JUMALAN LAPSEUS KRISTUKSESSA

6. Palvelun motiivi

Orvot palvelevat, koska he haluavat tehdä omilla teoillaan vaikutuksen Jumalaan ja muihin ihmisiin. Usein se saa superuskonnollisen toiminnan muodon. Touhuaminen tekee joistakin orvoista niin uupuneita tai kyynisiä, että he menettävät motivaationsa palvella ja vaipuvat apatiaan.

Lapset taas palvelevat iloisesti motiivinaan syvä kiitollisuuden tunne Jumalan ehdottomasta rakkaudesta ja hyväksynnästä heitä kohtaan. Orvot palvelevat odottaen saavansa itsekin jotain; lapset palvelevat rakkaudesta käsin ja antamisen halusta.

7. Motiivi uskonelämän harjoittamisen takana

Vaikka jotkut orvot ovat apaattisia, eikä heillä ole motivaatiota uskonelämän harjoittamiseen, on myös niitä, jotka pyrkivät harjoittamaan uskoaan. He rukoilevat, lukevat ja tutkivat Raamattua, paastoavat ja niin edelleen, mutta tekevät kaiken velvollisuudentunnosta käsin ansaitakseen Jumalan suosion. He arvioivat usein omaansa ja muiden hengellisyyttä sen mukaan, kuinka paljon aikaa he käyttävät päivittäiseen rukoukseen ja Raamatun lukuun, ja kuinka usein he paastoavat. Monet orvot osaavat siteerata pitkät pätkät Raamattua. He rukoilevat tuntikausia, mutta eivät ole kuitenkaan koskaan kokeneet henkilökohtaisesti Jumalan hellää rakkautta ja hyväksyntää. Jeesus nuhteli fariseuksia: ’Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän’ (Joh 5:39-40). Koska uskonelämää harjoittavien orpojen motivaatio on väärä, heiltä helposti jää kokematta Jumalan rakkaus ja läheisyys.

Lapsille uskonelämän harjoittaminen tuottaa mielihyvää ja se on ilo eikä velvollisuus. Ne, jotka saavat syvän ilmestyksen Isän rakkaudesta, usein huomaavat, että heidän tekemänsä ’uskonnolliset’ teot joko menettävät merkityksensä tai ne saavat aivan uuden merkityksen. Uusi rakkauden synnyttämä motivaatio korvaa vanhan velvollisuuden, pakon ja pelon synnyttämän motivaation. Lapsille kaikista Hengen asioista, mukaan lukien uskonelämän harjoittamisesta, tulee ilon ja mielihyvän lähteitä, koska rakkaus synnyttä elämää, kun taas lain kirjain tuottaa kuolemaa.

8. Motiivi puhtauteen
Orvot luulevat, että heidän täytyy olla pyhiä ollakseen Jumalan hyväksymiä. Heidän täytyy olla täysin puhtaita voittaakseen omakseen Hänen suosionsa ja välttääkseen tuomion ja vihan. Ainoa heidän tuntemansa tapa saavuttaa pyhyys ja puhtaus on tehdä lujasti työtä niiden eteen. He elävät yhä kasvavan syyllisyydentunteen ja häpeän vallassa, koska he jatkuvasti epäonnistuvat pyrkimyksissään saavuttaa täydellinen puhtaus ja pyhyys.

Lapset haluavat olla pyhiä rakkaudesta Isäänsä kohtaan. Lapsille on luonnollista tulla isäänsä, he haluavat olla ’samanlaisia kuin isi’. Lapset, joilla on turva Isän rakkaudessa, eivät halua minkään estävän heidän läheistä suhdettaan. He eivät halua murehduttaa Häntä, he haluavat vain olla Jumalan rakkauden ja läsnäolon lepopaikassa. Ehdoton rakkaus motivoi paremmin puhtauteen kuin pelko ja uhkailu.

9. Omakuva
Orvoilla on usein huono itsetunto ja itseään hyljeksivä asenne, mikä johtuu itsensä vertaamisesta muihin ja tunteesta, että aina heille jää ’lyhyempi tikku’. Muut näyttävät paljon siunatuimmilta. Muut näyttävät paljon rakastetummilta. Muut näyttävät aina onnistuvan kaikessa.

