lue lisää

Supersiveellinenkin tyttö voi tulla huoritelluksi. Vai ettekö ole kuulleet mitä selän takana puhutaan tytöistä jotka viihtyvät poikien seurassa ja osaavat rennosti heittää läppää kaikkien poikien kanssa? Kun pojat alkaa kiinnostaa ja itse on epävarma eikä osaa olla poikien seurassa, ne joilla menee paremmin tekevät kateelliseksi ja kateus saa huorittelemaan vaikka huorittelun kohde olisi supersiveellinen.

Saman ikäisen kanssa voi aloitella ja onhan tuossa iässä jo seksuaalisia tarpeita mutta miehenä on oli teini -70 luvulla niin ei ollut niitä saman ikäisiä jotka olisi seksiin suostunut mutta kyllä jo 16v pääsi naisen makuun ja hauskaa on ollut. Nyt jo 55v ja itsellä tksi tytär niin onneksi ei vielä 15v niin hirvessti ollut pojista kiinostunut ja kaikki aikanaa mutta onneksi jo 21v niin ei ole enää huolta lapsesta kun on aikuinen.

Miettii.hän kirjoitti:

Ja nyt sitten syyllistetään sitä jota huoritellaan. Eikös ne huorittelijat ole huoritteluun syyllisiä.

Useimmiten juuri nämä joita huoritellaan, eivät todellakaan jaa ihan helpolla jos ollenkaan. Kateelliset sitten kyllä haukkuu.

Lue lisää

Kateelliset tytöt voivat haukkua sitä tyttöä jokainen nätti ja johon pojat ihastuivat herkästi.

vetäkööt, mut jos ap on kerta huolissaan, nii saa kai se neuvoo kysyy? :D Se voi yrittää auttaa tyttöö mut ei se sille mitää sääntöjä voi sanella ku ei oo ees oma lapsi kysees

lohihentai kirjoitti:

vetäkööt, mut jos ap on kerta huolissaan, nii saa kai se neuvoo kysyy? :D Se voi yrittää auttaa tyttöö mut ei se sille mitää sääntöjä voi sanella ku ei oo ees oma lapsi kysees

Lue lisää

Vaikka oiski oma lapsi nii silti ei vois päättää koska musta se kuulostaa siltä et se omistais sen oma isäni määräs mua vitusti mut yks päivä mull meni hermot ja latasin sitä täyttä turpaan nii ei oo enää niin paljoo määräilly oon sit 17v ja mun iskä on entinen nyrkkeilyn suomen mestari nuorten sarjassa

HEHHEEEEE.... PIKKU NIASENA???? mITEN KEHTAAN VÄITTÄÄ TUOLLASTA ETTÄ MIEHEN 13 V LAPSI ON JO KATUNAINEN????????? Hyi häpee olet tosi vastenmielinen!!!!!

Onko sinusta hyvä neuvo että väität 13 v katunaiseksi ja annat ohejita toisten lapsille???????? Millasen kasvatuksen olet itse saanut??? Harmi ettei sulla ollut omia vanhempia neuvonantajina, ja sait moisia neuvoja olla 13 vuotiaana katunainen!!! Huh huh....Miksi jaat omia saamasia ohjeita toisten lapsille?????

Voi luoja sun mielivaltaa ja ajtusmaailmaa.... mieti miljoonakertaa ennenkuin väität lasta huonoksi naiseksi.

Nimim N T ! Olet niin oikeassa!
Minä ''seurustelin'' 14 vuotiaana puoli vuotta pojan kanssa. Se oli yhdessä olemista, pussailua, ei sen enempää. Aikuiset olivat huolissaan, ja varoittelivat, minä ihmettelin että mitä likaista olimme tehneet? No emme olleetkaan, aikuisten mielikuvitus vaan lensi.
Mutta se oli hyvää ''harjoitusta'' vakavampaan seurusteluun. Jos lapset pidetään lukkojen takana, ja sitten isompana heitetään ''maailmalle'' ja sanotaan että katso itse eteesi, niin mitä siitä seuraa? Juuri teiniraskauksia yms.
Missä tehdään eniten abortteja? Syvästi uskonnollisissa piireissä ja yhteisöissä joissa tytöt kasvatetaan tiukasti. He eivät saa seurusteluharjoitusta.

kotiuy kirjoitti:

Nimim N T ! Olet niin oikeassa!
Minä ''seurustelin'' 14 vuotiaana puoli vuotta pojan kanssa. Se oli yhdessä olemista, pussailua, ei sen enempää. Aikuiset olivat huolissaan, ja varoittelivat, minä ihmettelin että mitä likaista olimme tehneet? No emme olleetkaan, aikuisten mielikuvitus vaan lensi.
Mutta se oli hyvää ''harjoitusta'' vakavampaan seurusteluun. Jos lapset pidetään lukkojen takana, ja sitten isompana heitetään ''maailmalle'' ja sanotaan että katso itse eteesi, niin mitä siitä seuraa? Juuri teiniraskauksia yms.
Missä tehdään eniten abortteja? Syvästi uskonnollisissa piireissä ja yhteisöissä joissa tytöt kasvatetaan tiukasti. He eivät saa seurusteluharjoitusta.

Lue lisää

Minä en voisi ikinä seurustella ajatuksella "tää on vaan harjotus, ei tän ihmisen kans oo tarkotus olla koko loppuikää yhdessä." eikä ole kukaan muukaan meidän porukasta voinut. Veljet opettaneet pentunsa suhtautumaan parisuhteeseen vakavasti ja penskat ovat saaneet olla lapsia ihan rauhassa, seurustelu tullut mukaan elämään sitten 18-vuotiaasta ylöspäin (jos on löytynyt sopiva ihminen siis), sitä ennen on saanut kyllä haaveilla ja olla kiinnostunut, mutta ei ole kukaan saanut päähänsä tehdä mitään sen vakavampia siirtoja. Hyvä niin.

Parisuhde on vahva ja kestävä asia läpi elämän, jos suhteen siis saa hankittua tai ylipäätään haluaa hankkia. Ei siitä saa tehdä kertakäyttökamaa "harjoittelemalla toisen tunteilla".

Tai näin meidän ja noiden meidän puolisoiden piireissä ollaan ajateltu. Tuloksena on ollut toistaiseksi vain kestäviä, onnellisia liittoja. <3 :) (No, yksi täti otti uuden miehen, kun se edellinen kuoli.)

seurusteluonvakavaa kirjoitti:

Minä en voisi ikinä seurustella ajatuksella "tää on vaan harjotus, ei tän ihmisen kans oo tarkotus olla koko loppuikää yhdessä." eikä ole kukaan muukaan meidän porukasta voinut. Veljet opettaneet pentunsa suhtautumaan parisuhteeseen vakavasti ja penskat ovat saaneet olla lapsia ihan rauhassa, seurustelu tullut mukaan elämään sitten 18-vuotiaasta ylöspäin (jos on löytynyt sopiva ihminen siis), sitä ennen on saanut kyllä haaveilla ja olla kiinnostunut, mutta ei ole kukaan saanut päähänsä tehdä mitään sen vakavampia siirtoja. Hyvä niin.

Parisuhde on vahva ja kestävä asia läpi elämän, jos suhteen siis saa hankittua tai ylipäätään haluaa hankkia. Ei siitä saa tehdä kertakäyttökamaa "harjoittelemalla toisen tunteilla".

Tai näin meidän ja noiden meidän puolisoiden piireissä ollaan ajateltu. Tuloksena on ollut toistaiseksi vain kestäviä, onnellisia liittoja. <3 :) (No, yksi täti otti uuden miehen, kun se edellinen kuoli.)

