Olen noin kolmekymppinen nainen ja minulla on vaikeuksia joulun kanssa. Minun sisarukset viettävät joulua perheittensä ja minun vanhempien kanssa. Jos itte menen sinne niin silloin alkaa aina sama jankutus: ”Koskas sää menet naimisiin ja hommaat lapsia ja perheen?”
Vanhemmat ovat vanhoja ja varsinkin äiti jankuttaa jatkuvasti. Ei mua huvita mennä sinne ollenkaan ja pilata koko pyhän. Kuinka moni tekee saman asian kun mää: Matkustan Kanarian saarille.
En ole viitsinyt jutella vanhempien kanssa että olen lesbo. Minun sisko tietää, mutta veljet eivät. Valitettavasti minulla ei ole ystävää ja asun yksin. Joskus olen ajatellut että otan ja vaikka vuokraan naisen mukaani ja mene sinne ja sanon että tässä on mun perhe. Mutta en uskalla.
Olen omasta mielestäni aika nätti – en tietenkään mikään valokuvamalli, mutta kuitiksi aika nätti. Huono puoli on että olen kauheen ujo ja enkä uskalla ottaa yhteyttä toisiin naisiin. Odotan vaan että joku tulis ja iskis mut, mutta mitenkä sekin tapahtuis koska en oikeen uskalla mennä sellaisiin paikkoihin. Olen kyllä joskus käynyt humalassa ja sieltä on joku nainen vienyt minut kotiinsa ja siinä ollaan kännissä vietetty yö ja yritetty rakastella. Ei siitä koskaan ole mitään kehittynyt ja haluasin olla ihan selvin päin toisen kanssa ja kuvittelen että makaisimme sängyssä ja hymyilisimme, suukottelisimme ja koskettaisimme ja rakastelimme. Haluaisin että siitä kehittyisi pitempi suhde.
Mutta ei vaan. Ja nyt istun hotellissa ja minua kyllästyttää koko saatanan paska.
Vanhemmat ovat vanhoja ja varsinkin äiti jankuttaa jatkuvasti. Ei mua huvita mennä sinne ollenkaan ja pilata koko pyhän. Kuinka moni tekee saman asian kun mää: Matkustan Kanarian saarille.
En ole viitsinyt jutella vanhempien kanssa että olen lesbo. Minun sisko tietää, mutta veljet eivät. Valitettavasti minulla ei ole ystävää ja asun yksin. Joskus olen ajatellut että otan ja vaikka vuokraan naisen mukaani ja mene sinne ja sanon että tässä on mun perhe. Mutta en uskalla.
Olen omasta mielestäni aika nätti – en tietenkään mikään valokuvamalli, mutta kuitiksi aika nätti. Huono puoli on että olen kauheen ujo ja enkä uskalla ottaa yhteyttä toisiin naisiin. Odotan vaan että joku tulis ja iskis mut, mutta mitenkä sekin tapahtuis koska en oikeen uskalla mennä sellaisiin paikkoihin. Olen kyllä joskus käynyt humalassa ja sieltä on joku nainen vienyt minut kotiinsa ja siinä ollaan kännissä vietetty yö ja yritetty rakastella. Ei siitä koskaan ole mitään kehittynyt ja haluasin olla ihan selvin päin toisen kanssa ja kuvittelen että makaisimme sängyssä ja hymyilisimme, suukottelisimme ja koskettaisimme ja rakastelimme. Haluaisin että siitä kehittyisi pitempi suhde.
Mutta ei vaan. Ja nyt istun hotellissa ja minua kyllästyttää koko saatanan paska.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoituksesi kosketti. Kaipaus on meillä samaa ja osin ajatuksetkin.
Kartan sukulaisia kaikin tavoin, en vain jouluna, vaan ympäri vuoden. En matkusta heitä pakoon, vaan vetäydyn kotiini.
Olen sosiaalinen, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa. Toivon että kohtaan hänet, tärkeän ja rakkaan, jos en vielä tänäkään vuonna, niin tulevana.
Toivon sinulle rohkeutta ja onnea matkaan. Hän, sinulle se oikea, on jossain, saman taivaan alla. Ota selvää missä.
Kiitos vastauksesta. Toivon kyllä että minun nainen on jossain saman taivaan alla.
Toivottavasti matkasi oli aurinkoinen ja avasi sinulle uusia polkuja joita kulkea.
Toisinaan läheltään löytää sen mitä hakemalla hakee muualta.
Hyvää vuodenvaihdetta ja Uutta Vuotta 2016 kaikille naisille!
