Kun täällä näköjään on hirmuisen päteviä solmuasiantuntijoita pilvin pimein, niin kyssäri heille. Huomasin kaverin pressuköysissä erikoisen näköisen solmun ja kun kysyin sen nimeä, hän kohautti harteitaan ja sanoi, ettei tiedä. Oli vain sen sattumalta keksinyt joskus ja huomannut toimivaksi.
Se muistutti vähän paalaria mutta ei ole paalari (sen minä osaan ja tunnen). Tehdään jotenkin näin:
-naru läpi lenkistä ja vapaa pää rinnakkain lenkkiin menevän kanssa
-pyöräytetään vapaa pää toisen köyden taakse ja läpi itsensä muodostamasta silmukasta
-tuloksena vapaa pää on taas rinnakkain tulonarun kanssa ja hyvin siistin näköinen paketti.
En yrittänyt avata, kaveri sanoi sen pitävän hyvin ja aukeavan, kun solmua väljentää vähän "muljauttamalla".
Luulisi tuolle nimen olevan, ei kai kaverini ihan upiuutta ole keksinyt? Missään solmukirjassa en ole nähnyt samanlaista.
Se muistutti vähän paalaria mutta ei ole paalari (sen minä osaan ja tunnen). Tehdään jotenkin näin:
-naru läpi lenkistä ja vapaa pää rinnakkain lenkkiin menevän kanssa
-pyöräytetään vapaa pää toisen köyden taakse ja läpi itsensä muodostamasta silmukasta
-tuloksena vapaa pää on taas rinnakkain tulonarun kanssa ja hyvin siistin näköinen paketti.
En yrittänyt avata, kaveri sanoi sen pitävän hyvin ja aukeavan, kun solmua väljentää vähän "muljauttamalla".
Luulisi tuolle nimen olevan, ei kai kaverini ihan upiuutta ole keksinyt? Missään solmukirjassa en ole nähnyt samanlaista.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Piti ihan kokeilla. Syntyi kaksikin erialista ehkä toimivaa solmua mutta kummassakaan ei tulo ja lähtöpää mennyt samaan suuntaan.
Sain aikaan solmun, joka täyttää kuvatun tekotavan ja ulkonäön.
Siinä tehdään vain (vapaalla päällä tietenkin) umpisolmu toisen pään ympärille.
Kyseessä on siis umpisolmu.
Faijavainaa opetti minulle tuon solmun 40 vuotta sitten. Nimeä en sille tiedä, mutta käytän sitä vieläkin paikoissa, joissa kiristyvä solmu nopeasti sitaistuna on ok. Faija esitteli siihen vielä "parannuksen", jossa vapaa pää käännettiin kiristyvän lenkin sisään, jolloin aukiluistaminen on epätodennäköisempää. Ei faija ole sitä myöskään keksinyt, lienee jotain kansanperinnettä (katoavaa, kun solmuja ei nykyään enää mihinkään tarvita).
Solmun saa helposti auki, ja nopeasti sitaistua. En kuitenkaan sillä venettäni mihinkään kiinnitä. Enintään pressun ögliin olen sillä narun sitaissut, kun on talvipeittelyn aika.
Oiskohan lippusolmu? Jos vapaan pään pyöräyttää lenkistä kahdesti, siitä tulee jalussolmu.
Muuten ok, mutta nimet vaan väärinpäin . Jalussolmu on yksinkertainen ja lippusolmu kaksinkertainen
Joo, väärin meni.
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/vesi/IMAGES/jalussolmu.jpg
http://www.toimenpojat.fi/suoritus/kuvat/solmut/lippusolmu.gif
Kumpikaan näistä ei kylläkään avaudu helposti, jos veto on ollut kova.
Jalussolmu on ihan hyvä lippusolmuna, jos lipussa tai sen narussa on lenkki. Silloin solmu ei avaudu nykimällä. Kahden liukkaan köyden yhdistämiseen se on epäluotettava.
