Hei!
Voin heti ensimmäisenä sanoa, että aloitin tämän keskustelun siksi, että saisin kuulla teidän kokemuksianne ja rohkaisevia sanoja, en sitä, että tämä on jo ainakin tuhannes keskustelu samasta aiheesta. Se vain pahentaisi tilannettani.
Gynepelkoni on siis todella aito, ei mitään teeskentelyä. Voisin oikeastaan kertoa teille vähän tarinaani, ehkä se selkiyttäisi. Toivon, että jaksatte lukea ja auttaa.
Ensimmäisen kerran gynelle mennessäni en ollut edes jännittynyt, ehkä pieniä perhosia vatsassa lenteli. En pelkää mitään turhaan, joten ajattelin, että tämäkin kokemus ei olisi mikään liian paha. Monien suosima naisgyne vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kerroin olevani ensikertalainen. Hän ymmärsi sen ja sanoi, että jos haluan keskeyttää toimenpiteen, niin se onnistuu kyllä. Hän ei tekisi mitään vasten tahtoani ja kertoisi koko ajan, mitä tekee ja milloin voi nipistää yms. No, näytteiden ottoon asti meni ihan hyvin. Minulla ei todellakaan ole mikään matala kipukynnys, sitä ovat monet lääkärit sanoneet. Siedän siis kipua melkoisen hyvin, vaikka en sitä itse ole huomannutkaan. Tämän kokemuksen jälkeen olen kyllä ollut väärässä.
Niin, näytteliden otto oli sitten minulle viimeinen pisara - mutta ei gynelle. Sanoin, että voisitko ihan hetkeksi keskeyttää, kun hän sai jonkun raapaisun tehtyä. Sanoi vain, että ei nyt, annetaan mennä loppuun asti. Väitin vastaan, mutta hän vain jatkoi ronkkimista ja käski pysyä rauhassa ja rentona, muutama minuutti kuulemma menisi. Yritin sitten rentoutua, onnistuinkin aika hyvin, mutta sitten sattui, liikaa, aivan liikaa, kipu sen kun kasvoi vain ja viimein oli pakko huutaa. Gyne käski olemaan hiljaa, mutta en voinut. Hän oli kuulemma ottanut kohdusta jonkun näytteen eikä ollut vielä valmis. En edes tiennyt, että (ekalla kerralla) kohdusta otettaisiin näyte. Lopuksi hän vielä teki palpaation, joka oli tuskaa myös. Entisestäänkin "verillä" ja todella kipeät paikkani eivät saaneet rauhaa, vaan kaksi sormea kumihanskoissa ilman liukastetta työnnettiin emättimeen niin syvälle kun pääsi (gynen sanojen mukaan!) ja tunnusteli sitten ronskisti kohtua. Olin pyörtyä onnesta, kun pääsin nousemaan tuolista.
Verinen vuoto jatkui ties miten kauan. Alapäätä kirveli kamalasti enkä pystynyt kunnolla tekemään yhtään mitään.
Ystäväni olivat melkoisen järkyttyneitä heidän "täydellisen gynen" kohdellessa minua noin. Varaa ei ole mennä yksityiselle.
Eräällä ystävälläni on gynekologin vastaanotto ja kysyin häneltä, oliko oman gynekologini käytös oikeudenmukaista. Hän oli todella tyrmistynyt ja sanoi, että ei koskaan voisi vasten potilaan tahtoa tai hänen kivusta huutaessa tehdä minkäänlaisia tutkimuksia.Hän jopa tarjoutui tekemään minulle gynen tarkastukset tästä eteenpäin, edullisemminkin, mutta en tiedä, pystynkö siihen. Haluaisin kyllä, mutta rohkeus pettää.
