George Adamski puhui totta:

Juu vähintään yhtä totta kuin tämä Kalivakin. Mistä noita sikiää ja varsinkin niitä jotka tuohon roskaan uskovat?

Mukamas rationaalisen henkilön on tietysti vaikea käsittää muuta kuin omaa totuuttaan. Entä jos totuus onkin tuolla jossain, me Taina ja Tauno Tavalliset emme vain ymmärrä. Tässä yksi kontaktikertomus:

Näyttelijä Shirley MacLaine tunnetaan myös kirjailijana ja henkilönä, joka on kiinnostunut henkisyydestä ja maaailmankaikkeuden tutuista ja oudoista ilmiöistä. Hän esiintyi myös Downton Abbey-sarjassa (muistattehan Granthamin Jaarlin amerikkalaisen anopin). Muut näyttelijät kertoivat hänen räiskyvästä persoonastaan, jo ensimmäisenä iltana keskustelu kääntyi ufoihin ja maailmankaikkeuden salaisuuksiin.

Kirjassaan ’Hopealanka’ hän kertoo mm. matkastaan ystävänsä Davidin kanssa Perun Andeille, syrjäiseen vuoristokylään, missä JOKAIKINEN asukas on nähnyt ufoja. Myös David. Mutta sillä kertaa ei onnistuttu niitä näkemään. Sitten David kertoi tytöstä, johon hän siellä rakastui.

Davidin oli todella vaikea kertoa tytöstä, Mayanista. David kehotti Shirleyä kyselemään, hän kyllä vastaisi. Kaunis ulkonäkö näytti viittaavan idän kansoihin, mutta outoa oli tytön liikkuminen, niikuin hän olisi liukunut hiukan maanpinnan yläpuolella. Mayan kehotti Davidia kertomaan muistiin mitä hän sanoi, koska hän sanoi sen olevan tulevaisuudessa hyvin tärkeätä tietoa.

- Kysyin häneltä mitä hän oli tekemässä täällä ylhäällä. Hän sanoi olevansa väkensä kanssa tekemässä joitakin geologisia tutkimuksia vuorilla. Kysele lisää, sanoi David.
- Mayan, se on eksoottinen nimi. mistä hän oli? Oliko hän Polynesiasta?
- Ei, kauempaa.
- Kauempaa idästäkö? Oliko hän Japanista tai Kiinasta?
- Ei, vaan ylempää.
- Ylempää ja kauempaa (Shirley alkoi tuntea itsensä vaudevillen koomikoksi).
- David, mitä on tekeillä? Mistä sinä puhut, kerro minulle! Tämä on typerä leikki. Mistä hän oli, kun sitä on niin vaikea sanoa. Toiselta planeetaltako?
- Sinä keksit! Sinä arvasit sen! Olet oikeassa.

Vasta seuraavana päivänä asiasta puhuttiin lisää.
- Kertoiko Mayan mistä hän oli?
- Tietysti. Seulasista.
- Jaa. Epäilitkö sinä koskaan hänen väitettään, että hän tuli avaruudesta?
- Lasketko leikkiä? Tietenkään en uskonut häntä. Itse asiassa olin avoimen vihamielinen. Sitten eräänä aamuna hän neuvoi minua menemään kukkuloitten juurelle ja katsomaan tiettyä huippua… Katsoin taivaalle ja juuri sen huipun yli tuli yksi niistä lentävistä kiekoista, joista olin kuullut maalaisten kertovan.

Mayan kertoi Davidille hienoa filosofiaa, jota tähän ei nyt kannata kopsata, mutta se on ehdottoman kaunista luettavaa.

Billy Meierin kohdalla ehdottoman aitoja olivat ainakin kakkuvuoat ja siimalangat.

Entä tämä juttu, herättääkö ajatuksia?

Yksi verraton kontaktikertomus on ’Artur Berlet: Avaruuslaivalla planeetalta planeetalle’. En olisi uskonut, että kirjaa myydään edelleen esim Huuto.netissä, Torissa ja Antikvaarissa.