Lippusolmu ei täytä solmun tekemisen kuvausta. Siinä on liikaa vaiheita.
Tuossa on kuva solmusta, joka täyttää ehdot. Se on kakkoskuvassa. Ainoana erotuksena on se, että aloituksen solmussa vapaa pää on eri kuin kuvassa. Siinä umpisolmu tehdään köyden ympärille
http://www.kireitasiimoja.fi/sites/kireitasiimoja.fi/files/rapala-solmu_0.jpg
Se kakkoskuvahan esittää siimasolmun kakkosvaihetta eikä ole valmis solmu mihinkään, ei edes pressun sitomiseen!
tämä voisi olla parempi, mutta ei ole helppo avata kiristyttyään kunnolla
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/d7/9f/69/d79f6929a62b8a1e41c1a04a06bb93c2.gif
Tämä on ainakin se faijan mulle opettama solmu, en tiedä, onko sama kuin aloittajan...
Ei tuo yhtä pahaan juntturaan kuormituksessa mene kuin kaikkein tavallisin umpisolmu, itse solmullehan jää vain puolet kuormasta. Mutta en kyllä mihinkään sellaiseen paikkaan laittaisi, josta solmu varmasti pitää saada avatuksikin.
Paalusolmua saa kyllä vetää sen verran kuin köysi kestää ja vielä aukeaa. Ja lähinnä nylonsiima on niin liukasta, että luistaisi.
Ei se hyvä solmu ole, mutta aloittaja ei julistanut solmukilpailua vaan kysyi mikä solmu on kyseessä. Sopivalla liinalla ;) se voi pitää ihan hyvin. Liukkaalla ei
JUU!! Tuo se näyttäisi olevan. Siis slipknot. Ja samalla tuli opittua toinenkin asia: olen aina kuvitellut, että "slipknot" tarkoittaa hirttosolmua ("liukusolmu") eli on synonyymi hangman knotille. Eli tuli englannintunti ja solmukurssi samaan hintaan, kiitos!
Jatkan toisella solmukyssärillä: minä olen tottunut käyttämään umpisolmua, jos on joskus tarve liittää kaksi köyttä yhteen. Eli köydet rinnakkain ja sitten käsitellään yhtenä köytenä, johon vetäistään umpisolmu. On toiminut niin köysissä kuin ompelulangassakin. Joku on sanonut, ettei se olisi hyvä tuohon tarkoitukseen. Osaisiko joku täällä perustella, miksi ei? Ei se ainakaan ole (vielä) koskaan pettänyt.
Kuvailemasi solmu on huono ainakin siksi, että se kiristyy vedossa ja on sitten erittäin hankala avata.
Ai niin, ja kohta tulee eräs 10-14 kertomaan, että kahden köyden liittäminen yhteen sujuu parhaiten niin, että kumpaankin köyteen on valmiiksi pleissattu metallihaka, jotka sitten vain näppärästi lyödään yhteen! ;-)
Juu, se on totta, että avaaminen ei ole helppoa. Minulla on sen verran vähän veneilykokemusta isommista paateista (itsellä vain perämoottorivene kalastelua varten), etten osaa arvioida tuon merkitystä veneilyssä. Onko se kovin tavallista, että joutuu jatkamaan köysiä ja pitäisi vielä se solmu joskus saada aukikin?
No kait lähtökohta on se, että veneessä on vain jatkamattomia köysiä? Se solmu keskellä köyttä jää kuitenkin johonkin kiinni jos se on pysyvä ratkaisu ja sitten alkaa hitonmoinen hässäkkä.
Joten solmun on mielestäni pakko olla väliaikainen ratkaisu ja väliaikaisenhan voi purkaa eikö vain?
Gallup-kysymys:
miten usein olet joutunut jatkamaan köyttä veneilyssä? Yksikkönä "kertaa vuodessa".
Aloitan omalla vastauksella: 0,05 kertaa vuodessa.