Lue lisää

Minulla on tämä sama! :D Inhottaa ajatuskin, että olisi jotain kymmenen exää ennen kuin alkaa ottaa parisuhdetta tosissaan. :D Kävi hyvä tuuri,että paremmalla puoliskolla ei ollut ketään ollut koskaan, kun ei itselläkään ollut ollut, niin oli ihanaa "opetella" kaikki asiat yhdessä sitten, samassa tahdissa. :)

Joitai kavereita kyllä on, jotka on aloittaneet "seurustelut" jo siinä 12-15-vuotiaina ja aika villiähän se meno on ollut... Joka sukujuhlissakin ollut eri "poika- tai tyttöystävät" mukana ja touhu ollut juuri sellaista "yksi eriävä mielipide niin erotaan koska ei enää sovita yhteen".

Ei siinä, saahan sen parisuhteensa aloittaa jo vaikka 8-vuotiaana, jos näin kokee tarpeelliseksi, mutta kyllä se on vähän liian varhainen ikä kenellekään päättää, että haluaa olla just sen ihmisen kanssa sitten lopun ikäänsä. Kun ei lapset kykene sellaisiin kauaskantoisiin päätöksiin eikä voi vaatiakaan. Joten kannattaisi jättää ne seurustelut sinne aikuisikään jolloin niitä päätöksiäkin pystyy jo tekemään fiksummin.

Joo ei tarkoitus olekaan leikkiä toisen tunteillaKyllä siinä tietää kumpikin missä mennään.
Mun kokemus on se että kun on oltu parisuhteessa pitempään, toiselle usein tulee kova elämännälkä, täytyy saada muita kokemuksia koska kuolema odottaa jo aivan lähellä, terveys reistailee ja ikää tulee. Mun uskovaiselle sukulaiselle kävi näin, hyvin meni vuosikymmeniä mutta sitten miehelle tuli hätä: Tätäkö se elämä olikin, oliko se tässä...
No niin siinä kävi että mies löysi uuden rakkauden seurakunnasta. Vanha vaimo jäi. Sanoi ettei halunnut mutään pahaa mutta näin täytyy tehdä. Ja on käynyt muillekin näin, naisillekin. Ovat joutuneet aivan pakokauhun valtaan. Sitä ensin ollaan niin kauhean varmoja että nyt elämä sujuu näin alusta loppuun, mutta kun aikaa kuluu, niin mieli muuttuu. Se olikin aivan toisinpäin!

elämänäyttää kirjoitti:

Joo ei tarkoitus olekaan leikkiä toisen tunteillaKyllä siinä tietää kumpikin missä mennään.
Mun kokemus on se että kun on oltu parisuhteessa pitempään, toiselle usein tulee kova elämännälkä, täytyy saada muita kokemuksia koska kuolema odottaa jo aivan lähellä, terveys reistailee ja ikää tulee. Mun uskovaiselle sukulaiselle kävi näin, hyvin meni vuosikymmeniä mutta sitten miehelle tuli hätä: Tätäkö se elämä olikin, oliko se tässä...
No niin siinä kävi että mies löysi uuden rakkauden seurakunnasta. Vanha vaimo jäi. Sanoi ettei halunnut mutään pahaa mutta näin täytyy tehdä. Ja on käynyt muillekin näin, naisillekin. Ovat joutuneet aivan pakokauhun valtaan. Sitä ensin ollaan niin kauhean varmoja että nyt elämä sujuu näin alusta loppuun, mutta kun aikaa kuluu, niin mieli muuttuu. Se olikin aivan toisinpäin!