Harmittaa tuollainen sun puolesta! Ehkä totuus pistäisi jauhot vanhempien suuhun? Olen varsin esittelykelpoinen lesboyksilö, jos haluat lähteä leikkiin ;) Tietenkinhän olisi hienoa, että voisit viedä sen oikean rakkaan näytille. :)
Niin samoja ajatuksia kanssasi! Olisi mukava nähdä! Missäpäin asut? :) Ja voin lähteä myös sinne esittelykierrokselle ja olla leikissä mukana. Ehkä näin olisi helpompi tulla ulos kaapista vanhemmillesi? :D
Asun Tampereella.
Minun vanhemmat ja veljekset ovat uskovaisia. Mutta ei sillä tavalla että vain uskoisivat Jumalaan. Ei sellainen kelpaa niille. Nitten täytyy olla ainakin 150% uskovaisia ja iltasin ne istuu ja tutkii raamattua. Ei mulla ole rohkeutta mennä sinne ja sanoa että olen lesbo.
Kiitos vastauksesta
harmillista, siis se ettet uskalla olla se mitä olet. En tiedä tarviiko ulostuloa mitenkään valmistella kuin jotain showta. Miksi et vain totea että ehkä se perhe tulee sitten kun löydät oikean naisen. Ei sen kummempaa.
Mitä tulee siihen että tapaisit lesboja niin aloita siitä että hommaat ensin kaverin jonka kanssa voit käydä tapahtumissa ja tutustua ihmisiin. Ei kannata miettiä miten ottaisi sata askelta, vain se, miten ottaa se ensimmäinen niistä sadasta.
Kirjoituksesi kolahti. Joulu on meille yksinäisille vaikeaa aikaa. Mieli on maassa ja haikea olo. Yksinäisyys raastaa voimakkaampana kuin ikinä muulloin. Onneksi koko hiton joulu on jo ohi. Olet selvästi kaunis ja herkkä ihminen. Jos olisin edes vähäsen nuorempi, ehdottaisin yhteydenottoa. Olen usein toivonut kohtaavani samanlaisen ujohkon herkän persoonan kuin mitä itse olen. Ajattelen, että silloin toinen ymmärtäisi minutkin paremmin ja ennen kaikkea voisi edetä aivan kaikessa rauhassa ilman paineita.
Ja yleensä ne vanhemmat jo jotenkin aistivat asioiden laidan ennen kuin mitään on sanottu. Ja hyväksyvät vallitsevan tilanteen. Kovin vaikea uskoa, että jokainen äiti haluaisi muuta kuin lapsensa olevan onnellinen. Asiasta kertominen on sitten helpompaa, kun rakkaus on oikeasti olemassa.
Kiitos vastauksesta.
Kuten kirjoitin aikasemmin olen ujo ja arka. Toivon että naisen jonka tapaan olisi rohkea eikä ees tietäis mkä on olla ujo. . Sellainen itsevarma ja rohkea nainen joka ottais minut.
Mitä se sinussa muuttaisi, jos tapaisitkin rohkean ja itsevarman naisen?
En tiedä koska en ole koskaan kokeillut. Mutta "Opposite attracts"
Toivottavasti sitä toista osapuolta myös viehättää sitten ujomman puoleinen. Voihan olla, valitettavasti, niinkin, että tarpeeksi itsevarma ja avoin ei jaksa katsella pidemmän päälle hyvin sulkeutunutta, arkaa ja epävarmaa ihmistä kaikkia kun ei "opposite attracts". Joka tapauksessa ei se toinen ihminen ole vastuussa siitä miten juuri sinä käyttäydyt tai reagoit erilaisiin asioihin. Sinä olet sinä, etkä se toinen eikä kannata elää sitä elämää vain sen toisen ihmisen kautta.
En mä kyllä mikään ujo ja epävarma oo, päinvastoin :D mutta kemian tietää aina vasta tavattuaan :) Olen aina jollain tasolla tiennyt olevani kiinnostunut myös naisista, mutta sisäistänyt asian todella viime vuonna. Olen kyllä avoin tapaamaan uusia ihmisiä..eihän sitä koskaan tiedä!
Estyneeksi ja sulkeutuneeksi ilmaiset ainakin hyvin ajatuksiasi :-) Voiskos olla, että kuitenkin hieman aliarvioit itseäsi ja kykyäsi pärjätä sosiaalisissa suhteissa. Ja ehkä jopa välttelet kohtaamisia ihmisten kanssa. Ja onhan jännittäminen, kiusaantuneisuus ja epämukava olo sosiaalisissa tilanteissa kamalaa. Tiedän. Noista tunteista pääsen tuskin koskaan eroon, mutta olen oppinut pärjäämään niiden kanssa paremmin. Itseluottamuksen puute on itse asiassa kasvatuksen tulosta. Ei ujoutta sinänsä. Ujo lapsi on vain "väärin" kasvatettu. Itseluottamustaan voi vahvistaa vain menemällä rohkeasti kohti pelottavia tilanteita. Kohti kaikkia tilanteita, joissa kokee epävarmuutta itsestään. Tai epäonnistumisen pelkoa. Kun ei muutakaan lääkettä ole.