Olen lukenut kirjan, mutta kopsaan nyt takakannesta: ”Tässä brasialialaisen Artur Berlet’n kirjassa esitetään mannertenvälisille UFO-tutkijapiireille ja avaruusmatkoista kiinnostuneille kertomus, joka kuvaa yksityiskohtaisesti vieraita ohjaajia, heidän tutkimustarkoituksiaan, avaruuslaivaa, avaruus- ja maapallomatkoja, laskeutumisia, vieraalla planeetalla asuvaa rotua, kaupungin rakennuksia, niiden valmistusta, elinkeinoja, kulttuuri- ja sosiaaliolosuhteita, uskontoa, etiikkaa ja tieteitä, avaruuskokemuksia, tekniikkaa ja maanviljelyä kuten myös urheilutoimintaa”.

Artur poimittiin alukseen toukokuussa 1958. Hän näki kummallisen valon, lähestyi varovasti sitä ja näki pyöreän esineen, läpimitaltaan n 30 metriä. Uteliaisuus voitti pelon, hän meni lähemmäksi ja huomasi useita hahmoja. Sitten voimakas valonsäde osui häneen ja hän menetti tajuntansa.

Artur kuvaa hyvin tarkasti näkemäänsä sekä aluksessa että myöhemmin vieraalla planeetalla, ja ei voi kuin ällistyä yksityiskohdista. Kävi ilmi, että ihmisen ottaminen mukaan oli ollut aluksen komentajan päähänpisto, se oli ehdottomasti kiellettyä ja hän sai rangaistuksen, menetti aluksen päällikkyyden. Hauska yksityiskohta: Berlet yritti saada yhteyden muihin puhumalla portugalia, espanjaa ja italiaa, kukaan ei ymmärtänyt. Sitten hän kokeili saksaa, hänen äitinsä oli saksalainen, ja kas, tulkki löytyi! Kyseinen henkilö kertoi, että jokaisen matkaajan piti opetella jokin Maan valtakielistä, hän opiskeli saksaa.

Acart-planeetalla asui todella valistunut yhteiskunta! Ei rahaa, kaikki saivat ruokaa ja tavaroita niin paljon kuin tarvitsivat, töitä piti tehdä, planeetalla oli liikaa väkeä, lasten hankkimista oli rajoitettava. Rikollisuutta oli hyvin vähän, siitä rangaistiin eristämällä yhteisön ulkopuolelle. Tekniikka oli Maan asukkaan näkökulmasta ihmeellistä. Berlet yrittää parhaansa mukaan kuvata kaikkea, myös avaruusalusten rakentamista. Hänelle kerrottiin Acartin historiasta, myös he olivat leikkineet atomiaseilla, mutta viisastuneet, heillä ei ollut tarkoituksena valloittaa Maata, varoitella vain vaaroista.

Sitten tuli aika ratkaista palautetaanko ihminen Maahan vai täytyykö hänen jäädä tuolle planeetalle. Berlet halusi tietenkin palata. Jotkut komitean jäsenistä pelkäsivät, että Berlet kertoo kokemuksistaan. Mutta viisas johtaja nauroi: ”Hän saa kertoa ihan kaiken, varmaa on, että kukaan ei usko häntä”.

Berlet tuotiin melko lähelle kotipaikkaansa, matka kului unessa pillerin voimalla. Oli kulunut kahdeksan päivää siitä kun matka alkoi. Sopeutuminen Maan oloihin oli kovin vaikeata. Kotona hän alkoi heti kirjoittaa käsin vihkosiin kokemuksistaan mahdollisimman tarkkaan, sillä häntä oli kehotettu tekemään niin. Piirrokset ovat mainioita.

Atrut Berlet’ä tutkittiin perusteellisesti monen tiedemiehen voimin, häntä ei yleisesti tuomittu valehtelijaksi ja käsikirjoitus uskallettiin julkaista. On selvää, että niille, jotka *tietävät*, ettei kertomus ole mahdollinen, se ei ole mahdollinen vaan se on mahdoton.

ikinä kuullukaan... taas joku näitä teijjän tuubibotteja varmaan

Minusta Adamski ja Meier ovat mielenkiintoisia ja tyypillisiäkin esimerkkejä patologisista valehtelijoista.

Ei auta vaikka miten heidän kertomuksensa todistettaisiin tuulesta temmatuiksi, he sepittävät aina jatkoa, jolla selittävät todisteet mitättömiksi - jos viitsivät edes vaivautua.