Tiedän, että kaikki eivät ole oman gynekologini kaltaisia, mutta pelko on tällä hetkellä aika vahvasti hallitsemassa tätä päätöstä. Nyt siis haluaisin kuulla teidän kokemukset (jos vain voitte kertoa) pienintä yksityiskohtaa myöten, etenkin niistä kerroista, jolloin otettiin näytteitä. Rohkaisevat kommentit eivät olisi pahitteeksi. Tiedänhän aikuisena ihmisenä toki sen, että ómaksi parhaakseni minä siellä käyn, saanhan tietää myös, että kaikki on kunnossa. Luulen myös, että ette itsekään ryntäisi gynelle tuollaisen kokemuksen jälkeen ilman miettimistä. Pelko on nyt hirvittävän suuri, en mahda sille mitään *itkee*
Se minun vielä pitää sanoa, että kyllähän minä kivun kestän, mutta en sitä, että vasten tahtoani noinkin arkoja paikkoja tongitaan. Olen aikaisemmin nuoruudessa joutunut lähes väkivallan uhriksi, joka kohdistuu alapään alueelle. Pääsin kuitenkin pakoon.
Kiitos kaikille vastanneille ja lukeneille.
Voin heti ensimmäisenä sanoa, että aloitin tämän keskustelun siksi, että saisin kuulla teidän kokemuksianne ja rohkaisevia sanoja, en sitä, että tämä on jo ainakin tuhannes keskustelu samasta aiheesta. Se vain pahentaisi tilannettani.
Gynepelkoni on siis todella aito, ei mitään teeskentelyä. Voisin oikeastaan kertoa teille vähän tarinaani, ehkä se selkiyttäisi. Toivon, että jaksatte lukea ja auttaa.
Ensimmäisen kerran gynelle mennessäni en ollut edes jännittynyt, ehkä pieniä perhosia vatsassa lenteli. En pelkää mitään turhaan, joten ajattelin, että tämäkin kokemus ei olisi mikään liian paha. Monien suosima naisgyne vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kerroin olevani ensikertalainen. Hän ymmärsi sen ja sanoi, että jos haluan keskeyttää toimenpiteen, niin se onnistuu kyllä. Hän ei tekisi mitään vasten tahtoani ja kertoisi koko ajan, mitä tekee ja milloin voi nipistää yms. No, näytteiden ottoon asti meni ihan hyvin. Minulla ei todellakaan ole mikään matala kipukynnys, sitä ovat monet lääkärit sanoneet. Siedän siis kipua melkoisen hyvin, vaikka en sitä itse ole huomannutkaan. Tämän kokemuksen jälkeen olen kyllä ollut väärässä.
Niin, näytteliden otto oli sitten minulle viimeinen pisara - mutta ei gynelle. Sanoin, että voisitko ihan hetkeksi keskeyttää, kun hän sai jonkun raapaisun tehtyä. Sanoi vain, että ei nyt, annetaan mennä loppuun asti. Väitin vastaan, mutta hän vain jatkoi ronkkimista ja käski pysyä rauhassa ja rentona, muutama minuutti kuulemma menisi. Yritin sitten rentoutua, onnistuinkin aika hyvin, mutta sitten sattui, liikaa, aivan liikaa, kipu sen kun kasvoi vain ja viimein oli pakko huutaa. Gyne käski olemaan hiljaa, mutta en voinut. Hän oli kuulemma ottanut kohdusta jonkun näytteen eikä ollut vielä valmis. En edes tiennyt, että (ekalla kerralla) kohdusta otettaisiin näyte. Lopuksi hän vielä teki palpaation, joka oli tuskaa myös. Entisestäänkin "verillä" ja todella kipeät paikkani eivät saaneet rauhaa, vaan kaksi sormea kumihanskoissa ilman liukastetta työnnettiin emättimeen niin syvälle kun pääsi (gynen sanojen mukaan!) ja tunnusteli sitten ronskisti kohtua. Olin pyörtyä onnesta, kun pääsin nousemaan tuolista.
