Kuinkas rahti-aisan anto?

Enemmistö huoltaa aisan ominpäin. Mulla on ollut jo pitkään useita huoltopaikkoja. Pari kertaa viikossa abcn parkkipaikalla tulee köyrittyä. Eilen illalla Aurassa.

mitäräkänokat kirjoitti:

Enemmistö huoltaa aisan ominpäin. Mulla on ollut jo pitkään useita huoltopaikkoja. Pari kertaa viikossa abcn parkkipaikalla tulee köyrittyä. Eilen illalla Aurassa.

Mitä marjamehuliinia tai limskaa mieluiten juot tuon aisan huollon aikana ja sitten jälkeen? Mulla aina huollon aikana krandi tetra mansikka mehuliinia juomana ja sitten jälkeen joko päärynä limskoja tai kolia, joskus jaffoja ja pepsejäkin.

Kaljaa. Mehut lasken yleensä sisään.

Tulipahan tuossa mieleeni sellainenkin tapaus kun joskus aikoinaan, olisko ollut peräti kultaisella kahekskyt luvulla, kun menin anoppilaani niin tuo hävytön kotka, siis anoppini kysäisi minulta että sopisikos hänen saada pestä kauhtuneita kolitsityöhousujani. No, en kerennyt kissaa sanoa kun anopinkuvatukseni jo laski työajukolitsini nilkkoihin ja otti samalla kullini suuhunsa lutkutettavaksi. Olipahan sekin kokemus, polkaisin anoppiamme tiskipöytää vasten ja siinähän unohtui ajetut ja ajamattomatkin ajutouhut ja kelkkomattomat mällit. Lastit sentään nakkasin anoppini ahnaaseen tussuun samalla mylvähtäen. Lervolle aina kehuskelin tuolla jutulla seompaarimmäellä.

Lervo, tuo peijakas, Kaljahessun kamu ja Kiljukassun toveri oli lappu lattiasa nilkka oikosena pudotellut kuorma päällä mantereenkeikalla. Lapanen tuulilasissa oli vaan tuttuja rahtiniiloja moikkaillut ja parit kunnon karjaisut äl-aassakin nakannut kunnes koitti lounas aika. Rahtilounaaksi Lervo, frendien kesken vaan tutummin Lepukka, oli niitannut turhapuromaiseen pärstäänsä ison rahti-lihiksen ilman salaattia toki. Sitte ei muutaku jatkamaan saudikeikkaansa.

Lervohan on siitä tunnettu että ajaa ajun kuin ajun pois alta heti eikä ihmettele. Kerran oli tää paviaanikojootti mylvinyt Konkelonkosken Kesoiliolla että pitäs saada sellaista me-pa –ajua että sais tulla aina toisen sivun tyhjänä koska kanja ei kuulemma tykkää oikein siitä että ajetaan telit maassa kokoajan mennen tullen. Muut vaan kuuntelivat ja katsoivat Lervoa monttu auki ja Lervo toljotti lasittuneinen punertavine silmineen tyhjyyteen, vasemmalla kädellä ajukossuuaan hapuillen ja toisella kädellä kutisevaa rahtiuraansa rapsutellen.

Aisan anto on hauskaa hommaa mutta Lervolle mieluisia hetkiä on ne jotka saa viettää ankaraakin ankaramman rahtaamisen välillä "hotelli helpotuksessa". Siellä LErvo, tuo mullisaukko, ottaa tuoreen Ratto-lehen katteensä ja rentoutuu. Eilen, toissapäivänä ja ties koska ahmitut makkarapannut sun muut lihikset ja höyrikkäät tulevat paineella, sykäyksittäin pärskien ulos. Toimituksen jälkeen Lerska, tuo ajomiesten armahtaja, huokaiseen ja ottaa imelän kuskivirneen naamalleen ja nousee ylös. Monta kertaa vasta siinä vaiheessa Lertsu huomaa ettei ollutkaan laskenut komeita, vuonna -77 postimyynnistä tilaamiaan kolitseja alas vaan koko satsi oli tullut sinne pulttuun. No, hälläkö väliä, ei tuo rahtimöllikkä siitä piittaa vaan laahustaa turhapuromaisesti ajomiesten baariin jossa tarina jatkuu....