Pistän tämän nyt myös tänne Thaimaan puolellekin:
Hyvä vastaanottaja,
Sri Lankassa, Hikkaduwan kylässä tällä hetkellä asuvan Pentti-Oskari Kankaan
pyynnöstä välitän hänen lähettämänsä raportin hyökyaaltojen jälkiselvittelyistä.
Raportti on vapaassa käytössä, sillä hän toivoo sen auttavan avun saamisessa
alueelle.
Helvetin aallot
Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme.
Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään,
vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle.
He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen
kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille.
Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat.
Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan.
Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään,eivät voi tietää.
Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen
risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.
Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle.
Niitä tulee sieltä vielä.
Monen omaisen rakas.
Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt
tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna.
Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle.
Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta.
Lähes kaikki muut kuolivat.
Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan.
Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista.
Haju oli hirveä
Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa.
Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus
alkaa selvitä.
Tiet ovat olleet poikki,vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille
paikoille.
Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline.Polttoainepulan vuoksi
vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa.
Kun kaikki tämä kauheus vihdoin reaalisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta
vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi
ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.
Me suomalaiset hyvinvoivat - pienikin apu on merkityksellinen.
En tiedä, ketkä apua keräävät,mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä
sairaaloissa tilanne on hirvittävä.
rukoilen teitä!
Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.
Sri lankassa auringon laskiessa
29.12. 04
Pentti-Oskari Kangas
Ohessa vielä aikaisemman päivän raportti:
Raportti surujen saarelta 28.12.04 illan hämärtyessä.
Katastrofin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 2 vrk.
Hikkaduwan kylässämme on laskeutumassa outo rauha.Epätodellinen ja epäaito.
Sekamelskan keskellä jotkun putiikinpitäjät ja ravintoloitsijat siivoavat,mitä
siivottavissa on.
Hotellit ovat tyhjentyneet ja sulkeutuvat,mitä suljettavissa on.Monissa
alimmat kerrokset seisovat avoimena,kuin uutta helvettiä odottaen.Uhmakkaana.Antaa
tulla paholainen, minä en enää vastaan pistä.Mene lävitseni.
Vastaan kävelee tai laahustaa vielä kymmeniä turisteja,jotka etsivät kuljetusta
turvaan lentokentälle.
Satunnaisesti tulee bussi, noutaen etuoikeutetusti vain oikean merkkisiä
turisteja.
Pääkonttoreista on annettu tiukat ohjeet: vain meidän asiakkaita. Enää ei
yhdistä avuntarjonnassa ihmisyys,vain asiakassuhde.
Ajoimme mopomme suuren pohjoismaisen Apollo Matkatoimiston auton eteen uhmakkaasti
,jotta se ottaisi puolityhjään autoon lisää pakenevia maanmiehiä ja muunlaisia.
Bussikuski osoitti ammattitaitonsa: nopea peruutus ja häipyminen.
Nyrkillä ei jaksanut lyödä sivulasia rikki.Eikä olisi auttanutkaan - markkinavoimia
vastaan.
Sivistys ja sen mukainen käyttäytymisnormisto oli tuotu paikalle.
50 istumapaikan bussiin otettiin vain 40,koska tilaa piti olla pussukoille
ja kasseille.Pitihän veistetyt elefantit ja palmuviinapullot viedä tuliaisiksi
kotiin!
Paikallisia olisi mahtunut ilman tavaroita bussiin 150.Normaaliolosuhteissa.
Vaan nyt olikin hätätila...
Oilisipa merilaki voimassa täälläkin.Se edellyttää katastrooffitapauksessa
kaikkien tekvän voitavansa kaikkien hyväksi.Erottelematta,minkä firman bonuskortti
avustettavalla on.
Emme ole koko aikana nähneet minkään maan hallituksen kustantamaa tai organisoimaa
kansalaistensa kuljetusta
turvaan.Vain matkatoimistojen tilaamia ja tarkkaan kohdistettuna maksaneisiin
asiakkaisiin.
Alueella on vieläkin kymmeniä,ellei satoja (koko rannikolla ehkä tuhansia)
omatoimimatkailijoita.Jonkun maan kansalaisia hekin.
Colombon konsulaatissa ilmeisesti vahditaan kassakaapissa olevia rahoja,jotka
on kerätty paikallisilta viisumiluvanhakijoilta höynäyttämällä heitä.Viisumi
annetaan puolen vuoden kuluttua anomisesta,kun anottu oleskeluaika on päättymässä.
Näin kävi kummipojallemme Nealille,jolle rahoja ei pyynnöistämme huolimatta
palautettu,vaikka viisumia ei voitu käyttää.Kestääkö tämä lähemmän tarkastelun-Ulkoministeriö?
Saman konsulaatin väki ei vaivaudu edes paikan päälle diplomaattiautollaan.Kylään,jonkaa
se tietää olevan eräs suomalaismatkailijoiden keskittymistä.Ja jossa tuho
on pahimpia.