Lapsilla on positiivinen ja varma asenne, koska he tietävät, miten kallisarvoisia he ovat Isälle. Riippumatta siitä, mitä he tekevät tai miten monta kertaa he onnistuvat sotkemaan asiansa, he tietävät Isän rakastavan heitä joka tapauksessa. He voivat ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa eteenpäin, koska Isän rakkaus on heidän suojansa, ja he tietävät voivansa tehdä tai olla mitä tahansa.

10. Lohdutuksen lähde
Koska orvot ovat sulkeneet osan sydäntään rakkaudelta, he etsivät lohdutusta vääristä lähteistä: riippuvuuksista, pakkomielteistä, erilaisista pakokeinoista, kiireestä, superuskonnollisesta toiminnasta jne. uskoen, että mitä enemmän heillä on ohjelmaa, sitä onnellisempia he ovat ja sitä enemmän he ovat arvollisia saamaan Isän rakkautta. Koska heillä on riippumaton henki ja he luottavat itseensä, orvot saavat keinotekoista lohtua omista hyvistä töistään.

Lapset löytävät todellisen lohdun hiljaisina hetkinä levätessään yksin Isän läsnäolossa ja rakkaudessa. Saatuaan kerran maistaa sitä lepopaikkaa he tietävät, että kaikki mitä maailma tai uskonnollisuus tarjoaa, kalpenee sen rinnalla. Mitään ei voi verrata siihen lohtuun ja iloon, kun lapsi paistattelee Isänsä ehdottomassa rakkaudessa.

11. Ihmissuhteet vertaisiin
Orvot tuntevat usein kilpailuhenkeä, kateutta tai mustasukkaisuutta vertaisiinsa heidän menestyksensä tai asemansa takia. He uskovat, että he joutuvat taistelemaan ja kamppailemaan jokaisesta edusta ja mieliteosta. Orvot eivät kykene aidosti iloitsemaan muiden menestyksestä tai edistymisestä. He pelkäävät, että elleivät he ole huipulla, heitä ei pidetä arvossa eikä kunnioiteta.

Lapsille taas vertaissuhteissa on kyse nöyryydestä ja yhteydestä, he kunnioittavat ja arvostavat muita, ja iloitsevat vilpittömästi muiden siunauksista ja menestyksestä. Lapset ovat varmoja omasta identiteetistään ja asemastaan, eikä heidän siksi tarvitse pelätä muiden menestystä ja edistymistä.

12. Suhtautuminen muiden vikoihin
Ristiriitoja on mahdoton välttää jokapäiväisessä elämässä, kun ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä. Siksi tehokas ristiriitojen selvittäminen on oleellinen osa terveitä ihmissuhteita. Koska orvot ovat itsekeskeisiä, he usein osoittavat sormella muiden vikoja ja syyttävät heitä yrittäessään peittää omia vikojaan. Pyrkiessään itse näyttämään hyviltä he yrittävät saada muut näyttämään pahoilta. He yrittävät pönkittää itseään raatelemalla toisia ja tuhoamalla ihmissuhteita hallitsemisen, kritisoinnin, omistushalun ja kunnioituksen puutteen kautta.

Lapset ovat ihmissuhdesuuntautuneita. Rakkaudellaan he peittävät (eivät piilota) muiden vikoja pyrkiessään saattamaan näitä ennalleen rakkauden ja lempeyden hengessä. Vian peittäminen on eri asia kuin sen kätkeminen. Peittäminen suojaa ihmistä nöyryytykseltä ja tuhoisalta paljastumiselta, kunnes ristiriita tai vika on voitu ratkaista. Yritys kätkeä vikaa on petosta ja merkki orvosta ajattelusta.

13. Näkemys auktoriteetista
Niiden väärinkäytösten ja huonon kohtelun vuoksi, jota orvot ovat saattaneet kokea elämänsä auktoriteettien käsissä, orvot näkevät auktoriteetin kivun aiheuttajana ja ovat siksi epäluuloisia kaikkien muiden auktoriteetin suhteen paitsi omansa. He eivät luota johtoasemassa olevien motiiveihin sen enempää kotona, työpaikalla tai seurakunnassa kuin missään muuallakaan. Syynä on ainakin osittain sydämen nöyrtymätön ja taipumaton asenne. Orvot vierastavat ja pelkäävät ehdotuksia, että heidän tulisi taipua jonkun alaisuuteen tai ryhtyä tukemaan muita. Heidän mielestään jonkun muun tarkoitusperille alistuminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että antaa toisen ihmisen käyttää heitä hyväkseen.
Lapset näkevät auktoriteetin aivan toisella tavalla. He kunnioittavat laillista auktoriteettia ja näkevät auktoriteettihahmot Jumalan palvelijoina, jotka tuovat hyvää heidän elämäänsä. Toinen tapa ilmaista sama asia on sanoa lasten olevan opetettavissa, kun orvot eivät sitä ole.

14. Suhde nuhteisiin
Orpojen on vaikea ottaa vastaan nuhteita, edes jumalallista nuhdetta, koska heidän on vaikea tunnustaa olevansa väärässä. Omasta mielestään heidän täytyy olla oikeassa, joten kun nuhteet tulevat, he ottavat ne henkilökohtaisena loukkauksena tai torjumisena. Oikeuttaakseen päätelmänsä he keskittyvät muiden vikoihin, syyttävät muita, yrittävät puhdistaa oman maineensa ja puolustaa itseään, heistä tulee negatiivisia tai toisia osoittelevia, tai he sulkevat henkensä siltä, joka puhuu nuhdetta heidän elämäänsä.

Lapset ottavat nuhteen siunauksena ja tarpeellisena asiana elämälleen, koska se paljastaa sellaisia vikoja ja heikkouksia, joista he eivät ole ehkä olleet tietoisia. He pyrkivät kuolettamaan heikkoutensa, ennen kuin niistä tulee ihmissuhteita uhkaavia ongelmia. Vaikka nuhde voi alkuun kirpaista, he pitävät ojennusta arvokkaana mahdollisuutena kasvaa. Ilman kasvua ei synny kypsyyttä ja ilman kypsyyttä ei tule perintöä.

15. Rakkauden ilmaiseminen
Orvot osoittavat rakkautta ehdollisesti ja varauksin. Orposydäminen ihminen osoittaa rakkautta muiden suoritusten ja samaa mieltä olemisen perusteella. Koska orpo on sulkenut sydämensä rakkaudelta, hän ei osaa sen enempää antaa kuin ottaa vastaankaan ehdotonta rakkautta.

Lapsille rakkaus on avointa, läpinäkyvää ja hellää. He luopuvat omista suunnitelmistaan voidakseen vastata muiden tarpeisiin. Orvon mielestä rakkaus sisältää kysymyksen: ’Mitä voit tehdä hyväkseni?’ Lasten osoittama rakkaus taas perustuu kysymykseen ’Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi?’ Lapselle rakkaus on epäitsekästä. Se merkitsee hellyyden osoittamista silloinkin, kun ei tunnu siltä, vain koska hän tietää toisen ihmisen tarvitsevan sitä.

16. Jumalan läsnäolon kokeminen
Orvoille Jumalan läsnäolo, mikäli he tuntevat sitä lainkaan, on ehdollista ja etäistä. Jos kaikki menee hyvin, jos heillä on hyvä päivä, jos heistä tuntuu, että he ovat kyenneet lepyttämään Mestarin, jos he uskovat tehneensä kaiken pilkuntarkasti oikein – silloin he saattavat kokea Jumalan läsnäolon. Jopa silloin Hän usein tuntuu kaukaiselta, koska heidän sydämensä on suljettu läheisyydeltä.

Lapset nauttivat Jumalan läheisyydestä, koska he tietävät, ettei Hänen läsnäolonsa ja läheisyytensä riipu heidän käytöksestään. He ovat ymmärtäneet Hänen olevan heidän kanssaan joka hetki riippumatta siitä, miten etäälle he ajautuvat Hänen rakkautensa keskipisteestä. Heidän tarvitsee vain pysähtyä ja palata sydämen sisimpään, jossa Jumalan rakkaus asuu, ja Hän on aina läsnä. Lapset tietävät omasta kokemuksestaan Raamatun totuuden: ’ En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’ (Heb 13:5). Orpo kyseenalaistaa Jumalan rakkauden häntä kohtaan; lapsi tietää Jumalan olevan ihan hulluna häneen.

17. Ehto
Orvot ovat sidottuja. He ovat pelon, epäluottamuksen, riippumattomuuden ja itsenäisyyden, omavanhurskauden ja omahyväisyyden sekä ennen kaikkea muuta, yksinäisyyden orjia.

Lapset taas elävät vapauden ehdoilla. Rakkaus on tehnyt heidät vapaiksi pelosta, häpeästä, nöyryytyksestä, syyllisyydestä ja jatkuvasta tarpeesta osoittautua joksikin. He ovat vapaita ottamaan vastaan rakkautta, ja myös antamaan sitä runsain mitoin sen koskaan ehtymättä. Lapset ovat vapaita tulemaan kaikeksi, mitä Isä loi heidät olemaan.

