Jokaisella tietysti on omat ohjelmamieltymyksensä Ylen tv-lähetyksistä, mutta pikästä aikaa koin saavani jotain kun satuin katsomaan Teemalta Helsingin kirjamessuilta tallennetun tasavallan presidentti Sauli Niinistn ja Jörn Donnerin keskustelun kirjoista, lukemisesta ja elämästä.
Se oli herkullista sananvaihtoa, joka näkyi hyvin myös runsaan kuulijakunnan kasvoilta. Teki mieli käyttää palstatilaa tämän linkin verran, jos joitain tämä kiinnostaisi.
http://areena.yle.fi/1-2874369
Se oli herkullista sananvaihtoa, joka näkyi hyvin myös runsaan kuulijakunnan kasvoilta. Teki mieli käyttää palstatilaa tämän linkin verran, jos joitain tämä kiinnostaisi.
http://areena.yle.fi/1-2874369
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yle on paska kanava
Oli ihan mielenkiintoista kuunnella tuo Niinistö & Donner keskustelu, ja ennenkaikkea nähdä Sauli Niinistön vapautunut olemus keskustelussa.
Niin paljon kun olen itsekin nauttinut lukemisesta, olin iloinen "makkarasukan " kommentista tuon viimeisen Finlandia palkinnon saaneen kirjan Oneiron vaikeaselkoisuudesta! En pääse siihen sisään yrityksestäni huolimatta! Aion lukea silti, mutta toistaiseksi en ole saanut aiheesta paljoakaan irti.
Hyvä, että palstatilaa käytetään muuhunkin kuin vanhojen riitojen ruotimiseen, kiitos Katleija :D
Olen kuunnellut Sauli Niinistön keskustelua suomalaisten kirjailijoiden kanssa Turun kirjamessuilla 2014. Hänen vaimonsa on Turun messujen ohjelmapäällikkö ja runokokolemia julkaissut, mutta ei kiinnostus kirjallisuuteen tule vain sitä kautta. Niinistön kirja Viiden vuoden yksinäisyys tuli suomalaisille tutuksi myös Loirin juhlaohjelmassa, molempia miehiä yhdistää vaimon kuolema liikenneonnettomuudessa. Luin myös kirjan Hiljaisten historia, jossa on Thaimaan tsunamikokemusten lisäksi muitakin tarinoita. Hänellä on eleetön kirjallinen ilmaisutyyli, lähes raporttimainen, sellaisena antaa avoimen rehellisen ja realistisen tunnun. Ei hän tunteitaan pyri peittämään, muttei myöskään niitä ylikorosta.
Jörn Donner ei ole koskaan minua ylimielisine eleineen sykähdyttänyt, vaikka kieltämättä hän on paljon aikaansaanut ja vaikuttanut myös kulttuurielämässä. Nyt hän vaikuttaa tietysti jo ikänsä takia kesyltä , mutta myös inhimillisemmältä. Keskustelun parasta antia oli mielestäni Niinistön korostama lukemisen merkitys, hän otti esimerkiksi jopa Aku Ankan hyvät suomennokset, joissa on myös vanhempaa rikasta kieltä. Itsekin jokin aika sitten selitin nuorimmalle lapsenlapselle, mitä tarkoittaa verbi teljetä. Hänen isompi siskonsa tapasi Niinistön viime kesänä Rymättylässä partioleirillä, ja tyttö oli saanut kätellä presidenttiä.
Minun joulunajan lukemistani on ollut Panu Rajalan Inhasta kertova teos, ja olen tyytyväinen lahjaani. Ilmoitinkin, ettei Finlandian voittajateosta kannata minulle ostaa, kaipa sen jossain vaiheessa yritän kirjastosta lainattuna lukea. Kirjailijan esiintymisen ja arvostelujen perusteella luulen, ettei teos minuun erityisemmin kolahda. Olen aloittamassa toista lahjakirjaani, Helena Ruuskan kirjailijaelämäkertaa Eeva Joenpellosta . Odotan paljon senkin perusteella, että hänen Marja-Liisa Vartiosta kirjoittamansa elämäkerta on hieno teos. Kirjoitan tähän vielä Joenpelto-kirjan takakannen tekstin :
On olympiavuosi 1952.
Kolmekymppinen Eeva Joenpelto viimeistelee viidettä romaaniaan. Nuoruus on vaihtumassa aikuisuudeksi ja kirjailija oivaltamassa, ettei elämässä ole onnellisia loppuja. Kohtalolle ei voi mitään. Suku menettää peritötilansa. Vanhemmat lapsensa. Rakkaus hehkunsa.
Kiitos Rammoona, kivasti ja taitavasti kirjoitat. Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja otan osaa lenkkikaverisi muutosta koirien taivaaseen.
Pitää ihan itse nostaa aloituksensa, sillä niin nopeasti ketju jää nurkan taakse.
