Viihdytkö?

Totta vie, täällä viihdyn,
kauan olen maailmalla kiertänyt,
viimein kierrokseni päättänyt,
koivun juurelta päärynäpuun alle
tammikin houkutti luokseen jäämään
silti rakastuin kuusien huminaan
omenapuut kun kotiin kutsuivat
tänne tutuille juurille palasin
totta vie täällä viihdyn.

Tove J viihtyi näissä maisemissa
https://youtu.be/p3nQ_ar_6Zk

Kyllä viihdyn. Jopa parin, kolmen kuukauden jaksojakin.

Viihdyn. Siinä. Missä pääni kallistan. Olkoon se hotelli. Mökki. Teltta. Koti seinien sisällä.

Olen viihtynyt oikein hyvin tässä uudessa kaksiossani. Huoneen sisustuhan koostuu entisistä huonekaluista ja tekstiileistä. Esikoinen sanoikin kun tuli kotiin, että lämmin henkinen kuten entiset kotimmekin.

Viihdyn kotonani liiankin hyvin, voi auttaa sekin että asun ympäri vuoden kahdessa paikassa.
Aikaisemmin reissusin paljon, nyt ei oikein innosta kun palatessa on väsyneempi kuin lähtiessä, lennot ovat niin väsyttäviä, ja käyvät jalkoihin, lentosukatkaan eivät oikein auta.
Olen nähnyt mualimmoo ihan tarpeeksi. Joskus tekee kaamoksen aikaan mieli aurinkoon. En ole silti menevä taikka menestynyt, elän säästäväisesti.

Kesällä olen synnyinseudulla kuukauden ja ajelen ympäriinsä. Kun menen uuteen paikkaan reissulla, teen sinne heti kotoisat oltavat ihan pienillä konsteilla.

Minäkin ole kai sitä sorttia, että missä koira kolme yötä niin on siellä kotonaan. Eipä tästä kauaksi kaipaile. Voin olla hyvin kaukana, mutta matkoille ei mieli silti halaja. Ainoastaan kaipuu lapsuuden maisemiin, vanhempien pesään, saattaa joskus, varsinkin joulun aikaan täyttää mielen, mutta kun tietää, ettei se ole enää mahdollinen, niin koti on tässä ja riittää.

Tässä asunnossa näytän viihtyvän. En käynyt tänäänkään parveketta kauempana.
Monta asuntoa minulla on ollut tähän ikään mennessä, mutta en voi sanoa, että olisin kaikkiin kotiutunut koskaan.
Tässä olen asunut kai 35 vuotta ja heti alkuunsa tämä tuntui siltä, mitä lapsuuskodin jälkeen pystyin sanomaan omakseni ja lasteni kodiksi.
Huonossa kunnossa tämä on, mutta remonttia on luvassa. Koska se tapahtuu, niin siihenhän voi mennä aikaa, lienenkö hengissä enää silloin.
Hyvän mallinen ja valoisa asunto, kun on ikkunoita joka ilmansuuntaan vaikka on kerrostalo. Kaunis ja viihtyisä ympäristö, puita näkyy joka ikkunasta, hiljaiset naapurit (ainakin nykyisin)...

Juu, kyllä tässä nykyisessä olen viihtynyt oikein hyvin. Juuri ennen joulua tuli postilokeroon ilmoitus just tämän kaupunginosan suunnitelman muutoksesta. Täytys oikeastaan käydä tuolla suunnittelukonttorilla käydä katsomassa mikä aikataulu suunnitelmalla on ja mitä se merkitsee oikeastaan asumiseen. Voipa olla että on aika jälleen etsiä jotain muuta jos tähän tulee vastapäätä kerrostaloja ja paljon liikennettä.

Ellei kotonaan viihdy, on paras muuttaa pois.

Nykyisessä viihdyn, olen muuttanut monesti. On koteja joissa en ole viihtynyt. Nykyinenkään ei varmaan ole sitten eläkeiän kotini mut aika aikansa kutakin.

Suorastaan rakastan tätä ensimmäistä omaa kotiani <3

Viihdyn mainiosti! "oma koti kullan kallis" enhän tähän muuta voisi sanoa, on luontoa, merenranta 200m päässä, mahtavat ulkoilumaastot, hyvät kulkuyhteydet H:gin ydinkeskustaan ajassa noin 15 minsaa, hyvät ystävälliset naapurit, olen "onnentyttö" omassa kodissani.

Ihan hyvin viihdyn vaatimattomassa kodissani. En kaipaa enää mihinkään. Reissut on reissuttu. Enää pikkutsemppi eläkepäiville ja sitten aikaa oleilla enempi kotona.

Viihdyn yllättävän hyvin vaikka ei ole mitään historiaa, mitään sukukroniikkaa, mitään erityisiä tunteita jotka sitoisivat tähän maankolkkaan. Palanen hiekkharjun kuvetta, virtaavat vedet ja piha johon mahtuvat tuulet joka ilmansuunnasta, aurinko joka kiipeää talvellakin valaisemaan keittiönikkunaa kuustenja mäntyjen latvojen yli, juna joka kulkee kerran tunnissa ja pysähtyy asemallamme, vesilintujen äänet joelta, joutsenparvet ja merikotkat, naapurin paksu, viirullinen kissa joka jahtaa hiiriä pihallamme....kaupunki vajaan puolen tunnin päässä, keskusta missä kaikki palvelut ja kaupat vartin päässä autolla, lapset ja lapsenlapset tunnin päässä....ja Suomi vain lyhyen laivamatkan päässä.

Tämä on sama tarina samanlaiseen aloitukseen jokunen aika sitten.

Stadissa vuodesta 1972
Kiva duuni.
Hyvä palkka.
Eläke-suunnitelman laadin heti.
Hyvä eläke pitää olla.
Stadissa kuolen.
Stadin vuokra-kämpässä.
Oma vuokra-parkki-paikka omalle autolle.
Vuokra-sähkö-tolppa.
Laatu-Lähi-ruoka ja lähi-palvelut.
Enää kuolema puuttuu.
Ei paha...vai?

H.

Asunto on paikka, jossa nukutaan ja vaihdetaan vaatteita. Sekä joskus löhötään ja ladataan akkuja. Mutta sana "koti" ei merkitse minulle mitään.

Kodissa viihtyminen ja vaihtelun halu eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.
Luonnekysymys. Työelämässä ollessani 3 - 5:n vuoden jälkeen alkoi jalkapohjiani kutittamaan. Talovelat ja lasten ala-astevaihe pitivät meitä paikallaan ylipitkään mutta sitten helpotti.

Viihdymme kotona. Sijainti on meistä hyvä, asunto sopiva ja seinänaapurit huomaamattomia.
Kuitenkin vuosittain viihdymme muualla 14 - 16 viiikkoa. Vaimon viihtymiset siihen lisäksi. Nyt hän lähtee ystävänsä kanssa viihtymään Teneriffalle tammikuun lopulla.
Meistä on mukava viihtyä useammissa paikoissa.

Viihdyn nykyisessä kodissani erittäin hyvin. Edellisessä kodissani oli ongelmana naapureiden jatkuva musiikin soittaminen täysillä ja viikottaiset juhlimiset. Kun kerrostalossa asuu, niin oppii arvostamaan sitä, jos naapurista ei kuulu koko ajan kova meteli. Onneksi nykyiset talot on rakennettu siten, ettei kaikki naapureiden äänet kuulu seinien läpi. Vaikka koti on kuinka viihtyisä, niin meluavat naaprit tekevät kodista kaikkea muuta kuin viihtyisän.