Mikä on todellisuus?

Näemme ainoastaan osan todellisuudesta ollessamme fyysisessä maailmassa ja siitäkin näemme vain osan. Onhan tämä osakin kuitenkin todellista.

On tietysti olemassa lukemattomia muita todellisuuden tasoja, eri energian värähtelytaajuuksilla. Ainoastaan ikuisuuden tasolta voi nähdä koko todellisuuden.

On myös mahdollista siirtää tietoisuutensa toiselle olevaisuuden tasolle ja palata takaisin fyysiselle tasolle.

Että on todella ajattelevia ihmisiä olemassa.

Kyllähän maailman voi nähdä pelkästään päänsisäiseksi illuusioksi ts. mitä me emme ole kuulemassa tai näkemässä ei oikeasti tapahdu. Mielemme pystyy muodostamaan toisenlaisia maailmoita jotka ovat riippumattomia todellisuudesta(unet, hallusinaatiot) Unet tai hallusinaatiot kuitenkin poikkeavat todellisuudesta siinä että näissä vallitsevat luonnonlait eivät vastaa yhteisen koetun maailman luonnonlakeja. Yhteinen koettu maailma on todellakin olemassa vaikka me emme olisi. Se ei tarvitse havainnoitsijaa ollakseen olemassa tai jos tarvitsee, on meillä kaikilla yhtäaikainen hallusinaatio tästä maailmasta tai että olen yksin ainoa havainnoitsija ja muut havainnoitsijat ovat samaa hallusinaatiota kuin maailmakin. Pään ulkopuolinen maailma on olemassa vaikka se koetaankin ainoastaan päänsisäisesti.

...olen joskus selitellyt filosofia-palstalla.

..että koska todellisuus, tai se mitä siitä havaitsemme on vain osittaista ja vain totuuden yksi osa, se tarkoittaa myös sitä että kun suljemme silmämme ja havainnoimme maailmaa silloin, on se yhtä todellista. Onko se todellisempaa vai vähemmän todellista? Tieto tulee silloin todellisuudesta suorempaan, ilman erilaisia aistien vääristymiä, joten se tieto voidaan nähdä todellisempana kuin se mitä me pystymme aisteinemme havainnoimaan, sillä aistit ovat vajaavaisia.

Se mitä me pystymme silmät kiinni näkemään, ei voi olla siltikään todellista, sillä todellisuus on myös ruumiimme ulkopuolella, ja näin ollen havainnoimme ainoastaan osittaista todellisuutta, mikä vaikkakin on todellisempaa, ei ole totuus.

Kun tiedämme että se mitä ilman aisteja pystymme havainnoimaan on tarkempi totuus, ja tiedämme että henkilökohtainen todellisuutemme on se mihin me kiinnitämme huomiota, sillä me näemme vain sen mitä pystymme havainnoimaan esimerkiksi aistein. Silmämme näkevät vain tietynlaista valoa, mutta tämä valo ei ole ainoaa valoa mitä on olemassa. Samoin esimerkiksi masentunut ihminen näkee maailman negatiivisenä paikkana ja iloinen ihminen näkee maailman täynnä positiivisia asioita.

Henkilökohtainen todellisuutemme on siis osittain Totta, ja me samaistumme siihen mihin me kiinnitämme huomiota. Uskovainen ihminen löytää jokapaikasta todisteita Jumalasta, ateistinen ihminen jotain muuta.

Voimme nimittää tätä ajatuksen vapaudeksi, tai ajatuksen illuusioksi. Todellisuus on meille se mitä me Totuudesta havainnoimme.

