Synkretismillä tarkoitetaan kahden uskonnon sulautumista toisiinsa tai niiden tunnusmerkkien nivoutumista toisiinsa.
Itse sain jonkinlaisen synkretistisen elämyksen jokin aika sitten, ja kirjoitin sieltä tuonne "Mitä kuoleman jälkeen" -palstalle:
Mitä tapahtuu, jos sekä kristinusko että buddhalaisuus ovat olennaisilta osiltaan tosia?
Suora seuraus siitä on, että tämä maailma, jossa nyt elämme, on helvetti.
Kun lueskelin kuolemanrajakokemuksista, tämä olettamus tuli pelottavalla tavalla todelliseksi: kuolemanjälkeiset kokemukset ovat pitkälti juuri sellaisia kuin molemmissa uskonnoissa annetaan ymmärtää. Kuolemanrajakokemuksissa myös kuvataan kuolemanjälkeistä tilaa pitkälti samankaltaisena kuin keskiajan katoliset mystikot jumalayhteyttä, unio mysticaa: "ollaan samanaikaisesti sekä osa Jumalaa ja valtavaa suurta kokonaisuutta, että myös samanaikaisesti säilytetään oma yksilöllisyys täysin". Onko tämä myös se tila, mitä mahayana kuvaa?
Hindulaisuuden moksha tarkoittaa puolestaan sulautumista atmaniin, maailmansieluun. Olen tähän mennessä miettinyt, että merkitseekö se vähän samankaltaista kollektiivia kuin Star Trekin borgit (We are the Locutus of Borg. You will be assimilated. Resistance is futile.) Kuolemanrajakokemusten mukaan yksilöllisyys kuitenkin säilyy.
Ilmeisesti kuolemanrajakokemusten mukaan mahayana olisi "oikeampi" suuntaus kuin theravada: nirvana ei merkitsisikään totaalista sammumista, vaan unio mystican tai mokshan kaltaista yhtymistä jumaluuteen. Onko kenelläkään näkemystä?
Luonnontieteissä kokemus käy aina hypoteesien yli ja yksi gramma kokemusta vastaa tonnia teoriaa. Nyt se iso kysymys on: ovatko kuolemanrajakokemukset riittävän luotettavia, jotta niiden pohjalta voitaisiin laatia kokemuspohjainen ohjenuora sen osalta, mikä tuolla viimeisen rajan tuolla puolen on odotettavissa?
Ja onko totuus synkretistinen - jotain sellaista, kuin itse ounastelin ja jotain sellaista, mikä on yhteistä sekä kristinuskolle että buddhalaisuudelle?
Itse sain jonkinlaisen synkretistisen elämyksen jokin aika sitten, ja kirjoitin sieltä tuonne "Mitä kuoleman jälkeen" -palstalle:
Mitä tapahtuu, jos sekä kristinusko että buddhalaisuus ovat olennaisilta osiltaan tosia?
Suora seuraus siitä on, että tämä maailma, jossa nyt elämme, on helvetti.
Kun lueskelin kuolemanrajakokemuksista, tämä olettamus tuli pelottavalla tavalla todelliseksi: kuolemanjälkeiset kokemukset ovat pitkälti juuri sellaisia kuin molemmissa uskonnoissa annetaan ymmärtää. Kuolemanrajakokemuksissa myös kuvataan kuolemanjälkeistä tilaa pitkälti samankaltaisena kuin keskiajan katoliset mystikot jumalayhteyttä, unio mysticaa: "ollaan samanaikaisesti sekä osa Jumalaa ja valtavaa suurta kokonaisuutta, että myös samanaikaisesti säilytetään oma yksilöllisyys täysin". Onko tämä myös se tila, mitä mahayana kuvaa?
Hindulaisuuden moksha tarkoittaa puolestaan sulautumista atmaniin, maailmansieluun. Olen tähän mennessä miettinyt, että merkitseekö se vähän samankaltaista kollektiivia kuin Star Trekin borgit (We are the Locutus of Borg. You will be assimilated. Resistance is futile.) Kuolemanrajakokemusten mukaan yksilöllisyys kuitenkin säilyy.
Ilmeisesti kuolemanrajakokemusten mukaan mahayana olisi "oikeampi" suuntaus kuin theravada: nirvana ei merkitsisikään totaalista sammumista, vaan unio mystican tai mokshan kaltaista yhtymistä jumaluuteen. Onko kenelläkään näkemystä?
Luonnontieteissä kokemus käy aina hypoteesien yli ja yksi gramma kokemusta vastaa tonnia teoriaa. Nyt se iso kysymys on: ovatko kuolemanrajakokemukset riittävän luotettavia, jotta niiden pohjalta voitaisiin laatia kokemuspohjainen ohjenuora sen osalta, mikä tuolla viimeisen rajan tuolla puolen on odotettavissa?
