...ajatellen meidän työelämää. Olemme saaneet tehdä työmme Suomen työhistorian parhaimmissa olosuhteissa. Meillä on ollut työehtosopimukset, ammattiliitot ja työlaki, jotka ovat taanneet meille vähintään työterveydenhoidon, palkalliset sairaslomat, ilta-, yö-, la-, su- ja ylityöpalkanlisät, työajat ja vuosilomat.
Nämä edut tulivat 60-70-lukujen vaihteen vaiheilla, sitä ennen vallitsi villit lait. Nykyään edut ovat jälleen huononemassa, kun me olemme jo eläkkeellä.
Tässä yksi kiitollisuuden asia meidän elämässämme.
Nämä edut tulivat 60-70-lukujen vaihteen vaiheilla, sitä ennen vallitsi villit lait. Nykyään edut ovat jälleen huononemassa, kun me olemme jo eläkkeellä.
Tässä yksi kiitollisuuden asia meidän elämässämme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kenes-poikii"
Älä hirveesti innostu meistä.
Me saimme tuon kaiken koska Suomella oli myytävää, ja arvokkaat johtajat,
sekä osaavat pomot.
Oli varaa antaa kansalle kuvitelmia sen omasta erin-omaisuudestaan.
Antaa kansan liittojen leikkiä.
Kansamme on nyt huono.
Paljon huononpi.
Huonoten yhä.
Myytävää ei saa kaivaa edes maan alta.
Viher-piperrys-typeryys estää.
Muista siis kiittää johtajiamme elämästämme itsesi sijasta.
Moittia lapsiamme omien johtajiensa kurjuudesta.
Oli typerää tehdä uusi aloitus asiasta.
Täällä on jo kymmeniä.
H.
Ookko sää Martti Ahtisaari vai miks sulla on hänen kuvansa profiilissas? ;))
En ole illuminaattipomo Mara §(*_*)§
Kiitollisuuteen on aihetta.
Me olemme se hyvinvoinnin ähkyyn läkähtyvä sukupolvi, valitettavasti, jolle edellinen taisteli kaikki hyvät edut ja nyt viimeiset meistä henkitoreissaan yrittävät roikkua kaikessa hyvässä ja luulevat, että tätä auvoa kestää loputtomiin. Ainahan sitä pitää lapsilleen tietysti parempaa jättää, mutta lapsille on odotettavissa myös paljon vaatimattomampaa. Toisaalta, he ovat ensimmäinen todella reilusti perivä sukupolvi. Toivottavasti tajuavat, että elämää voi elää tuijottamatta vain ja ainoastaan omaan napansa.
Komppaan aloittajaa, on ollut hyvä työelämä. On saanut olla aina töissä. Ehkä niin hyviä etuja ei olisi kannattanut olla, ettei olisi niin hyvään tottunut. Olisi eletty vähän aikaa velatonta elämää. 70-luvulla annettiin etuja, joita työssä käyvä ei olisi tarvinnut. Valtion velalla eduskunta antoi edut, että sai kannatusta. Saimme puolison kanssa alle keskiarvopalkkaa, mutta lapsilisiä emme olisi tarvinneet. Saivat sitten lapset, kun lähtivät opiskelemaan. Sijoittamisen edut olivat melkoiset. Jos omisti kaksi vuokra-asuntoa, yhteiskunta maksoi kaikki velasta aiheutuneet kulut. Ja silloin oli vielä vastuunsa tuntevat vuokralaiset. Nyt ei kannata yksityisen vuokrata, on lusmuilijoita ja toki ihan niitäkin, jotka eivät pysty maksamaan, vaikka haluaisivat. Jos tavoitteita oli, oli helpompi toteuttaa kuin tänä päivänä. Ja mitä sitten kun sai vähän pesämunaa vanhuuden varalle? Niiltä otetaan, joilla on, vaikka miten olisi saatu vaatimattomalla elämällä. Ne, jotka olivat sitä mieltä, että viis säästämisestä, kokemukset rikastuttavat, saavat yhteiskunnalta nyt enemmän kuin ne jotka elivät kohtuullisesti, vaikka samat tulot on ollut.
Olimme sekä suuri, nuori, vähään tyytyvä työntekijäryhmä että suurin kuluttajaryhmä kautta aikojen maassamme. Sitä ei sovi unohtaa. Talouden alamäki johtuu myös siitä että me suuret ikäluokat emme enää kuluta "tarpeeksi", emmehän tarvitse oikein mitään. Kaikki on jo, paitsi päivittäinen ruoka josta vähintään 90% (oma arvio, voi olla pielessäkin) ostetaan kaupasta.
Vanhemmille meidän on syytä olla kiitollisia, koska he itseään säästelemättä selvittivät maamme viime sodista itsenäisenä kansakuntana. Ja järjestivät meille mahdollisuuden opiskella, matkustaa ja muutenkin järjestää elämämme "oman maun mukkaan".
Olemme ne viimeiset mohikaanit oikeastikin, on enää vain villiä länttä