En osaa päättää auttakaa!

Hortoilet sellaisilla alueilla, että sinun täytyy olla ehdottoman "kova luu", jos aiot millä tahansa noista alueista leipäsi ansaita.

Voihan tietysti olla, että olet yksi harvoista monilahjakkuuksista, joka sukupolveesi on syntynyt, mutta luvalla sanoen todennäköisyys tuollaiseen on kylläkin melkoisen pieni.

Voi, voi! Teollinen muotoilu, kuvataide, teatteri ja musiikki, näillä rakennat erittäin häilyvälle ja epävarmalle pohjalle, ellet ole huomattavan lahjakas, mitä kyllä epäilen. Jos olisit, tietäisit sen varmasti mutta nöyrästi etkä hortoilisi eri vaihtoehtojen välillä.

Ammattikorkeassa ei ole kovin kaksista kielten opetusta eikä vaihtoehtoja. Vähän enkkua ja ruotsia. Kunnollinen kielten opetus on yliopistoissa ja vaihtoehtoja riittää. Voit valmistua kielten opettajaksi, kääntäjäksi tai tutkijaksi.

Kaikista esittämistäsi aloista järkevin on ehkä psykologia. Mutta psykologiaa opiskelemaan pääsy edellyttää lujaa tahtoa ja paljon panostusta pääsykokeisiin, sillä hakijoita on valtavasti ja opiskelupaikkoja vähän.

Kiitos neuvoista

Olen tosiaan miettinyt noita vaihtoehtoja aika paljon ja joku niistä pitäisi valita, on totta, että hyvin harva noilla aloilla tosiaan menestyy - pitää olla realisti, mutta olen valmis tekemään ihan vitusti töitä sen eteen, että se kannattaisi. Minulla ei ole ollut elämässä kovinkaan paljoa ollut varaa mistä valita ja onkin hyvin paljon oman päättäväisyyden, kovan työn ja itsepäisyydenkin ansiota, että olen edes saanut lukiota kunnialla(suurimmanosan kirjoista maksoin itse) ja hyvin numeroin käytyä - meidän suku on nimittäin monessa sukupolvessa sitä perusköyhää/huono-osaista porukkaa ja koulupudokkaita - niin lukiosta kuin peruskoulusta on ollut paljon - esim. omat vanhempani, jotka vasta vastikään jo viidenkympin rajapyykin ylitettyä opiskelivat kunnon ammatin ja saivat kunnon töitä. Lapsuus kului köyhyydessä - usein vain vanhempien saamien tukien varassa, joka ei ollut kuin parhaimmillaan muutama satanen - niistä piti maksaa ruoat, bensat, laskut, lainat ja omakotitalon ylläpitokustannukset jne. Synnyin vuonna -95 ja se oli just 90-luvun laman jälkimaininkeja - isäni oli ollut ennen lamaa ns. kunnon hyväpalkkaisessa hommassa(taisi olla tehdasduunia) ja mun sisarukset - syntyneet - 92 ja -89 harrastivat esim. jääkiekkoa ja pesistä sekä hiihtoa - jotka olivat kalliita harrastuksia. Lama tuli ja isä sairastui ja joutui sairaslomalle, äiti työttömäksi pätkähommista, sisarusten piti lopettaa harrastuksensa ja tiukan rahatilanteen takia ei tullut kuulonkaan, että minun harrastuksiani olisi voitu maksaa - olisin esim. halunnut harrastaa tanssia - liian kallis joten usein matkin tanssiliikkeitä musavideoista - äitikin usein oli pahoillaan siitä ettei ollut varaa, innostuin ala-asteella nokkahuilun soitosta pakollisen kurssien takia - liian kallis, vanhempani olivat muutenkin aika kielteisiä mm. musiikkiharrastusta kohtaan, koska se oli ns. melua - en edes saanut harjoitella pakolliselle kurssilekaan kotona, vaan onneksi onnistuin aina viime hetkillä handlaamaan sormitekniikan ja suoritin kunnialla kaikki kotitehtävät, musiikinnumero oli 8 ja 9:iä - myös ylä-asteella sekä lukiossa. Siispä hankin ilmaisen fl-studion demon ja aloin vain tekemään musiikkia, jota olen tehnyt varmaan 13-vuotiaasta. Samalla innostuin runojen teosta ja laulujen sanoituksien teosta. Minun lukionaikainen kaverini - joka on ollut onnekas ja voinut harrastaa soittoa lapsesta asti on usein ihmetellyt miten hyviä sanoituksia ja musiikkia olen tehnyt. Äidinkielen tunneilla, kun meidän piti kirjoittaa novelleja, niistä tuli aina monta sivua liian pitkiä, mikä verotti numeroa - mutta sisällöltään erinomaisia. Ainoa huokea harrastus - mihin ei tarvinnut satsata rahallisesti niin paljoa oli kuvataide, niinpä lapsuuden vietin piirtäen ja maalaten, kuvisnumerotkin olivat aina 9 tai kymppi koko peruskoulun ja lukion. Ainoa ongelmani on ollut se, ettei ole ollut resursseja kehittää näitä taitoja (joissain alueilla hyvinkin vajavainen) esim. moni vähän varakkaampi lapsi pystyi osallistumaan kaikenlaisiin kilpailuihin ja hankkimaan jopa yksityisen opettajan jne., paljon olen itsekin oppinut, vietin paljon aikaa yksikseni kiusaamisen takia ja taide auttoi jaksamaan - en varmaan olisi näin hyvässä jamassa kun nyt olen ilman taiteentekoa.

Vanhempani ovat sanoneet, että saan hankkia minkä ammatin tahansa, jonka haluan oli se kuvataiteilija tai psykologi kunhan vain pidän työstäni ja saan siitä edes jonkinlaisen elannon. Moni sukulainen on sanonut, että mun kannattaa vaan rohkeasti seurata mun unelmia, oli se mitä vaan, kun olen vielä nuori niin ei tarvitse vanhana katua. Heillä ei suurista unelmista huolimatta ollut paljoa vaihtoehtoja omassa nuoruudessaan - unelmia pidettiin hömpötyksenä. Peruskoulussa moni opettajakin toitotti sitä, että kannattaa tehdä jotain jota kohtaan tuntee intohimoa. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta ajan kanssa ja kovaa työtä tehden mikä vain on mahdollista.

Entäs osaakos joku neuvoa näissä ulkomailla opiskelemisjutuissa esim. onko mitenkään realistista yrittää opiskella koko tutkintoa ulkomailla? Tosin en ole itse ikinä käynyt ulkomailla - Helsinki varmaan kaukaisin paikka kotipaikkakunnaltani katsottuna jossa olen käynyt kahdesti, mutta englantini on erinomainen ja osaan myös kommunikoida hyvin ruotsiksi. Osaan myös vähän venäjää ja ranskaa. Olen ajatellut semmoisia maita kuin Ruotsi (tai Norja), Iso-Britannia, Australia, Pohjois-Amerikka tai Kanada. Vai olenko tässä jo haukkaamassa liian ison palan? Mitä mieltä ootte?

Kirjoitat nyt parilla sanalla pahvilapulle mitä haluat elämältäsi. Teet vaikka kolme käyntikortin kokoista kopiota.Tsekkaat sitten vaikka kerran päivässä miten olet tavoitteesi suhteen edennyt. Muutoin olet kuin tuuliviiri rauhaton ilman päämäärää ja konkreettista tavoitetta.

Sinun ei nyt ensimmäisenä kannata pohtia opiskelua ulkomailla. Siihen eivät taloudelliset voimavarasi riitä.

Mene ammattikouluun. Sieltä valmistut nopeasti vaikka tarjoilijaksi tai kokiksi tai lähihoitajaksi. Pääset leivän syrjään kiinni. Sitten voit harrastukseksi taiteilla, näytellä ja musisoida.

En ymmärrä edellistä viestiä - miksi aloittaja ei voisi opiskella ulkomailla ja minkä takia hänen pitäisi unelmansa kuopata? Toki monessa ulkomaan yliopistossa on lukukausimaksut, mutta jos opiskelet toisessa Pohjoismaassa, lukukausimaksuja ei ole. Skotlannissa opiskelu on edullista, Hollannissa lukukausimaksut on muutaman tunnin luokkaa ja osa Saksan kouluista on luopunut maksuista. Toki eläminen ja asumien aina maksaa mutta niin se myös täällä Suomessakin. Tuet saat yhtälailla ulkomaille ja opintolainaa saat myös korkeakoulututkintoon. Omat säästöt toki helpottavat, mutta raha tuskin tulee olemaan unelman tiellä jos on valmis näkemään hieman vaivaa.

Asia mitä sinuna pohtisin on se, mikä ala sinua todella kiinnostaa, mihin haluat paneutua ja mitkä ovat työllistymismahdollisuutesi. Jos lähdet opiskelemaan alaa, jota varten joudut ottamaan paljon opintovelkaa, mutta et työllistykään niin tämä voi olla melko masentavaa... Silti en sinuna lähtisi opiskelemaan alaa joka työllistää, mutta ei kiinnosta sinua yhtään, koska se on varmasti aivan yhtä masentavaa. Sen sijaan pidä mieli avoimena ja mieti eri suunnitelmia ja vaihtoehtoja; jos et esim. kuvataiteilijana tai kielitieteilijänä työllisty, voisitko toimia kyseisten aineiden opettajana? Jos et pääse teatterikorkeaan opiskelemaan näyttelijäksi, voisitko kouluttautua teatteriohjaajaksi? jne jne.

Yhdellä alalla voi tehdä yllättävän monta asiaa ja kun pitää maalaisjärjen mukana, ei sitä voi täysin pieleen mennä. Ilman rohkeutta unelmien toteuttaminen ei silti onnistu joten ala rohkeasti miettimää vaihtoehtojasi, käytä aikasi hyvin, tutustu enemmän itseesi ja uskalla tarttua tuleviin haasteiin ja mahdollisuuksiin! Epämukavuusalueilla e suurin kasvu tapahtuu, onnea matkaan!