Sehän on kai sitten melkein merimiessolmu, riippuen siitä, kummin päin laitat sen solmun toisen osa.
Toisen osan? Eihän siinä ole kuin yksi kiepautus eli kyse ei ole merimiessolmusta vaan umpisolmusta. Kyselin tuosta hyvyydestä tai huonoudesta siksi, että en ole itse veneilyn parissa kohdannut tilannetta, jossa köyttä täytyisi jatkaa, ne tilanteet on aina olleet kuivalla vaikkapa pressunarujen tai jonkin kuormansitomisen kanssa eikä ole tainnut koskaan olla tarvetta avata kerran tehtyä jatkosolmua.
Minun veneilyharrastukseni on tosiaan kala- ja mökkiveneilyyn painottuvaa, ihan muutaman kerran olen ollut kaverin purkkarissa mukana. Ne narutkin on siinä käytössä aika rajalliset, yksi naru ankkurissa kiinni, parimetriset narut kotilaituria varten ja yksi parinkymmenen metrin narukieppi varalla, jos vaikka joskus sattuisi tarvitsemaan hinausköyttä tai jotain vastaavaa. Täällä tuntuu kirjoittajien enemmistö olevan matkaveneilijöitä, ehkä on silloin tarpeet ja tottumukset tässäkin asiassa erilaiset?
Sellaista solmua käytetään yleisesti kukkakaupassa, siihen käyttöön se sopii oikein hyvin. Solmu pitää, kunhan köysi ei ole liukkaan tapaistakaan, eikä solmua tarvitse ikinä aukaista muuten kuin puukolla. Bonusta tulee vielä siitä, että köyden vetolujuudesta menetetään vielä enemmän kuin paremmilla solmuilla. Joku voisi vielä mainita jotain estetiikasta, mutta ehkä se ei ole tässä olennaista.
Oikeassa elämässä kaksi köyttä solmitaan toisiinsa joko merimies- eli reivisolmulla tai yleispätevämmin lippusolmulla. Joku kysyi, montako kertaa kaudessa köyttä jatketaan. Minä ainakin tarvitsen kahden köyden yhteen liittämistä ainakin tusinan kertaa vuodessa, sekä maalla että merellä. Joskus jopa joutuu köyttä jatkamaan toisella, kun poiju sattuu olemaan erityisen kaukana laiturista ja poijuhhan vakioköysi jää lyhyeksi. Jatkaminen onnistuu lennossa laituria lähestyessä.
Vaimo osti uusia joulukuusenkoristeita. Ne olivatkin rakennussarjana, pallot ja narut erikseen. Satunnaisgastin solmu oli paras narunpäiden yhteen liittämiseen. Esteettinen puolikin hoitui hienosti, kun hammastikulla työnsi solmun sinne pallon sisään ja näkyviin jäi vain suoraa narua. Ei siis ollenkaan mikään viraton solmu. Voisin sitä veneelläkin ompelulankaan käyttää.
Vaikeammilla materiaaleilla tehdään lippusolmu tuplattuna, i.e. toinenkin kierros ympäri ohuemmalla köydellä. Silloin ei avaudu myöskään nykimällä.
Enpä muista tapausta, jolloin sen enempää lippusolmu kuin paalusolmukaan olisi ollut haastava avattava, vaikka köysi olisi vedetty katkeamispisteeseen.
Jos joudut joka vuosi useita kertoja jatkamaan köysiä, niin sinulla on veneessä täysin riittämätön köysivarustus. Esimerkiksi tuo peräköysijuttu. Minulla on n. 25-metrinen peräköysi (10-metrisessä veneessä) eikä vielä ole tullut vastaan satamaa, jossa poijut olisivat niin kaukana, ettei tuo riitä. Miten lyhyt peräköysi sinulla oikein on?
Katsastusvaatimuksissakin muistaakseni sanotaan, että pitäisi olla 30-40 -metrisiä köysiä 1-2 kpl.