Ja onko totuus synkretistinen - jotain sellaista, kuin itse ounastelin ja jotain sellaista, mikä on yhteistä sekä kristinuskolle että buddhalaisuudelle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ilmeisesti kuolemanrajakokemusten mukaan mahayana olisi "oikeampi" suuntaus kuin theravada: nirvana ei merkitsisikään totaalista sammumista"
Theravadan nirvanalla ei ole koskaan tarkoitettu totaalista sammumista, vaan kleshojen, mielenmyrkkyjen ja haitallisten tunteiden lakkaamista. Ei tajunnan pimenemistä.
Olen ymmärtänyt theravadan nirvanalla tarkoitettavan oman minän häviämistä ja sulautumista kollektiiviin (vrt. borgit). Voin olla väärässä. Tietyllä tavalla mahayanan näkemys (tai ainakin se kuva, mikä minulla on siitä) kuitenkin tuntuu loogisemmalta ja olisi enemmän linjassa kuolemanrajakokemusten kanssa.
Lännessä mestari Eckhart sekä pyhä Hildegard van Bingen ovat kuvanneet jumalayhteyttä melko samankaltaisin sävyin kuin millaiseksi olen ymmärtänyt nirvanan. Minulla on kaksi ystävää, joilla on ollut kuolemanrajakokemuksen kaltainen tila: toinen ystäväni kohtasi siinä Rajattoman Rakkauden ja toinen puolestaan Äärettömän Viisauden. Lienee tarpeetonta mainita, että kumpikaan ei enää pelkää kuolemaa :)
Olet pohtinut todella mielenkiintoisia asioita, joita minäkin olen pohtinut liki vuosikymmenen.
Olen myös tullut siihen tulokseen, että meidän Telluksemme on eräänlainen helvetti.
Nähtävästi kristinuskon Jeesuskin oli sitä mieltä, koska hän torjui saatanan tarjouksen.
Kristinuskon Jeesuksellehan saatana tarjosi kaikkea mitä maan piiri sisältää, jos Jeesus kumartaisi häntä. Jeesus kieltäytyi maapallon herruudesta.
Erään budhalaisuuden esoteerisen koulukunnan mukaan, tätä planeettaa nimitetään Mjalbaksi- helvetiksi- ja helveteistä suurimmaksi.
Myös budhalaisuuden perustaja kieläytyi kuninkuudestaan, joka olisi tullut hänen osakseen kuninkaan poikana.
Mielestäni Nirvana vastaa samaa kuin kristittyjen taivas.
Kumpikin näistä suurista opettajista opetti kuinka tähän tilaan voi päästä.
Buhdalaisuushan esittää, että on olemassa aineellisia ja henkisiä planeettoja, eli aineellisia ja henkisiä tasoja.
Mainitseehan kristinuskon Paavalikin, että hänet temmattiin seitsemänteen taivaaseen.
Tuomaan evankeliumissa (Jeesuksen salaiset sanat) mainitaan, että taivasten valtakunta on sisäpuolellanne ja ulkopuolellanne.
Tätä tukee myös Luukkaan evankeliumi 17:20-21, kun fariseukset kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta on tulossa, niin Jeesus vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla...Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.
Olen tullut siihen tulokseen, että myös helvetti on sisäisesti meissä.
Onhan meillä joka hetki vapaus reagoida meitä kohtaaviin negatiivisiin tilanteisiin joko hyvällä tai pahalla. Antaa takaisin samalla mitalla, tai olla pitkämielisiä, kärsivällisiä jne.
Minusta niin Budhan kuin Jeesuksenkin opetuksen sisältö on se, kuinka voimme vapauttaa oman mielemme tuntemaan myötätuntoa kärsivää ihmiskuntaa kohtaan, kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Vasta kun heidän opettamansa sana muuttuu meissä lihaksi, pystymme toimimaan oikeaan aikaan, oikealla tavalla arkipäivämme tilanteissa kärsimyksen poistamiseksi.
Itämaisessa filosofiassa sanotaan, että ei sääli (myötätunto) ole ominaisuus, se on abstraktinen, persoonaton laki, jonka luonto on ehdoton sopusointu, ja joka häiriintyy epäsoinnusta, kärsimyksestä ja ns. synnistä = syyn ja seurauksen laki (Karma).
Kun todellinen rakkaus astuu sydämeemme, helvetistä tulee taivas jo täällä maan päällä.
Todellinen rakkaus synnyttää ykseyden mielessämme. Jumala, joka on ykseys, on ollut aina ja kun tietoisuutemme yhtyy häneen koemme ykseyden. Pisara meressä ja meri pisarassa.