Olemme nyt lähes yhtäjaksoisesti pyrkineet auttamaan evakuoinnissa pelkästään
vetoamalla ihmisten humaanisuuteen.
Ei karsinoimalla,vaan tasapuolisesti auttamalla ihmisiä.
On Luojan onni,että uutta aaltoa ei ole tullut.Se olisi vielä
uusi katastrofi,sillä kukaan ei tunnu tietävän vaaratekijöiden merkitystä.
Juuri äskettäin ilmestyivät ensimmäiset sotilaat katukuvaan.Ja muutama poliisikin.
Maaseudulta tosin.
Paikalliset poliisit istuvat edelleen ringissä tuhoutuneen poliisiaseman
puutarhassa tekemässä keskinäistä "surutyötään".
Kuolleita hakevat ja noutavat viranomaiset -tai lienevätkö omatoimisia kansalaisia
-ovat ainoita,joiden näkee toimivan.
Polttoainepula on tietenkin kova,eikä sitä helpota maaseudulta kuorma-autolastillisten
nuorten miesten huvitteluretket suurta näytelmää katsomaan.
Tämä näky on monella muotoa epätodellinen.
Vanhukset pysyvät majoissaan ja taloissaan,mutta tuhoalueelta viimeisetkin
ovat muuttamassa viidakkoon sukulaistensa luo.
Tässä kulttuurissa hoidetaan ihmisten sosiaali-ym avustukset suvun kesken
.Ei täällä huudeta hallitusta apuun. On opittu tulemaan toimeen läheisten
kanssa .
Tuhoalueen viemäreistä alkaa nousta ja pulputa saastetta.
Hetkessä alueen tartuntariskit ovat suuret.Yritämme välttää pahimmalle alueelle
menemistä.
Saappaita ei löydy mistään.Niillä olisi nyt käyttöä.
On alkamassa kulkutautien aalto.
Rannasta 2 km päässä on Naganden viidakkojärvi,jonka hetteiköstä 2 vuotta
sitten löysimme 5 perheen yhteiskunnan,jotka elivät viheliäisissä olosuhteissa.
Ennen tätä katastrooffia luulimme,ettei ihmisellä voi olla enää pahempaa
asuinpaikkaa.
Nyt on.
Näille perheille käynnistimme avustusprojektin viime vuonna hankkiaksemme
heille tontit ja asunnot. Se työ on aloitettu ja nyt sen tarve on entistäkin
todellisempi.
Runsas viikko sitten kävimme tarkistamassa hetteikkölasten koulutustukitarpeen.Saimme
kummilapsitoimintaan neljä lasta. 12 v tyttö, koulussa erinomaisesti menestyvä,
sai kummivanhemman (kiitos Lehtosen Jaakko), mutta hänen 8v veljeään Harsia
ei voitu ottaa,koska kustakin perheestä pyrittään avustamaan vain yhtä lasta.
Näin mahdollisimman moni perhe saa avun.
Harsi oli myös leikkimässä rannassa,kun vesimassa vyöryi hetteikköön. Naapurin
2v serkkupoika tempautui hyökyn mukana järvelle.Harsi,joka ei osannut edes
uida, hyppäsi perään ja sai vedettyä pojan takaisin.
Hän on tragedian sankari.Hän pyysi palkkioksi kynää.Annoimme kynän ja bomban
(makeisen) koska hän olisi sitä halunnut, vaikka ei kehdannut pyytää. Otimme
pojan omaksi kummilapseksemme-muiden lisäksi.(Ehkä joku Teistä haluaa ottaa
hänet?) Sankarin.
Uuden aallon tuoma riski on kuitenkin olemassa,vaikka viranomaiset vähättelevät
sen mahdollisuutta.Kyllä siitä ajoissa ilmoitetaan,jos sellainen vaara on
olemassa.
Aivan! Aivan kuin ennen ensimmäistä aaltoa.!
Vajaa vuosi sitten,ennen vaaleja sinipunainen vasemmiston ja kommunistien
liitto kiersi puolueorganisaatioineen tehokkaasti joka kylän ja torpan.Vaalipropaganda
oli hyvin organisoitu ja tehokas.
He voittivat.
Mutta nyt tätä samaa organisaatiota ei saada toimintaan informoimaan ihmisiä
vaaroista .Vaalit ovat vasta 2 vuoden päästä.
Saimme puhutuksi hetteikkökylän lapset ja äidit mukaamme asunnollemme.
Veimme desinfioivaan pesuun ja puimme heidät puhtaisiin, alunperin muille
tarkoitetuille, vaatteisiin.
Valmistauduimme kaislamatoin majoittamaan heidät majapaikkaamme.
Portin taakse tulivat isät ja aviopuolisot noutamaan perheitään.
Emme pystyneet vakuuttamaan heitä,että täällä heillä on turvallista olla.
He halusivat lähteä läheistensä kanssa.