Voimme siis nähdä että me pystymme näkemään vain palan Todellisuutta, silmämme näkevät mitä näkevät, ja aivomme reakoivat miten reakoivat. Mutta todellinen todellisuus meille tulee esiin siinä miten me sen tunnemme, tunteemme ovat meille 'avain sisimpäämme'. Meidän henkilökohtainen todellisuutemme ohjaa meitä tietynlaisiin tunnetiloihin, negatiivisesti maailman menoon suhtautuva ihminen ei pysty havainnoimaan positiivisia asioita maailmasta, ja ei siis pääse käsiksi niihin asioihin, jotka luovat positiivisia tunteita. Tämä ajatuksen illuusio johtaa meitä näkemään todellisuudessamme vain niitä asioita jotka se pystyy näkemään todellisina.

Se että ajatuksen illuusio johtaa meitä näkemään vain tiettyjä asioita, johtaa meitä tuntemaan lopulta sellaisia tunteita joita me näemme 'todellisina'. Negatiivinen negatiivisia, positiivinen positiivisia, neutraali neutraaleja.

Ja se mitä me tunnemme, se on todellista ;)

Se on se osa Totuutta mitä me olemme valinneet osaksemme.

Oletteko lukeneet Steineria-vähän liian vaikeeta tekstiä mulle, mutta noin mäkin aattelin luettuani pari Steinerin kirjaa.

Mitä se on? Hyvä kysymys.
Voiko omiin aisteihinsa luottaa? Jos joku näkee jotakin, mitä muut eivät, niin silloin muiden mielestä on kyse harhanäöstä, vaikka se itselleen olisikin todellista, ei se muiden mielestä sitä ole.

"Kun metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole lähistöllä, niin kuuluuko kaatumisen ääni?"

Mitä jos elämme matriisissa?

Miten toimia?

Todellisuuksia on niin monta kuin on ihmistä planeetallamme.
Jokaisella meillä on oma todellisuutemme, Todellisuutemme tulee meidän omista ajatuksista ja mielipiteistä.
Näemme silmillämme vain horisinttiin asti. Horisontin taakse emme näe, mutta silti teemme oletuksia mitä siellä on ja millaista se on ja pidämme sitä todellisuutena.
Minulla on minun todellisuus ja sinulla on sinun todellisuus.

Totuus ja todellisuus on juuri se mistä kaikessa henkisessä on kyse. Myös uskonnoissa. Oikeammin kyse on todellisuuteen suhtaatumisesta. Jumala on Totuus, sanotaan, mutta sana jumala tarkoittaa totuutta ja todellisutta. Koska totuutta emme voi saavuttaa koskaan vaan pystymme vain sitä kuvaamaan, kyse on siis todellisuuteen suhtatumisesta. Yhteiskunnan tasolla kyse on laeista ja normeista. Lakiuskonnot kuten islam ja juutalaisuus ovat esimerkkejä.

Kristillisydessä muistutetaan ettei laki tee autuaaksi vaan meidän tulisi kyetä suhtaumaan todellisuuteen kuten olemme tehneet lapsina. Lapsi osaa vielä suhtautua elämään suoraan ja välittömästi ilman opittuja teorioita. Lapsi ei jaa ihmisiä kestadiolaisiin, kommunisteihin, kapitalisteihin, kritittyihin, oikeistolaisiin jne. Ne käsitteet opetetaan. Tätä epäaitoa suhdetta ihmisiin ja todellisuuteen sanotaan synniksi. Jumalan valtakunta on lasten kaltainen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan vain tätä suoraa suhdetta todellisuuteen ja elämään. Ei siinä ole mitään mystistä, uskomista tai teologiaa. Todellisuus on aina ympärillämme, kyse on vain siitä kuinka sen kohtaa ja hyväksyy.

Tämä ei ollut saarna eikä uskotoviesti vaan päinvastoin. Todellisuuteen ei tarvita oppeja, uskontoja eikä harhaoppeja. Kyse on elämään suhtaumisesta. Lapset osaavat sen kunnes me koulutamme heidät kieroon. Poliitikot on äärimmäinen esimerkki tuloksesta. Maailman taloudella spekuloiva on pahasti häirintynyt henkilö.