Yleisempi ongelma on muuten se, että poijut ovat niin lähellä laituria, että tulevat veneen perään kiinni tai jopa kyljelle asti. Kotkan Kaunissaari on esimerkki siitä, monet Ruotsin satamat toinen. Tilan puutehan siihen tietysti pakottaa.
Varmastikin venekanta, kokeneisuus, köysien pituudet ja purjehdusreviiri on niin vaihtelevaa, ettei solmugallupista ole iloa kellekään.
Se lienee todennäköistä, että 0.05 kertaa vuodessa tehty kahden köyden toisiinsa liittäminen ei ainakaan kehitä solmunteon rutiinia. Kuitenkin ne tilanteet, joissa kiinnitys-, varppaus- tai hinausköyttä pitää jatkaa, ovat yleensä äkillisiä. Luotettava solmu pitäisi tehdä nopeasti. Siksi olisi hyvä harjoitella ainakin usemmin kuin 0.05 kertaa vuodessa.
Jälleen kerran olisi luetun ymmärtäminen paikallaan. Jos sanoo, että yli kymmenen kertaa pitää liittää kaksi köyttä toisiinsa ja joskus joutuu jopa kaukana olevan poijun takia peräköyttä jatkamaan, onko silloin tämän tästä jatkettu köyttä? Kahden köyden liittäminen toisiinsa ei ole lähelläkään synonyymia köyden jatkamiselle. Jopa lipun toisessa kulmassa on useimmiten vapaa naru, johon lippufalli pitää liittää. Tuskin sitä sanotaan köyden jatkamiseksi.
Minunkin poijuköyteni on noin 25 m. Satamia on erilaisia, myös sellaisia, joissa 25 m köyttä 10 m veneen jatkeena loppuu kesken. Sen lisäksi veneestä löytyy runsas valikoima eri pituisia köysiä. Ankkuriköydet erikseen, mutta pisin kiinnitysköysi on 40 m.
Kyllä useita kertoja vuodessa jatketaan kiinnitysköysiä. Köysivarustus on riittävä.
Poijuköyttä en ole joutunut jatkamaan.
Kalliorantaiseen luonnonsataman kiinnittyessä keulassa on yleensä valmiina lenkkipäiset kymmenmetriset kiinnitysköydet, joita käytetään laitureihinkin kiinnittyessä. Ankkuriboxissa on 25-50 m pitkiä köysiä muutama nippu. Gastin pitäessä keulaa paikallaan, niiden avulla kun keulaköyttä jatkaa niin kauempana kalliolla olevaan kiinnityspisteeseen ylettää. Kalliokiiloja on tietysti myös, mutta aina ei rakoja löydy läheltä vesirajaa.
Riittävät_köydet todennäköisesti käyttää vähemmän luonnonsatamia, tai sitten varaa valmiiksi aina sen viiskytämetrisen köyden siltä varalta että rannan lähellä ei ole kiinnityspisteitä. Tosin aina sekään ei riitä, vaan joutuu jatkamaan.
Voisit itsekin koettaa ystävällisesti ymmärtää sellaisenkin asian, että "köyden jatkaminen" voi viedä ajatukset pleissaamiseen - ainakin itselläni vei ja googlaaminen vahvisti, että niin monella muullakin.
“Yleisimpiä pleissaustyyppejä ovat köyden jatkaminen (tai köyden päiden punominen yhteen)” - wikipedia
Tuokin pleissaustaito on tarpeen, jos veneessä olevat köydet ovat osoittautuneet liian lyhyiksi. Vaikeaa se ei ole:
https://www.youtube.com/watch?v=PFFeDH2u7E0
Kahden köyden solmimista toisiinsa tarvitaan tietyissä äkkitilanteissa, vaikka oman veneen köydet olisivat vaikkapa 25 tai 40 m pituisia. Itselläni on yksi 80m köysi varalla (mm. laahusta varten), mutta niin pitkä köysi on hankalampi säilyttää ja käyttää kuin 40-metriset.
