Käytänkö turhaan korvaushoitoa?

Vaihdevuosioireet voivat olla hyvin monenlaisia. Jos sinulla on häiritsevät mielialaoireet, ja jos estrogeeni auttaa, niin hoito on oikea, ja sinä todellakin hyödyt siitä! Itse asiassa estrogeeni ehkäisee sydän- ja aivoinfarkteja, koska estrogeeni laajentaa verisuonia. Muu vaihtoehto tai lisälääke voisi olla mielialalääkitys, ja siihen varmasti suhtaudut paljon kielteisemmin. Kokonaisuudessaan hormonikorvaushoito on mielestäni parempi vaihtoehto, jos vaivasi johtuu hormoninpuutoksesta - niinkuin ilmeisesti johtuu. Itse asiassa naishormonipitoisuudet lähtevät laskuun jo alle 40-vuotiaana, ja ainakin itselläni on ollut säännöllisestä kierrosta huolimatta kuumia aaltoja kuukautiskierron vaihteessa liene 35-vuotiaasta, ja ajoittain limakalvo-ongelmaakin. Vagifemiä suositeltu itselleni jo 40-vuotiaana.

Muilla kohtuullisilla ja terveillä elämäntavoilla voit ehkäistä ikään ja elämäntapaan liittyviä sairauksia. Eli ei tupakointia, maltillisesti riittävän rasittavaa liikuntaa, kohtuullista ja monipuolista ravintoa ja jotain mielihyvää tuottavaa harrastetta. Lihaskunto laskee huomaamatta tosi paljon keski-ikään mennessä, ellei kuormita lihaksiaan riittävästi. Liikunnastakin voi oppia nauttimaan ja saamaan mielihyvää, ja uskoisin sen vähentävän vaihdevuosioireita - ainakin itselläni näin on.

Hyvää vuotta 2016 sinulle!

Kiitos vastauksesta Kauan hikoillut! Elämäntapani ovat terveelliset, en tupakoi ja harrastan liikuntaakin. Tosin voisin sitä enemmänkin harrastaa jos saisin itsestäni irti. Lenkillä käyn vaihtelevasti. Joskus jopa päivittäin, toisinaan 2-4 kertaa viikossa. Liikunnan huomaan nostavan mielialaa. Alkoholia en käytä ollenkaan, syön suhteellisen terveellisesti ja olen normaalipainoinen. Mielialalääkkeitä en halua käyttää, kuten arvelitkin, koska en halua luopua seksuaalisista iloista.
Hyvää Uutta Vuotta Sinullekin!

Selittämättömät ruumiilliset oireet yleisempiä naisilla

IA, 25.9.2007


Lääketieteellisesti selittämättömät oireet, joita kutsutaan somatisaatio-oireiksi tai somatisoinniksi, ovat yleinen ilmiö. Naisilla somatisaatiohäiriö oli viisi kertaa ja somatisaatio-oireilu kuusi kertaa yleisempää kuin miehillä, kertoo tuore väitöskirja.

Somatisoinnista aiheutuu subjektiivista kärsimystä ja henkilöiden toimintakyvyn laskua.

Juha T. Karvonen arvioi väitöskirjassaan 1600 kolmekymmentä vuotiaan oululaisen henkilön somatisaatiohäiriön ja somatisaatio-oireilun yleisyyttä.

Somatisaatiota on yritetty aikaisemmin määritellä usein eri tavoin, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut muita paremmaksi. Tässä tutkimuksessa määritelmänä käytettiin oireilua ja psykiatrisen diagnoosiluokituksen diagnoosia. Tietoja kerättiin sairauskertomuksista ja eri rekistereistä sekä haastattelemalla osa tutkittavista.

Somatisaatiohäiriödiagnoosi todettiin 1,1 prosentilla ja somatisaatio-oireita 6,1 prosentilla tutkittavista. Naisilla somatisaatiohäiriö oli viisi kertaa ja somatisaatio-oireilu kuusi kertaa yleisempää kuin miehillä. Havaitut somatisaatiohäiriön ja -oireilun esiintyvyydet ovat sopusoinnussa aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa.

Krvosen mukaan tutkimus osoitti, että lääkärit eivät tunnistaneet somatisaatiohäiriötä, ainakaan häiriön olemassaoloa ei oltu kirjattu sairauskertomuksiin. Somatisaatio liittyi psyykkiseen stressiin ja muuhun psykiatriseen sairastavuuteen.

- On tärkeää tunnistaa somatisaatio ja siihen liittyvä oheissairastavuus ja tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että lääkäreille tulisi tarjota koulutusta somatisaatiohäiriön ja -oireilun tunnistamisessa. Havainnot korostavat psykiatrian ja muiden lääketieteen erikoisalojen yhteistyön merkitystä somatisaatiosta kärsivien potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa, Karvonen sanoo.

LL Juha T. Karvosen väitöskirja Somatization in young adults. The Northern Finland 1966 Birth Cohort Study tarkastetaan 28. syyskuuta Oulun yliopistossa.
-------------------------------------------------------------------