Vaikka pidän mielikuvituksen maailmaa luovuuden ja henkisen hyvinvoinnin toiminnan kannalta hyvänä, en vielä ole vakuuttunut Star Treek ja Srae Wars'in maailmojen luomia virtuaalitaisteluja hyvän ja pahan muodossa oikeina.
Ihmettelin jo 90 luvulla, jolloin kuvataiteessa luokiteltiin kuvailmaisu arvostelijalla Star Treek esikuvana. Nyt mainostetaan ensi-iltansa saavan Star Wars'in tulemista melko vahvasti mediassa.
Muovaavathan ne ajatusmaailman mahdollisuuksia Toolkien Taru sormusten herrasta ym. nykyvisionäärit.
Mihin suuntaan, enpä tiedä sitten jos poliittisiakin tavoitteita nämä massoja puoleensa vetävät myyntitykit ammuskelevat ihmisten avoimiin mieliin.
Nämä amerikkalaiset kybersodat ja niihin upputuvat saavat takuulla piilomainontaa nuppiinsa samalla intensiteetillä kuin tarina imee mukaansa. Valosäilä ilmestyy nyt jo tuttujen fanikasvokuvissa Fasebookissa, lävistäen profiilin, kuin "ristuksen miekka" suomalaisessa mediassa:D
No kansallinen ylpeys ehkä nostaa päätään, onhan siinä avaruudessa käytetty kieli suomalaisen tytön lanseeraama. Pitää olla musikaalinen tyttö, joka nuotin eri kielistä on onnistunut saamaan tunnistettavaksi. Kieli itsessään ei ole oikeaa puhetta. Oishan se Vietnamiksi nuotitettuna yksi tapa saada avaruuden pahikset johdatelua sinne päin maapalloa. Ensi-iltakin on Suomessa ennen muuta maailmaa, mistä lie johtuneekaan.
No, pitänee olla kuulolla herättäneekö keskustelua laajemmin.
Tässäpä päivän mietteitäni.
Ihmettelin jo 90 luvulla, jolloin kuvataiteessa luokiteltiin kuvailmaisu arvostelijalla Star Treek esikuvana. Nyt mainostetaan ensi-iltansa saavan Star Wars'in tulemista melko vahvasti mediassa.
Muovaavathan ne ajatusmaailman mahdollisuuksia Toolkien Taru sormusten herrasta ym. nykyvisionäärit.
Mihin suuntaan, enpä tiedä sitten jos poliittisiakin tavoitteita nämä massoja puoleensa vetävät myyntitykit ammuskelevat ihmisten avoimiin mieliin.
Nämä amerikkalaiset kybersodat ja niihin upputuvat saavat takuulla piilomainontaa nuppiinsa samalla intensiteetillä kuin tarina imee mukaansa. Valosäilä ilmestyy nyt jo tuttujen fanikasvokuvissa Fasebookissa, lävistäen profiilin, kuin "ristuksen miekka" suomalaisessa mediassa:D
No kansallinen ylpeys ehkä nostaa päätään, onhan siinä avaruudessa käytetty kieli suomalaisen tytön lanseeraama. Pitää olla musikaalinen tyttö, joka nuotin eri kielistä on onnistunut saamaan tunnistettavaksi. Kieli itsessään ei ole oikeaa puhetta. Oishan se Vietnamiksi nuotitettuna yksi tapa saada avaruuden pahikset johdatelua sinne päin maapalloa. Ensi-iltakin on Suomessa ennen muuta maailmaa, mistä lie johtuneekaan.
No, pitänee olla kuulolla herättäneekö keskustelua laajemmin.
Tässäpä päivän mietteitäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Outoja ovat minulle aina olleet avaruuden mielikuvitusmaailmat, silti tiedän olevani hyvinkin luova. Se kuvastuu omassa jokapäiväisessä elämässäni. En ole koskaan pitänyt tällaisista Star Trek tms. elokuvien maailmasta, en siis edes vilkaise niitä. Taru sormusten herrasta oli toki mielenkiintoinen siihen aikaan kun niitä luin, ei enää.
Tampereella olisi kyllin tarjontaa jos mihin, nyt olin iloissani, kun huomasin Mestaritontun seikkailut - satukirjan olevan Työväen teatterissa sovitettuna teatteriksi, sitä voisimme mennä katsomaan. Yksi mielikirjoistani, jonka aikoinaan olen lukenut lapsille ja lastenlapsille moneen kertaan, kiehtovampaa kuin jotkut avaruusjutut. Että tällaista näin aamutuimaan.
Pyynikin näkötornista alaslaskeutuminen kiinnostaisi myös, 26 metriä köyden varassa, saispa aikaseksi sitäkin yrittää.
Meillä kun laitettiin viikko sitten lasit parvekkeelle, aivan hurmaava sumuinen näkymä on nyt huuruisen lasin läpi tuulessa heiluvien koivunoksien kuvajainen, siinä tämän aamun taideteos.
Siinähän sitä iloa ja tuulensuojaa lumipyryiltäkin on, ihan joululahjanakin:D
Nuo avaruusseikkaiut on kuuluneet aikaamme, kun ihmiskunta on pystynyt kilpailtuaan kuka ensin,( heko heko) käväisemään kuussa, ja lähettänyt luotaimiaan äärettömille tutkimusmatkoille. No joo,
mikäpä tiedon etsimisessä sinänsä olisi vikana , reagoin vain aikanaan tuon filmimaailman ideoiden rantautumista kuvataidemaailmaan, koin sen pelkkinä kriitikkojen sanahelinänä:D
Omaan todellisuutensa pitäytyen, saa silti, tai ehkä juuri siksi, hämmästyen kokea kuin kukkien avautuvan mielen hiljaisuuteen.
Saduissa ja fantasiakirjallisuudessa on peruskysymyksenä hyvän ja pahan välinen taistelu, yliluonnolliset tapahtumat ja epätodelliset henkilöhahmot erottavat ne reaalisesta maailmasta. Satuja on sepitetty aina ja kaikissa kulttuureissa, ne ovat oleellinen osa kasvamisessakin . Vähän aikaa sitten Katleija kyseli lapsuuden tärkeitä kirjoja, ja Mestaritontun minäkin mainitsin. Sen suomalaiseen suomaisemaan, usvaneitoihin ja noita Sammaleiseen oli helppo eläytyä, leikimme noitakeitoksia sekoitellen aidossa ympäristössä. Nykynoidista olen jonkin verran tutusunut Harry Potterin maailmaan, mutta ei se juurikaan puhuttele, tietysti senkään takia, että olen aikuinen.
Nämä scifi-tyyppiset Tähtien sodat ovat minulle melko yhdentekeviä, tuntuu rasittavalta katsella sellaista tapahtumavyörytystä, tunnen itsenikin hyökkäyksen kohteeksi varsinkin filmejä katsellessani. Lukien saa sentään omaan tahtiinsa ottaa tapahtumia vastaan, pysähtyä ja pohtia. Mutta eipä ole paljon pohdiskelulle sijaakaan tässä action-tykityksessä. Kaikkea tuntuu olevan liikaa, pahiksia ja hyviksiä toisiaan vastaan taistellen , matkalla aina jonnekin, tuhoten ja valloittaen. Kieli , henkilöhahmot ja tapahtumat ovat sekavia, kuin hengästyttävä ajojahti olisi aina meneillään. Tarun Sormusten herrasta olen toki lukenut ja filmejäkin osittain katsellut, mutta en ihastunut edes sen koukeroiseen maalailevaan kieleen , vaikka omassa lajissaan taitava näyte se onkin.
Pidin Jules Vernen tarinoista, joissa hän jo kauan sitten enteili nykyisiä kulkuneuvoja ja liikkumistapoja. Kapteeni Nemo ja vedenalainen maailma tai maailman ympäri matkaaminen 80 päivässä esimerkkeinä tästä.
Onko sittenkin niin, että totuus on tarua ihmeellisempää ja vähemmän voi olla enemmän.