Nyt olisi neuvot tarpeen.
Eli meidän perheeseen kuuluu vuodenikäinen kääpiövillakoira, jonka kanssa koko perhe alkaa olla kohta helisemässä. Suurin ongelma on varmaan eroahdistus eli on päivässä pari tuntia yksin ja tekee aina tarpeet sohvalle tai matolle, lisäksi huutaa ja ulvoo korkealta ja kovaa ihan koko yksinolo ajan. Olemme oikeaoppisesti harjoitelleet yksinoloa pennusta asti, silti tilanne vain tuntuu junnaavat paikoillaan. Eräs kouluttaja oli myös apuna ja aloitimme harjoittelun alusta, tuloksetta!
Koira leimaantui jo pentuna minuun vahvasti eikä edelleenkään välitä kummemmin muista, vaikka muu perhe olisi kotona ja minä vain poissa niin koira kusee lattiat ja huutaa. Lenkille ei suostu kuin minun kanssani.
Kun olen kotona koira vahtii minua aivan jatkuvasti,seuraa ja tuijottaa! Jos komennon koiraa lopettamaan se menee ikäänkuin piiloon kyttäämään ja kävelee silti perässä häntä koipien välissä.
Ruokailut ovat myös ongelma, annan koiralle ruoan ja kun poistun huoneesta niin koira seuraa eli ei suostu syömäänkään ellen ole vieressä. Sitten itkee ja yrittää saada minua kanssaan keittiöön. Yöt ovat itselle tuskaa kun koira nukkuu sänkyni vieressä enkä saa nukuttua kun itkee ja pyrkii sänkyyn. Ollaan lukuisia kertoja yritetty niin että koira nukkuisi toisessa huoneessa,mutta silloin huutaa koko yön eikä lapset jaksa aamulla herätä kouluun ja naapurit valittavat.
Myös kun käyn vessassa tai suihkussa koira ulvoo oven takana, vaikka muu perhe kotona.
Mikä tälläiseen auttaa vai eikö mikään? Koira saa 3 lenkkiä päivässä ja tapaa usein koirakavereita puistossa tai metsässä.
Minä olen se joka kouran tarpeista huolehtii, koska muuta perhettä harmittaa ettei koira välitä kuin minusta. Pitäisikö minun kokeilla jos en huomioisi sitä niin paljon, olisiko siitä apua?
En kyllä ikinä annakaan sille huomiota kun se sitä kerjää.
Meillä ollut aina koiria eikä koskaan mitään tälläistä ole tullut vastaan:(.
Muuten on oikein tottelevainen ja mukava tapaus, mutta kyllä tämä harmittaa ja hiertää jo koko perhettä. Ja tuskin koirallakaan on mukava olla tuollaisen ahdistuksen kanssa.
Eli meidän perheeseen kuuluu vuodenikäinen kääpiövillakoira, jonka kanssa koko perhe alkaa olla kohta helisemässä. Suurin ongelma on varmaan eroahdistus eli on päivässä pari tuntia yksin ja tekee aina tarpeet sohvalle tai matolle, lisäksi huutaa ja ulvoo korkealta ja kovaa ihan koko yksinolo ajan. Olemme oikeaoppisesti harjoitelleet yksinoloa pennusta asti, silti tilanne vain tuntuu junnaavat paikoillaan. Eräs kouluttaja oli myös apuna ja aloitimme harjoittelun alusta, tuloksetta!
Koira leimaantui jo pentuna minuun vahvasti eikä edelleenkään välitä kummemmin muista, vaikka muu perhe olisi kotona ja minä vain poissa niin koira kusee lattiat ja huutaa. Lenkille ei suostu kuin minun kanssani.
Kun olen kotona koira vahtii minua aivan jatkuvasti,seuraa ja tuijottaa! Jos komennon koiraa lopettamaan se menee ikäänkuin piiloon kyttäämään ja kävelee silti perässä häntä koipien välissä.
Ruokailut ovat myös ongelma, annan koiralle ruoan ja kun poistun huoneesta niin koira seuraa eli ei suostu syömäänkään ellen ole vieressä. Sitten itkee ja yrittää saada minua kanssaan keittiöön. Yöt ovat itselle tuskaa kun koira nukkuu sänkyni vieressä enkä saa nukuttua kun itkee ja pyrkii sänkyyn. Ollaan lukuisia kertoja yritetty niin että koira nukkuisi toisessa huoneessa,mutta silloin huutaa koko yön eikä lapset jaksa aamulla herätä kouluun ja naapurit valittavat.
Myös kun käyn vessassa tai suihkussa koira ulvoo oven takana, vaikka muu perhe kotona.
Mikä tälläiseen auttaa vai eikö mikään? Koira saa 3 lenkkiä päivässä ja tapaa usein koirakavereita puistossa tai metsässä.
Minä olen se joka kouran tarpeista huolehtii, koska muuta perhettä harmittaa ettei koira välitä kuin minusta. Pitäisikö minun kokeilla jos en huomioisi sitä niin paljon, olisiko siitä apua?
En kyllä ikinä annakaan sille huomiota kun se sitä kerjää.
Meillä ollut aina koiria eikä koskaan mitään tälläistä ole tullut vastaan:(.
Muuten on oikein tottelevainen ja mukava tapaus, mutta kyllä tämä harmittaa ja hiertää jo koko perhettä. Ja tuskin koirallakaan on mukava olla tuollaisen ahdistuksen kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kysynyt neuvoja kasvattajalta?
Kasvattaja tuntee rodun,ja osaa varmasti neuvoa myös ongelmissa.
Tuossa tällä samalla palstalla on viestiketju http://keskustelu.suomi24.fi/t/14016444/koirasta-kasvanut-kovanaama , sen lopussa on nimimerkin "toivotanhyvääjatkoa" kirjoitus josta voisi olla hyötyä myös sinulle ja perheellesi soveltuvin osin. Kyse on nimittäin nyt siitä että selvästikään ette oikein pysty täyttämään koiran "vaatimuksia" ollakseen onnellinen. Koirasi haluaa että annat hänen "auttaa" kaikessa mahdollisessa ja puolessa mahdottomasta. Ja se pystyy oppimaan aika uskomattomiakin asioita hyvin nopeasti. Ja kun annat tehtäviä jotka vaatii aivojen käyttöä, se myöskin väsyy, eikä ole jatkuvasti jaloissasi. Lohdutuksen sanaksi vielä sellainen että koiran ikääntyessä ne vaatimuksetkin kyllä laskee ja siitä tulee vielä samanlainen kuin ne "muutkin koirat" ovat olleet.