raportti tuhoalueelta

Hyvä vastaanottaja,
Sri Lankassa, Hikkaduwan kylässä tällä hetkellä asuvan Pentti-Oskari Kankaan
pyynnöstä välitän hänen lähettämänsä raportin hyökyaaltojen jälkiselvittelyistä.
Raportti on vapaassa käytössä, sillä hän toivoo sen auttavan avun saamisessa
alueelle.

Helvetin aallot

Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme.

Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään,
vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle.

He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen
kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille.

Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat.
Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan.
Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään,eivät voi tietää.
Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen
risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.

Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle.
Niitä tulee sieltä vielä.
Monen omaisen rakas.
Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt
tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna.
Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle.
Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta.
Lähes kaikki muut kuolivat.
Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan.
Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista.
Haju oli hirveä
Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa.
Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus
alkaa selvitä.
Tiet ovat olleet poikki,vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille
paikoille.
Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline.Polttoainepulan vuoksi
vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa.
Kun kaikki tämä kauheus vihdoin reaalisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta
vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi
ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.

Me suomalaiset hyvinvoivat - pienikin apu on merkityksellinen.
En tiedä, ketkä apua keräävät,mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä
sairaaloissa tilanne on hirvittävä.
rukoilen teitä!
Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.

Sri lankassa auringon laskiessa

29.12. 04

Pentti-Oskari Kangas

Ohessa vielä aikaisemman päivän raportti:

Raportti surujen saarelta 28.12.04 illan hämärtyessä.

Katastrofin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 2 vrk.

Hikkaduwan kylässämme on laskeutumassa outo rauha.Epätodellinen ja epäaito.

Sekamelskan keskellä jotkun putiikinpitäjät ja ravintoloitsijat siivoavat,mitä
siivottavissa on.
Hotellit ovat tyhjentyneet ja sulkeutuvat,mitä suljettavissa on.Monissa
alimmat kerrokset seisovat avoimena,kuin uutta helvettiä odottaen.Uhmakkaana.Antaa
tulla paholainen, minä en enää vastaan pistä.Mene lävitseni.

Vastaan kävelee tai laahustaa vielä kymmeniä turisteja,jotka etsivät kuljetusta
turvaan lentokentälle.
Satunnaisesti tulee bussi, noutaen etuoikeutetusti vain oikean merkkisiä
turisteja.
Pääkonttoreista on annettu tiukat ohjeet: vain meidän asiakkaita. Enää ei
yhdistä avuntarjonnassa ihmisyys,vain asiakassuhde.

Ajoimme mopomme suuren pohjoismaisen Apollo Matkatoimiston auton eteen uhmakkaasti
,jotta se ottaisi puolityhjään autoon lisää pakenevia maanmiehiä ja muunlaisia.
Bussikuski osoitti ammattitaitonsa: nopea peruutus ja häipyminen.

Nyrkillä ei jaksanut lyödä sivulasia rikki.Eikä olisi auttanutkaan - markkinavoimia
vastaan.
Sivistys ja sen mukainen käyttäytymisnormisto oli tuotu paikalle.
50 istumapaikan bussiin otettiin vain 40,koska tilaa piti olla pussukoille
ja kasseille.Pitihän veistetyt elefantit ja palmuviinapullot viedä tuliaisiksi
kotiin!

Paikallisia olisi mahtunut ilman tavaroita bussiin 150.Normaaliolosuhteissa.

Vaan nyt olikin hätätila...
Oilisipa merilaki voimassa täälläkin.Se edellyttää katastrooffitapauksessa
kaikkien tekvän voitavansa kaikkien hyväksi.Erottelematta,minkä firman bonuskortti
avustettavalla on.

Emme ole koko aikana nähneet minkään maan hallituksen kustantamaa tai organisoimaa
kansalaistensa kuljetusta
turvaan.Vain matkatoimistojen tilaamia ja tarkkaan kohdistettuna maksaneisiin
asiakkaisiin.
Alueella on vieläkin kymmeniä,ellei satoja (koko rannikolla ehkä tuhansia)
omatoimimatkailijoita.Jonkun maan kansalaisia hekin.

Colombon konsulaatissa ilmeisesti vahditaan kassakaapissa olevia rahoja,jotka
on kerätty paikallisilta viisumiluvanhakijoilta höynäyttämällä heitä.Viisumi
annetaan puolen vuoden kuluttua anomisesta,kun anottu oleskeluaika on päättymässä.

Näin kävi kummipojallemme Nealille,jolle rahoja ei pyynnöistämme huolimatta
palautettu,vaikka viisumia ei voitu käyttää.Kestääkö tämä lähemmän tarkastelun-Ulkoministeriö?

Saman konsulaatin väki ei vaivaudu edes paikan päälle diplomaattiautollaan.Kylään,jonkaa
se tietää olevan eräs suomalaismatkailijoiden keskittymistä.Ja jossa tuho
on pahimpia.

Olemme nyt lähes yhtäjaksoisesti pyrkineet auttamaan evakuoinnissa pelkästään
vetoamalla ihmisten humaanisuuteen.
Ei karsinoimalla,vaan tasapuolisesti auttamalla ihmisiä.
On Luojan onni,että uutta aaltoa ei ole tullut.Se olisi vielä
uusi katastrofi,sillä kukaan ei tunnu tietävän vaaratekijöiden merkitystä.

Juuri äskettäin ilmestyivät ensimmäiset sotilaat katukuvaan.Ja muutama poliisikin.

Maaseudulta tosin.
Paikalliset poliisit istuvat edelleen ringissä tuhoutuneen poliisiaseman
puutarhassa tekemässä keskinäistä "surutyötään".

Kuolleita hakevat ja noutavat viranomaiset -tai lienevätkö omatoimisia kansalaisia
-ovat ainoita,joiden näkee toimivan.

Polttoainepula on tietenkin kova,eikä sitä helpota maaseudulta kuorma-autolastillisten
nuorten miesten huvitteluretket suurta näytelmää katsomaan.

Tämä näky on monella muotoa epätodellinen.
Vanhukset pysyvät majoissaan ja taloissaan,mutta tuhoalueelta viimeisetkin
ovat muuttamassa viidakkoon sukulaistensa luo.

Tässä kulttuurissa hoidetaan ihmisten sosiaali-ym avustukset suvun kesken
.Ei täällä huudeta hallitusta apuun. On opittu tulemaan toimeen läheisten
kanssa .

Tuhoalueen viemäreistä alkaa nousta ja pulputa saastetta.
Hetkessä alueen tartuntariskit ovat suuret.Yritämme välttää pahimmalle alueelle
menemistä.
Saappaita ei löydy mistään.Niillä olisi nyt käyttöä.
On alkamassa kulkutautien aalto.
Rannasta 2 km päässä on Naganden viidakkojärvi,jonka hetteiköstä 2 vuotta
sitten löysimme 5 perheen yhteiskunnan,jotka elivät viheliäisissä olosuhteissa.

Ennen tätä katastrooffia luulimme,ettei ihmisellä voi olla enää pahempaa
asuinpaikkaa.
Nyt on.
Näille perheille käynnistimme avustusprojektin viime vuonna hankkiaksemme
heille tontit ja asunnot. Se työ on aloitettu ja nyt sen tarve on entistäkin
todellisempi.

Runsas viikko sitten kävimme tarkistamassa hetteikkölasten koulutustukitarpeen.Saimme
kummilapsitoimintaan neljä lasta. 12 v tyttö, koulussa erinomaisesti menestyvä,
sai kummivanhemman (kiitos Lehtosen Jaakko), mutta hänen 8v veljeään Harsia
ei voitu ottaa,koska kustakin perheestä pyrittään avustamaan vain yhtä lasta.

Näin mahdollisimman moni perhe saa avun.
Harsi oli myös leikkimässä rannassa,kun vesimassa vyöryi hetteikköön. Naapurin
2v serkkupoika tempautui hyökyn mukana järvelle.Harsi,joka ei osannut edes
uida, hyppäsi perään ja sai vedettyä pojan takaisin.

Hän on tragedian sankari.Hän pyysi palkkioksi kynää.Annoimme kynän ja bomban
(makeisen) koska hän olisi sitä halunnut, vaikka ei kehdannut pyytää. Otimme
pojan omaksi kummilapseksemme-muiden lisäksi.(Ehkä joku Teistä haluaa ottaa
hänet?) Sankarin.

Uuden aallon tuoma riski on kuitenkin olemassa,vaikka viranomaiset vähättelevät
sen mahdollisuutta.Kyllä siitä ajoissa ilmoitetaan,jos sellainen vaara on
olemassa.

Aivan! Aivan kuin ennen ensimmäistä aaltoa.!
Vajaa vuosi sitten,ennen vaaleja sinipunainen vasemmiston ja kommunistien
liitto kiersi puolueorganisaatioineen tehokkaasti joka kylän ja torpan.Vaalipropaganda
oli hyvin organisoitu ja tehokas.

He voittivat.
Mutta nyt tätä samaa organisaatiota ei saada toimintaan informoimaan ihmisiä
vaaroista .Vaalit ovat vasta 2 vuoden päästä.

Saimme puhutuksi hetteikkökylän lapset ja äidit mukaamme asunnollemme.
Veimme desinfioivaan pesuun ja puimme heidät puhtaisiin, alunperin muille
tarkoitetuille, vaatteisiin.
Valmistauduimme kaislamatoin majoittamaan heidät majapaikkaamme.
Portin taakse tulivat isät ja aviopuolisot noutamaan perheitään.
Emme pystyneet vakuuttamaan heitä,että täällä heillä on turvallista olla.

He halusivat lähteä läheistensä kanssa.
Heidän kulttuurissan ei ole turvallista ilman perhettä.
Emme enempää estelleet, sillä tiesimme heidän asettautuneen lähellemme mäen
rinteeseen, luostarin kupeeseen.
Annoimme mukaan muutaman päivän tarpeeseen ruokaa ja lupasimme tuoda lisää
2-3 päivän päästä.
Näyttää siltä,että näissä olosuhteissa ainoa realistinen tapa auttaa, on
tämänkaltainen ruohonjuuritason toiminta. Rajallisin voimavaroin ja mahdollisuuksin.