Jo ennenkin olen mainostanut Radio ykkösen Muistojen Bulevard-musiikkiohjelmaa, joka on kuunneltavissa joka aamu klo 09.05 - 10.00. Jälkeenpäinkin ovat Areenassa kappaleluetteloineen. Tekee mieli kysyä onko se jonkun muunkin mieliohjelma mm. makkarasukan, joka on musiikista kiinnostunut kuten allekirjoittanutkin. Tässä yksi näyte tältä aamulta:
Mancini: Moon river Acker Bilk
Enimmäkseen Radio Suomen alueohjelma on päällä, joten Radio ykköstä harvemmin tulee kuunneltua. Noteeraan nykyään tuon mainion maahanmuuttajan Roman Schatzin Maamme kirja-ohjelman, tykkään.
Turha aloittaa uutta aloitusta, siksi tähän lisäys valoisaa asiaa.
Valo lisääntyy päivä päivältä. Katsoin noita auringon nousu-ja laskuaikojen taulukoita googelista ja vertasin Turun ja Rovaniemen päivän pitenemistä keskenään.
Turku jää selvästi häviölle, sillä joulukuun 22 pv:stä lähtien meillä täällä päivän on pidentynyt 16 min. ja Rovaniemellä jo 43 min.
Kummallakin piteneminen on tapahtunut enemmän illasta kuin aamusta.
Yle 1:n uutiset klo 20.30 täytyy aina katsoa, ja ennen sitä on jo iltatee nautittu, hampaat sähköhammasharjalla huolella pesty, keittiö siistitty, siitä alkaa varsinainen sohvailta. Tuntuu kuin luottaisin eniten ykkösen iltauutisiin ja uutisankkurit Piia Pasanen, Matti Rönkä ja Jussi-Pekka Rantanen ovat hyvin miellyttäviä. (Samaa en niinkään sanoisi ykkösaamun ankkureista).
Tänä Iltana on Downton Abbeyn päätösjakso, sitä laatusarjaa jään kaipaamaan. Katson usein myös sunnuntai-illan Kotikatsomon, vaikka aina ei minun makuuni kolahda ne tarinat. Yle Teema on tietysti luku sinänsä, ja viime aikoina olen katsonut saksalaisesta pikkukylästä kertovaa Heimat-sarjaa , joka tulee pitkän ajan jälkeen uusintana. Harmittaa vaan, että Yle 1:llä mainostetaan ja esitetään pitkät pätkät muista tv-ohjelmista. Yle Areena on mahtava palvelu, sillä pärjäisi, jos ei telkkaria olisi.
Täällä paukkuu pakkanen lähes -20:ssä, onneksi ei kovin purevasti tuule ja aurinko paistaa. Hohtaa ja häikäisee, maat ja puut ovat ohuen lumihunnun peitossa valkeina kimaltaen . Kiitos Katleija osanotosta. Lenkkikaveri on tosiaan poissa, ja sitä kaipaamme kovin, paljon on yhteisiä muistoja 14 vuoden varrelta, monta ulkomaan asuntoautomatkaakin. Tyhjä paikka tuntuu, mutta uutta koiraa tai muutakaan lemmikkiä emme enää ota.
Murteet ovat kovin vähän nykyään esillä, Ruune joskus väläyttelee, samoin ihana Puskasuleima...minnekähän Monika on kadonnut ?
Jos Rammoona laettas tähän muutaman elämänohjeen näen uuvven vuuvven varalle, Olavi Rytkösen käsjalloo ovatten :
Liian paljon hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe tulla.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -- huomisessa on omat kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta, jos siulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka -- pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä ennenkii.
- Et oo ennenkään yrittännä sitä.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!
Jahas, sää nostit tämän jälkeenjääneen ylähyllylle. Mää jatkan sun tekoas. Laitan iha ajankuluks tämmötti näin.
Turkulaisist ei kaikk, tykkää, mut mää olen kuullu et yks telkkarissaki esiintyny tykkää turkulaisist ja on ihan laulunki tehny tykkäämisestäs.
Sit mää laitan viel muutaman turunmurresanan teil opeteltavaks, ku ensi olette kuunnellu ton veisun.
https://www.youtube.com/watch?v=I2KGqgdgd10
"Mää asun Turus = Minä asun Turussa
Misää sää asu? = Missä sinä asut?
Mää täsä miettisin semmottist... = Minä tässä vain ajattelin, että...
Kui? = Miksi? Kuinka? Miten?
Kui varte? = Mitä?
Ketä? = Kuka?
Joo vai? = Ai jaa?
Ai mää vai? = Minäkö?
Miettisin, kattosin, istusin = Mietin, katsoin, istuin.
Annaskummää = Anna kun minä
Tiärävaik = Ehkä
Kuimpal? = Paljonko tämä maksaa?
Niimpal? = Onpa kallis