18. Asema
Orvot elävät kuin vailla kotia. He tuntevat olevansa palvelijoita tai orjia. Heidän henkensä on levoton, koska he ovat kaukana turvasatamasta, eivätkä tiedä, miten sinne pääsee takaisin. He ovat jääneet tunnelukkojen vangeiksi pelon merellä. Mikään ei tuota tyydytystä, mikään ei tunu pysyvältä, mikään ei tunnu kodilta.

Lapset ovat levossa ja rauhassa turvasatamassa Isän rakkaudessa. Sataman ulkopuolella meri voi velloa ja tuuli puhaltaa, mutta Isän sylissä kaikki on tyyntä.

19. Näky
Hengellinen kunnianhimo sytyttää orvot. He tavoittelevat tosissaan hengellisiä saavutuksia ja tunnustusta, ja ovat valmiit taistelemaan niiden saavuttamiseksi. He haluavat , että heidät huomataan ja heitä pidetään kypsinä uskovina.

Lasten ei tarvitse todistella eikä taistella asemasta, vallasta tai arvostuksesta. Sen sijaan he ovat tyytyväisiä, kun saavat kokea päivittäin Isänsä varauksettoman rakkauden ja hyväksynnän, ja siten viedä Hänen rakkauttaan omiin perheisiinsä ja muiden ihmisten keskuuteen. Läheisyys edeltää hedelmällisyyttä.

20. Tulevaisuus
Orvoille tulevaisuus, kuten niin moni muukin asia elämässä, on aina epävarmaa. Heidän asenteensa on se, että kaikesta joutuu aina taistelemaan. Koska heillä ei ole perintöä, he joutuvat kilpailemaan siitä mitä haluavat ja olemaan täysin riippuvaisia omista lahjoistaan ja kyvyistään hallita ja ohjailla olosuhteita omaksi hyväkseen. Koska tulevaisuus on epävarma, heitä kiinnostaa eniten se, mikä heitä hyödyttää juuri nyt.

Lapset ovat valmiit odottamaan perintöään, koska he tietävät tulevaisuutensa olevan varma ja valoisa. Heillä on rakastava Isä, jolla on ehtymättömät lähteet ja siksi he tietävät, etteivät voi hävitä, ja ovat valmiit kärsimään nyt edessä olevan kirkkauden hyväksi. Lapset tietävät lapseuden antavan oikeuden perintöön, ja siksi he voivat levätä kärsivällisesti lapsen asemassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. (1 Joh 4:18-19)

ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. (Matt 18:3-4)

Eiköhän jokaisen uskovan sisällä asu sekä orpo että lapsi.
Uskossa kasvun myötä, kun luottamus Jumalaan syvenee, orpous vähenee ja lapseus lisääntyy. Tuleekin muistaa että totuus meistä uskovista ei ole noin mustavalkoinen. On vain eri kypsyysasteessa olevia uskovia, sillä Jumala ei jätä aloittamaansa työtään meissä kesken ja saamme kasvaa Hänen lapsenaan.

Jos me olisimme täydellisesti tekstin mukaisia lapsia, mehän olisimme jo täydellisiä ja emme enää tervitsisi kasvua ja armoa. Juuri armostahan me pelastumme, emme sen vuoksi millaisia olemme. Muutoksen, halun parannukseen saa aikaan Jumala. Hän tekee orvosta kivisydämestämme elävän, lapsen lihasydämen.

Mustavalkoinen "orpo vai lapsi"-teksti oli hiukan lannistava niitä kohtaan, joilla on ns. orvon ongelmia. Pyhä Henki on onneksi kykenevä näyttämään syvimpiä synkkyyksiämme meille ja Herramme ohjauksessa ja avussa saamme muuttua, kasvaa niistä pois, pikkuhiljaa, kaikessa rauhassa. Orvon ongelmia kärsinyt ihminen on kasvettuaan ymmärtäväisempi muita samoja haavoja omaavien suhteen. Jumalahan pystyy kääntämään hyväksi myös tappiomme.

Jumala tahtoo olla orpojenkin isä! :)

Oikein hyvä kommentti.

Jokainenhan me olemme jossakin kohtaa hengellisen kasvun tiellä, eikä valmista tässä ajassa tule.