Itsetunto nollassa

Hei. Haluaisin kertoa tämän ystävälle mutta mulla ei ole kelle kertoa joten kirjoitan sitten tänne. Olen 16v tyttö joka on kärsinyt kiusaamisesta. Ala-asteella mulla oli vielä jonkin aikaa kavereita mut nekin katos. Kiusaaminen alkoi muistaakseni 4lk. Ylä-asteella siirtyessä kiusaaminen vain paheni. Olin loppu niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Joka päivä kouluun meniessäni pelkäsin, pelkäsin eniten ryhmätöitä koska olin aina se jolle opettaja joutui valitsemaan parin, se oli nöyryytystä. Pelkäsin ruokalaan menemistä, 7lk jälkeen en käynyt enään syömässä koska se pelko oli niin järkyttävä. Mun kouluarvosanat tippu, koska en jaksanu lukee, mietin joka ilta vain, että miten huomenna, miten selviän koulussa. Mutta ei, ei opettajat saanut vain kiusaamista loppumaan. Voin tälläkin hetkellä sanoa etten tiedä miksi juuri minä jouduin kiusaamisen kohteeksi. Peruskoulun jälkeen kympille ja siellä olen tälläkin hetkellä. En olisi halunnut kympille, mutta en pärjäisi muualla, ka oli 5,9, mihis sillä meet, et mihinkään. Myös suurinsyy kympille oli se että olen lähes koko peruskouluni ajan rankasti kiusattu. Mulla on esim vieläkin paljon pelkoja, pelkään sosiaalisia tilanteita, ruokaloihin menemistä ja yksin olemista koska yläasteella joka ikinen päivä olin yksin. No tossa nnyt vähän taustoja..

No nyt kympillä, huomaan että feikkaan luokassa ihan sikana, yritän esittää jotain muuta mitä en ole, siksi koska haluan hyväksyntää. Se on väärin, en haluaisi, olen niin väsynyt vain. Sit koulusta saa viestiä kui oon väsynyt, laiha, syönkö mitään....
Nykyään kun nään jo ruokaa ni mulle tulee sellane olo etten haluu syödä. Mut kyllämä syön mut se on vaikeeta, joka päivä mietin mikä mussa on vikana, vanhemmat riitelee koko ajan, kukaan ei ota mua vakavasti. Ylä-asteel kävin kuraattoril puhuu ni sevaa nauro mulle. Joten enhaluu mennä kuraattorille tai terkkarille puhuu. Mut silti haluisin apua. Mikään ei nykyään huvita, oon yksinäinen, iltaisin itken itseni uneen. Ruoka ei maistu. Itsemurha-ajatukset vaa pyörii päässä, sanokaa, tai auttakaa mitämäteen. Itsetunto on ihan nollassa, jos mua pyydetään tekee jtn niin yleensä sanon etten osaa, en luota itseeni koska en osaa. Vanhemmille oon yrittäny puhuu, mutniitä ei kiinnosta. Oon yrittäny huutaa apua että mulla on paha olla. Ketään kun ei vaan kiinnosta, toivoin että jos jaksoit lukea loppuun niin kommentoi edes jotain, se olis nii tärkeetä... :/ Mitä jos mua ei oliskaan, kuka huomais, ei varmaan kukaan :(

En hae huomiota, haen apua!