Huomenna pyrimme, mikäli tiet ovat avoinna,naapurikylään Doranduwaan, jossa
asuu 2 kummilapsistamme. Paikka on jokisuistossa kalastajien kylä, joka
on ollut pahimpien kohteiden joukossa. Laakea tasainen alue aivan meren
rannalla. Hätätarvikkeet mukaan ja tilannekartoitus paikan päällä.

Uusia ääniä

Ensimmäiset helikopterien äänet taivaalla.Menossa Gallen tuhoutuneeseen
kaupunkiin päin
Sielläkin on varmasti suuri hätä.
Ja monessa monessa muussa paikassa.
Ambulanssi huutaa kaukana viidakkotiellä. En muista kuulleeni täällä koskaan
aiemmin,
ambulansseja ei yleisesti ole.
Normaalisti viidakkokoirat (suden sukulaiset, raatoeläimet) ulvovat keskiyön
jälkeen palatessaan rantojen saalistusretkiltään takaisin viidakkoon.

Nyt ne ulvovat keskellä päivää.
Ei koskaan ennen.
Kuulostaa puistattavalta.
Talojen pihalla koirat, niiden sukulaisia nekin, yhtyvät ulvontaan.
Selkäpiitä puistattaa, ja paikallinen asukas sanoo näiden viidakkosusien

vainuavan ihmistä paremmin monia asioita.
Ne haistavat kuolleet ihmiset. Ovat raadonsyöjiä.
Väsyttää. Fyysisesti,muttei henkisesti.
Ajatukset pyörivät .Miten vielä voin auttaa?
Täytyy edetä kohde kerrallaan voimavarojen mukaan.
Ainoa asia,joka nyt enää pelottaa,on kulkutaudit. Mutta pyrimme toimimaan
mahdollisimman järkevästi.
Poikani Karioskari jätti lentopaikkansa sitä kiireemmin tarvitsevalle ja
jäi toistaiseksi auttamaan. Hänestä on ollut suuri apu.

Merikoulussa on opetettu kriisitilanteiden varalle monenlaista tarpeellista,
nyt täällä käyttökelpoista taitoa.
Evakuointi on yksi niistä.
Poika on hiljainen ja totinen.Olen ylpeä hänestä.
Vaimoni -suurisydämminen auttaja, aina - on järjestämässä naapurimme lääkärirouvaa
ja parasta perheystäväämme tänne avuksemme.

Lääkäriasema Pulssin johtaja on luvannut virkavapaata ja Baddegaman luostarin
munkkiystävämme ilmoitti juuri, että hän järjestää ainakin kuukaudeksi asunnon
Galleen, naapurikaupunkiimme, joka koki yhden pahimmista onnettomuuksista.
Sairaala on kaaoksessa. Hanna Erjanti kokoaa lääkkeitä matkatavaroikseen
ja yritämme edesauttaa lennon järjestämisessä. Kyydin uskomme saavamme lentokentältä
tänne.

Kuulimme, että SPR on lähettämässä tänne lääkkeitä ja lääkäreitä.
Mutta kaikkia lääkäri-Hannoja tarvitaan kiireesti.
Asioiden hoidon kannalta ongelmana on viestintävälineiden ylikuormitus,
ja läpi pääsee vain hetkittäin. Hyvin harvoin.
Siksi rakkaat ystävämme, emme aina ehdi vastata viesteihinne.
Onneksi meillä on mopedi, joskin bensaa ei saa mistään.
Löysimme veneen polttoainekanisterin, jossa oli petroolia.
Muistan lapsuudestani Lyökin-Pappan ohjauksesta, kuinka lämmmin kone käy
petroolilla jo varsin hyvin.
Juuri äsken saapui yksi kummipojistamme, Ananda, tuoden murheviestiä 4 km
päästä Akurallasta, jossa asui ennen 2000 ihmistä.

Nyt siellä on jäjellä 10 koditonta.
Pelkään pahoin,että kuolleiden määrään joudutaan virallisten lukujen päälle
lisäämään vielä nolla tai nollia.
Seuraamme tilannetta ja olemme kiitollisia myötätunnosta, ja avuntarjouksista.

Lähipäivinä selvinnee käytännön toimet, jolla apua voimme koota ja toimittaa.
Herrankukkaron toimistossa Petri Hollmen hoitaa yhteyshenkilönä näitä asioita.

Kiitollisena tuesta.
Pyrin informoimaan jatkossakin,mikäli viestiyhteydet toimivat.
Meillä kaikki hyvin. Osaammekohan sitä arvostaa.

Pentti-Oskari Kangas

ps.vuosia sitten täältä tullessamme sain luettavaksi kotimatkalla lentokoneessa
Hesarin,jonka yleisönosastossa vantaalaisäiti tuskaili,kuinka Suomessa nykyään
on kaikki niin huonosti. Edes yogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki...