Päijät-Hämeessä meidän kotikylän peruskoulussa 70 luvulla oli noin 250 oppilasta. Kaikki rutiköyhistä työläisperheistä.
Pisin lomamatka minulla oli rippikoulu-ikään mennessä se, kun äitin ja isän kanssa mentiin skootterilla naapuripitäjään 20 kilometrin päähän ongelle ja telttailemaan.
Yksi liikennöitsijän poika kävi sitten koulustamme perheineen kerra oikeen ameriikassa asti. Muistan kun opettajatkin olivat kateudesta vihreinä ja pokkkuroivat poikaa.
Kateuden kohteina olivat myös vuosittain Mallorcalla käyvät vanhapoikamiehet. Heistä kerrottiin tarinoita, että eivät raaski laittaa voita leivän päälle kun sekin raha pitää säästää Mallorcan reissuun.
Tuliaisissa oli myös glamouria tuohon aikaan, ja matkustelevat kehuskelivat juoneensa olutmerkkejä joita ei Suomessa ole, ja joku hurja oli peräti ollut lähikontaktissa mustan naisen kanssa.
Maailma oli suuri ja eksoottinen tuohon aikaan. Keihäsmatkoista kertoiltiin tarinoita ja Irwin lauloi Las Palmasista. Neuvostoliitossa kävi kaikkein hurjimmat bussikuskit sun muut, ja heitä, ja heidän pussien tyhjennysjuttuja ihailtiin ja kadehdittiin avoimesti. Miehisyyteen kuului tuohon aikaan maksullisissa käynti, ja niillä jutuilla retosteltiin muina miehinä. Naiset kokkasivat ja naureskelivat vaan äijien härskeille tarinoille. Minä olin vielä tuolloin pikkupoika.
Ajat muuttui. Päästyäni 90 luvun alussa kunnolla käsiksi työelämään (hieman keskituloista parempaan duuniin), aloin matkustelemaan tulevan vaimon kanssa oikein urakalla. Eurooppa koluttiin ensin läpeensä muutamassa vuodessa. Lapsemme olivat käyneet noin tusinassa eri maassa, ennenkuin olivat kymmentä vuotta täyttäneet. Eurodisneyt, Legolandit, Saksan linnat ja Phuketin rannat olivat muun muassa jo läpikäyty. Vanhin poikani valmistuu liikennelentäjäksi.
Vaan eipä sitä samaa glamouria enää matkailulla ole. Samat tuliaisetkin löytyy Suomesta lähimarketista. Netin avulla voi nähdä, tarkastella ja suunnitella kaiken valmiiksi, joten kohteet on tavallaan jo nähty ennen käymistä.
Tosin olen huomannut nyt taantuman aikaan, että esimerkiksi nuoret köyhät eronneet naiset hehkuttelee viikon Alanyan reissuaan Facebookissa jo puoli vuotta etukäteen, joten kyllä se joillekin on vielä ihmeellinen tämä maailma. Matkojen hehkuttaminen aiheuttaa minussa lähinnä myötähäpeän tunnetta.
Itse vissiin matkustellut jo liikaa, ja mikään ei riitä. Seuraneiditkään ei säväytä enää kuin satunnaisesti, ja niiden pitää olla missitasoa.
Pattaya on siitä hauska löydös ja tukikohta, että täällä on itsessään niin paljon elämää, ja täältä pääsee kaikkialle Aasiaan nopeasti, halvalla ja helposti, jos sellainen fiilis tulee. Visiittejä tulee tehtyä naapurimaihin ja on Shanghain ja Macaon elämääkin tullut pariin otteeseen tarkasteltua.
Pattayalle tulin nyt vaan skippaamaan joulun. En mene yhteenkään suomalaisten joulutilaisuuteen, enkä syö yhtäkään lanttulooraa. Saarelle lähden makoilemaan, ja kaappaan jonkun tyttösen seuraksi mukaan. Parinkymmenen Suomessa vietetyn kulissimaisen perhejoulun jäljiltä poden joulukammoa edelleen.