Heidän kulttuurissan ei ole turvallista ilman perhettä.
Emme enempää estelleet, sillä tiesimme heidän asettautuneen lähellemme mäen
rinteeseen, luostarin kupeeseen.
Annoimme mukaan muutaman päivän tarpeeseen ruokaa ja lupasimme tuoda lisää
2-3 päivän päästä.
Näyttää siltä,että näissä olosuhteissa ainoa realistinen tapa auttaa, on
tämänkaltainen ruohonjuuritason toiminta. Rajallisin voimavaroin ja mahdollisuuksin.
Huomenna pyrimme, mikäli tiet ovat avoinna,naapurikylään Doranduwaan, jossa
asuu 2 kummilapsistamme. Paikka on jokisuistossa kalastajien kylä, joka
on ollut pahimpien kohteiden joukossa. Laakea tasainen alue aivan meren
rannalla. Hätätarvikkeet mukaan ja tilannekartoitus paikan päällä.
Uusia ääniä
Ensimmäiset helikopterien äänet taivaalla.Menossa Gallen tuhoutuneeseen
kaupunkiin päin
Sielläkin on varmasti suuri hätä.
Ja monessa monessa muussa paikassa.
Ambulanssi huutaa kaukana viidakkotiellä. En muista kuulleeni täällä koskaan
aiemmin,
ambulansseja ei yleisesti ole.
Normaalisti viidakkokoirat (suden sukulaiset, raatoeläimet) ulvovat keskiyön
jälkeen palatessaan rantojen saalistusretkiltään takaisin viidakkoon.
Nyt ne ulvovat keskellä päivää.
Ei koskaan ennen.
Kuulostaa puistattavalta.
Talojen pihalla koirat, niiden sukulaisia nekin, yhtyvät ulvontaan.
Selkäpiitä puistattaa, ja paikallinen asukas sanoo näiden viidakkosusien
vainuavan ihmistä paremmin monia asioita.
Ne haistavat kuolleet ihmiset. Ovat raadonsyöjiä.
Väsyttää. Fyysisesti,muttei henkisesti.
Ajatukset pyörivät .Miten vielä voin auttaa?
Täytyy edetä kohde kerrallaan voimavarojen mukaan.
Ainoa asia,joka nyt enää pelottaa,on kulkutaudit. Mutta pyrimme toimimaan
mahdollisimman järkevästi.
Poikani Karioskari jätti lentopaikkansa sitä kiireemmin tarvitsevalle ja
jäi toistaiseksi auttamaan. Hänestä on ollut suuri apu.
Merikoulussa on opetettu kriisitilanteiden varalle monenlaista tarpeellista,
nyt täällä käyttökelpoista taitoa.
Evakuointi on yksi niistä.
Poika on hiljainen ja totinen.Olen ylpeä hänestä.
Vaimoni -suurisydämminen auttaja, aina - on järjestämässä naapurimme lääkärirouvaa
ja parasta perheystäväämme tänne avuksemme.
Lääkäriasema Pulssin johtaja on luvannut virkavapaata ja Baddegaman luostarin
munkkiystävämme ilmoitti juuri, että hän järjestää ainakin kuukaudeksi asunnon
Galleen, naapurikaupunkiimme, joka koki yhden pahimmista onnettomuuksista.
Sairaala on kaaoksessa. Hanna Erjanti kokoaa lääkkeitä matkatavaroikseen
ja yritämme edesauttaa lennon järjestämisessä. Kyydin uskomme saavamme lentokentältä
tänne.
Kuulimme, että SPR on lähettämässä tänne lääkkeitä ja lääkäreitä.
Mutta kaikkia lääkäri-Hannoja tarvitaan kiireesti.
Asioiden hoidon kannalta ongelmana on viestintävälineiden ylikuormitus,
ja läpi pääsee vain hetkittäin. Hyvin harvoin.
Siksi rakkaat ystävämme, emme aina ehdi vastata viesteihinne.
Onneksi meillä on mopedi, joskin bensaa ei saa mistään.
Löysimme veneen polttoainekanisterin, jossa oli petroolia.
Muistan lapsuudestani Lyökin-Pappan ohjauksesta, kuinka lämmmin kone käy
petroolilla jo varsin hyvin.
Juuri äsken saapui yksi kummipojistamme, Ananda, tuoden murheviestiä 4 km
päästä Akurallasta, jossa asui ennen 2000 ihmistä.
Nyt siellä on jäjellä 10 koditonta.
Pelkään pahoin,että kuolleiden määrään joudutaan virallisten lukujen päälle
lisäämään vielä nolla tai nollia.
Seuraamme tilannetta ja olemme kiitollisia myötätunnosta, ja avuntarjouksista.
Lähipäivinä selvinnee käytännön toimet, jolla apua voimme koota ja toimittaa.
Herrankukkaron toimistossa Petri Hollmen hoitaa yhteyshenkilönä näitä asioita.
Kiitollisena tuesta.
