Ensin vähän minusta. 26, Rivitalossa, asun yksin, töissä, liikunnallisesti aktiivinen ja valmis panostamaan paljon aikaa koiraan. Ensimmäinen oma koira, mutta perheessä ollut toki koiria silloin kun kotona vielä asuin.
Mitä haluaisin koirasta. Älykäs ja erittäin koulutettava, mielummin hiljainen, keskikokoinen, aktiivinen muttei hyper ja omistajaansa kiintyvä.
Olen kiinnostunut opettamaan koiralle paljon hyödyllisiä ja turhaa sekä käymään pennusta asti pentukouluissa ja myöhemmin tokossa. Koska en voi työtä tarjota koiralle voisin sen korvata pallonheitolla, frisbeellä, suksien vedolla ja pyörän vedolla. Koira tulisi myös patikkareissuille tai metsäreissuille ja kulkisi ilman hihnaa lähettyvillä.
Rahallisesti pystyn pitämään koiraa ja tarjoamaan paljon liikuntaa (useita tunteja joka päivä), mutta ainut mistä olen huolissani on nykyinen asuintilanteeni ja työaika. Koira tulee luultavasti koko elämänsä asumaan kerros- tai rivitalossa joten sen pitäisi olla siihen sopiva rotu. Ja toiseksi sen tulee olla 8 tuntia yksin. Ei tietenkään pentuna.
Kaksi rotua, joista olen eniten kiinnostunut ovat border collie ja australian karjakoira. Mitä nyt olen lukenut niin kumpaakaan ei suositella ensimmäiseksi koiraksi tai kerro sekä rivitaloihin. En ensimmäisestä pointista ole huolissani sillä olen hyvä koirien kanssa ja valmis käyttämään paljon aikaa liikuntaan ja kouluttamiseen. Toista pointti on hieman kiistanalainen sillä tiedän itsekkin ihmisiä joilla on esim bc kerrostalossa ja ei mitään ongelmia. Kaippa se on mihin tottuu.
Mitä mieltä olette? Onko parempia rotuehdotuksia?
Mitä haluaisin koirasta. Älykäs ja erittäin koulutettava, mielummin hiljainen, keskikokoinen, aktiivinen muttei hyper ja omistajaansa kiintyvä.
Olen kiinnostunut opettamaan koiralle paljon hyödyllisiä ja turhaa sekä käymään pennusta asti pentukouluissa ja myöhemmin tokossa. Koska en voi työtä tarjota koiralle voisin sen korvata pallonheitolla, frisbeellä, suksien vedolla ja pyörän vedolla. Koira tulisi myös patikkareissuille tai metsäreissuille ja kulkisi ilman hihnaa lähettyvillä.
Rahallisesti pystyn pitämään koiraa ja tarjoamaan paljon liikuntaa (useita tunteja joka päivä), mutta ainut mistä olen huolissani on nykyinen asuintilanteeni ja työaika. Koira tulee luultavasti koko elämänsä asumaan kerros- tai rivitalossa joten sen pitäisi olla siihen sopiva rotu. Ja toiseksi sen tulee olla 8 tuntia yksin. Ei tietenkään pentuna.
Kaksi rotua, joista olen eniten kiinnostunut ovat border collie ja australian karjakoira. Mitä nyt olen lukenut niin kumpaakaan ei suositella ensimmäiseksi koiraksi tai kerro sekä rivitaloihin. En ensimmäisestä pointista ole huolissani sillä olen hyvä koirien kanssa ja valmis käyttämään paljon aikaa liikuntaan ja kouluttamiseen. Toista pointti on hieman kiistanalainen sillä tiedän itsekkin ihmisiä joilla on esim bc kerrostalossa ja ei mitään ongelmia. Kaippa se on mihin tottuu.
