Olen lähes 2 vuotta ollut suhteessa sekamuotoiseksi persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoituun henkilöön, jolla läheisriippuvuuden ja vaativuuden häiriöt.
Olen moneen moneen kertaan sanonut suoraan, että voin pahoin ja haluan erota, joka on aiheuttanut vain ihan helvetillisen selittelyn ja vakuuttelun ja painostuksen suhteen jatkumiseksi.
Esim. tänään olen kuunnellut jo 5 tuntia yhtä soittoa hänen vakuuttelujaan, että kaikki kääntyy hyväksi , hän muuttuu ja rakastaa minua etc.. MIKÄÄN ei saa häntä tajuamaan, etten jaksa kuunnella, etten halua jatkaa, enkä todellakaan enää usko tuohon hänen höpinäänsä.
Välillä hän käy muutaman minuutin lukemassa parisuhdeoppaita tai eroon riippuvuuksista -kirjoja ja tulee sitten taas selittämään, miten kaikki muuttuu.
Hän siis kyllä jollakin tasolla tajuaa ongelmansa.
Olemme käyneet parissakin erilaisessa parisuhdeterapiassa, ilman apua.
Jankutus alkaa, jos vihjaankaan tyytymättömyydestäni suhteeseen ja sitä kestää siihen saakka, kunnes tulee vieraita tai jotain muuta, mikä sen katkaisee. Joskus voi mennä monta päiviä ja öitä. MIKÄÄN suhtautumiseni ei tilanteeseen vaikuta.
Muuten hän on oikein mukava ja järkevä mies, vain tuossa kohtaa viiraa päässä ja pahasti.
Eksänsä oli lähtenyt turvakotiin ja hakenut lähestymiskiellon, jota läheisriippuvainen oli rikkonut niin monta kertaa, että joutui vanheuteen ja sai tuomion.
Olen jo aikoja sitten päättänyt ja ääneenkin sanonut, että vuodenvaihteeseen mennessä, jos voin vielä huonosti tässä suhteessa, sen katkaisen. Seksuaalisen kanssakäymisen olen lopettanut jo aikaisemmin ja rakastamisesta puhumisen jo vuosi sitten. Suurimman osan ajasta olen ilkeä hänelle ja toivon, että hän itse tajuaisi, ettei tämä suhde ole hyväksi hänellekään.
En haluaisi lähteä omasta kodistani pakoon, mutta ilmeisesti ei ole muuta vaihtoehtoa?
Että hyviä neuvoja kaipaan, MITEN läheisriippuvaisesta pääsee eroon?
Läheisriippuvaisesta eroon pääseminen
19
434
Vastaukset
- kovinonsairasmies
Olen varmaan jäävi neuvomaan: koska minulla täysin samat diagnoosit. Taustalla traumaattinen lapsuus. Minun sairauteni paheni kun saimme lapsen (olen siis nainen) ja vasta äidiksi tulon jälkeen lopulta sain oikeanlaista terapiaa/muuta apua. Ja toivuin (todella, todella hitaasti!) Mutta mies otti ja jätti kun lapsi täytti vuoden. Nyt lapsi jo 5v ja meillä sinänsä menee tytön kanssa hyvin. Mutta mielestäni tavallaan turha ero sairauden vuoksi ja lapsi on kärsinyt tässä eniten. Meillä kyllä ehti olla peräti 10 välillä hyvää, välillä huonompaa vuotta yhdessä jo ennen lasta. Ainakin minä rakastin syvästi. Mieti tarkkaan mitä teet. Ole armollinen. Jos rakastatte toisianne, niin kyllä menette tästä sairaudesta läpi yhdessä. Se toipuminen kestää pitkään, mutta on täysin mahdollista. Edellytyksenä on toki, että miehesi saa oikeaa apua. Pariterapia on täysin hyödytöntä noin sairaan ihmisen kanssa. Myönnän kyllä: Jos nyt itse tapaisin miehen näillä diagnooseilla, oltais yhdessä 2v, eikä meillä olisi yhtistä lasta; niin en varmaan jaksaisi jatkaa suhteessa.
- kovinonsairasmies
Älä ole tahallaan ilkeä. Ei se toinen vaan tajua, ainakaan täysin, tilannetta tällä hetkellä; eikä luultavasti keskusteluistakaan juuri mitään muista jälkeenpäin. Ethän olisi ilkeä syöpäpotilaallekaan? Mun mies teki sen, että heti lapsen syntymän jälkeenhän alkoi käyttäytyä juuri noin. Alkoi todella ilkeäksi ja mm. lopetti kaiken koskettamisen ja rakastamisesta puhumisen. Se tuntui äärimmäisen tuskalliselta. Olisi vaan mielummin heti samantien äkkirysäyksellä häipynyt, kun kerran päätti lähteä tilannetta karkuun. Silloin olisin ainakin minä ymmärtänyt aiemmin, että vikaa on myös hänessä. (Hän ei jaksa/osaa olla tukena). Enkä olisi sairaana ajatellut, että kaikki ongelmat ja hänen ilkeytensä, ovat minusta lähtöisin.
