Väittely siitä mitä mieltä minä olen?

Itsetunto-ongelma, sinä sen sanoit. Hän pelkää koko ajan, että ei kelpaa sellaisenaan, että valehtelet hänelle. Pelkää niin että uskoo niihin valheisiinsa itse. Yön pimeinä tunteina pohtii, että mitä se ja se lausahduksesi tarkoitti ja mitä se ilme tai naurahdus meinasi.

Se ei auta yhtään, että yrität vakuuttaa hänelle mielipiteistäsi, koska aina löytyy uusia epäilyksen aiheita. Se voisi auttaa, jos hän ymmärtäisi ja tiedostaisi ongelmansa. Alkaisi työstää sitä, ja hyväksyä itsensä. Alkaisi luuottamaan sinuun. Pitkä tie. Tuosta kuitenin pitäisi lähteä, keskustelusta. Ammattiapu voisi olla tarpeen. Joku parisuhdeneuvoja.

Hei.

Parisuhteen merkittävimpiä kompastuskiviä ovat erilaiset viestintään ja kommunikaatioon liittyvät pulmat. Viestintään liittyy myös valtava määrä tunteita: esim. kokemus ymmärretyksi tulemisesta - tai sitten ei.

Jokainen voi puhua vain omista ajatuksistaan. Toisen puolesta ei kukaan voi mitään tietää eikä edes saa kuvitella tietävänsä paremmin. Sen sijaan keskustelun tavoite on,että molemmat osapuolet saavat kokemuksen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Jos puolisosi väittää sinun tarkoittavan muuta, minulle tulee mieleen, että hän ilmaisee sillä jotain ristiriitaa. Hän saattaa ajatella, että jos esimerkiksi eilen olet sanonut pitäväsi kauhuelokuvista, miten on mahdollista, ettet halaukaan tänään lähteä hänen ehdottamaansa kauhuleffaan (esimerkki on ehkä tökerö, mutta kuvaa sitä, miten ihmiset aina luovat toisten ajatuksista tavallaan kokonaisuuden - elämä kuitenkin on paljon monimutkaisempaa ja ihminen on aina myös ristiriitainen). Usein se, että 'tulkitsee' toista hänen omien sanojensa yli johtuu siitä, ettei luota toisen puheisiin. "Joo, sanot rakastavasi, muttet kuitenkaan rakasta koska eilenkin teit XXX"

Minulle tulee vahvasti mieleen, että hyötyisitte viestintätaitojen oppimisesta. Niitä voi hedelmällisesti opiskella erilaisilla parisuhdeviestinnän kursseilla, joita järjestävät eri tahot, esim. parisuhdekataja. Googlaamalla löydät tietoa, järjestääkö esim. paikkakuntasi seurakuntakin sellaisia. Niissä yhdessä toisten parien kanssa vertaistuella opetellaan viestimään terveesti ja toista kunnioittaen, kumpaakin kuunnellen.

Miltä kuulostaa?

Merja, diakoni

Kiitoksia vastauksistanne. Niinhän se on, että sanat ja teot ovat hänen mielestään ristiriidassa, omasta mielestäni eivät. Kaksi mielipidettähän näissä monesti on. Itse olen erittäin looginen ja matemaattinen ihminen ja olen ehdottanut, että ystävän avustuksella pureutuisimme riidanalaisiin kysymyksiin. Mitä ihan faktuaalisesti on tapahtunut, minkälaisia johtopäätöksiä asioista on vedetty ja mitä tunteita herännyt. Toinen kuuntelisi ja saisi mahdollisuuden korjata näitä. Puolin ja toisin. Vaatisi toki, että se toisen korjaus kuunnellaan ja uskotaan. Luotetaan. Ja siinä taidan olla liian idealisti. Tällaiseen ei kuitenkaan puolisoni ole suostunut ja lusikat on jaettu jo tovi sitten. Itse tätä käyn läpi lähinnä itsetutkiskelun vuoksi, jotain kai olisi voinut tehdä toisin ja tulenko törmäänään tähän seuraavassa suhteessani. Ainakaan sitä ei ollut edellisissä eli se syntyi nimenomaan meidän keskinäisestä kanssakäymisestämme.

Koko tilanteen asetanta on vain itselleni täysin absurdi. Joku tulee väittelemään kanssani siitä mitä minä haluan elämältä ja tulevaisuudelta. En kuulemma halua asettua alas vaan reissata työn perässä ja asua matkalaukusta käsin. Oma kantani asiaan on päinvastainen, mutta kuulemma valehtelen hänen mielikseen. Yhdessä ostettu omakotitaloprojekti ei näyttänyt kelpaavan teoksi.

Minä ajattelisin, että hän pelkää. Alkoi pelkäämään, että jäisi yksin ja eroamallahan siitä pelosta pääsee. Saa narut omiin käsiin. Hän oli jo vuosia sitten sanonut että ei luota mihinkään mitä sanon.

Tuo kuvaamasi tilanne on "tuttu juttu show". Meillä minulle kerrottiin mitä mieltä olen ja sitten kuinka väärässä käsitykseni on. Kaikki tämä siis minulta mitään kysymättä ja minusta riippumatta. Yhteistä tapauksissa lienee heikko itsetunto ja sen mukana tarve tulkita ja velloa tulkinnoissaan, kunnes on mieli taas myrkytetty ja päivän tavoite saavutettu.

Onnea uuteen elämään.

Ja minä kun luulin olevani ainoa, jonka mielipiteitä on noin vahvasti kyseenalaistettu.
Samoin tuo "kaikki naiset ovat tällaisia", sekin täsmäsi.
Ero tapahtui jo kymmenen vuotta sitten, mutta tämä ketju antoi viimeisen selityksen sille, miksi en koko 30-vuotisen liiton aikana tuntenut oloani onnelliseksi ja vakaaksi.
Kiitos.