Mitä mieltä olette? Onko parempia rotuehdotuksia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
8 tuntia on todella pitkä aika koiralle olla täysin yksin. Oletko kuullut Ruotsin koirien päiväkodeista? En todellakaan voisi suositella sinulle kevein sydämin mitään koiraa noilla ehdoilla, valitan. :(
Itsestä taas tuntuu, että nykyisin liioitellaan kuinka seurankipeitä koirat ovat. Kyllä voisin kehdata väittää, että melkeen joka rotu pärjää helpostikkin yksin sen aikaa kun töissä ja kouluissa käydään. Pitäisikö sitten olla joko työtön tai eläkeläinen, että koiran voi ottaa?
Australiankelpie. Kyllä koira 8tuntia yksinään pärjää. Aamulla aikaisin pitkää lenkkiä ja muuta että saa purkaa energiansa, jaksaa kyllä odottaa kotona jos jotain aktivointileluja kotona
Hyvä idea mitä nyt nopeasti koirasta vilkaisin. Sopisi paremmin kuin nuo 2 omaa ehdokasta. Pitääpä lukea enemmän. Ainut miinuspuoli oli harvinaisuus suomessa joten saa nähä kuinka vaikeaa olisi tämmösen pentu saada.
kyllähän se seuratta 8-9 tuntia pärjää, mutta entsä tarpeilla käynti? Tarha ja lämmitetty koppi siihen rivarin pihalle niin ok. Niin, ja jos työaika on 8 tuntia, niin onhan siihen laskettava matkatkin mukaan ja silloin yksinoloa on pareminkin 9-10 tuntia, eli koir ajoutuu pidättelemään pissaansa ja kakkaansa taisitten tulee sisälle! esim, ripulin aikaan on kohtuuton vaatimus pysyä sisäsiitiniä 10 tuntia. Ole itse käymättä veskissa se aika.
Kyllä aikuinen koira jaksaa sen pidätellä ihan hyvin. Ja jos sattuu vahinko niin sitä siivotaan. Meillä pentuna opetettu koirat tekemään vahingot kylpyhuoneeseen, helppo siivota jos vahinko sattunut. Eikä montaa rotua voi -20 ylöspäin olevissa pakkasissa jättää ulos 8h.
Tanskan-ruotsalainen pihakoira.
Kärki rodut aloittelijalle on:
Spanielit, labradori ja kultainen noutaja, pk/sk collie,valkoinen paimenkoira,dobermanni... Tosin noissa suosituissa roduissa saa tätä nykyä olla tarkkana mistä linjasta ottaa. Sanonta maltti on valttia koirakaupoilla ei ole täysin turha! :) Omaani hain päälle vuoden verran siitä huolimatta että oli yleinen rotu kun en halunnut tinkiä perusvaatimuksista kuten juuri terveys,hermorakenne ja luonne.
Bortsut on upeita koiria, mutta vaativat jopa ''show'' linjaisena mielellään viikotaista ohjaajan silmän alla valmentautumista sillä ovat ohjaajaherkkiä kirjaimmellisesti hyvässä sekä pahassa.
Joo tuota labradoriakin olen myös miettinyt. Ilmeisesti paljon helpompi kuin omat mainitsemani, mutta siltikin älykäs ja koulutettava.
Meillä päin on muutama labu. Nuori vuosikas uros seuraa varjona omistajaansa ja haluaisi silmillään suudella kaikki vaan on opetettu pysymään perässä näemmä. Kolme muuta on vanhempaa kastia, uros hieman äreä muille koirille mutta ihmisille häntää heiluttava sylivaaveli samoin kuin nartut. Nartut kuitenkin hieman pehmeämmän ja helpomman oloisia omaan silmään. Ahneus kuitenkin helpottaa koulutusta ja mikäli pillille opettaa jo pentuna, viimeistään ruoka-aikaan saat kaverin ovelle takaisin ;)
Osa labuista kuulemma vahtiikin eli hyvällä tuurilla saa lojaalin seuralaisen, helpon koulutetavan ja ilmoittajan. Huonoimmillaan kaiken ahmivan possun joka ei pysy irti tai kouliinnu millään. Siksi kannattaa katsoa linjoja ja vierailla nähden eri kasvattajien koiria niin löytää varmasti sen ideaali labun.