Pyrin informoimaan jatkossakin,mikäli viestiyhteydet toimivat.
Meillä kaikki hyvin. Osaammekohan sitä arvostaa.
Pentti-Oskari Kangas
ps.vuosia sitten täältä tullessamme sain luettavaksi kotimatkalla lentokoneessa
Hesarin,jonka yleisönosastossa vantaalaisäiti tuskaili,kuinka Suomessa nykyään
on kaikki niin huonosti. Edes yogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki...
Hyvä vastaanottaja,
Sri Lankassa, Hikkaduwan kylässä tällä hetkellä asuvan Pentti-Oskari Kankaan
pyynnöstä välitän hänen lähettämänsä raportin hyökyaaltojen jälkiselvittelyistä.
Raportti on vapaassa käytössä, sillä hän toivoo sen auttavan avun saamisessa
alueelle.
Helvetin aallot
Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme.
Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään,
vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle.
He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen
kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille.
Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat.
Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan.
Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään,eivät voi tietää.
Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen
risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.
Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle.
Niitä tulee sieltä vielä.
Monen omaisen rakas.
Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt
tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna.
Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle.
Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta.
Lähes kaikki muut kuolivat.
Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan.
Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista.
Haju oli hirveä
Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa.
Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus
alkaa selvitä.
Tiet ovat olleet poikki,vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille
paikoille.
Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline.Polttoainepulan vuoksi
vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa.
Kun kaikki tämä kauheus vihdoin reaalisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta
vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi
ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.
Me suomalaiset hyvinvoivat - pienikin apu on merkityksellinen.
En tiedä, ketkä apua keräävät,mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä
sairaaloissa tilanne on hirvittävä.
rukoilen teitä!
Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.
Sri lankassa auringon laskiessa
29.12. 04
Pentti-Oskari Kangas
Ohessa vielä aikaisemman päivän raportti:
Raportti surujen saarelta 28.12.04 illan hämärtyessä.
Katastrofin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 2 vrk.
Hikkaduwan kylässämme on laskeutumassa outo rauha.Epätodellinen ja epäaito.
Sekamelskan keskellä jotkun putiikinpitäjät ja ravintoloitsijat siivoavat,mitä
siivottavissa on.
Hotellit ovat tyhjentyneet ja sulkeutuvat,mitä suljettavissa on.Monissa
alimmat kerrokset seisovat avoimena,kuin uutta helvettiä odottaen.Uhmakkaana.Antaa
tulla paholainen, minä en enää vastaan pistä.Mene lävitseni.
Vastaan kävelee tai laahustaa vielä kymmeniä turisteja,jotka etsivät kuljetusta
turvaan lentokentälle.
Satunnaisesti tulee bussi, noutaen etuoikeutetusti vain oikean merkkisiä
turisteja.
Pääkonttoreista on annettu tiukat ohjeet: vain meidän asiakkaita. Enää ei
yhdistä avuntarjonnassa ihmisyys,vain asiakassuhde.
Ajoimme mopomme suuren pohjoismaisen Apollo Matkatoimiston auton eteen uhmakkaasti
,jotta se ottaisi puolityhjään autoon lisää pakenevia maanmiehiä ja muunlaisia.
Bussikuski osoitti ammattitaitonsa: nopea peruutus ja häipyminen.
Nyrkillä ei jaksanut lyödä sivulasia rikki.Eikä olisi auttanutkaan - markkinavoimia
vastaan.
Sivistys ja sen mukainen käyttäytymisnormisto oli tuotu paikalle.
50 istumapaikan bussiin otettiin vain 40,koska tilaa piti olla pussukoille
ja kasseille.Pitihän veistetyt elefantit ja palmuviinapullot viedä tuliaisiksi
kotiin!
Paikallisia olisi mahtunut ilman tavaroita bussiin 150.Normaaliolosuhteissa.
Vaan nyt olikin hätätila...
Oilisipa merilaki voimassa täälläkin.Se edellyttää katastrooffitapauksessa
kaikkien tekvän voitavansa kaikkien hyväksi.Erottelematta,minkä firman bonuskortti
avustettavalla on.
Emme ole koko aikana nähneet minkään maan hallituksen kustantamaa tai organisoimaa
kansalaistensa kuljetusta
turvaan.Vain matkatoimistojen tilaamia ja tarkkaan kohdistettuna maksaneisiin
asiakkaisiin.
Alueella on vieläkin kymmeniä,ellei satoja (koko rannikolla ehkä tuhansia)
omatoimimatkailijoita.Jonkun maan kansalaisia hekin.
Colombon konsulaatissa ilmeisesti vahditaan kassakaapissa olevia rahoja,jotka
on kerätty paikallisilta viisumiluvanhakijoilta höynäyttämällä heitä.Viisumi
annetaan puolen vuoden kuluttua anomisesta,kun anottu oleskeluaika on päättymässä.
