Sen tiiän, että matikan otan lyhyenä (oon siinä kyllä ihan hyvä, mut en oo ikinä tykänny matikasta) ja englannin ja ruotsin pitkinä. Taideaineita käyn ne pakolliset, pääseepä sitten eroon niistäkin. Muusta ei ole mitään hajua. En tiiä mihin haen opiskelee, nii onko jotain yleishyödyllisiä aineita, joita kannattaa ehdottomasti ottaa?
Lisäksi jatkan Saksan opiskelua.
Lisäksi jatkan Saksan opiskelua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Äidinkieltä mahdollisimman paljon. Siitä on hyötyä kaikilla aloilla.
No joo, äidinkielestä kannattaa ottaa kaikki valtakunnalliset kurssit, mutta ei jotain koulukohtaisia luovan kirjoittamisen kursseja tai muita vastaavia.
Historia, uskonto, yhteiskuntaoppi ja jossain mielessä psykologiakin ovat hyviä aineita niille, jotka eivät tiedä, mitä opiskella. Myös maantiede on erittäin yleishyödyllistä. Biologiaakin kannattaa opiskella ainakin kolmoskurssin verran pakollisten lisäksi, koska tällä kurssilla käsitellään ympäristöongelmia.
Itse suosittelisin uskonnon sijaan elämänkatsomustietoa.
"Lisäksi jatkan Saksan opiskelua."
Tarkoitit varmaan saksan opiskelua? Kannattaa kuitenkin vielä harkita sitä poikien matematiikkaakin. Kieliä on helpompi opetella jälkikäteen tarpeen mukaan. Matematiikka on taas universaali "kieli", joten oppi ei missään nimessä mene hukkaan.
Jos matematiikka vain suinkin sujuu, kannattaa tosiaan valita pitkä matematiikka, koska siitä saattaa olla yllättävää hyötyä jatko-opintoihin pyrkiessä. Pitkästä voi aina vaihtaa lyhyeen, mutta toisin päin vaihto onkin huomattavasti hankalampi.
Jo monta vuotta maisterina olleena voin sanoa, että missään en ole ikinä tarvinnut peruslaskutaitoja kummempaa matematiikan osaamista. Ihan hukkaan menee useimmilta sekä lyhyt että pitkä lukion matematiikka. Enemmän olisin tarvinnut latinaa tai vaikka filosofiaa.
Kielitaidolla on aina käyttöä, myös ruotsin taidolla. Tosin kieliä voi ja pitääkin koulun jälkeen opetella lisää ja kerrata sitä, mitä jo osaa. Matikan voi unohtaa täydellisesti.
Matematiikan osaamisen tärkeyttä ei moni edes ymmärrä. Esimerkiksi prosenttilaskut tekevät useille tiukkaa. Aika helposti nämä matematiikan opinnot heikolle jättävät ovat vietävissä pankkien ja muiden tahojen toimesta, kun eivät osaa itse laskea.
Ja onhan meillä tämä kuuluisa valtionvarainministerikin, joka oli kirjoittanut tyttöjen matikasta A:n ja osaa sujuvasti heitellä prosentteja hatustaan ;)
Mielenkiintoinen sanamuoto tuolla yhdellä, "monta vuotta maisterina olleena", ts. töissä olosta ei puhuta mitään.
Kyllähän se on niin, että jos ei osaa palkkalaskelmaansa tarkistaa, niin työnantaja (jos töihin sattuu pääsemään) voi vedättää miten haluaa. Tai, todennäköisemmin, tukien anomisessakin voi jäädä parhaat hillot saamatta laskutaidon puutteiden takia.
Palkkalaskelman tarkistamiseen ei lukion matematiikkaa tarvita. Alakoulun matematiikka riittää erinomaisesti. Palkanlaskijanakin pärjää erinomaisesti peruskoulun matematiikalla.
En minä sano, etteikö kukaan tarvitsisi pitkää matematiikkaa, mutta tositarpeeseen se on aika harvoille käytännön elämässä, kuten on kuuden kielen osaaminenkin. Pitkän matematiikan hyöty on suuresti liioiteltua, ellei hyötynä sitten pidetä tietynlaista kurinalaista ajattelukykyä. Siinä myös filosofia on hyvin hyödyllistä, ehkä vielä hyödyllisempää.