Osta ekaks sellanen pehmolelu koira ja leiki sillä alkuu kyl se siit menee ohi
Yksi vaihtoehto on Alaskanmalamuutti, se vain että kyseinen koira ei ole irtipidettävä. Ei ole läheskään niin. Aktiivinen kuin siperianhusky. Hiljainen koira joka voi kylläkin ruveta ulvomaan mutta ei hauku. Pienikokoinen narttu on keskikokoinen. Meillä iso uros malamuutti joka vetäessä ei vedä kuin n.15km/h joka pyöräillessä ja hiihtäessä ei ole liian kova vauhti. Mutta jaksaa vaikka kuinka pitkälle. Ja malamuutien kanssa voi harrastaa vaikka kuormanvetoa. Itsellä sellainen mielipide etten vedättäisi sakemanneja yms koska sen verran vaativaa fyysisesti.
Russeli tai parssonrus......voi harrastaa ja vaikka mitä ;)
Mahdollisesti australianpaimenkoira:
Rotumääritelmä kuvaa australianpaimenkoiraa älykkääksi ja aktiiviseksi työkoiraksi, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti, lisäksi se on helposti koulutettava ja innokas työskentelijä. Aussien tulisi sen suuresta energisyydestä huolimatta olla luonteeltaan tasapainoinen. Vaikka se saattaa ensitapaamisella olla varauksellinen vieraita kohtaan, ei pidättyväisyyteen saa liittyä arkuutta, pelokkuutta tai vihaisuutta. ASCA:n rotumääritelmä kuvaa aussien työntekijänä aggressiiviseksi ja määräileväksi, mutta mainitsee myös, että tällaista käytöstä ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan ei sillä ole lupa osoittaa.
Aussieiden luonnetestaaminen on hyvin yleistä, sillä se on yksi tapa saada kolmen sertin koira muotovalioksi. Testattuja koiria on tällä hetkellä jo lähes 150 kappaletta, joten tilastollisesti aineistosta voidaan vetää melko luotettavia päätelmiä.
Kuusikymmentä prosenttia aussiesta on testitilanteessa osoittanut rohkeudeltaan eli toimintakyvyltään kohtuullista voimakkuutta ja neljäsosa pientä. Puolella testatuista koirista on kohtuullisesti terävyyttä ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja ja vajaalla puolella pienesti halua reagoida aggressiivisesti itseensä kohdistuvaan uhkaan. Puolustushalun erikoiskokeesta arvosanan ”kohtuullinen, hillitty” on saavuttanut kolme viidestä testatusta, joka kolmas on luokiteltu halultaan pieneksi. Taistelutahtoa eli koiran sisäistä moottoria tekemiseen ja toimimiseen on yli puolet aussieista osoittanut kohtuullisesti, vajaalla neljännes suuresti ja vajaa neljännes pienen verran. Hermorakenne on ollut yli kahdeksallakymmenellä prosentilla testatuista hieman rauhaton eli arvosana +1. Temperamentiltaan vilkkaiksi on luokiteltu yli puolet, kohtuullisen vilkkaiksi ja erittäin vilkkaiksi neljännekset. Tavallisimmin aussiet muistelevat epämiellyttäviä asioita ja antavat kokemusten vaikuttaa jonkin verran tekemisiinsä. Yli seitsemän kymmenestä testatusta on osoittautunut kovuudeltaan hieman pehmeiksi +1, seuraavaksi yleisin arvo oli -2 eli pehmeä, jonka saavutti 14 % aussieista. Luoksepäästävyys on tällä rodulla enimmäkseen kunnossa, aussiet osoittavat luonnetestitilanteessa hyväntahtoisuutta, luoksepäästävyyttä ja avoimuutta 85 % otoksella. Hieman pidättyväisiä joukosta on ollut 13 %.
Kahdeksan koiraa eli vajaat kuusi prosenttia testatuista on arvioitu laukauskokeessa negatiiviseksi eli saanut hylkäävän arvion.
Yhteispisteiden keskiarvo on rodulla 143 pistettä ja hylkäysprosentti 15 %.
Australianpaimenkoirayhdistyksen puheenjohtaja ja luonnetestituomari Jorma Kerkkä mainitsee, että aussielle tyypillinen terävyys ja puolustushalu eivät näytä tulevan korostuneesti esille luonnetestitilanteessa. – Tämä johtuu siitä, että aussiet osoittavat näitä ominaisuuksia vahvimmin omalla reviirillään, jossa niiden reaktiot ovat erittäin voimakkaita, jopa hallitsemattomia. Tässä suhteessa testitulokset antavat todellisuutta silotellumman kuvan koiran reagoinnista uhkaan, Kerkkä tulkitsee. – Ongelmia näistä luonteenpiirteistä on kuitenkin aiheutunut, sillä kotipihoilla tapahtuneita hyökkäys- ja puremistapauksia on tullut esille useampia.
Tuire Finska-Koponen antaa arvoa luonnetestin hyväksytysti suorittaneille aussieille ja lähettää kiitoksensa koiransa testiin vieneille ihmisille. – Luonnetesti on tällä hetkellä ainoa ja paras mittari, kun arvioidaan koiran henkisten ominaisuuksien tasoa ja -voimakkuutta. Se antaa koirasta huomattavasti luotettavamman luonnekuvauksen kuin kasvattajan oma tulkinta, joka voi olla syystä tai toisesta hieman värittynyt.
– Sitä paitsi, jollei tällä hetkellä jalostuskäytössä olevia koiria testattaisi, kuinka voisi olla mahdollista kahdenkymmenen tai vielä pitemmän ajan kuluttua arvioida, mihin suuntaan luonteiden jalostuksessa on menty? Koirien ulkomuodosta tuotetaan näyttelyiden kautta koko ajan lisää tietoa, miksi luonteesta ei samaa dokumentaatiota tarvittaisi? – Käyttökoirilla pelkkä näyttelymenestys ei riitä jalostuskriteeriksi, sillä luonne ja käyttöominaisuudet ovat hyvin tärkeitä.
Hazelmoor-kennelin Minna Saros kiittelee rodun luonnetestaamisaktiivisuutta. – Harrastuskoiria etsivät osaavat jo nyt arvostaa luonnetestistä saatavaa tietoa. Kotikoiria hakevat eivät sen sijaan välttämättä ymmärrä testin merkitystä, eivätkä osaa tulkita testissä käytettyä terminologiaa. Siten heidän voi olla vaikeaa esimerkiksi mieltää kytkentä pennun vanhempien huonon hermorakenteen ja niiden jälkeläisten arkipäivän ongelmien välille, sanoo Saros.
Aussieharrastaja Sanna Keltanen toteaa, että rodun energisyys voi yllättää, sillä aussiet todellakin juoksevat, hyppivät ja riehuvat paljon. – Omistajan täytyy olla valmis huolehtimaan siitä, että koira saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, ettei energia purkautuisi täysin hallitsemattomasti. – Jos australianpaimenkoira stressaantuu vähäisen aktiviteetin vuoksi, ongelmat voivat näkyä esimerkiksi kodin kalusteiden tuhoamisena ja erilaisina käytöshäiriöinä.
Rotumääritelmä kuvaa australianpaimenkoiraa älykkääksi ja aktiiviseksi työkoiraksi, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti, lisäksi se on helposti koulutettava ja innokas työskentelijä. Aussien tulisi sen suuresta energisyydestä huolimatta olla luonteeltaan tasapainoinen. Vaikka se saattaa ensitapaamisella olla varauksellinen vieraita kohtaan, ei pidättyväisyyteen saa liittyä arkuutta, pelokkuutta tai vihaisuutta. ASCA:n rotumääritelmä kuvaa aussien työntekijänä aggressiiviseksi ja määräileväksi, mutta mainitsee myös, että tällaista käytöstä ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan ei sillä ole lupa osoittaa.
Aussieiden luonnetestaaminen on hyvin yleistä, sillä se on yksi tapa saada kolmen sertin koira muotovalioksi. Testattuja koiria on tällä hetkellä jo lähes 150 kappaletta, joten tilastollisesti aineistosta voidaan vetää melko luotettavia päätelmiä.
Kuusikymmentä prosenttia aussiesta on testitilanteessa osoittanut rohkeudeltaan eli toimintakyvyltään kohtuullista voimakkuutta ja neljäsosa pientä. Puolella testatuista koirista on kohtuullisesti terävyyttä ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja ja vajaalla puolella pienesti halua reagoida aggressiivisesti itseensä kohdistuvaan uhkaan. Puolustushalun erikoiskokeesta arvosanan ”kohtuullinen, hillitty” on saavuttanut kolme viidestä testatusta, joka kolmas on luokiteltu halultaan pieneksi. Taistelutahtoa eli koiran sisäistä moottoria tekemiseen ja toimimiseen on yli puolet aussieista osoittanut kohtuullisesti, vajaalla neljännes suuresti ja vajaa neljännes pienen verran. Hermorakenne on ollut yli kahdeksallakymmenellä prosentilla testatuista hieman rauhaton eli arvosana +1. Temperamentiltaan vilkkaiksi on luokiteltu yli puolet, kohtuullisen vilkkaiksi ja erittäin vilkkaiksi neljännekset. Tavallisimmin aussiet muistelevat epämiellyttäviä asioita ja antavat kokemusten vaikuttaa jonkin verran tekemisiinsä. Yli seitsemän kymmenestä testatusta on osoittautunut kovuudeltaan hieman pehmeiksi +1, seuraavaksi yleisin arvo oli -2 eli pehmeä, jonka saavutti 14 % aussieista. Luoksepäästävyys on tällä rodulla enimmäkseen kunnossa, aussiet osoittavat luonnetestitilanteessa hyväntahtoisuutta, luoksepäästävyyttä ja avoimuutta 85 % otoksella. Hieman pidättyväisiä joukosta on ollut 13 %.
Kahdeksan koiraa eli vajaat kuusi prosenttia testatuista on arvioitu laukauskokeessa negatiiviseksi eli saanut hylkäävän arvion.
Yhteispisteiden keskiarvo on rodulla 143 pistettä ja hylkäysprosentti 15 %.
Australianpaimenkoirayhdistyksen puheenjohtaja ja luonnetestituomari Jorma Kerkkä mainitsee, että aussielle tyypillinen terävyys ja puolustushalu eivät näytä tulevan korostuneesti esille luonnetestitilanteessa. – Tämä johtuu siitä, että aussiet osoittavat näitä ominaisuuksia vahvimmin omalla reviirillään, jossa niiden reaktiot ovat erittäin voimakkaita, jopa hallitsemattomia. Tässä suhteessa testitulokset antavat todellisuutta silotellumman kuvan koiran reagoinnista uhkaan, Kerkkä tulkitsee. – Ongelmia näistä luonteenpiirteistä on kuitenkin aiheutunut, sillä kotipihoilla tapahtuneita hyökkäys- ja puremistapauksia on tullut esille useampia.
Tuire Finska-Koponen antaa arvoa luonnetestin hyväksytysti suorittaneille aussieille ja lähettää kiitoksensa koiransa testiin vieneille ihmisille. – Luonnetesti on tällä hetkellä ainoa ja paras mittari, kun arvioidaan koiran henkisten ominaisuuksien tasoa ja -voimakkuutta. Se antaa koirasta huomattavasti luotettavamman luonnekuvauksen kuin kasvattajan oma tulkinta, joka voi olla syystä tai toisesta hieman värittynyt.
