tai motto, joka kuvaa toimintatapaamme, eikö...........
"Sinnikkyys palkitaan aina"
En edes muista milloin siitä tuli omani, mutta totta se on , eli ei ihan vähällä periksi voi antaa - on hyvin palkitsevaa useimmiten. Suomalaisten ominaispiirre lienee olosuhteista johtuen kehittynyt.
"Sinnikkyys palkitaan aina"
En edes muista milloin siitä tuli omani, mutta totta se on , eli ei ihan vähällä periksi voi antaa - on hyvin palkitsevaa useimmiten. Suomalaisten ominaispiirre lienee olosuhteista johtuen kehittynyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jep. mun ohjenuorani on profiilissani.
Ei kauheen syvällistä, mutta toimii minulle.
"Embrace your uniqueness. Time is much too short to be living someone else's life."
"Syleile ainutlaatuisuuttasi. Elämä on aivan liian lyhyt jonkun toisen ihmisen elämän elämiseen"
Lieneekö millekään muulle kansalle tuputettu niin paljon ohjenuoria, kun sota-ajan jälkeiselle Suomen köyhälle kansalle. että ne jaksoivat puurtaa paremaa tulevaisuutta kohti, vaikka eivät itse siitä pystyisi juurikaan nauttimaan.
Meille tämän sukupolven perillisillä on näitä vanhempiemme ohjenuorien rippeitä enimmäkseen haittaamassa elämää.
Varmaa tuo Sinun ohjenoura sopii Sinulle hyvi, kun on todennäköisesti realistiset tavoitteet.
Kun jälkikäteen lämäänsä katsoo, niin ohjenuorana olisi voinut olla.
Kannattaa joskus mennä siitä yli, missä aita on matalin.. Elämä ei ole kilpailua, riittää, kun elää, ja parempi on, kun sen elämän jälkeen ei kukaan muista.
On niitä ollut ohjenuoria ollu minullakin, jotka sopivat tähän aikaan, mutta ne on niin materialistisia, etten niillä viitsi pilata herkkää joulunalustunnelmaa.
Totta on varmaan sekin, että sitoutua johonkin yhteen teesiin ei ole järkevää, mutta se on jossain mielen syövereissä kun tiukka paikka tulee ja voi jäädä juuri toiminnan näkökulmasta malliksi jälkipolville. Enhän minä ole edes kertonut lapsilleni mottoani, kunhan hyvällä muistaisivat, ..............
Saattaa olla, että sinnikkyys merkitsee naiselle eri asioita kun miehille.
Minulle se merkitsee hikeä ja raatamista, eikä lopputulemana vaan ajatus, "oliko se tuo nyt sen arvoista". Ja näin on käynyt monet kerrat.
Minua vaan nämä vanhat, ylevät sanonnat nostaa näppylöille, samoin, kun joku alkaa julistamaan periaatteitaan.
Periaate on sellainen, että ihminen voi sen varjolla hölmöillä puhtaalla omallatunnolla.
Kun ei oo sukuvaakunaa niin ei sellasia hienoja tunnuksiakaan jota vois kiveen ja kilpeen nakutella.
Kun alkaa muistelemaan niin varmaan joskus sanonutkin et olen koittanu elää niin ettei ehtoolla peiliin kattoes ole tarvinnu ittiään ja tekojaan hävetä.
Useitakin ohjenuoria matkanvarrella on hihaan tarttunut.
Yksi on se, että menneisyyden murehtiminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen pitää laittaa sellaisiin mittasuhteisiin, etteivät hallitse tämän päivän elämää.
Toinen on sellainen, että ei semmoista ongelmaa olekkaan, ettei jossain sen ratkaisu ole löydettävissä.
Aikapaljon kliseitä kaikki, mut onhan niissä perää koska sukupolvelta toiselle siirtyy, useimmat. Tyytymättömyyteen jostain tilanteesta jota en pysty muuttamaan, lohdutan itseäni "niin on hyvä kun on, huonomminkin voisi olla"
Ai oma ohjenuora? No nyt vaikka tämä:
Antaa mennä kun on alamäki taaaaas...
Oma mottoni on. Niin huonoa asiaa ei ole ,etteikö siitä löydy etsimällä hyvääkin.
Viimeisin suurin oli. Työtapaturman ansiosta pääsin 55 eläkkeelle. Onneksi jäi myös liikuntakyky tallelle.
NO, mitä alotuksen tekijä sai sinnikkään yrittämisen jälkeen,
Asioilla on tapana järjestyä.
Tuohon yhdyn minäkin.
Parempi jatkuva ylämäki, kuin persiillään alamäkeen koko ajan.
Paistaa se päivä vielä risukasaankin. opetti äiti.
Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas.