Yleistä kirjallisuudesta - palstalla joku kyseli neuvoja, miten saisi esikoiskirjalleen näkyvyyttä. Nimin. "suhteethoidetaanhyvin" vastasi (alla kopioitu teksti).
"Ota yhteyttä maakuntalehteen. Se ei ole kuitenkaan ilmoitus, vaan pitää kutsua kulttuuritoimituksen päällikkö lounaalle hyvään ravintolaan, jossa voi keskustella asiasta.
Jos sinulla on vene, kesämökki ym. sellaista tarjoa sitä kulttuuritoimituksen päällikön käyttöön ensikesäksi viikoksi tai kahdeksi.
Niin luodaan suhteita, jotka auttavat sinua kirjailijana paljon ja näkyvyys maakunnassa on taattu."
Meneekö se näin? Täysin paskaa kirjaa hehkutetaan sanomalehdessä? Lehden vuositilauskin muuten maksaa useita satasia!
"Ota yhteyttä maakuntalehteen. Se ei ole kuitenkaan ilmoitus, vaan pitää kutsua kulttuuritoimituksen päällikkö lounaalle hyvään ravintolaan, jossa voi keskustella asiasta.
Jos sinulla on vene, kesämökki ym. sellaista tarjoa sitä kulttuuritoimituksen päällikön käyttöön ensikesäksi viikoksi tai kahdeksi.
Niin luodaan suhteita, jotka auttavat sinua kirjailijana paljon ja näkyvyys maakunnassa on taattu."
Meneekö se näin? Täysin paskaa kirjaa hehkutetaan sanomalehdessä? Lehden vuositilauskin muuten maksaa useita satasia!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko koskaan kuullut sarkasmista?
Verkostot vaikuttavat kirjan näkyvyyteen, mutta ei verkostoja noin yksioikoisesti luoda. Toki verkostotkaan eivät ole takuu tai pakkoedellytys: harva kulttuuritoimittaja lähtee rummuttamaan tuttavansakaan kehnoa kirjaa, kun taas toisaalta hyvä esikoinen huomataan ilman verkostojakin.
Esikoinen joka tapauksessa saa aina erityiskohtelun. Esimerkiksi Hesari arvioi jokaisen vakavasti otettavan kustantamon kaikki esikoiset.
Ja loppujen lopuksi: kirjan markkinoinnin kuitenkin pääasiassa hoitaa kustantamon vastaava henkilö, ei kirjailija itse. Markkinointihenkilö lähettelee sähköposteja ja soittelee oman verkostonsa jäsenille ja kehuu kirjaa.
Suurin osa kirjailijoista joutuu hoitamaan markkinoinnin itse. on yleinen tapa että kutsutaan ravintolaan lehdistön edustaja. Kokemusta on lasten teatteriharrastuksesta. Eräs perhe kutsui aina ja lapsi näkyi lehdessä erityisen hyvin.
Tämä taitaa olla sisäänlämpiävien maakuntien tapa.
Suomen kokoisen maan kulttuuripiirit ovat pienet ja siksi varsin sisäänpäinlämpiävät.
Markkinointi ja suhdetoiminta on luonnollisesti osa jokaisen kirjailijan työtä. Eivät ostajat kirjaa löydä vaikka se olisi kuinka hyvä, ellei sitä nosteta näkyviin tavalla tai toisella. Ei Sofi Oksanenkaan huvikseen juokse minuuttiaikataululla kirjakaupasta toiseen...
Pientä rajaa näihin juttuihin. Kustantamon järjestämä, lukijoille tarkoitettu promotoiminta on ihan eri asia kuin tuo läpällä heitetty visio kulttuuritoimittajien lahjonnasta. Useimmilla lehdillä ei edes enää ole kulttuuritoimittajia, vaan juttuja kirjoittaa se joka ehtii.
Niin typerää kustantamoa ei Suomesta löydy, joka kehottaisi kirjailijaa lahjomaan toimittajaa. Sehän olisi tietysti mehevä juoru, joten mielellään tietysti voi yrittää, jos joku haluaa tulla tunnetuksi lahjontayrityksestä.
Ei ole lahjontayritys jos kirjailija ilmoittaa toimittajalle, että hänen kirjansa on ilmestynyt. Samalla ehdotetaan, että hän voi kertoa siitä tarkemmin ravintolassa hyvän ruuan äärellä. Siellä sitten tutustutaan ja kirjailija tarjoaa vaikka kesämökkiään viikoksi toimittajan käyttöön. Sen jälkeen tulee mahtava juttu sunnuntain lehteen vaikka kirja olisi kelvoton.
Ulkopuolisen mielestä se on lahjontaa ja sitä se on, mutta se mielletään maakuntien tavaksi.
Lehdeltä puuttuu moraalisäännöt.
Ota sitten mallia, jos kirjasi julkaistaan :D
Rehellisyys on hyve kirjailijallakin.
Höh hoijaa. Kaikkia murheita sitä kirjailijanaluilla näyttää olevan. Kirjoittakaa kirja, julkaiskaa se ja juottakaa kulttuuritoimittajia minkä pörssi kestää. Aivan sama mulle. Siellähän ne tekee pashasta kultaa kaiken aikaa.
Kunhan kirja on hyvä, se kyllä buukkaa itse itsensä pinnalle ja julkisuuteen (juoppohullun päiväkirja) Suomi on pieni maa, ei täällä tarvitse hirveästi häröillä julkisuutta saadakseen. Kunhan kirja on hyvä, loppu on historiaa.