Ei minulle kylläkään pleissaus tullut mieleen. Vaan ei myöskään muuta tarvetta kahden köyden yhteenliittämiseen kuin köyden jatkaminen. Tuo luonnonsatamatilanne on varmaan tosi ja kuten joku arvasikin, en itse kuulu luonnonsatamaihmisiin vaan käytännössä tukeudun täysin "laiturisatamiin". Ankkurikaan ei kastu edes joka kesä.
Kaipaisin käytännön esimerkkejä niistä "tietyistä äkkitilanteista", joissa joutuu solmimaan köysiä yhteen. Erityisesti sellaisista, joihin veneilijäkollegat ovat edes kohtuullisen usein tosielämässä joutuneet, ei vain teoreettisista poikkeustapauksista.
Köyttä voi jatkaa tilapäisesti solmulla tai pysyvästi pleissaamalla, siinä kaikki. Se, mitä kuukkeli tarjoaa vastaukseksi ei kerro mitään siitä, mitä "köyden jatkaminen" tarkoittaa. Jos köyden jatkamisesta pleissaamalla on kirjoitettu useampia artikkeleita, se tulee haussa ensin. Köyden jatkamisesta solmimalla ei ole tarpeen kirjoittaa artikkelia.
Wikipedian tieto taas ei ole mitenkään ristiriidassa edellisen kanssa. Se vain kertoo yhden yleisen tarkoituksen pleissille. Tosin wikin tieto on jo vanhentunutta, elintaso on noussut niin, ettei köysiä juuri kukaan jatka pleissillä, vaan ostetaan kaupasta pidempi köysi. Näin minäkin teen, vaikka vaikeammatkin pleissit ovat hallussa ja välineet niihin löytyvät.
Ja jos ei muista miten lippu-jalus- tms solmu tehdään, niin kaksi köyttä voi yhdistää myös tekemällä molempiin päihin paalusolmut. Ei elegantein ratkaisu, mutta toimii.
Kerron kaksi erilaista esimerkkitapausta lähivuosilta, koska kyselit toiselämän tilanteita.
Skagenin satama lienee tuttu, ainakin joillekin. Satamassa oli veneitä kylkikiinnityksissä toisiinsa 7-10 veneen letkoissa, kun tuuli yltyi kovaksi ja veneletkat olivat vaarassa hajota ja törmätä toisiinsa. Rupesimme usean venekunnan toimesta kiireesti vetämään pitkiä köysiä ulommista veneistä satama-altaan vastakkaisen puolen pollareihin. 20 tai 40 m köydet oli aivan liian lyhyitä. Köysiä oli kiire liittää toisiinsa, jotta ne pystyttiin kuljettamaan satama-altaan yli.
Vastaavia tilanteita, joissa veneen kiinnitystä pitää parantaa on sattunut myös luonnonsatamissa.
Ruotsin itärannikolla Västervikin pohjoispuolella purjevene oli väylän ulkopuolella kivikossa ja pyysi hinausapua. En uskaltanut aallokossa ja myötätuulessa mennä lähelle, koska matalaikko vaikutti laajalta. Pari pitkää köyttä sidottiin yhteen ja laskettiin fendariin kiinnitettynä ajalehtimaan myötätuulessa haveristin luo. Pyysin haveristiveneen kipparia sitomaan hinausköyden spinnufalliinsa (jotta vene kallistuu ja irtoaa kivikosta). Irrotus onnistui ekalla yrityksellä.
Vielä parempi on se että ostaa valmiiksi tarpeeksi pitkän köyden, ei tarvitse lainkaan kytkeä köysiä toisiinsa :)
Kiitos. Vaikka molemmat vaikuttavatkin aika lailla ääritilanteilta, joihin harva koskaan joutuu, niin arvostan sitä, että toit esiin todellisia tapauksia.
Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa tosin ihmettelen vähän toimiasi. Minusta tuollaiset kuuluvat meripelastajien hommiin, heillä on osaaminen ja kalusto. Vakuutusyhtiö voi suhtautua nihkeästi, jos tulee kalustovaurioita tilanteessa, jossa ei välttämättä ole kyse ihmishengistä.
Oli mukana kuinka pitkä köysi tahansa, aina voi tulla se vielä pidemmän köyden tarve. Silloin on sieltä saaristosta ikävä lähteä ostoksille.
En ymmärrä noita tapauksia ääritilanteiksi ja vielä vähemmän ymmärrän auttamatta jättämisen. Sinäkö kylmästi ilmoittaisit apua pyytävälle, ettei kuulu sinulle ja huutaisit " soita meripelastukseen" jatkaen matkaasi?
Kerron pari avustustapausta lisää:
Olin lähtenyt Falmouthista Kielin kanavaa kohti, kun Start Pointin niemen lähistöllä 45 ft upouusi raaseri sytytti käsisoihdun avunpyynnön merkiksi. Tuuli oli hyvin heikko ja lähelle päästyäni totesin, että vuorovesivirta näytti kuljettavan avun pyytänyttä venettä matalikkoa kohti. Kippari ilmoitti ettei voinut käyttää konettaan, koska potkuri oli ilmeisesti irronnut. En kysellyt oliko veneessä kunnollista ankkurivarustusta. Hinasin sen 15 mpk päässä olleeseen Dartmouthin satamaan, joka oli kipparin toivomus. Tietysti vaihtoehto olisi ollut kieltäytyä auttamasta, koska kukaan ei ollut välittömässä hengenvaarassa. Vene oli pyytänyt rannikkovartiostolta hinausapua, mutta avun oli ilmoitettu kestävän. Purjeveneen kippari oli arvellut, että hänen veneensä ehtii ajautua kivikkoon ennen sitä. Sinäkö olisit ilmoittanut, ettet auta?
Itselleni sattui vahinko, kun pari vuotta sitten kotimatkalla päätin mennä yöksi Lisselön suojaiseen ankkuripaikkaan Ruotsin itärannikolla. Oli peilityyntä ja aurinko oli juuri laskenut. Saarta lähestyessäni ajoin matalikolle, jota ei ole kartassa. Pitkäkölinen veneeni nousi kivien päälle ja jäi hiukan kallelleen siihen. Se ei irronnut pakittamalla. Ruotsalaisvene, joka oli huomannut pikkuongelmani, poikkesi välittömästi auttamaan ja veti veneeni pois karikolta.
Näin keskinäinen auttaminen on tähän mennessä toiminut.
Tietenkin aina pitää arvioida sisältyykö auttamiseen riskejä. Kertomiini tapauksiin ei sisältynyt auttamiseen liittyvää riskiä.
Jos ihmishenki on kysymyksessä, jokaisella on tietenkin auttamisvelvollisuus.
Ihan yleisesti elämässä pätee:
Tyhmä kuvittelee, että voi varautua etukäteen kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.
Viisas tietää, ettei voi ennustaa kaikkia tilanteita etukäteen, ja varautuu yllätyksiin joustavuudella.
viisaan lisäksi myös älykäs varutuu - älykkyyden yksi määritelmä on "kyky käyttää aiempia tietoja ja kokemuksia uudessa tilanteessa".
Hyvin kriittisesti suhtaudun riskinottoon omalla veneellä eli jos ei selvästi ole ihmishengistä kysymys eikä tilanne ole sellainen, että hinaaminen olisi paras tapa niitä ihmishenkiä pelastaa, niin en ryhtyisi vaarantamaan omaa kalustoa hinauksella. Etenkään, jos toinen osapuoli ei ole niin tuttu, että uskaltaisin luottaa mahdollisten vaurioiden korvaamiseen.
Et varmaan ole ainoa kaltaisesi. Onneksi muunlaisiakin ihmisiä on, se tekee maailman paljon paremmaksi.