Verinen vuoto jatkui ties miten kauan. Alapäätä kirveli kamalasti enkä pystynyt kunnolla tekemään yhtään mitään.
Ystäväni olivat melkoisen järkyttyneitä heidän "täydellisen gynen" kohdellessa minua noin. Varaa ei ole mennä yksityiselle.
Eräällä ystävälläni on gynekologin vastaanotto ja kysyin häneltä, oliko oman gynekologini käytös oikeudenmukaista. Hän oli todella tyrmistynyt ja sanoi, että ei koskaan voisi vasten potilaan tahtoa tai hänen kivusta huutaessa tehdä minkäänlaisia tutkimuksia.Hän jopa tarjoutui tekemään minulle gynen tarkastukset tästä eteenpäin, edullisemminkin, mutta en tiedä, pystynkö siihen. Haluaisin kyllä, mutta rohkeus pettää.
Tiedän, että kaikki eivät ole oman gynekologini kaltaisia, mutta pelko on tällä hetkellä aika vahvasti hallitsemassa tätä päätöstä. Nyt siis haluaisin kuulla teidän kokemukset (jos vain voitte kertoa) pienintä yksityiskohtaa myöten, etenkin niistä kerroista, jolloin otettiin näytteitä. Rohkaisevat kommentit eivät olisi pahitteeksi. Tiedänhän aikuisena ihmisenä toki sen, että ómaksi parhaakseni minä siellä käyn, saanhan tietää myös, että kaikki on kunnossa. Luulen myös, että ette itsekään ryntäisi gynelle tuollaisen kokemuksen jälkeen ilman miettimistä. Pelko on nyt hirvittävän suuri, en mahda sille mitään *itkee*
Se minun vielä pitää sanoa, että kyllähän minä kivun kestän, mutta en sitä, että vasten tahtoani noinkin arkoja paikkoja tongitaan. Olen aikaisemmin nuoruudessa joutunut lähes väkivallan uhriksi, joka kohdistuu alapään alueelle. Pääsin kuitenkin pakoon.
Kiitos kaikille vastanneille ja lukeneille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No huh huh! En kyllä yhtään epäile että mietit kahdesti ennen uutta gynekäyntiä.
Itselläni ensimmäinen kerta onneksi oli hyvällä muistettava kokemus. Osasin rentoutua ja gyne kertoi koko ajan mitä aikoi seuraavaksi tehdä. Papa otettiin samalla. Tämä oli yksityisellä.
Toinen tapaamiseni spekuloiden kanssa ei sitten mennytkään niin loistokkaasti. Kävin opiskelupaikkakuntani terveyskeskuksen labrassa papa-kokeessa ja sen jälkeen nuorisopolilla gynen tarkistuksessa. En tiedä mutta siltä se tuontui kun se labraihminen olis runtannu suurimman ja kylmimmän spekulan mun sisään mitä löysi. Enkä ollut kerinnyt kunnolla rentoutumaan. Kun sanoin että nyt sattuu niin tämä vaan sanoo että hengitä ja jatkaa sen laitteen vääntelyä mun sisällä. Hengitä ja rentoudu siinä sitten! Otti myös jonkun testin sellasella pienen pulloharjan näkösellä puikolla. Yleisin sukupuolitauti nuorilla vai mikä oli. Oli paikat kyllä hellänä. Gynekin sano että aika pahaa jälkeä oli jättänyt kun teki tutkimusta. Paikat valu verta kolme päivää sen jälkeen ja alavatsassa oli sellanen menkkakivun olonen tunne kokoajan vain sen papa-kokeen vuoksi. Olis kai pitäny tehä joku valitus.
Se suraus siitä oli että toista kertaa en jalallani siihen labraan astu papa-kokeen merkeissä. Eipä paljon huvita käydä tasavuosin kokeessa tuon takia. Seuraavan kerran kyllä aion kysellä tutuilta että missä ovat käyneet ja ketä suosittelevat ellen sitten mene samalle ihmiselle yksityiselle, jolla ekalla kertaa kävin. Kallistahan se on mutta kohtelu ainakin on eri luokkaa.
Oman terveytemme takiahan noissa tutkimuksissa käymme, että ei kai sitä parane kovin pitkälle aikavälille jättää. En voi oikeastaan sanoa muuta kuin koita rohkaistua sen verran että menet sille tutullesi seuraavan kerran. Ehkä seuraava parempi kokemus hieman lievittäisi kammoasi. Itsekin olen meinannut uskaltaa viimeistään vuoden kuluttua uuteen tutkimukseen. Ei kai kahden vuoden tauko vakituisessa parisuhteessa olevalle terveelle nuorelle naiselle ole liian pitkä aikaväli.
Tsemppiä! Ja onnea uudelle vuodelle!
Tuo voisi olla oma kertomukseni vuosien takaa. Kärsin erittäin voimakkaasta gynepelosta nuorena aikuisena. Ekoilla käyntikerroilla tutkimisesta ei tullut mitään. Jossain vaiheessa e-pillereitä saadakseni oli pakko antaa tehdä kaikki tarvittavat tutkimukset ja kokeet, vaikka sattuihan se ja tuntui ällöttävältä. Pakotin itseni kuitenkin siihen ja koitin kestää. Ajan kanssa opin käymään gynellä ilman isompaa pelkoa, mutta vieläkin melkein 40-vuotiaana jännitän vähän, koska ei se koskaan mukavaa ole. En voi muuta sanoa kuin että aika opettaa ja vain rohkeasti käymällä ja sietämällä pääset pelostasi.
Minullakin on pari helvetillistä gynekäyntiä takana, mutta toinen niistä johtui 100% itsestäni, en osannut rentoutua silloin ollenkaan koska huoneessa oli opiskelija kurkkimassa lääkärin olan yli, olo oli rento kuin rautakangella. Huusin suoraa huutoa ja vesi valui silmistä, kun tuntui niin inhottavalta kaikki. No, siitäkin selvittiin. Mutta tuo tosiaan johtui täysin itsestäni, lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen.
Yleisesti tuo sisätutkimus tai näyttenotto ei haittaa minua yhtään, ei se tunnu miltään kun on rento. Ei se nyt mukavalta tietenkään tunnu kun joku sormiaan sisään tunkee, mutta sen kestää. Jos jännittää ja samalla huomaamattaan puristaa emätintä tiukemmin yhteen, alkaa kyllä varmasti sattua. Lisäksi voimakkaalla pelolla saa luotua itselleen tyhjästä vaikka mitä tunteita, kuten kipua, sen itse huomasin.
Toinen, paljon pahempi tapaus oli viime keväänä. Kävin yksityisellä, erittäin arvostetulla lääkäriasemalla, koska ajattelin saavani sieltä apua akuuttiin ja äkkiäilmenneeseen ongelmaani jota epäilin pahaksi hiivatulehdukseksi/virtsatulehdukseksi. Ennen olen käynyt vain kunnallisella puolella.
Yksityinen lääkärikäynti, jolle oli varattu aikaa 20-30 min, kesti yhteensä 5 min, maksoi 60 euroa, mitään apua en saanut eikä edes papakoetta otettu ja lisäksi vanha mieslääkäri kohteli minua kuin KOIRAA tai maksullista naista, halventaen ja tuhahdellen ongelmalleni.
Purskahdin lohduttomaan itkuun jo maksaessani kassalla, kotiin päästyäni itkin tunnin suikussa, olo oli kuin raiskatulla! Soitin vihoissani päivän päästä paikan johtajalle, kyseinen gyne oli kuulemma PUOLIKUURO (eikä siis ollut kuullut mitä sanoin!) ja hänellä oli ollut kuulemma sosiaalisia ongelmia. USKOMATONTA! Kuitenkin erittäin arvostettu paikka paikkakunnallani.
