Psykologilla käynti luovutussoluhoidoissa

Yhdessä käyvät. Psykologi saa kysellä ihan mitä päähän pälkähtää, sitä ei valvo kukaan. Lain mukaan lahjasoluja saavalle pariskunnalle on varattava mahdollisuus keskustella asiantuntijan kanssa lahjasolujen käytön vaikutuksista perheeseen ja parisuhteeseen, eli se on lainsäätäjän ajattelema lahjasoluneuvonnan tarkoitus. Lisäksi kaikille lahjasoluja saaville on annettava tiedot lahjasoluja koskevasta lainsäädännöstä. Ja lääkärin on kiellettyä antaa hoitoja kenellekään, jos on ilmeistä, että syntyvän lapsen tasapainoista kehitystä ei pystytä takaamaan - tämä koskee yhtä lailla kaikkea lapsettomuushoitoa, ei vain lahjasoluja.

Lahjasoluneuvonnan pakollisuus, se että sen antaa nimenomaan psykologi ja se, että sinne laitetaan myös sinkut on täysin klinikoiden omaa keksintöä. Samoin klinikoiden oma idea on se, että lahjasoluja saavien ja erityisesti sinkkujen kykyjä vanhemmaksi arvioidaan pakollisella psykologin haastattelulla, mutta omilla soluilla hoidettavien pariskuntien ei.

Minulta psykologi kysyi mm, että olenko erilainen vai samanlainen kuin omat vanhempani (aika laaja kysymys). Hän myös halusi, että piirrän sisäkkäisiä pompuloita, joista sisimmässä on ihmiset joita näen päivittäin, seuraavassa pompulassa ne joita näen viikoittain, seuraavassa ne joita näen kerran kuussa jne. jne. jne. (Ilmeisesti hän itse eli hyvin säännöllistä elämää ja oli kovinkin läheinen vaikka bussikuskin kanssa.) Hän myös laittoi minut selittämään puoli tuntia omista lapsuuden päivähoitojärjestelyistäni (onneksi muistan lapsuuteni aika hyvin). Itse hän pääasiassa istui hiljaa piirrellen ruutulehtiöön ja toisteli välillä "Kerro lisää lapsuudestasi. Kerro vielä lisää lapsuudestasi". Voin sanoa, että puolen tunnin esitelmän pitäminen omasta lapsuudesta täysin ilman ennakkovalmistautumista ei ole kovinkaan helppoa. Psyko myös valitti, että en ole tarpeeksi puhelias (osuikohan vähän omaan nilkkaan?). En ole tiennyt, että vain puheliaat saavat hankkia lapsia, enkä minä edes ole hiljaisimmasta päästä; jaksoin kuitenkin puhua tunnin lähes yksin toisen keskittyessä lehtiöönsä. Omituinen ihminen ja kummallinen tilanne.