Pitäiskö lähteä Bruneihin? Siellähän sulttaani kielsi juuri joulun. :) Hyvää joulua niille jotka sellaista tykkäävät viettää!
Pisin lomamatka minulla oli rippikoulu-ikään mennessä se, kun äitin ja isän kanssa mentiin skootterilla naapuripitäjään 20 kilometrin päähän ongelle ja telttailemaan.
Yksi liikennöitsijän poika kävi sitten koulustamme perheineen kerra oikeen ameriikassa asti. Muistan kun opettajatkin olivat kateudesta vihreinä ja pokkkuroivat poikaa.
Kateuden kohteina olivat myös vuosittain Mallorcalla käyvät vanhapoikamiehet. Heistä kerrottiin tarinoita, että eivät raaski laittaa voita leivän päälle kun sekin raha pitää säästää Mallorcan reissuun.
Tuliaisissa oli myös glamouria tuohon aikaan, ja matkustelevat kehuskelivat juoneensa olutmerkkejä joita ei Suomessa ole, ja joku hurja oli peräti ollut lähikontaktissa mustan naisen kanssa.
Maailma oli suuri ja eksoottinen tuohon aikaan. Keihäsmatkoista kertoiltiin tarinoita ja Irwin lauloi Las Palmasista. Neuvostoliitossa kävi kaikkein hurjimmat bussikuskit sun muut, ja heitä, ja heidän pussien tyhjennysjuttuja ihailtiin ja kadehdittiin avoimesti. Miehisyyteen kuului tuohon aikaan maksullisissa käynti, ja niillä jutuilla retosteltiin muina miehinä. Naiset kokkasivat ja naureskelivat vaan äijien härskeille tarinoille. Minä olin vielä tuolloin pikkupoika.
Ajat muuttui. Päästyäni 90 luvun alussa kunnolla käsiksi työelämään (hieman keskituloista parempaan duuniin), aloin matkustelemaan tulevan vaimon kanssa oikein urakalla. Eurooppa koluttiin ensin läpeensä muutamassa vuodessa. Lapsemme olivat käyneet noin tusinassa eri maassa, ennenkuin olivat kymmentä vuotta täyttäneet. Eurodisneyt, Legolandit, Saksan linnat ja Phuketin rannat olivat muun muassa jo läpikäyty. Vanhin poikani valmistuu liikennelentäjäksi.
Vaan eipä sitä samaa glamouria enää matkailulla ole. Samat tuliaisetkin löytyy Suomesta lähimarketista. Netin avulla voi nähdä, tarkastella ja suunnitella kaiken valmiiksi, joten kohteet on tavallaan jo nähty ennen käymistä.
Tosin olen huomannut nyt taantuman aikaan, että esimerkiksi nuoret köyhät eronneet naiset hehkuttelee viikon Alanyan reissuaan Facebookissa jo puoli vuotta etukäteen, joten kyllä se joillekin on vielä ihmeellinen tämä maailma. Matkojen hehkuttaminen aiheuttaa minussa lähinnä myötähäpeän tunnetta.
Itse vissiin matkustellut jo liikaa, ja mikään ei riitä. Seuraneiditkään ei säväytä enää kuin satunnaisesti, ja niiden pitää olla missitasoa.
Pattaya on siitä hauska löydös ja tukikohta, että täällä on itsessään niin paljon elämää, ja täältä pääsee kaikkialle Aasiaan nopeasti, halvalla ja helposti, jos sellainen fiilis tulee. Visiittejä tulee tehtyä naapurimaihin ja on Shanghain ja Macaon elämääkin tullut pariin otteeseen tarkasteltua.
Pattayalle tulin nyt vaan skippaamaan joulun. En mene yhteenkään suomalaisten joulutilaisuuteen, enkä syö yhtäkään lanttulooraa. Saarelle lähden makoilemaan, ja kaappaan jonkun tyttösen seuraksi mukaan. Parinkymmenen Suomessa vietetyn kulissimaisen perhejoulun jäljiltä poden joulukammoa edelleen.
Pitäiskö lähteä Bruneihin? Siellähän sulttaani kielsi juuri joulun. :) Hyvää joulua niille jotka sellaista tykkäävät viettää!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällähän joku kertoilee asiaakin välillä.
Sitähän se meno oli meilläkinpäin 70-luvulla. Muistan kun paikallinen mehiläistarhaaja sai kylän hanttiduunarit vihreiksi kateudesta lentelemällä Palmasiin pari kertaa vuodessa. Isäukko hirnui että se leikkaa reikäleivästäkin sellaisia poikittais siivuja kun joutuu säästämään niihin typeriin matkoihin. Isäukon ainoaksi omaksi ulkomaanmatkaksi jäi itsemurhan tehneen velipoikansa pois hakeminen Tukholmasta.
Nykänen sanoisi tähän että elämä on ihmisen parasta aikaa. Eletään ja matkustellaan! Vain tekemättömät asiat harmittaa sitten lopussa. Hyvää joulua!
Niinhän se on niin monesti nähty, että jotkut matkustavat monia kymmeniä kertoja eripaikoissa, näkemättä ja kokematta oikeasti mitään. Ikävää jos se vielä menee perintönä lapsillekkin.
Hieman kyllä huvittunut olen siitä että, juuri tällaiset ihmiset usein pitävät itseään suurina matkailijoina, vaikkeivat sitä edes osaa. Mielestäni asiaa voi verrata amisbemareihin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Sinä varmaankin sitten kerrot sen "oikean tavan" matkustaa?
Joku makaa altaalla, toinen jututtaa tyttöjä baarissa, kolmas könyää viidakossa, neljäs dokaa ja grillaa kavereiden kanssa, viides panee jne.
Yhdenkään edellä mainittujen tekemiset eivät silti kerro siitä, ovatko he lomallaan onnellisia vai onnettomia. Jos he tekevät sitä mistä itse nauttivat, niin ovat varmaankin tyytyväisiä lomaansa.
Sinä pidät itseäsi matkailun asiantuntijana, ja muiden tapa lomailla on väärä, niin alapas nyt jakaa tuota suurta viisauttasi meille huonoille matkustavaisille!
PS: Minä en löytänyt aloituksesta kohtaa jossa aloittaja olisi esittänyt olevansa suuri matkaaja. Nähdäkseni pointti oli se että matkailu on helppoa ja halpaa nykyisin.
*Ajat muuttui. Päästyäni 90 luvun alussa kunnolla käsiksi työelämään (hieman keskituloista parempaan duuniin), aloin matkustelemaan tulevan vaimon kanssa oikein urakalla. Eurooppa koluttiin ensin läpeensä muutamassa vuodessa. Lapsemme olivat käyneet noin tusinassa eri maassa, ennenkuin olivat kymmentä vuotta täyttäneet. Eurodisneyt, Legolandit, Saksan linnat ja Phuketin rannat olivat muun muassa jo läpikäyty. *
Eurooppaa ei koluta läpi muutamassa vuodessa, ei edes yhdessä ihmiselämässä. Jos vain bongaa mahdollisimman monta paikaa, jää jokainen niistä näkemättä, ja etenkin kokematta. Ei ihme ettei matkustaminen tunnu miltään.
Latvuksen kuukkelin kanssa olen samaa mieltä 70 luvusta Thaimaassa monessakin mielessä. Autoja alkaa olemaan monella, mutta se ei ole itsestään selvyys. Miehet on perheen päitä, jota naiset toki kääntää. Paikallisten etenkin miesten pukeutuminen muistuttaa paljon suomen 70lukua. Roskat lentää helposti autonikkunasta maahan. Kauppojen pakastimet ovat usein umpijäässä.
työntekijät alkavat vaatimaan oikeuksiaan. Poliittisia mielenilmauksia. Monien levytyksien editointi on kuin suomessa 70 luvulla. Maa vaurastuu, ja sitä rakennetaan. Monet paikalliset eivät ole käyneet ulkomailla. Jo laosin tai malesian (rajanaapurin) matka on isojuttu. Valtion päämiehestä ei kukaan uskalla sanoa pahaa. Työttömiä ei juurikaan ole, joskin pienipalkkaiset on tosi pienipalkkaisia. Maaseudulta kaupunkeihin työhön muutto... jne.
ja kyllä farangeille nauretaan monesta muustakin asiasta. Monet eivät pidä oikein ihmisenäkään.
Suomalainen alemmuudentunto on kyllä säälittävää. Aina pelkäämässä että joku nauraa. Rasisteja löytyy Suomestakin jotka pitävät likimain kaikkia ulkomaalaisia tyhminä apinoina, huorina ja varkaina. Kertoo siitä naureskelijasta ja rasistista enemmän kuin itse kohteesta. Tuleepa mieleen tapaus, kun krokotiilifarmilla tuli viisikymppinen hilpeä paikallinen farmilla työskentelevä thaimies taputtelemaan masuani, joka oli kipeä ja turvoksissa. Kysyi että onko siellä kaksoset. Nappasin ukkoa korvasta kiinni ja painoin päänsä polven korkeudelle. Siinä se puhisi punaisena kuin rapu kunnes päästin irti. Minua ei tule ventovieraat taputtelemaan eikä vittuilemaan. Sen oppi sekin ukkeli kerralla. Muuten kyllä elelen maassa maan tavalla. Ainoa kerta tuo kun pitänyt opettaa tapoja, vaikka viitisen vuotta Thaimaassa yhteensä olen ollut.
Kannattaa laihduttaa se paskamaha pois niin ei tule taputtelijoita. Et vaan taida saada sitä 150 kilon pötsiä veke millään kun ryyppäät vaan ja syöt paskaa.
Aina Thaivaassa käydessäni aistin häivähdyksen 70-lukua. Mutta vain häivähdyksen.
Eräässä massage-salongissa pistin tv:n päälle odotellessa. Hierojat onnittelivat, faranki osaa laittaa tv:n päälle, siis virran myös digiboksiin ja teatteriin. Olin kuulemma ainut toistaiseksi.
Ennen naureskeltiin, osaavatko thait käyttää jääkaappia. Nykyään thait naureskelee farangille, kun ne ei osaa enää laittaa tv:tä päälle.
70-luvulla duunarikin hankki omat asunnot ja mökit palkallansa, eikä maksanut niitä loppuelämäänsä ja ruoka oli kohtuuhintaista. Pienyrittäminen oli helpompaa ja yksityisten pitämiä puoteja ja pajoja oli pitäjät ja kaupungit pullollaan. Jos ei menestynyt niin uusi yritys vaan. Nykyään epäonnistuminen tietää totaalista tuhoa. Siksi pikkuliikkeet ovatkin kadonneet ja lähes kaikki firmat edustaa jotain liikeketjua. 90-luvun laman tarkoitus oli kaapata kiinteä omaisuus kansalta eliitin haltuun ja se näkyykin juuri tässä liiketoiminnan monimuotoisuuden hiipumisena ja olemme aina vain riippuvaisempia joistain nokioista kun ihmisten mahdollisuus työllistää itse itsensä on estetty. Älyhärpättimien, alati raaistuvien videopelien elokuvien ja ulkomaanmatkojen ym. teknologisen hötön mainostaminen jonain elämänlaatuna on pelkkää korviketta, eli sirkushuveja kansalle. Omaisuuden keskittäminen harvoille on tarkaan suunniteltu operaatio jonka ultimaatti päämäärä on ylhäältä johdettu uusfeodalistinen kommunistinen maailma. Tätä henkistä ja ruumiillista kaatopaikkaa markkinoidaan meritokratiana jossa "asiantuntijat" johtavat maailmaa, eikä demokratialle ole tarvetta. Ongelmana vain edelleen tässäkin on, että joku jossain päättää kuka on asiantuntija ja kuka ei.
Vallankeskittämiselle on aina olemassa tekosyynsä.