Sairaanhoitajatyöharjoittelijat! Kysymyksiä.

Varmaan riippuu vähän paikasta, mutta yleensä sekä ohjaaja että opiskelija kirjoittavat arvioinnin paperille ja sitten käydään arviointikeskustelu opettajan kanssa. Joskus keskustelu voi olla ryhmässä, mutta ei siinä mitään vertaisarviointia ainakaan itsellä ole koskaan ollut vaan jokainen kertoo omista kokemuksistaan. Joissain kouluissa arviointi on numeroilla ja joissain hyväksytty/hylätty. Potilasturvallisuutta vaarantava toiminta on yleensä yksi harjoittelun hylkäyskriteereistä, mutta jokainen tilanne käsitellään yksilöllisesti.

En tiedä millainen menettely on lähihoitajilla, joten en osaa sanoa tuohon että onko samalainen vai erilainen. Meillä ainakaan ei ole ollut vertaisarviointia, eikä voisi ollakaan, koska yleensä jokainen on eri paikassa harjoittelussa. Olen ollut nyt jo neljässä eri paikassa harjoittelussa, joissakin on ollut muitakin opiskelijoita samalla osastolla, mutta harjoittelut on olleet vähän eri aikaan, eri pituisia, osalla syventäviä ja osalla perusharkkoja, ja ollaan oltu eri oppilaitoksistakin. Vertaisarviointi olisi minusta tosi hankala toteuttaa.

Opiskelija tekee itsearvioinnnin ja ohjaaja antaa ohjaajan arvioinnin, molemmat kirjallisina. Numeroa ei anneta, vaan sellaista palautteen tyylistä arviointia. Arviointikeskustelu on pidetty joskus puhellimessa kaiutin päällä ja joskus niin, että opettaja on tullut harjoittelupaikaan ja ollaan kolmistaan istuttu alas pitämään arviointikeskustelu. Kaava on ollut yleensä se, että ensin opiskelija lukee omat tavoitteet ja itsearvioinnin, sitten ohjaaja lukee ohjaajan arvioinnin ja lopuksi laitetaan nimet papereihin. Sitten harjoittelun jälkeen ollaan koululla ryhmän kanssa yhdessä reflektoitu harjoittelukokemuksia.

Hylkäämisen kriteerit, millä perusteella harjoittelun voi hylätä, on kerrottu etukäteen. Potilasturvallisuuden vaarantamista ei ole niissä suoraan sanottu, mutta esim. huolimattomuus ja välinpitämätön käyttäytyminen on. Harjoittelun keskeyttämisestä ei ole mitään sen kummempia sääntöjä, mutta kyllähän sen voi keskeyttää monestakin syystä, esim. jos ohjaajasuhde ei toimi tai jos tuntuu, että harjoittelupaikassa ei opi, jos kohdellaan huonosti tai muuten vaan tökkii. Kannattaa silloin etsiä toinen harkkapaikka, jossa homma sujuu paremmin.

Ammattikorkeakoulujen terveysalan harjoitteluissa opiskelija laatii harjoittelun alussa omat, kirjalliset tavoitteet harjoittelujaksolle. Tavoitteet toimitetaan sekä työpaikkaohjaajalle että opettajalle. Opetussuunnitelma määrittää kunkin jakson yleiset tavoitteet. Jakson puolivälissä voi olla väliarviointi. Opiskelija tekee itsearvioinnin jakson lopulla kirjallisena ja toimittaa sen sekä ohjaajalle ja opettajalle etukäteen. Loppuarviointikeskustelu käydään ohjaajan kanssa ja ohjaaja laatii jaksosta kirjallisen palautteen. Opettaja voi tulla koululta mukaan arviointikeskusteluun. Kirjallinen arviointi ja lista toteutuneista työtunneista toimitetaan kouluun vastaavalle opettajalle.

Hyvissä paikoissa harjoittelu arvioidaan opiskelijan asenteen, motivaation, osaamisen ja kehittymisen perusteella. Huonoissa paikoissa arviointi tehdään ohjaajan mielivallan mukaan, ohjaajan omilla perusteilla ja pärstäkertoimen perusteella.

Terveydenhuoltoalan harjoittelujen opiskelija-arviointi on erittäin epäoikeudenmukaista. Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa, koska kentällä on hyviä ja huonoja harjoittelupaikkoja ja hyviä ja huonoja ohjaajia. Joillakin ohjaajilla on positiivinen asenne työhönsä ja ohjaamisen. Toiset ovat elämäänsä ja työhönsä kyllästyneitä ja toimivat ohjaajina vain pakosta.