Että löytyy meitä joka lähtöön joka paikasta.
Sitten taas eräällä toisella käynnillä opiskelijaterveydenhuollossa, oli äärimmäisen ihana naisgyne, joka kertoi kokoajan rauhallisella äänellä mitä teki tutkimuksessa, olin aivan äimistynyt aluksi... Sitten repesin totaalisesti kun hän yhtäkkiä sanoi: "nyt laitan sinne harjan". HARJAN!!?? :D
Ajatus oli niin huvittava että vedet valui silmistä kun nauroin niin, ja hän oli aivan kummissaan... sanoi että "kun yleensä kaikki haluavat kuulla mitä sinne laitetaan". :D
Mutta sen voin sanoa, että tästälähtien kun gynelle olen menossa, voin ihan hyvin sanoa jo ovella että "kiitos ja hei", jos lääkäri ei vaikuta mukavalta/ymmärtäväiseltä. Pakko ei ole mennä mihinkään vastoin tahtoaan.
Todella suuri osa gyneistä kuitenkin, joihin olen vuosien mittaan tutustunut (olen 25, aloitin pillerit 15-v), ovat olleet mukavia ja rauhallisia, ihmiset huomioonottavia. Ja olen käynyt eri gyneillä kymmeniä kertoja viimeisen 10 vuoden aikana.
Peloista vapautuu kun niistä avoimesti puhuu, niissä ei ole MITÄÄN hävettävää ja kaikki pelkäävät, joten mainitse ihmeessä lääkärille heti alussa, että pelkäät ja olet joutunut kokemaan elämässäsi melkein seksuaalista väkivaltaa. He kyllä ymmärtävät asian (mutta eivät voi tietää jos ei siitä sano) ja jos joku tuntuu asiaa vähättelevän, lähde pois.
Kyllä sinä No hope selviät tulevistakin käynneistä. :)
Olen melkoisen järkyttynyt lukemastani. Olen itse toiminut gynekologina lähes kymmenisen vuotta, ja vastaani on tullut monenlaisia tapauksia. Mikään niistä ei kuitenkaan anna aihetta toimimaan noin, miten sinua on kohdeltu. Olen oikeastaan erikoistunut pelko- ja ensikertalaistapauksien hoitoon. Monet ihmiset kertovat juuri pelkäävänsä kipua tai sitä, että noinkin arkoja paikkoja tutkitaan vasten heidän tahtoaan. Itse ainakin pyrin työskentelemään potilaan ehdoilla ja olenkin saanut siitä kiitettävää palautetta. Kivultahan ei aina voi täysin välttyä, mutta itse voi ehkäistä sitä pyrkimällä olemaan mahdollisimman rento, kuten sanoit tehneesi. Myös se on valitettavaa, että monet pelkopotilaani ovat kertoneet gynekologin aiheuttaneen kivun, osittain ehkä vahingossa mutta myös jopa tahallaan. Monet potilaani ovat päässeet pelostaan ja käyvät edelleen vastaanotollani. Hekin ovat siis uskaltautuneet uudestaa.
Suosittelisin, että menisit ystäväsi vastaanotolle, vaikka ihan juttelemaan ensin puhelimessa tai paikan päälle katsomaan. On tärkeää, että kerrot ystävällesi, miten haluaisit tutkimuksen etenevän, esim. hänen kertovan sinulle koko ajan, mitä tapahtuu.
Gynekologilla käynti on varmasti jokaisen mielestä epämiellyttävä kokemus. Tuo palpaatio, josta puhuit, helpottuu varmasti, jos lääkäri käyttää hieman liukastetta ja itse pyrit olemaan mahdollisimman rentona. Sulje vaikka silmäsi, se on auttanut joitakin omia potilaitani.
Onnea vain jatkossakin, kyllä siitä varmasti selviää.