Lue lisää

Ottamatta enempää kantaa siihen, onko "parempi" olla vain yhden kanssa vai "harjoitella", niin yleisesti ottaen suhteista (etenkin noista "pakokauhu iskee tässäkö elämä olikin" -tilanteista):

Ei se elämä siitä miksikään sen kummoisemmaksi muutu, vaikka vaihtaisi pitkäaikaisen suhteen toiseen. Se "pakokauhu" on yleensä sitä pientä kyllästymistä, josta ei edes haluta päästä yli, vaan koitetaan selättää se etsimällä jotain, mitä on ollut koko ajan. Parisuhde ja sen onnellisuus on yleensä ihan päätöksistä kiinni, sitä vain on päätettävä (itselleen), että "tää on nyt se mun suhde ja mun elämä, tästä voin itse tehdä joko kivaa tai kauheeta". Tietty on vaikeeta, ellei se toinen osapuoli tee yhtään yhteistyötä ja ole osaltaan mukana tekemässä siitä suhteesta ja elämästä kivaa ja mukavaa, mutta yleensä sitä "onnellisuutta" kannattaisi lähteä etsimään ensin niistä omista teoista, ajatellen "mitä juuri minä voin tehdä tämän suhteen hyväksi" eikä vain odottaa, että "jos tuo toinen tekisi niin sitten olisi sitä-ja-tätä-mitälie-halutaankaan".

Ihminen usein vain tuppaa sysäämään oman onnensa jonkun muun harteille, viitsimättä itse ottaa vastuuta asioista ollenkaan.

seurusteluonvakavaa kirjoitti:

Minä en voisi ikinä seurustella ajatuksella "tää on vaan harjotus, ei tän ihmisen kans oo tarkotus olla koko loppuikää yhdessä." eikä ole kukaan muukaan meidän porukasta voinut. Veljet opettaneet pentunsa suhtautumaan parisuhteeseen vakavasti ja penskat ovat saaneet olla lapsia ihan rauhassa, seurustelu tullut mukaan elämään sitten 18-vuotiaasta ylöspäin (jos on löytynyt sopiva ihminen siis), sitä ennen on saanut kyllä haaveilla ja olla kiinnostunut, mutta ei ole kukaan saanut päähänsä tehdä mitään sen vakavampia siirtoja. Hyvä niin.

Parisuhde on vahva ja kestävä asia läpi elämän, jos suhteen siis saa hankittua tai ylipäätään haluaa hankkia. Ei siitä saa tehdä kertakäyttökamaa "harjoittelemalla toisen tunteilla".

Tai näin meidän ja noiden meidän puolisoiden piireissä ollaan ajateltu. Tuloksena on ollut toistaiseksi vain kestäviä, onnellisia liittoja. <3 :) (No, yksi täti otti uuden miehen, kun se edellinen kuoli.)

Lue lisää

En tarkoittanutkaan, että teinit seurustelisivat ajatellen, ettei tämä kestä. Ensimmäinen suhteeni oli sen aikani tärkein, tietenkin. Muut ympärilläni sanoi, ettei se kestä koska on ensimmäinen suhteeni, mutta itse olin suhteessa täysillä mukana. Rakastin täysillä poikaystävääni, ehkä liiankin paljon, siis niin kun teinisuhteissa homma menee. Tunteet ovat ensikertaa käytössä, rakkaus on ns puhdasta ja aitoa, ei mitään mietteitä siitä, onko hän minkälainen ja mikä tausta, miten elämänsä hoitaa, vaan puhdas tunne siitä, että hän on se täydellisin ja paras minulle.

Tietenkin näin jälkiviisaana voi sanoa, ettei siinä mitään toivoa ollut, kun kumpikin oli niin nuoria, mutta tahtoa oli kummallakin ja paljon.

Harjoittelulla tarkoitin nimenomaan sitä, että kun kummallakaan ei ollut kokemusta suhteesta, sitä harjoiteltiin, kun ei ollut kokemusta. Olisihan se onni ollut, jos se olisi ollut se täydellinen suhde, jossa kumpikin tekee töitä sen eteen, että kumpikin olisi ollut samalla aaltopituudella suhteen tulevaisuuden suhteen.. Mutta ei se ikäväkyllä omalla kohdalla niin mennyt. Oltiin liian lapsia, liian vähän kokemusta elämästä, jotta se olisi voinut toimia. Molemmilla oli omat tarpeet, eikä toinen kummankaan kohdalla niitä täyttänyt. Ruusuiset kuvat mielessä, mitä suhteen tulisi olla.

Kyllä edelleen kaipaan ja lämmöllä muistan exääni, hän on tärkeä osa menneisyyttäni eikä todellakaan ollut kertakäyttöihminen elämässäni, kumpikin onneksi kasvoi siitä 1,5 vuoden suhteesta ja nyt olemme kumpainenkin pitkissä parisuhteissa, vakaissa suhteissa, jotka ovat hyvinvoivia.

Ihmiset tuppaavat olevan taipuvaisia ajattelemaan toisia ihmisiä pinnallisina kuorina, ellei tutustu paremmin. Tähän myös olet sinäkin taipuvainen, aivan kuin muutkin, kun sanot, että minä olisin ajatellut ekaa poikaystävääni silloin harjoituskappaleena.

En myöskään koe, että olisin ollut jostain paitsi, kun aloin seurustelemaan aikaisin, siis vastaus väitteeseesi, että en olisi ollut lapsi tarpeeksi pitkään. Nykyään puberteetti alkaa todella aikaisin verrattaen jopa ihan muutamien vuosikymmenten takaisiin aikoihin. Olen ollut fyysisesti varhaiskypsä, kehoni on ollut 2 vuotta edellä muiden tyttöjen kehitystä, ja uskon, että se vaikuttaa henkiseen kypsyyteen, siis esim suhteen"kaipuuseen" myöskin.

Omassa suvussa kaikilla on se ensimmäinen suhde ollut se, jonka kanssa on perhe perustettu. Toiset isovanhempani olivat onnellisia yhdessä, kunnes kuolema toisen korjasi, toiset vihasivat toisiaan koko elämänsä, mutta erota ei voinut. Heitä edeltävät polvet, no heistä en tiedä. Mutta malli on ollut erilainen, mutta yhdessä on pysytty kuitenkin. Mielestäni on vain positiivista, että jos kerran valitset väärin, voit erota ja koittaa etsiä uuden, itsellesi paremmin sopivan kumppanin. Olen toki onnellinen, jos joku on ensivalitsemalla saanut itselleen parhaiten sopivan kumppanin, mutta omalle kohdalle tämä onni ei ole osunut. Vasta kolmas suhde oli se, jonka kanssa elämänkatsomukset olivat tarpeeksi sopiva. En tarkoita, että elämä olisi pelkkää sateenkaarioksennusta, töitä todellakin suhteen eteen on tehty..

Mutta siis summasummarum, antakaa nuorten tutustua, kunhan ovat about samalla henkisellä kehitysasteella. Teinin suhde ei ole sama, kuin aikuisen, joten koittakaa ajatella teinin suhdetta vähän eritavoin, kuin omaanne.

N.T kirjoitti:

En tarkoittanutkaan, että teinit seurustelisivat ajatellen, ettei tämä kestä. Ensimmäinen suhteeni oli sen aikani tärkein, tietenkin. Muut ympärilläni sanoi, ettei se kestä koska on ensimmäinen suhteeni, mutta itse olin suhteessa täysillä mukana. Rakastin täysillä poikaystävääni, ehkä liiankin paljon, siis niin kun teinisuhteissa homma menee. Tunteet ovat ensikertaa käytössä, rakkaus on ns puhdasta ja aitoa, ei mitään mietteitä siitä, onko hän minkälainen ja mikä tausta, miten elämänsä hoitaa, vaan puhdas tunne siitä, että hän on se täydellisin ja paras minulle.

Tietenkin näin jälkiviisaana voi sanoa, ettei siinä mitään toivoa ollut, kun kumpikin oli niin nuoria, mutta tahtoa oli kummallakin ja paljon.

Harjoittelulla tarkoitin nimenomaan sitä, että kun kummallakaan ei ollut kokemusta suhteesta, sitä harjoiteltiin, kun ei ollut kokemusta. Olisihan se onni ollut, jos se olisi ollut se täydellinen suhde, jossa kumpikin tekee töitä sen eteen, että kumpikin olisi ollut samalla aaltopituudella suhteen tulevaisuuden suhteen.. Mutta ei se ikäväkyllä omalla kohdalla niin mennyt. Oltiin liian lapsia, liian vähän kokemusta elämästä, jotta se olisi voinut toimia. Molemmilla oli omat tarpeet, eikä toinen kummankaan kohdalla niitä täyttänyt. Ruusuiset kuvat mielessä, mitä suhteen tulisi olla.

Kyllä edelleen kaipaan ja lämmöllä muistan exääni, hän on tärkeä osa menneisyyttäni eikä todellakaan ollut kertakäyttöihminen elämässäni, kumpikin onneksi kasvoi siitä 1,5 vuoden suhteesta ja nyt olemme kumpainenkin pitkissä parisuhteissa, vakaissa suhteissa, jotka ovat hyvinvoivia.

Ihmiset tuppaavat olevan taipuvaisia ajattelemaan toisia ihmisiä pinnallisina kuorina, ellei tutustu paremmin. Tähän myös olet sinäkin taipuvainen, aivan kuin muutkin, kun sanot, että minä olisin ajatellut ekaa poikaystävääni silloin harjoituskappaleena.

En myöskään koe, että olisin ollut jostain paitsi, kun aloin seurustelemaan aikaisin, siis vastaus väitteeseesi, että en olisi ollut lapsi tarpeeksi pitkään. Nykyään puberteetti alkaa todella aikaisin verrattaen jopa ihan muutamien vuosikymmenten takaisiin aikoihin. Olen ollut fyysisesti varhaiskypsä, kehoni on ollut 2 vuotta edellä muiden tyttöjen kehitystä, ja uskon, että se vaikuttaa henkiseen kypsyyteen, siis esim suhteen"kaipuuseen" myöskin.

Omassa suvussa kaikilla on se ensimmäinen suhde ollut se, jonka kanssa on perhe perustettu. Toiset isovanhempani olivat onnellisia yhdessä, kunnes kuolema toisen korjasi, toiset vihasivat toisiaan koko elämänsä, mutta erota ei voinut. Heitä edeltävät polvet, no heistä en tiedä. Mutta malli on ollut erilainen, mutta yhdessä on pysytty kuitenkin. Mielestäni on vain positiivista, että jos kerran valitset väärin, voit erota ja koittaa etsiä uuden, itsellesi paremmin sopivan kumppanin. Olen toki onnellinen, jos joku on ensivalitsemalla saanut itselleen parhaiten sopivan kumppanin, mutta omalle kohdalle tämä onni ei ole osunut. Vasta kolmas suhde oli se, jonka kanssa elämänkatsomukset olivat tarpeeksi sopiva. En tarkoita, että elämä olisi pelkkää sateenkaarioksennusta, töitä todellakin suhteen eteen on tehty..

Mutta siis summasummarum, antakaa nuorten tutustua, kunhan ovat about samalla henkisellä kehitysasteella. Teinin suhde ei ole sama, kuin aikuisen, joten koittakaa ajatella teinin suhdetta vähän eritavoin, kuin omaanne.

Lue lisää

Höh, ei ole kovin kauaa omastakaan teini-iästäni (olen 25v) mutten kyllä koskaan silloin aikonut seurustella, koska "aikuisten juttu, ei kuulu mulle". Ihastuksia oli kyllä paljonkin, varsinkin tv-hahmoihin. <3 :D

