Mies onko nainen...

1) Pakottanut seksuaaliseen kanssakäymiseen ?
-Olen herännyt siihen että nainen, jonka kämpille päädyin baarista, ratsastaa.
-En kokenut tulleeni raiskatuksi, tosin heräsin oikeastaan laukeamaan... Ja jos siitä olisi ollut tuloksena jälkikäteen elarit, niin olisi voinut olla toinen fiilis perästä päin.
-Ei ole tuore tapaus, vaan melkein 10v sitten.

2) Uhannut puhelimessa, kirjeessä, sähköpostitse tai tekstiviestissä … ?
-Kyllä. Ei toki pariin vuoteen ole mitään uhkailuja tullut.

3) Yrittänyt seksuaalista kanssakäymistä esim. nukkuessasi... ?
- Kohta yksi. Yrittänyt ja onnistunut. Ja no... Onko se parisuhteessa, jos molemmilla on palikat kohillaan, jotain väkivaltaa? Eikö suihinotto herätys ole joku klisee melkein? Eikä raiskaus?

4) Käynyt fyysisesti kimppuun, lyönyt, potkinut… ?
- Jokusen kerran käynyt. Ei toki jokuseen vuoteen.

5) Yrittänyt pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen ?
-Kiristystä ja uhkailua olen saanut yhdeltä naiselta, että jos en sitä pane... Ei myöskään tuore tapaus.

6) Uhannut kasvokkain ?
-Kyllä. Ei toki tuoretta tapausta siitäkään kategoriasta.

7) Käyttäytynyt seksuaalisesti uhkaavasti ?
-Hmm. Jotkut naiset varmaan laskisi kourimisen tähän tai avoimen seksuaalisen kommentin, mutta minä en koe moista uhkaavana.

8) Estänyt liikkumasta, tarttunut kiinni… ?
-Jep. Toki taas ei ole sekään viimeiseltä vuodelta.

ps. Nykynen eukkoni on ihan sekopää, mutta ei sillä tavalla että nää kohat täyttys.

Asuuko teilläkin pirttihirmu? Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.

Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.

Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.

Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.

pirttihirmu?, 21.10.2005
-------------------------------------

ON ON ON !! Ja kaiken se teki vielä SALAKAVALASTI SELÄNTAKANA !
Pirullisesti kaunaa kantaen, itse se esittää pyhimys prinsessaa toisten samanlaisten kanssa !

Parisuhdeväkivaltakeskustelu ja -tutkimus ovat viime vuosikymmeninä painottuneet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Uhritutkimuksissa on tarkasteltu vain naisuhrien kokemuksia. Naisen ja miehen kokemusten samankaltaisuutta ja erilaisuutta on tutkittu vähän. Miesten väkivaltaista käyttäytymistä parisuhteessa on tutkittu lähinnä naisten kokemuksina.

Tämän fenomenologisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata naisten ja miesten kokemuksia parisuhdeväkivaltaan johtavista tekijöistä, väkivallan kohteeksi joutumisesta sekä omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella toteutuvaa, Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa kehitetään ja arvioidaan varhaisvaiheen interventioita perheväkivallan tunnistamiseksi ja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. Tutkimusaineisto koottiin 24:ltä naiselta ja 10:ltä mieheltä.

Tulosten mukaan lapsuudessa koetut emotionaaliset laiminlyönnit, kaltoinkohtelu, riittämätön vanhemmuus ja sukupuoli-identiteetin kehittymisen häiriöt altistavat parisuhdeväkivallalle. Parisuhteen solmimisen väärät motiivit ja väärät odotukset tuottavat väkivallalle altistavia pettymyksiä. Arvojen ja elämäntapojen erilaistuminen sekä heikko kommunikaatio johtavat keskinäisen kunnioituksen katoamiseen, puolisot vieraantuvat ja luopuvat suhteen hoitamisesta ja yhteyden vaalimisesta. Puolisoiden vieraantuessa suhde muuttuu valtataisteluksi. Myös ulkoiset olosuhteet kuormittavat parisuhdetta.

Parisuhdeväkivalta liittyy suhteen vuorovaikutuksen vääristymiseen ja on fyysistä väkivaltaa monimuotoisempaa. Miesten ja naisten väkivallan kokemukset ovat hyvin samankaltaisia. Olemassaolon oikeuden loukkaaminen, ihmisarvon mitätöiminen, tunteiden, tarpeiden ja toiveiden huomiotta jättäminen ja vastuiden laiminlyöminen merkitsevät väkivaltaa. Seksuaalinen uskottomuus, perheyhteydestä erottaminen ja hylkääminen koetaan väkivaltana. Sekä naiset että miehet käyttävät kontrollia ja vapauden riistoa väkivallan keinoina, jos puoliso ei täytä heidän tarpeitaan eikä toimi toivotulla tavalla. He pyrkivät nujertamaan toisen ylivoimalla. Sanallinen väkivalta, syyttely ja alistaminen ovat tavallisia parisuhteissa. Niistä parisuhteista, joissa käytetään väkivaltaa, puuttuu kuulluksi tulemisen ja toisen huomioon ottamisen kokemus. Erityisesti eron jälkeiseen vanhemmuuteen liittyvissä ristiriidoissa ja uusperheissä lapset joutuvat väkivallan välikappaleiksi.

Naisten ja miesten väkivallan kokemuksissa on myös eroja. Miehet pyrkivät naiseuden häpäisemiseen tai kahlitsevat naisen riippuvuussuhteeseen sekä uhkailevat ja rankaisevat naista. Naiset käyttävät ylivoiman saavuttamisen keinoina kaupankäyntiä, kiristämistä tai liittoutuvat tukijoukkojensa kanssa. Miehet käyttävät herkemmin fyysisiä voimakeinoja, naiset esineellistä väkivaltaa. Miehet eivät luota ammattiauttajiin: he pitävät auttamisjärjestelmää naismyönteisenä ja miesvihamielisenä.

Sekä miesten että naisten on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omaa väkivaltaisuuttaan. Molemmat ovat taipuvaisia kertomaan väkivallan kohteeksi joutumisesta mieluummin kuin omasta väkivallastaan. Sekasortoon ajautuneessa suhteessa naisilla ja miehillä on itsen ja puolison vahingoittamiseen ja tuhoamiseen liittyviä ajatuksia. Avun hakemiseen liittyy ulkoisia ja sisäisiä esteitä.

Parisuhteen osapuolet tarvitsevat tietoa parisuhteen dynamiikasta, suhteen hoitamisesta ja väkivaltaa synnyttävistä tekijöistä. Parisuhde- ja avioliittotyön yhtenä tavoitteena tulisi olla parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy varhaisessa vaiheessa miehen ja naisen itsetuntemus-, vuorovaikutus- ja ristiriitojen ratkaisutaitoja kehittämällä. Väkivaltatyössä voisi avautua uusia näkökulmia, jos väkivaltaa tarkasteltaisiin sukupuolesta riippumattomana moraalisena, henkilökohtaisena ja ihmissuhteen ongelmana. Ammatillisen auttamistyön tulisi perustua molempien sukupuolten kuulemiseen.
---------------------------------------------------------------------