Hoitoalalla on työpaikkoja, joissa on erittäin huono työilmapiiri ja suoranaista työpaikkakiusaamista. Kiusaaminen kohdistuu usein räikeästi opiskelijoihin ja sijaisiin. Opiskelijan asennetta, motivaatiota, kehittymistä ja osaamista ei arvioida, vaan arvioidaan opiskelijan persoonaa. Jos saat ohjaajan, joka ei pidä sinusta ihmisenä, saat todennäköisesti häneltä huonon sanallisen arvioinnin. Jos saat epäasiallisen arvioinnin, ota asia esille arviointikeskustelussa ja opettajasi kanssa.

Jos koululla on reflektiopäivä, siellä käydään läpi harjoittelukokemuksia opettajan ja oman ryhmän kanssa. Yleensä opiskelija antaa jokaisen harjoittelujakson lopulla palautteen jaksosta ja saamastaan ohjauksesta sekä harjoittelupaikkaan että koululle.

Jos ohjaaja ei hoida ohjaustehtäväänsä, ota yhteyttä opettajaasi. Ohjaajan voi vaihtaa. Ymmärtääkseni harjoittelupaikan voi myös vaihtaa, jos opiskelijoita kohdellaan siellä epäasiallisesti tai kiusataan. Harjoittelun arviontikriteereistä selvää, mitä vaaditaan hyväksyttyyn harjoitteluun. Vain koulu voi hylätä harjoittelujakson ja hylkäämiseen pitää olla painavat perusteet. Harjoittelupaikan ohjaaja ei voi hylätä opiskelijan harjoittelujaksoa.

Kiitos edelleen vastauksista.
Opiskelen lähihoitajaksi ja meillä nyt niin että harjoittelusta tulee numero, jonka määräävät opettaja ja näytön (aikuiskouluksessa) vastaanottaja. Numero jää todistukseen ikiajoiksi.
Myös koen tämän erittäin epäoikeudenmukaiseksi samoista syistä kuin edellä oleva kirjoittajakin. Opetushallitus on määrännyt että numeraalinen arviointi tulee todistukseen....??

Nämä arvioinnit pitäisi muuttaa sellaisiksi, että määriteltäisiin suoraan asiat jotka pitää tulla eteen tietyn harkan aikana (esim. sh-opiskelijoilla kanylointi, labrat, nestehoito ja nestebalanssi ym.) ilman pelkoa pärstäarviointiteksteistä - siis vaikka rasti ruutuun-menetelmällä. Teoriapohjahan koulussa on onneton, sitä ei harkoissa paikata, mutta olisi edes jotain järkevää. AMK:n harjoittelutavoitteet, joita käytetään pohjana, huitelevat jossain yläpilvissä ja niistä pitää sitten sorvata itse jotain. Ohjaaja kiukuttelee kun ovat liian abstrakteja vaikka kuinka yrittää laittaa konkretiaa. Lisäksi ei ole alussa edes tietoa mitä harkassa tulee eteen. Opettaja käy arvioinissa mutta ei ikinä sano mitään. Olen nähnyt lähärien arvosteluperusteita, ihan älyttömiä, esim. on tietoinen erikoisruokavalioista jne. blaablaa ja arvostelu 1-5. Miten tuonkin arvioi? Ei moni ohjaaja pysty edes avaamaan miten he ovat sen arvioineet. Pärställähän se sitten menee.

Pärställähän se menee. Niin menee kaikki työssäkin ja koko elämässä.

Kun otan ihmistä töihin, katson arvosanoja. Hyvät arvosanat ovat plussaa, olkoot ne sitten saatu vaikka hyvällä pärställä, huonot arvosanat ovat miinusta, vaikka olisin saatu sietämättömällä pärställä. Varsinaisessa työn osaamisessa ei ehkä isoa eroa ole, mutta millainen ihminen ja millainen asenne työhön, sillä on suuri merkitys.

Aika kauheeta kyllä, jos lähärien harkasta tulee numerot. Sairaanhoitajaharkasta ei tule numeorita. Ohjaajalta tulee sanallinen arviointi ja opettaja arvioi, onko hyväksytty/hylätty. Yleensä jos ei saa heti hyväksyttyä, niin voi täydentää. Harvoin kai kukaan harkasta saa hylättyä.

Kannatan kyllä henkilökohtaisia tavoitteita. Olisi hankala, jos olisi jotkin yleiset tavoitteet kanyloinnille, labroille ym. koska nehän riippuu paikasta ja siitä, minkälaisia potilaita sattuu olemaan. Opiskelijoilla on myö erilaiset taustat, joten lähihoitajilla nuo kädentaitotemput yleensä luonnistuvat heti aluksi paremmin ja lukiotaustaisilla taas hoidon tarpeen arviointi, kirjaaminen ja ohjaaminen onnistuvat yleensä aikaisemmassa vaiheessa. Opiskelujen myötä erot tasaantuvat, ja lopulta kaikki kyllä oppivat kaiken mitä pitää.

Potilasturvallisuutta vaarantava virhe ... mitähän tarkoitatkaan?

Jos nyt vaikka jakaa väärin lääkkeitä, mutta virhe korjataan ja lääkkeet annetaan oikein potilaalle, niin kyllähän sekin periaatteessa jo vaarantaa potilasturvallisuutta, vaikka ei aiheuta vahinkoa. Olisi kuitenkin epäinhimillistä hylätä harjoittelu sen takia.

Jos unohtaa antaa lääkkeen tai antaa väärää lääkettä väärälle potilaalle ... hmm, riippuu varmaan tapauksesta. Onhan nuo vaaratilanteita ja haipro pitää tehdä, mutta voi olla ohjaajan virhekin. Mitään kovin kriittisiä juttuja ei pidä jättää opiskelijan vastuulle.

Jos valehtelee antaneensa lääkkeet potilaalle ja on jättänyt antamatta. Siis tahallaan. Siitä kyllä pitäisi jo hylätä harjoittelu. Samoin siitä pitäisi hylätä, jos on harjoittelussa päihtyneenä, vaikka mitään vaaratilannetta ei olisikaan päässyt syntymään.

"Pari kertaa ohjaajalle on tullut yllätyksenä, että se on opettaja, joka lopulta hyväksyy tavoitteet, eikä ohjaajan hyväksyntä riitä. Moni ohjaaja on luullut, että hänen pitää antaa numero. Ja juu, ihan varmasti moni ohjaaja myös luulee, että hän voi hylätä harjoittelun, ellei kyseisen työpaikan kaavan mukaiset tavoitteet täyty." Juuri näin. Työpaikan ohjaaja ei voi hylätä jaksoa, vaikka ei pidä opiskelijasta.

Numeron antaminen on epäoikeudenmukaista ja ammattikorkeakoulun harjoitteluissa ei onneksi anneta numeroa. Näkisin hyvänä mallin, jossa kouluilla on valmis, tavoitteellinen lomake. Rasti lomakkeen ruutuun, kun kyseistä asiaa on harjoiteltu (esim. verensokerin mittaus, s.c.- ja i.m.-injektio, katetrointi, kanylointi jne.).

Huono ohjaaja voi pilata koko harjoittelujakson. Siinä ei opiskelijan hyvä asenne ja motivaatio ja tavoitteet paljoa auta, jos ohjaajan suhtautuminen on mitä on. Toivottavasti huonoimpia paikkoja saadaan karsittua pois realistisen opiskelijapalautteen perusteella.

Koulu neuvoo ottamaan yhteyttä työpaikkaan vähintään 4 viikkoa ennen harjoittelujakson alkua. On käynyt niinkin, että opiskelijaohjauksesta vastaava työpaikan esimies ei ole vastannut opiskelijoiden sähköposteihin, testiviesteihin eikä puheluihin. Puhelimella saa esimiehen kiinni viime tingassa, kun harjoittelu alkaa noin 3 päivän päästä! Ja ensimmäisenä aamuna työpaikan esimies alkaa kuumeisesti järjestellä opiskelijoille ohjaajia. Ohjaajiksi nimetyillä hoitajilla on naamat ns. norsunv***lla.

On myös tilanteita, että ohjaaja on usein pois töistä. Tyyppi on usein sairauslomilla, vuosilomalla tai tekee vain yövuoroja. Opiskelija ei näe ohjaajaansa kuin muutamassa työvuorossa. Työaikaa käytetään ylipitkiin kahvitaukoihin ja ruokatunteihin, juoruiluun, istuskeluun Internetissä ja älypuhelimen vahtaamiseen (ei käytetä hoitotyöhön). Varaohjaajia ei ole nimetty, joten opiskelijaa heitetään milloin kenenkin hoitajan mukaan päiväksi. Ohjaaja ei viitsi tulla paikalle edes arviointikeskusteluun eikä vastaa puhelimeen.

Olen lähihoitaja ja opiskelen sh:ksi. Hoitoalan työkokemusta läves 7v. Kyllähän se on myös paljon kiinni opiskelijasta itsestään miten motivoitunut on harjoittelussa. Asenne ratkaisee.itselläni on myös ollut lh opiskelijoita ja olkoon aikuinen tai nuori niin kaikenlaista näkee. Että eipä se aina ohjaajasta riipu. Itselleni on sattunut hyviä ohjaajia , ja ystävällisiä sairaanhoitajia. Mutta olenkin kovin kiinostunut alastani ja oppimisesta.

