Tositarina maailmalta

"Noin 50 metriä rannasta kuvaan epätavallista näkyä merellä. Tajutessani sen koon, juoksen minkä kerkeän kameran samalla pyöriessä.

Ensimmäisen aallon iskiessä osa kauempana rannasta olevista ihmisistä naureskelevat koska eivät heti tajunneet mitä tuleman pitää. Hetken päästä aalto työntyy syvemmälle murskaten taloja. Osa ihmisistä juoksee paniikissa karkuun, osa kiipeää puihin tai talojen ylemmille kerroksille.
Itse takerrun pienen nyppylän päällä olevaan puuhun kameran kanssani joka vielä pyöri.

Vesi alkaa vetäytymään vieden joitakin ihmisiä mukanaan. Muutamat ihmiset luulevat jo pahimman olevan ohi, mutta meri vetäytyy vain tehdäkseen uuden - entistä isomman - aallon.
Juoksen lähellä olevaan hotelliin, jonka alakerroksen ravintolassa on kamala sekamelska.
Ikkunasta näkyy kuinka meren pohja tulee näkyviin koralleineen, kun uusi iso aalto valmistautuu voimannäyttöön...
Toinen aalto tulee rymisten tuoden romua mukanaan, ikkunoista sisään paiskautuu tuoleja, lautaa ja kaikkea mitä vain kuvitella saattaa. Vesi nousee nopeasti ja iskee minut päin seinää. Kamerani tipahtaa kädestä ja tajutessani tilanteen todellisen vakavuuden, ensimmäinen ajatus on vain selvitä hengissä.
Löydän rappuset joista pääsen hotellin katolle. Osa ihmisistä kamppailee epätoivoisesti aaltoja vastaan. Vesi on jälleen vetäytymässä vieden monia ihmisiä mukanaan, osa kuolleita, osa pahoin loukkaantuneita.

.......

Muutaman päivän jälkeen näky on lohduton. Satojen ruumiiden haju alkaa tuntua. Ruumita lojuu siellä täällä, lapsia, naisia, miehiä... Osa ruumiista on niin murskautunut ettei heitä tunnistaisi heidän oma äitikään.
Muutamat ihmiset pyörivät jäljelle jääneissä taloissa tai ruumiiden ympärillä, heitä voisi kutsua nimellä ruumiinryöstäjät".