Onko siis gynekologeissakin pelkopotilaisiin erikoistuneita kuten hammaslääkäreissä? Mistähän löytäisi näiden yhteystietoja, minä en näet enää tutkimuksiin mene ainakaan selvinpäin; noita kärsimättömiä kourijoita kun on kohdalleni osunut hieman liian monta.
Hävytön gynekologi! Itselläni on onneksi hyviä kokemuksia gynellä käynneistä. Niitä onkin kertynyt matkan varrella monta. Olen sitä mieltä, että miesgynekologit ovat hellävaraisempia, kuin naispuoliset. Yleistys tietysti, mutta taitaa osua usein oikeaan. Toinen juttu on, että jos olet naimisissa tai vakit. parisuhteessa, ota mies mukaasi vastaanotolle ja tutkimukseen. Niin oli minullakin. Silloin tollaisia törkeyksiä ei pääse tapahtumaan, kun sinulla on tarkkailija paikalla...samoin olisi todistaja, joten lääkäri ei voi ottaa riskiä toteuttaa sadistisia taipumuksiaan.
sen tuttavagynekologisi kanssa jatkaa eteenpäin. Ei gynekologinen tutkimus ihan oikeasti satu tuossa määrin eikä ole noin kamalaa. Nyt ei niinkään tärkeää ole että tarvittavat tutkimukset saadaan tehtyä, vaan luottamuksen palauttaminen. Itse olen sen verran raukka, että turvautuisin sinun tilanteessasi johonkin rauhoittavaan ennen tutkimusta? Ihan vain siksi, että jännitykseesi et millään muulla konstin pysty varmaan vaikuttamaan ennen kuin saat luottamuksesi hoitavaan gyneen, sitten myöhemmin kaikki sujuukin varmaan ok.
Hei kaikille!
Kiitos teille, jotka olette vastanneet. Toivoisin, että voisitte vielä vastata, vaikka olenkin saanut erittäin rohkaisevia kommentteja.
Sain itseäni ainakin melkein niskasta kiinni ja soitin ystävägynelleni (hänkin muuten mies). Puheltiin siinä sitten kaikenlaista tutkimukseen liittyvää, mutta en vielä uskaltanut varata aikaa. Sovimme kuitenkin, että menen käymään ihan läjipäivinä paikan päällä ainakin kerran, jotta se luottamus nyt palautuisi. Sen jälkeen aika olisi tarkoitus varata.
Minua edelleen hirvittää ihan järjettömästi, en saa itseäni oikein kuriin. Ja tuo palpointijuttu, onko teille muille tehty sitä? Mites se teillä onnistui? Ja ne näytteet, ajatuskin on niin puistattava että huh huh. Selviänköhän tästä ikinä?
En muista tarkkaan, mitä kaikkia kokeita minulle on tehty. Tiedän kuitenkin, että mikään niistä ei ollut omalla gynekologillani pelon arvoista kivunkaan suhteen. Jos joskus kerran kirpaisikin, niin tuskasta se oli kaukana. Sovi alunperin lääkärisi kanssa, että jätetään homma heti kesken, jos et uskalla enää antaa jatkaa tutkimusta. Jos mahdollista, oma mies mukaan.
...vielä se, että voithan kertoa lääkärillesi myös sen väkivalta-taustan. Sillä on varmasti suuri merkitys pelossasi. Kyllä se lääkäri silloin ainakin ymmärtää, että asia on todella vakava ja tuskainen Sulle ja on erityisen varovainen.
...ja varasin ajankin. Puhuttiin gynekologiystäväni kanssa kaikki selväksi ja uskoisin, että pystyn menemään siihen "tuoliin" jälleen kerran. Pystyn ainakin luottamaan tähän gyneen ja olen kuullut hänestä pelkkää hyvää, joten ihan turvallisin mielin olen jo huomenna menossa tutkimukseen. Väkivaltataustasta lääkärini tietää myös ja sanoi, että ei ole ihmekään tämä pelkoni, kun laskee tähän kaikkeen vielä sen edellisen käyntini. Toivotaan, että selviän hengissä.