Tästäpä olisi pitkä juttu olisi kirjoitettavana. Kopioin väitöskirjasta "Pyhän Teresan hurmio" Juha Saitajoki seuraavan pätkän:
' lainaus alkaa
Hurmio, ekstaasi tulee kreikan kielen sanasta ekstasis, joka tarkoittaa seisoa ulkopuolella tai siirtää itsensä tuonpuoleiseen.
Sana tarkoittaa “sijoitettu ulkopuolelle, siirretty paikaltaan”. “Ekstaattinen ei ole enää kohdassaan, vaan se on kohdaton, kohtuuton.”
Yleisen käsityksen mukaan ekstaasi-termi tarkoittaa mystiikan perimmäistä päämäärää, joka on Jumalan sisäisen näyn kokemus, suhde tai ykseys jumalalliseen. Päämäärän saavuttamiseksi on ollut useita keinoja. Yksi yleisimmistä on neljän vaiheen tie; puhdistuminen ruumiin haluista, mielen puhdistaminen tahdosta, mielen valaisu ja yhtyminen jumalallisuuteen.
....
Toisaalta perinteisesti ekstaasi tarkoittaa katolisessa mystiikanteologiassa hengellistä kihlausta, joka on alku täydelliselle yhtymiselle Jumalaan, siis hengelliseen avioliittoon.
'(lainaus päättyy)
Kun en ole kokenut sen enempää tällaista ekstaasia kuin buddhalaista nirvanaa, tulkintani perustuu vain luettujen tekstien vajaaseen ymmärrykseen.
Jos taivaalla tarkoitat ekstaattista yhtymistä jumalaan, jo tässä elämässä, on se lähellä nirvanaa. Mutta muistutan että vain osin, buddhalainen nirvana ei sisällä mitään ulkopuolista, kaiken ulkopuolella olevaa jolla on riippumaton, itsenäinen, pysyvä olemassaolo ja varsinkaan joka on kaikkivaltias, toimiva entiteetti.
Tuossa lainauksessa kuvatun tilan kokee elävä ihminen niinkuin nirvanankin, kristinuskossa käsittääkseni taivas helvetin vastakohtana on varattu vain eräille kuolleille sieluille.
Viime kädessä taivaaseen pääsy on armolahja, Jumalan päätös. Tämäkin eroaa täysin buddhalaisesta ajattelusta.
On muistettava että buddhalainen ei _tulkitse_ kokemaansa ekstaattista, mystistä tilaa yhteydeksi jumalaan koska sellaista jumalaa ei ole - vaikka tilassa koettaisiin yhteys kaikkeuteen, itsen ja muun eron katoaminen.
Väitän siis tässä ohessa että kaikki kokeminen -nirvana mukaanlukien -tapahtuu tajunnassa, jolloin se on aina tulkintaa. Tämä on vaikea kohta, koska yleisesti sanotaan että nirvanassa ei ole kokijaa, ei koettavaa. Eräs selitys olisi, että tulkinta tapahtuu nirvanakokemuksen jälkeen päivätajunnassa, sen kokemuskertymän puitteissa jota mielesi sisältää.
Toinen selitystapa on, että buddhalainen ei tulkitse, asia on niinkuin se on, mutta kristitty mystikko ei koe nirvanaa ja tulkitsee.
Taivas on (väli)tila, jonka tulkintaan en ole kummemmin panostanut. Kristinusko ei ole sellainen ristiriidaton ja maailmankuvaksi kelpaava järjestelmä että sen tutkiminen rikastaisi ainakaan minun maailmaani.
Tie väärinkäsitysten helvettiin on kivetty rinnastuksilla.
Tuo, mitä kuvaat, tunnetaan katolisessa mystiikassa jumalayhteytenä, unio mysticana: olla yhtä Jumalassa ja koko maailman kanssa sekä olla samanaikaisesti itsensä. Kreikan "ekstasis" tulee sanoista "ex-", poissa ja "stasis", paikallaanolo: ekstaasissa oleva siis ei ole maailmallisessa tilassa.
Taivas katsotaan tilaksi, jossa tämä olotila (unio mystica, ekstasis) on pysyvä. Jumalayhteys saavutetaan tässä elämässä, taivas sen jälkeen.
Tiettävästi theravadan ja mahayanan käsitys nirvanasta eroaa, ja mahayana oman käsitykseni mukaan on lähempänä kristinuskon käsitystä kuin theravadan käsitys.
Pohjaan oman mielikuvani asioista siihen, mitä olen kuolemanrajakokemuksista lukenut ja ymmärtänyt, ja mieltänyt. En sano, että kumpikaan olisi oikea (ja toinen väärä), vaan, että molemmat voivat omalta osaltaan olla oikeat.