Näin kävi kummipojallemme Nealille,jolle rahoja ei pyynnöistämme huolimatta
palautettu,vaikka viisumia ei voitu käyttää.Kestääkö tämä lähemmän tarkastelun-Ulkoministeriö?
Saman konsulaatin väki ei vaivaudu edes paikan päälle diplomaattiautollaan.Kylään,jonkaa
se tietää olevan eräs suomalaismatkailijoiden keskittymistä.Ja jossa tuho
on pahimpia.
Olemme nyt lähes yhtäjaksoisesti pyrkineet auttamaan evakuoinnissa pelkästään
vetoamalla ihmisten humaanisuuteen.
Ei karsinoimalla,vaan tasapuolisesti auttamalla ihmisiä.
On Luojan onni,että uutta aaltoa ei ole tullut.Se olisi vielä
uusi katastrofi,sillä kukaan ei tunnu tietävän vaaratekijöiden merkitystä.
Juuri äskettäin ilmestyivät ensimmäiset sotilaat katukuvaan.Ja muutama poliisikin.
Maaseudulta tosin.
Paikalliset poliisit istuvat edelleen ringissä tuhoutuneen poliisiaseman
puutarhassa tekemässä keskinäistä "surutyötään".
Kuolleita hakevat ja noutavat viranomaiset -tai lienevätkö omatoimisia kansalaisia
-ovat ainoita,joiden näkee toimivan.
Polttoainepula on tietenkin kova,eikä sitä helpota maaseudulta kuorma-autolastillisten
nuorten miesten huvitteluretket suurta näytelmää katsomaan.
Tämä näky on monella muotoa epätodellinen.
Vanhukset pysyvät majoissaan ja taloissaan,mutta tuhoalueelta viimeisetkin
ovat muuttamassa viidakkoon sukulaistensa luo.
Tässä kulttuurissa hoidetaan ihmisten sosiaali-ym avustukset suvun kesken
.Ei täällä huudeta hallitusta apuun. On opittu tulemaan toimeen läheisten
kanssa .
Tuhoalueen viemäreistä alkaa nousta ja pulputa saastetta.
Hetkessä alueen tartuntariskit ovat suuret.Yritämme välttää pahimmalle alueelle
menemistä.
Saappaita ei löydy mistään.Niillä olisi nyt käyttöä.
On alkamassa kulkutautien aalto.
Rannasta 2 km päässä on Naganden viidakkojärvi,jonka hetteiköstä 2 vuotta
sitten löysimme 5 perheen yhteiskunnan,jotka elivät viheliäisissä olosuhteissa.
Ennen tätä katastrooffia luulimme,ettei ihmisellä voi olla enää pahempaa
asuinpaikkaa.
Nyt on.
Näille perheille käynnistimme avustusprojektin viime vuonna hankkiaksemme
heille tontit ja asunnot. Se työ on aloitettu ja nyt sen tarve on entistäkin
todellisempi.
Runsas viikko sitten kävimme tarkistamassa hetteikkölasten koulutustukitarpeen.Saimme
kummilapsitoimintaan neljä lasta. 12 v tyttö, koulussa erinomaisesti menestyvä,
sai kummivanhemman (kiitos Lehtosen Jaakko), mutta hänen 8v veljeään Harsia
ei voitu ottaa,koska kustakin perheestä pyrittään avustamaan vain yhtä lasta.
Näin mahdollisimman moni perhe saa avun.
Harsi oli myös leikkimässä rannassa,kun vesimassa vyöryi hetteikköön. Naapurin
2v serkkupoika tempautui hyökyn mukana järvelle.Harsi,joka ei osannut edes
uida, hyppäsi perään ja sai vedettyä pojan takaisin.
Hän on tragedian sankari.Hän pyysi palkkioksi kynää.Annoimme kynän ja bomban
(makeisen) koska hän olisi sitä halunnut, vaikka ei kehdannut pyytää. Otimme
pojan omaksi kummilapseksemme-muiden lisäksi.(Ehkä joku Teistä haluaa ottaa
hänet?) Sankarin.
Uuden aallon tuoma riski on kuitenkin olemassa,vaikka viranomaiset vähättelevät
sen mahdollisuutta.Kyllä siitä ajoissa ilmoitetaan,jos sellainen vaara on
olemassa.
Aivan! Aivan kuin ennen ensimmäistä aaltoa.!
Vajaa vuosi sitten,ennen vaaleja sinipunainen vasemmiston ja kommunistien
liitto kiersi puolueorganisaatioineen tehokkaasti joka kylän ja torpan.Vaalipropaganda
oli hyvin organisoitu ja tehokas.
He voittivat.
Mutta nyt tätä samaa organisaatiota ei saada toimintaan informoimaan ihmisiä
vaaroista .Vaalit ovat vasta 2 vuoden päästä.
Saimme puhutuksi hetteikkökylän lapset ja äidit mukaamme asunnollemme.
Veimme desinfioivaan pesuun ja puimme heidät puhtaisiin, alunperin muille
tarkoitetuille, vaatteisiin.
Valmistauduimme kaislamatoin majoittamaan heidät majapaikkaamme.
Portin taakse tulivat isät ja aviopuolisot noutamaan perheitään.
Emme pystyneet vakuuttamaan heitä,että täällä heillä on turvallista olla.
He halusivat lähteä läheistensä kanssa.
Heidän kulttuurissan ei ole turvallista ilman perhettä.
Emme enempää estelleet, sillä tiesimme heidän asettautuneen lähellemme mäen
rinteeseen, luostarin kupeeseen.
Annoimme mukaan muutaman päivän tarpeeseen ruokaa ja lupasimme tuoda lisää
2-3 päivän päästä.
Näyttää siltä,että näissä olosuhteissa ainoa realistinen tapa auttaa, on
tämänkaltainen ruohonjuuritason toiminta. Rajallisin voimavaroin ja mahdollisuuksin.
Huomenna pyrimme, mikäli tiet ovat avoinna,naapurikylään Doranduwaan, jossa
asuu 2 kummilapsistamme. Paikka on jokisuistossa kalastajien kylä, joka
on ollut pahimpien kohteiden joukossa. Laakea tasainen alue aivan meren
rannalla. Hätätarvikkeet mukaan ja tilannekartoitus paikan päällä.
Uusia ääniä
Ensimmäiset helikopterien äänet taivaalla.Menossa Gallen tuhoutuneeseen
kaupunkiin päin
Sielläkin on varmasti suuri hätä.
Ja monessa monessa muussa paikassa.
Ambulanssi huutaa kaukana viidakkotiellä. En muista kuulleeni täällä koskaan
aiemmin,
ambulansseja ei yleisesti ole.
Normaalisti viidakkokoirat (suden sukulaiset, raatoeläimet) ulvovat keskiyön
jälkeen palatessaan rantojen saalistusretkiltään takaisin viidakkoon.
Nyt ne ulvovat keskellä päivää.
Ei koskaan ennen.
Kuulostaa puistattavalta.
Talojen pihalla koirat, niiden sukulaisia nekin, yhtyvät ulvontaan.
Selkäpiitä puistattaa, ja paikallinen asukas sanoo näiden viidakkosusien
vainuavan ihmistä paremmin monia asioita.
Ne haistavat kuolleet ihmiset. Ovat raadonsyöjiä.
Väsyttää. Fyysisesti,muttei henkisesti.
Ajatukset pyörivät .Miten vielä voin auttaa?
Täytyy edetä kohde kerrallaan voimavarojen mukaan.
Ainoa asia,joka nyt enää pelottaa,on kulkutaudit. Mutta pyrimme toimimaan
mahdollisimman järkevästi.
Poikani Karioskari jätti lentopaikkansa sitä kiireemmin tarvitsevalle ja
jäi toistaiseksi auttamaan. Hänestä on ollut suuri apu.
Merikoulussa on opetettu kriisitilanteiden varalle monenlaista tarpeellista,
nyt täällä käyttökelpoista taitoa.
Evakuointi on yksi niistä.
Poika on hiljainen ja totinen.Olen ylpeä hänestä.
Vaimoni -suurisydämminen auttaja, aina - on järjestämässä naapurimme lääkärirouvaa
ja parasta perheystäväämme tänne avuksemme.
Lääkäriasema Pulssin johtaja on luvannut virkavapaata ja Baddegaman luostarin
munkkiystävämme ilmoitti juuri, että hän järjestää ainakin kuukaudeksi asunnon
Galleen, naapurikaupunkiimme, joka koki yhden pahimmista onnettomuuksista.
Sairaala on kaaoksessa. Hanna Erjanti kokoaa lääkkeitä matkatavaroikseen
ja yritämme edesauttaa lennon järjestämisessä. Kyydin uskomme saavamme lentokentältä
tänne.
Kuulimme, että SPR on lähettämässä tänne lääkkeitä ja lääkäreitä.
Mutta kaikkia lääkäri-Hannoja tarvitaan kiireesti.
Asioiden hoidon kannalta ongelmana on viestintävälineiden ylikuormitus,
ja läpi pääsee vain hetkittäin. Hyvin harvoin.
Siksi rakkaat ystävämme, emme aina ehdi vastata viesteihinne.
Onneksi meillä on mopedi, joskin bensaa ei saa mistään.
Löysimme veneen polttoainekanisterin, jossa oli petroolia.
Muistan lapsuudestani Lyökin-Pappan ohjauksesta, kuinka lämmmin kone käy
petroolilla jo varsin hyvin.
Juuri äsken saapui yksi kummipojistamme, Ananda, tuoden murheviestiä 4 km
päästä Akurallasta, jossa asui ennen 2000 ihmistä.
Nyt siellä on jäjellä 10 koditonta.
Pelkään pahoin,että kuolleiden määrään joudutaan virallisten lukujen päälle
lisäämään vielä nolla tai nollia.
Seuraamme tilannetta ja olemme kiitollisia myötätunnosta, ja avuntarjouksista.
Lähipäivinä selvinnee käytännön toimet, jolla apua voimme koota ja toimittaa.
Herrankukkaron toimistossa Petri Hollmen hoitaa yhteyshenkilönä näitä asioita.
Kiitollisena tuesta.
Pyrin informoimaan jatkossakin,mikäli viestiyhteydet toimivat.
Meillä kaikki hyvin. Osaammekohan sitä arvostaa.
Pentti-Oskari Kangas
ps.vuosia sitten täältä tullessamme sain luettavaksi kotimatkalla lentokoneessa
Hesarin,jonka yleisönosastossa vantaalaisäiti tuskaili,kuinka Suomessa nykyään
on kaikki niin huonosti. Edes yogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Koskettava kirjoitus.
Kiitos että sain sen lukea!
Hyvä on muistutus siitä, miten hyvin meillä täällä Suomessa asiat on.
Kiitos tästä kirjoituksesta sydämmellisesti.
Ja uskokaa pois, tämän taustalla ei ole mikään sensaationhaluisuus, sosiaaliporno. Se mitä näillä palstoilla mielestäni ilmenee nyt aivan liikaa. OK, kai se ruumiiden kuvien ja karmeiden videoiden kaivelu ja kelaaminen on jonkinlaista asian käsittelyä sekin. Mutta toivon, että se ilmiö jää pikaisesti taustalle ja kelaamme pikemminkin sitä mitä meillä on ja kuinka haurasta se kaikki voi olla. Vasta tälläinenkö "nynnyily" saa raavaan miehenkin tajuamaan kuinka todella onnellinen on, vaikka se Mersu nyt onkin pienemmällä koneella kuin naapurin...
Näin meitä länsimaisia hyvinvoivia elintasoihmisiä herätellään olemaan lähimmäisiä kaikille kansoille!
Todella koskettavaa....Nyt luulisi ainaisten valiittajienkin tajuavan täällä suomessa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni tässä elämässä.Olen soittanut Spr:lle jo monta 20Eur:n puhelua ja antanut vähäisiä rahojani lipaskeräyksiin, koska haluan auttaa niin paljon kuin vain voin,on todella paha olo näitten kaikkien ihmisten takia jotka tämmöistä joutuivat kokemaan ja jotka menettivät rakkaita läheisiään.
Kiito Pentti-Oskari todella koskettavasta kirjeestä...
Voi kun kaikki perheet olisivat Pentti-Oskarin perheen tapaisia, ei olis niin paljon murhetta ja kärsimystä, vaan apu lähimmäisiä kohtaan lähtisi kaikilta luonnostaan sydämistä...
Toivon todella että apu SPR:ltä tavoittaa myös nämä paljon kärsineet ihmiset siellä Sri Lankassa!
Kiitos sinulle ihminen. Joku huolehtii myöskin paikallisista. Sitä olemmekin miettineet.Tuollainen lämpö lohduttaa ja saa meidät ymmärtämään kuinka monenlaista voimme antaa ja tehdä. Jokainen voi auttaa jollakin tavalla, jos ei muuten kohtaamalla huomenna lähimmäisensä uudella asenteella.
Rukoillaan, että luonto antaa meille aikaa korjata mitä voidaan. Siunausta työllenne ja sille kansalle,jota olette auttamassa.
Hei! kysyn tästäkin otsikosta, että mitähän siellä tarvitaan eniten? Kumisaappaita ilmeisesti? Ja mitähän muuta tuossa mainittiin. Sain tilaisuuden lähettää vaatteita (tai mitä vain) yhden ystäväni mukaan huomenna (spr sairaanhoitaja menee tiistaina sri lankaan tavaroiden kanssa) ja tongin kotonani kaappeja enkä tiedä, mitä olisi tärkeintä. sairaanhoitaja mainitsi pyyhkeitä.
kiitos artikkelin julkaisemisesta. kosketti syvästi.
Kiitos tärkeästä kirjoituksesta, jonka toivon usean ihmisen täältä löytävän ja myös lukevan. Uskon , että monet pysähtyvät ajattelemaan tämän kirjoituksen sanomaa. Meillä täällä Suomessa on oikeastaan kaikkea mitä vaan voi toivoa. Mutta kun ajattelee , että jos me olisimme saaneet myös kynän palkkioksi toisen pelastamisesta , niin mitä se olisikaan meille merkinnyt? Suurin osa varmaan odottaisi kuuluisuutta ja mitalia rintaan...
että sain tämän lukea... Herätti miettimään sitä , miten hyvin meillä asiat täällä Suomessa ovat. Siunausta kaikille kriisialueella työskenteleville, eloon jääneille ja sureville omaisille. Voimia jaksaa huomiseen.
Olen aivan järkyttynyt kuten moni muukin...