Enpä tiedä tuosta, että vastakohdat viehättää. Ei itseäni ainakaan. Sitä on oppinut näkemään syvemmälle ihmiseen. Saattaa olla, että jotenkin alitajuisesti vain ihailee toisessa niitä piirteitä, joita toivoisi itsessä olevan. Ja ajattelee tätä kautta ehkä vahvistuvansa itsekin. Ja vahvistuukin, jos kohtaa ihmisen joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. (Mutta ujous on ja pysyy). Loppu viimein kuitenkin ne parit taitavat selviytyä, joita yhdistää samankaltaisuus. Aivan sama siis onko toinen puolisko rohkea ja toinen arka. Se ratkaisee, että tunnistaa omat heikkoutensa ja uskaltaa työstää niitä yhdessä toisen kanssa. Se on vastuunottamista itsestä ja toisesta.
Itsekin joskus ajattelin,(heikkona hetkenä vääristyneesti ehkä vieläkin) että tulisi joku itsevarma tyyppi ja asia olisi sillä ratkaistu. Ei taida toimia. Taisit ilmaista tämän itsekin. Yritän olla rohkeampi. Mutta siihen tarvitsen "oikean" ihmisen. Saattoi mennä vähän epäselväksi...
Olen itse ollut melkein samassa tilanteessa kun olin 14v. Halusin kertoa suuntautumisestani, mutta en uskaltanut. Olin ujo ja arka, mutta 15-vuotiaana uskaltauduin kirjoittamaan kirjeen, jossa kerroin suuntautumiseni. Jätin kirjeen pöydälle ja lähdin itse ulos. Ajattelin, että vanhempani saisivat itse pohtia asioita rauhassa ja rauhoittua. Pelkäsin, että he hylkäisisivät minut kun tulisin kotiin. Olin siis valmistautunut hylätyksi tulemiseen. Kun tulin kotiin niin riehuntahan siitä ensin seurasi, mutta eivät silti ainakaan hylänneet. En saa koskaan silti edes mainita mitään suuntautumiseeni liittyvää, sillä he suuttuvat ja yleensä vaihtavat puheen aihetta. Näinä päivinä olen alkanut miettimään, että mitä väliä muiden mielipiteillä itse asiassa on. Nykyään en piittaa pätkääkään muiden mielipiteistä. Pääasia on että itse on onnellinen. Elämme vain yhden ainoan kerran, joten miksi tuhlata elämänsä muiden mielistelemiseen?
Voimia sinulle!
Yksin123,
Ainahan on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että lakkaat olemasta lesbo ja alat normaalisti seurustella miehen kanssa.
Se tekisi varmasti itsellesikin parempaa kuin tuollaisten älyttömien seksuaalierikoisuuksien harrastaminen.
Hyi hitto. Mistä taas näitä vajakkeja ilmaantuu?
Nim. Positivarius, ensinnäkään lesbous ei ole vain oma valinta ja jos olisi, niin tuskin tuo henkilö alkaisi juuri sinun kanssasi seurustelemaan eli tuskin siltä saisit pilden pildeä. Jos olet niin pilden nälkäinen, niin katsopas ympärillesi, heteronaisia löytyy vaikka kuinka helposti ympäriltäsi joten miksi olet ottanut harrastukseksesi nimenomaan lesbojen käännyttmisen ja kenties vainoamisen? Ei ne lesbot siitä miksikään heteroksi käänny, ainoastaan vain sinun pervesseissä fantasioissa.
Jos taas voisi mielessään päättää ollako lesbo vai hetero, niin itse kyllä mielummin olisi miljardi kertaa mielummin lesbo. "Harmi" vaan, että satun sitä olemaan jo luonnostaan=)
Eiköhän teidän heteromiesten kannata pysyä ihan niissä heteronaisissa eikä sairaalloisesti roikkua lesbojen kimpussa. Katsos kun, alkaa olla aika lailla erikoista seksuaalisesti roikkua lesboissa, vaikka olisi tarjolla vaikka kuinka paljon heteronaisia. Oikeastaan voisi jo puhua kierosta, sairastuneesta mielestä kun väkisin pitää roikkua naisissa, jotka eivät ole teikäläisistä kiinnostuneita missään muodossa. Vai olisiko kysymyksessä sittenkin jonkinasteinen seksuaalinen häiriö ja sadistinen persoona, joka nauttii naisten kiduttamisesta, satuttamisesta ja alistamisesta? Se, että nauttii naisen kiduttamisesta, satuttamisesta ja alistamisesta ei ole normaalia. Vai haluaisitko todellakin maata naisen kanssa, joka makaa kuin lahna sängyssä eikä nauti seksistä tipan tippaa? Kyseessähän sitten kaiketi olisi jo naisen raiskaaminen, mikä onkin jo sitten rikos.