Niin Veedantan, budhalaisuusden kuin kristinuskonkin esoteerisen puolen opetusta ei voi verrata ekstaasiin.
Budhalaisuudessa puhutaan Dhaaraanasta, eli mielen kiinteästä ja täydellisestä, sisäisestä keskittymisestä sisäiseen aiheeseen ja mielen erottamisesta kaikesta ulkonaiseen maailmaan eli aistinten maailmaan kuuluvasta.
Puhutaan persoonallisesta minästä, joka on kaikkien ajatustesi, tunteittesi ja tietosi kokonaisuus.
On olemassa lukemattomia eri menetelmiä persoonallisen minän "hävittämiseksi".
Eli on kysymyksessä persoonallisen minän poistamisesta ja tämän minän poistamisessa tulee kulkea "seitsemän portin" läpi, jota verrataan syvään uneen. Eli on mentävä syvän unen tuolle puolen löytääkseen itsensä.
Tällöin persoonallinen tietoisuus katoaa, mutta peruslähde jää olemaan, eli siinä oleva todellisuus. Se jää olemaan vapautettuna tietoisuutena, jota on mahdotonta kuvata muutoin kuin vertauksin.
Tämä vapautettu tietoisuus tuntee aineen ja hengen perimmäisen luonteen, eli todellisen
viisauden.
Viisaaksi kutsutaan sellaista jonka sydän ei ole ahdistunut onnettomuuksien keskellä. Hänestä kaikke ne, jotka etsivät vain nautintoa ovat eronneet. Hän on vapaa kiintymyksestä, pelosta ja vihasta eli sanotaan, että hänen mielensä on horjumaton.
Hän saavuttaa rauhan ja hän jakaa rauhaa muille.
Kysymyksessä on vapaan mielen kaikkiallinen
valpas toiminta, joka johtaa oikeudenmukaisiin tekoihin.
Nirvanasta on tälläkin palstalla keskusteltu ja todettu, että termien sisällöt eroavat. Äkkipäätä muistinvaraisesti aiheeseen liittyviä käsitteitä löytyy: moksha, satori, nirvana, parinirvana.
Erona kaikilla näillä tiloilla on ettei niissä ole Jumalaa mukana.
Tämä sanottuna siltä pohjalta mitä olen asiasta lukenut.
Sanot:
"Taivas katsotaan tilaksi, jossa tämä olotila (unio mystica, ekstasis) on pysyvä. Jumalayhteys saavutetaan tässä elämässä, taivas sen jälkeen."
Näin minäkin tulkitsen ja koetin ehkä sekavasti sanoa, taivas on kuolleiden sielujen "paikka".
Siksikään kristittyjen taivas ei ole buddhalaisten nirvana.
Kristittyjen taivas on jonkinlainen välitila, joka tarjoaa viihdytykseksi väliaikaista iloa. Taivaaseen päässyt on samalla saanut pääsylipun uudelleensyntymään. Tämä uudelleensyntymä eroaa buddhalaisuuden jälleensyntymästä, jossa ei välttämättä synny kerralla koko sama "yksilö" joka kuoli.
Teologit keskustelevat paljon siitä, onko taivaaseen "pääsy" armolahja vai omien toimien tulos. Tältäkin osin siis taivas eroaa nirvanasta.
Sikäli kuin nyt yhtään ymmärrän, taivasta vastaavaa elementtiä ei buddhalaisuudessa ole.
Sanot:
"Tiettävästi theravadan ja mahayanan käsitys nirvanasta eroaa, ja mahayana oman käsitykseni mukaan on lähempänä kristinuskon käsitystä kuin theravadan käsitys. "
Nyt en ymmärrä, mitä kristinuskon käsitystä mahayanan nirvana-käsitys on lähempänä kuin theravadan nirvana? Evankelisluterilainen teologia varsin vähän käsittelee mystiikkaa, pääasia taitaa olla vanhurskaus ja jumalanpelko.
Uskontojen sekoittumista usein halveksitaan, mutta
miksi sitten on niin paljon maailmanuskontoja,
pienemmistä puhumattakaan? Jumalahan on voinut luoda sielumme esim. suoraan taivaaseen, josta sitten "buddhalaisittain" teemme elämän pituisia trippejä tänne kärsimyksen maailmaan jne. jne.
Itse ainakin nappailen parhaat palat juutalaisuudesta (maanpäälliseen elämään keskittyminen sekä juutalaisen uskonnonfilosofin Jeesuksen opetukset), islamista (jos Jumala suo-asenne elämään), buddhalaisuudesta (miten sammuttaa osa kärsimyksestä) ja Taolaisesta filosofiasta, eli miten "hyvä ja paha" edellyttävät toisiaan. jne. jne.