Vertaisarviointi - no ei meillä ainakaan koskaan ole ollut suullista vertaisarviointia. Yleensä missä olen ollut harjoittelussa, niin ei siellä ole ollut muita sh-opiskelijoita yhtä aikaa samalla osastolla, joten olisi tosi vaikea sen takia järjestää vertaisarviointia. Kerran yksi opiskelukaveri oli samassa sairaalassa, mutta toisella osastolla ja kerran samalla osastolla oli muitakin opiskelijoita, mutta he olivat eri oppilaitoksesta.

Potilasturvallisuutta vaarantava virhe - siis ei kai nyt jokaisesta HAIPRO-ilmoituksesta hoitajatkaan saa potkuja tai varoitusta. Kyllähän töissä ja varsinkin harjoittelussa pitää voida tehdä virheitäkin, eihän siellä muuten uskalla tehdä mitään jos pitää koko ajan pelätä virhettä. Riippuu varmaan kuitenkin siitä, että mitä se virhe pitää sisällään, kuinka vakava se on ja mikä on opiskelijan osuus virheessä.

"miten saraanhoitajaharjoittelijoita arvioidaan työharjoitteluissa? Onko suullista vertaisarviointia, kuten lähihoitajaharjoittelijoilla?"

Arviointi riippuu ammattikorkeakoulusta, ohjaavasta opettajasta ja työpaikan ohjaajasta. Yleiset tavoitteet perustuvat opintosuunnitelmaan. Opiskelija laatii jakson alussa omat tavoitteensa. Ne käydään läpi ohjaavan opettajan ja työpaikkaohjaajan(ien) kanssa. Ohjaava opettaja hyväksyy tavoitteet ja antaa niistä palautetta.

Harjoittelun kuluessa voi olla väliarvionti ja jakson lopulla on arviointi. Kirjallinen lomake täytetään eli opiskelija arvioi itseään ja työpaikkaohjaaja(t) arvioivat opiskelijan asennetta ja oppista. Arviointikeskustelussa käydään yleensä suullinen keskustelu. Ohjaava opettaja voi tulla mukaan keskusteluun opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Kirjallinen palaute toimitetaan koululle allekirjoitetun työtuntilistan kanssa. Tehdyt työtunnit tarkastetaan koululla.

Jos saat HYVÄN ohjaajan(t), niin asiat ovat kunnossa! Jos saat HUONON ohjaajan(t), niin harjoittelusi on pilalla! Hyvä ohjaaja pitää opiskelijoista, motivoi, kannustaa ja edistää oppimista. Huono ja ilkeä ohjaaja vihaa opiskelijoita, vie motivaation, nöyryyttää, kiusaa ja haittaa oppimista. Huono ohjaaja antaa ilkeyttään asiattoman ja huonon arvioinnin, vaikka motivoitunut opiskelija on taatusti tehnyt parhaansa ja edistynyt jaksolla.

Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa. On hyviä ja huonoja harjoittelupaikkoja (työilmapiiri, opiskelijoihin suhtautuminen, ohjauksen laatu, työtehtävien ja oppimistilanteiden monipuolisuus jne.) sekä hyviä ja huonoja ohjaajia.

"Entä keskeytetäänkö sairaanhoitajaharjoittelijan työharjoittelu jos tulee potilasturvallisuutta vaarantava virhe?"

Opiskelija on työharjoittelussa oppimassa, ei työntekijänä. Opiskelija ei saa toimia yksin esim. lääkehoidossa, vaan lääkehoito tapahtuu aina ohjaajan ohjaamana ja valvonnassa. Opiskelijaa ei saa jättää vastaamaan yksin osastosta (esim. henkilökunnan koulutuksen, palaverin tms. ajaksi). Opiskelijaa ei saa käyttää harjoittelun aikana palkattomana työvoimana, esim. sijoittaa häntä sairauslomalla olevan työntekijän tilalle.

Jos opiskelija rikkoo vaitiolovelvollisuutta ja laiminlyö potilaan tietosuojaa, harjoittelu voidaan hylätä. Koulu (siis ohjaava opettaja) hylkää harjoittelun. Työpaikkaohjaaja ei voi hylätä harjoittelua, vaikkapa syystä, että "opiskelijan naama ei mua miellytä". Muita hylkäämisen perusteita voivat olla esim. piittaamattomuus työajoista, selvittämättömät poissaolot, jatkuva myöhästely, opiskelijan päihdeongelma tai epäasiallinen käytös potilaita tai henkilökuntaa kohtaan.

Terveysalan harjoittelujen arviointi tapahtuu pitkälti pärstäkertoimen perusteella. Ohjaaja voi olla vihamielinen opiskelijoita kohtaan ja on muodostanut negatiivisen käsityksen opiskelijasta jo ennen harjoittelua. Silloin ei ahkeruus, motivaatio ja halu oppia paljoa paina!