- apihanpuhki
kovinonsairasmies kirjoitti:
Älä ole tahallaan ilkeä. Ei se toinen vaan tajua, ainakaan täysin, tilannetta tällä hetkellä; eikä luultavasti keskusteluistakaan juuri mitään muista jälkeenpäin. Ethän olisi ilkeä syöpäpotilaallekaan? Mun mies teki sen, että heti lapsen syntymän jälkeenhän alkoi käyttäytyä juuri noin. Alkoi todella ilkeäksi ja mm. lopetti kaiken koskettamisen ja rakastamisesta puhumisen. Se tuntui äärimmäisen tuskalliselta. Olisi vaan mielummin heti samantien äkkirysäyksellä häipynyt, kun kerran päätti lähteä tilannetta karkuun. Silloin olisin ainakin minä ymmärtänyt aiemmin, että vikaa on myös hänessä. (Hän ei jaksa/osaa olla tukena). Enkä olisi sairaana ajatellut, että kaikki ongelmat ja hänen ilkeytensä, ovat minusta lähtöisin.
Joo ei todellakaan tajua tilannetta. Jos käyttäydyn normaalisti häntä kohtaan, hän ottaa sen niin, että kaikki on hyvin ja on hirmuisen onnellinen, eikä voi käsittää, että asiat voi olla huonosti, jos puhun hänelle normaalisti.
Jos erehdyn ilmaisemaan hyvää oloani tai hyvää mieltä (ihan sama mistä tai liittyykö se häneen millään tavalla), hän kuvittelee meillä menevän loistavasti.
Nämä kokemukset antavat hänelle taas lisäpontta vaatia suhteen jatkamista, kun suhdehan on silloin siis ihan hirmuisen hyvä, kun välillä olen ihan ok tai jopa hyvälläkin tuulella.
Huomaatko miten sairasta. Hän on syöpä minun ja minun lasteni elämässä.
En jaksa enkä halua olla hänen tukenaan (enkä edes pysty). Mun lapset ja terveyteni ja työni ja koko elämäni kärsii. En ole hänelle mitään velkaa enkä velvollinen tuollaista ärsyttävää takiaista hyysäämään.
Keksis vaan siistin keinon päästä eroon.
- ihanpuhki
Kiitos vastauksesta.
Joo traumaperäinen tuo hänenkin sairautensa on. Syy siihen on tiedossa. Ja sanoo tekevänsä kaikkensa ja käyvänsä kaikki mahdolliset terapiat ja hoidot, kunhan vaan rakastaisin häntä.
Mutta mulla ei ole rakkautta häntä kohtaan yhtään enempää sietää tätä suhdetta.
Kysymys kuuluukin, MITEN päästä hänestä eroon? - kovinonsairasmies
sitten vaan lähdet. Sen luulisi olevan helppoa, kun ei ole yhteistä lasta jonka vuoksi asioista on pakko sopia ja olla tekemisissä.
- apihanpuhki
Lähden omasta kodistani? Minne?
Hän on tuonut tavaransa minun kotiini ja asustelee täällä. Hän myi oman kotinsa pois.
- kovinonsairasmies
Suora kehoitus etsiä oma asunto pikaisesti. Tarvittaessa häätö käräjäoikeudelta.
- apihanpuhki
Hän siis ei asu virallisesti luonani. Itse olen vapaaehtoisesti aikoinaan antanut hänelle avaimet tänne. Ei suostu harkitsemaankaan eroamista, eikä lähtemään.
- valitanmut
Harkitse hänelle tahdonvastaiseen hoitoon toimittamista, ainakin jos hän diagnoosiinsa liittyen on työtön tai eläkkeellä. Onko hän uhkaillut tehdä itselleen jotakin jos jätät?
Ikävä uutinen puolestasi on, että tuskin pääset hänestä eroon ellet ymmärrä muuttaa salaa häneltä ja sen jälkeen salata osoitteesi ja yhteystietosi häneltä. Edellisessä suhteessaan hän mieluummin meni vankilaan kuin pysyi poissa rakastettunsa luota. Valitan! - huihhuijaas
apihanpuhki kirjoitti:
Hän siis ei asu virallisesti luonani. Itse olen vapaaehtoisesti aikoinaan antanut hänelle avaimet tänne. Ei suostu harkitsemaankaan eroamista, eikä lähtemään.
no jos ei ole asunnoissa kirjoilla eikä muuttoilmoituksen mukaisesti asu luonasi, eikä teillä ole avo-tai avioliitonomaista suhdetta = sama jääkaappi, otat avaimet pois ja nostat niskasta pihalle.
Edellyttäen ettette omista asuntoa yhdessä.Tarvittaessa vaikka viranomaisvoimin.
Muu on ajan, tunteiden ja järjen tuhlausta.
Olen juuri itse tehnyt niin että jätin läheisriippuvaisen ja voi morjens että olen tyytyväinen ratkaisuuni.