Itselläni on kaksi työtoveria, jotka ovat kotoisin Sri lankasta. Toiselle laitoin tekstiviestin, kun tuntuu ettei löydä oikeita sanoja lohduttaa. Viimeksi olen iloisissa merkeissä tavannut tämän naisen.
Ajattelin, että mitä kautta voisin ottaa kummilapsen ja auttaa omalta osaltani edes jotenkin. Tuntuu ihan liian vähältä tuo avustus minkä laitoin Spr:n keräykseen...
Luin illalla ennen nukkumaan menoa artikkelin ja se hämmensi ajatukseni miten niitä hädänalasia voi auttaa. Aamun valjettua lähdin hiihtelemään ajatusteni kanssa ja mietin, että meillä on tähän kaikkeen ylellisyyteen vara meille aurataan moottorikelkalla, eikä ole polttoaineesta puutetta ladut valmiiksi, että siitä vain hiihtelemään. Tämä mailman hätä on todella suuri. Pennti-Oskari Kangaalle kiitos astikkelista toivottavasti se pani monen ihmisen ajattelemaan mikä tässä elämässä on tärkeää,jotka luki artikkelin.
Menepä sivulle www.plan.fi. Sitä kautta minäkin olen saanut kummilapsen itselleni. Lamphai-tyttö Thaimaasta.
..suomenkieliset plansivut eivät jostain syystä aukea..toivottavasti syynä on ruuhka..
Koskettava viesti..Kyynel silmässä luin sitä.Ehkä tämän tapahtuman jälkeen kaikki ymmartävät että mikään ei ole tärkeämpää kuin itse elämä.Ei se että onko hieno BMW alla vai ei,tai onko tukka nyt varmasti hyvin.Ja kaikki ne nuoret jotka haukkuvat kouluruokaa(näitä haukkujia riittää)niin haluan sanoa että kun koulu taas jatkuu ja menette syömään niin älkää jättäkö ruokaa ja arvostelko sitä.Teillä ei ole varaa siihen.Sanon tämän siksi että minua suututtaa suunnattomasti nämä ruikuttajat jotka eivät osaa arvostaa mitään.Monilla ihmisillä on asiat perin huonosti tällä hetkellä,uhreilla ja omaisilla esimerkiksi.Opetelkaa arvostamaan sitä mitä teillä on,viettäkää aikaa rakkaimpienne kanssa ja nauttikaa joka hetkestä sillä koskaan ei tiedä milloin se hetki onkin viimeinen..
Mielettömästi jaksamista uhrien omaisille ja loukkaantuneille!
Kun lukee näitä viestin sanoja, jää todella miettimään miten pieniä olemme luonnonvoimien edessä ja miten helposti elämänlankamme katkeaa. Miksi emme olisi kiitollisia siitä kaikesta mitä meillä on ... Antakaamme siis omastamme, omasta hyvinvoinnistamme, apua sinne missä sitä suuresti tarvitaan!
Olemme järkyttyneitä turistiväen välinpitämättömmyydestä paikallisia kärsiviä kohtaan. Onnellisia siitä, että löytyy kuitenkin
sellaisiakin ihmisiä, kuin sinä olet. Olet tehnyt
oikeita tekoja. Ilmeisesti siitä johtuen meri ei ole vienyt sinua tästä maailmasta. Olet voinut toimia toisten auttamiseksi.
Ilman tuollaista raporttia, ei siellä vallitsevasta käytännöstä meidän veronmaksajien edustajien toimesta olisi koskaan saatu mitään oikeata tietoa.
Eikä kyllä tämän jälkeenkään heidän taholtaan.
He ovatkin vaan kulissiksi tarkoitettuja vähäuskoisten naruttajia, aina olleet.
Virsikirjoja ja raamattuja varmaan sinne ajavat nyt kovalla kiireellä, ruokaa, lääkkeitä, lääkäreitä, ja saappaita tilaavat vai itselleen.
Niillä raamatuilla voisi kyllä sytytellä niitä ruumisnuotioita, että olisi niistä edes jotain hyötyä! tämä vain vihjeenä.
Lisää Pentti-Oskarin raportteja voi lukea osoitteesta: www.herrankukkaro.fi/srilanka/
Sinne on koottu myös hänen lähettämät kuvat ja sieltä löytyy myös yhteystiedot niille, jotka kyselivät esimerkiksi kummilapsien hankkimisen perään. Terveisin Petri.
Tulin juuri tänne aikeissa kysyä, että onko lisäraportteja paikanpäältä kuulunut.
Tosiaankin osoitteessa
www.herrankukkaro.fi/srilanka
löytyy lähes päivittäin uutta raporttia Sri Lankasta ja Hikkaduwan kylästä. Kuviakin on jo monta kymmentä. Pentti-Oskaria haastateltiin myös eilen MTV3:n 45-minuuttia-ohjelmassa. Jaksamista hänelle ja perheelleen.