– Sitä paitsi, jollei tällä hetkellä jalostuskäytössä olevia koiria testattaisi, kuinka voisi olla mahdollista kahdenkymmenen tai vielä pitemmän ajan kuluttua arvioida, mihin suuntaan luonteiden jalostuksessa on menty? Koirien ulkomuodosta tuotetaan näyttelyiden kautta koko ajan lisää tietoa, miksi luonteesta ei samaa dokumentaatiota tarvittaisi? – Käyttökoirilla pelkkä näyttelymenestys ei riitä jalostuskriteeriksi, sillä luonne ja käyttöominaisuudet ovat hyvin tärkeitä.
Hazelmoor-kennelin Minna Saros kiittelee rodun luonnetestaamisaktiivisuutta. – Harrastuskoiria etsivät osaavat jo nyt arvostaa luonnetestistä saatavaa tietoa. Kotikoiria hakevat eivät sen sijaan välttämättä ymmärrä testin merkitystä, eivätkä osaa tulkita testissä käytettyä terminologiaa. Siten heidän voi olla vaikeaa esimerkiksi mieltää kytkentä pennun vanhempien huonon hermorakenteen ja niiden jälkeläisten arkipäivän ongelmien välille, sanoo Saros.
Aussieharrastaja Sanna Keltanen toteaa, että rodun energisyys voi yllättää, sillä aussiet todellakin juoksevat, hyppivät ja riehuvat paljon. – Omistajan täytyy olla valmis huolehtimaan siitä, että koira saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, ettei energia purkautuisi täysin hallitsemattomasti. – Jos australianpaimenkoira stressaantuu vähäisen aktiviteetin vuoksi, ongelmat voivat näkyä esimerkiksi kodin kalusteiden tuhoamisena ja erilaisina käytöshäiriöinä.
Monta tuntia päivässä olisi aikaa ja sitten, että kahdeksan tuntia päivässä yksinoloa...ei nyt oikein tuo laskutoimitus mene jakeluun...Jos koirasi joutuu päivittäin olemaan n. 8 tuntia yksin, ilmeisesti jopa joskus enemmän, en suosittele mitään koiraa, valitettavasti. Yksin elävä koira kärsii ajanmittaan ja saa sitten hirveitä ahdistuskohtauksia tai on yliaktiivinen kun vihdoin joku sen huomaa...Ehkä joku muu tapa, jossa voisi olla koirien kanssa tekemisissä olisi parempi vaihtoehto. Varsinkin pentuiässä, ei riitä siis joku 1-2 kk jne., pentu tarvitsee ehdottomasti seuraa..
Älä ota koiraa, ennen kuin tarkkaan valitset terveen rodun. Mitä kauempana koiran ulkomuoto on sudesta sitä enemmän rodusta löytyy sairauksia vaikka mitä väitetään.Useimmat rodut on ihminenjalostanut pilalle tavoitellessaan jotain tiettyä ominIsuutta rodussa.Ihminen onkoiralle natsi valitessaan mitkä yksilöt lisääntyvät. Tätähän et tosin kysynyt..
Länsigöötanmaanpystykorva tai tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Colliet
En näistä paljon tiedä, mutta vähemmän aktiivinen kuin border.
suomenlapinkoira/lapinporokoira
oppivaisia ja helposti motivoitavia
Belgianpaimen olisi kanssa yksi tietyin varauksin, riippuen minkälaisia koiria lapsuudenkodissa ollut.
Novascotiannoutaja on kuin paimenkoira noutajan vaatteissa. sitäkin kannattaa harkita.
Muutkin noutajat ovat oppivaisia, mutta eri tavalla kuin paimenkoirat