- kinleywu
Oletko ajatellut, että te olette molemmat läheisriippuvaisia? Se voi ilmetä hieman eri tavoin, ja jotainhan sinäkin miehestäsi saat kun jaksat tuodsa suhteessa.
- pistatpihalle
Mulla tuli sama mieleen. Jos haluaa oikeasti erota, niin asiahan on helppo. Avaimet pois vaan.
- TakeAWhile2ThinkBoutIt
Sinun ehkä kannataa miettiä asiaa vähän laajemmin, kuin jonkun diagnoosin kautta. Olette kumpikin ihmisiä ja teillä kummallakin omat ongelmanne. Ei kuulosta oma käytöksesikään kovin järkevältä tai tasapainoiselta. Eroon pääset kyllä, jos haluat, vaikka sitten lähestymiskielto, jos ei muu auta. Jotain itsekin saat suhteesta, koska siinä roikut.
- periaatteessanäin
Ilmoita miehelle päivä, johon mennessä vaihdat lukot. Riittävästi aikaa, että ehtii hommata kämpän (pari kuukautta). Jos ei hommaa, niin retkeilymaja, hotelli tai yömaja kyllä ottaa hänet. Sinänsä kesäkeleillä tällainen olisi ollut helpompi hoitaa, ikävä laittaa toisen tavarat hankeen tai hänet itsensä. Mutta ei voi mitään.
- EiOOtottaTÄÄ
Provo
- OudolleKuulostaa
Jos tuota miehen lähestymiskiellon rikkomista ei oteta huomioon, niin sais sellasen kuvan, että ihan perus rakastuneelta ihmiseltä vaikuttaa. Taas tuo sinun käytös kuulostaa ihmeelliselle. Annat asuntoosi avaimet, annat muuttaa luoksesi, et jätä miestä, kaikki tämä miehelle, jota et rakasta ja jonka kanssa et halua olla.
- dghuomioitava
Mies tuskin lähtee vapaaehtoisesti. Avaimien pois ottaminen on riski, ota ystävä tai sukulainen mukaan tilanteeseen. Samaksi päiväksi kannattaa sopia lukkojen vaihto, pidä kaveria tai sukulaista koko ajan mukana. Kutsukaa poliisi nopeasti, jos mies ei lähde suosiolla, poliisi vie kyllä hänet pois, kun kenenkään asunnossa ei voi luvatta olla. Ulkopuolisen järkipuhe menee paremmin perille, voit vaikka poistua koko tilanteesta tarvittaessa.
Tosi hyvä juttu, ettei hän ole kirjoilla, se helpottaa paljon. Tavaroiden hakemisesta voitte sopia, että jätät ne oven ulkopuolelle tiettynä päivänä, jos niitä ei häädössä saa miehen mukaan.
Sinun täytyy toimia hyvin päättäväisesti ja ystävällisesti. Jos kerran olet päätöksesi tehnyt, niin asiaa on turhaa jauhaa ja ilkeällä käytöksellä lisätä hänen paniikkiaan, joka on riski sinulle. - Onnea-matkaan
Kuvaamasi tilanne on kestämätön. Helppoa tapaa eroon pääsemiseksi ei kai ole, persoonallisuushäiriöt ovat erittäin hankalia ja parisuhde tällaisen ihmisen kanssa todella raskas.
On totta, että ainakin osittain on mahdollista toipua, mutta se vaatii pitkän intensiivisen psykoterapian, ja hänen on itsensä oltava todella motivoitunut ja ymmärtää asian vakavuus.
On täysin ymmärrettävää ettet jaksa. Hae apua. Ota yhteys isännöitsijään jonka kautta saat hänelle häädön. Tarvittaessa hae lähestymiskielto. Helppoa ei tule olemaan, ja pahimmassa tapauksessa joudut harkitsemaan muuttoa jonnekin mistä hän ei sinua löydä.
Persoonallisuushäiriöiden taustalla on yleensä lapsuusiän traumat, mutta myös geneettinen herkkyys. Se ei ole hänen syynsä,mutta se ei oikeuta häntä tai ketään muutakaan vaatimaan että uhraat oman terveytesi ja elämäsi! Sinulla on elämä edessäsi, ole terveesti itsekäs! - ToivottavastiLutviutuu
Huh. Vuosi sitten olet lopettanut rakkaudesta puhumisen ja joku aika sitten seksinkin. Odotat, että toinen tekee eroratkaisun puolestasi. Miksi satutat toista ihmistä noin?
Kysyt askelia eroon, ilmeisesti konkreettisia, koska tunnepuolella olet jo eronnut. Jos asia ei ratkea keskustelemalla, voit varmaan selvittää esim.poliisilta tai vuokranantajien nettisivuilta, sosiaalihuollosta tai tukipuhelimesta oikeutesi häätää toinen asunnostasi. Sellainen on mahdollista. Tai voit auttaa kaveriasi etsimällä asuntoa. Siitä se lähtee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle743620Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖472866Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1572777Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle572361Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3592113- 1601830
- 761515
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231368Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.391322- 251282