Siis tällä viittaan lähinnä tuohon "ajatelkaa teinisuhteita eritavoin kuin aikuissuhteita", mutta no ehkä olet vain sitä toista koulukuntaa, joiden mielestä on ok seurustella pentuna, minä taas olen sitä toista - samaa kuin nuo pari muuta - että suhde valitaan eliniäksi joten pitää tutustua ensin ja seurustella vasta sitten. Serkku kyllä aloitti seurustelut jo 8-vuotiaana (mikä on taas ihan eri asia kuin teiniseurustelu, koska ikäkin on huomattavasti alempi), jatkaa "sen oikean" hakemista edelleen eikä ole tyytyväinen missään suhteessa. :/ Ehkä vertailen sen kanssa sitten joskus vanhoina meidän erilaisia kokemuksia, kun sillä on ollut suhdetta jos jonkinmoista ja minulla vaan yks. :D Katotaan sitten kumman elämä oli jännempää heh (tämä siis ihan hyvällä huumorilla sanottuna, tietenki kummanki elämä on siinä vaiheessa ollu elämisen arvoinen)

On se kumma juttu että naisillakin on niin voimakas taipumus jaotella muut naiset huoriin ja madonnoihin. Miehet ovat häpäisyretoriikallakaan pilkanneet naisia kautta aikain mutta että naisetkin....
Tälläkin palstalla naiset ennakoivat esipuberteetti-ikäisten kiinnostusta poikiin siten että huorahan se jo on 12 vuotiaana. Tätä tarkoitetaan, selittelyt ei auta.
Ja kovasti ''yhden suhteen naiset'' toitottavat sitä kuinka puhtoisia ja kunniallisia he ovat, varmaan vielä neitsyitä vaikka ovat saaneet monta lasta, niinkö? Ja tuskin teillä kunniallisilla vaimoilla on edes seksuaalisia haluja, lapsetkin ovat saaneet alkunsa raiskauksesta, niinkö?
Nimim vasta25, kuka on sinulle luvannut että kun olet vanha, sinulla on takana vain yksi suhde johon yhä vanhana olet tyytyväinen? Olet naiivi.
Älkää naiset sortuko antamaan kanssasisarillenne tukahduttavia rooleja, huora, madonna. Kautta vuosituhansien naisia on tukahdutettu noilla rooleilla, tyttölapsia vielä nykyäänkin joissakin maissa pidetään lukkojen takana, säilytetään tallessa jotta joku mies tulee ja määrittää hänet, poimii hänet jos katsoo tarpeeksi hyväksi.
Turha selitellä, teidän asenteenne on eräs muoto juuri tuollaisesta. Pahinta on se, että olette itse naisia ja ylläpidätte tällaista häpäisyyn perustuvaa asennetta.
Kuinka moni tyttölapsi nytkin pelkää olevansa huora?

nuuttinen kirjoitti:

On se kumma juttu että naisillakin on niin voimakas taipumus jaotella muut naiset huoriin ja madonnoihin. Miehet ovat häpäisyretoriikallakaan pilkanneet naisia kautta aikain mutta että naisetkin....
Tälläkin palstalla naiset ennakoivat esipuberteetti-ikäisten kiinnostusta poikiin siten että huorahan se jo on 12 vuotiaana. Tätä tarkoitetaan, selittelyt ei auta.
Ja kovasti ''yhden suhteen naiset'' toitottavat sitä kuinka puhtoisia ja kunniallisia he ovat, varmaan vielä neitsyitä vaikka ovat saaneet monta lasta, niinkö? Ja tuskin teillä kunniallisilla vaimoilla on edes seksuaalisia haluja, lapsetkin ovat saaneet alkunsa raiskauksesta, niinkö?
Nimim vasta25, kuka on sinulle luvannut että kun olet vanha, sinulla on takana vain yksi suhde johon yhä vanhana olet tyytyväinen? Olet naiivi.
Älkää naiset sortuko antamaan kanssasisarillenne tukahduttavia rooleja, huora, madonna. Kautta vuosituhansien naisia on tukahdutettu noilla rooleilla, tyttölapsia vielä nykyäänkin joissakin maissa pidetään lukkojen takana, säilytetään tallessa jotta joku mies tulee ja määrittää hänet, poimii hänet jos katsoo tarpeeksi hyväksi.
Turha selitellä, teidän asenteenne on eräs muoto juuri tuollaisesta. Pahinta on se, että olette itse naisia ja ylläpidätte tällaista häpäisyyn perustuvaa asennetta.
Kuinka moni tyttölapsi nytkin pelkää olevansa huora?