Kaikkea hyvää Sulle ja rohkeutta! Kyllä se hyvin menee.
Nyt voisin pistää isommatkin pirskeet pystyyn, niin onnellinen olen. Kävin nimittäin gynellä vihdoinkin! Jopa kaikki tutkimuksetkin saatiin tehtyä :)
Olihan se aluksi aika kammottavaa istuskella odotushuoneessa. Minua ennen olleelta naiselta kysyin sitten, että mitä pitää tästä gynestä. Hän vastasi, että on käynyt samaisella mieslääkärillä kuuden vuoden ajan eikä vaihtaisi toiseen.
Huoneessa gyne näytti vielä kaikki laitteet ym värkit eikä pitänyt kiirettä. Olin aivan kauhusta kankea enkä ensin pystynyt edes rentoutumaan. Hän puheli niitä näitä ja odotti, että rentoudun. Se ei käynyt ihan helposti, mutta viimein päästiin itse tutkimukseen. Ei tarvinut keskeyttää kuin kerran ihan muutamaksi sekunniksi enkä silloinkaan noussut tuolista ylös :) Kokeetkin saatiin otettua ja arvatkaa - ei sattuntu kuin ihan olemattomasti. Säpsähdin kyllä silloin, kun kohdusta otettiin jonkin sortin näyte, mutta lääkäri rauhoitteli taas ja sanoi, että se oli viimeinen näyte.
Palpaatio - tuo elämäni kauhein kokemus ei ollutkaan enää niin paha. Hän sanoi, että sitä ei ole pakko tehdä nyt, mutta mielellään viimeistään vuoden kuluttua. Mietin hetken ja suostuin. Liukastetta käytettiin vähän ja niin se sujui ihan hyvin. Kyllä sekin vähän ilkeältä tuntui, mutta ei sattunut läheskään niin kuin viimeksi.
Lääkärikin kehui, että en ole pelkopotilas suinkaan pahimmasta päästä kun noin vain annoin tehdä kaikki kokeet.
Onnea vaan teille muillekin gynekäynneille, toivottavasti ette koskaan joudu samaan tilanteeseen, kuin itse olin ensimmäisellä kerralla.
Onnea! Seuraava gyne-käyntisi on jo ihan toista luokkaa tämän kokemuksen jälkeen. Luottamus on saanut perustan.
Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista ja kehotuksista mennä uudelleen. Kannatti :)
Mikä on palpaatio? Olen käynyt monta kertaa gynellä, mutta kertaakaan mulle ei ole tehty palpaatiota. Tai sitten on tehty, enkä ole tiennyt siitä?
Itselläni on myös gynekologipelko, enkä ole käynyt siellä 4 vuoteen, tosin yleislääkärin sisätutkimuksessa olen ollut ja sitä kautta saanut pillerireseptin uusittua. Pari vuotta sitten kävin yksityisellä gynellä ja hän sanoi, että papaa ei tarvitse ottaa, jos on vakituisessa suhteessa, eikä ole mitään vaivoja. Ko. papillaarinen (vai mikä se nyt oli) virus aiheutuu siitä, jos kumppanit vaihtuvat jne. ja sen vuoksi seulotaan nuorilta naisilta. Tätä ennen olin käynyt vuosittain e-pillereiden vuositarkastuksessa, jossa joka vuosi otettiin joko papa tai tehtiin gynekologinen tutkimus. Ja se oli aina yhtä tuskaa, koskaan ei tiennyt kuka siellä on vastassa, kun "lääkärit" vaihtuivat siellä niin usein. Näistä "lääkäreistä" ja sijaisista suurin osa oli vielä itsekin opiskelijoita, joten arvaatte varmaan, että homma ei ollut vielä ihan hanskassa. Mutta muuten en saanut pillerireseptiä, joten pakko siihen oli alistua...