Lue lisää

En minä sitä tiedäkään, onko minulla vain se yksi suhde sitten vanhana takana. Mutta siis _toivon_ niin, koska olen juuri nyt siinä suhteessa, jonka olen valinnut elämäni kumppaniksi. Olen päättänyt olla tämän miekkosen kanssa ja luvannut pysyä hänen kanssaan. Pitäisikö nyt ajatella sitten "no joo mennään vaan naimisiin ja lupaudutaan loppuiäksi toisillemme, vaikka aion kuitenkin erota susta joop." ? Ei kuulosta loogiselta minusta.

Ja mitä sanoin serkustani ja meidän "vertailusta" sitten kun ollaan vanhoja akkoja, tarkoitin, että voidaan sitten toivottavasti jakaa näitä elämänvalintojamme keskenämme ihan hyvässä hengessä. Hän muistelee omaa elämäänsä ja minä omaani ja sitten voidaan vitsikkäästi olla kateita toistemme elämistä kun sillä toisella oli kuitenkin se parempi - molemmat siis ovat sitä mieltä että toisen elämä kuulostaa olleen hienompaa laatua. Se, ettei serkku ole vieläkään löytänyt elämänsä rakkautta, on minusta lähinnä surullista, koska ainahan se joutuu pettymään kun ei tajunnanräjäyttävän alun jälkeen löytänytkään sitä, mitä oikeasti halusi. Aina toivon sen vihdoin löytävän unelmamiehensä (tai -naisensa, jos niikseen tulee), koska tiedän että se haluaa vakiintua ihan tosissaan ja saada lapsia monta.

Aikuisena yleensä on mieleltään hieman tasoittuneempi kuin teininä. Teinin mieli ailahtelee, eikä sille oikein voi mitään. Minusta lapset "pakotetaan" kasvamaan liian äkkiä aikuisiksi, vaikka ihan lapsiahan tuossa 13-16-vuotiaina vielä ollaan. Mielestäni itse olin lapsi vielä 18-vuotiaanakin.

En siis kiellä lapsilta seurustelua, siinähän leikkivät aikuista, ihmettelen vaan, miksi niiden täytyy? Miksei niiden anneta olla rauhassa lapsia ja tutustua itseensä ja asioihin? Kauhea sosiaalinen paine vain seurustella koko ajan, kelvata suunnilleen kaikille, olla nätti ja haluttu ja ties mitä. Siihen päälle vielä ne ailahtelemiset ja hormonimyrskyt ja muut, vähemmästäkin lapsen pää sekasin. Ei ihme, että nykynuoret oireilevat niin pahasti.

Minusta tämä on pelkästään surullista.

Aikuisena on sentään edellytykset vähän pitkäkestoisempiin päätöksiin, kun _pitäisi_ olla jo riittävän rauhoittunut miettimään asioita vähän huomista pidemmällekin. Aikuisena tulee myös useimmille se luontainen tarve sitoutua johonkin, oli se sitten parisuhde tai vaikka työura.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun itse olin teini, enkä tosiaan kaipaa takaisin siihen aikaan. Kauheaa sosiaalista painetta se oli koko ajan, oli muka "pakko" seurustella tai ei ollut mitään, kaikki oli yhtä vuoristorataa päässä. Huh sentään.

Väitätkö tosissasi, että täällä maailmassa olisi asiat paremmin, jos 13-vuotiaat saisivat päättää kaikesta? Sitten tunnin kuluttua päätös kumottaisiin, ei se ollutkaan hyvä idea, sitten taas päätettäisiin hetken mielijohteesta jotakin, sitten alettaisiin riehua, kun ei saa kaikkea mitä haluaa........

Se on jo teini-iässä, teinit 13-19 v.